-->
KISS – mitä ei ole tuotteistettu... sitä ei ole vielä olemassa.

KISS-pomo Gene Simmons kertoo kirjassaan Sex Money Kiss (2003) kuinka hän jo kuusivuotiaana, Israelin Haifan lapsuudenkodissaan keksi miten rahaa tehdään. Pikku-Chaim [Witz, Simmonsin syntymänimi] keräsi päivittäin kaktushedelmiä Carmel-vuoren tuntumasta, poisti niistä jäävedellä piikit ja myi niitä janoisille työmiehille. Saamansa rahat hän toi kotiin niistä aina yhtä ilahtuneelle äidille. Siitä Simmons hahmotti rahan tekemisen ja onnellisuuden syy-yhteyden, ja onkin sen jälkeen omistanut käytännössä koko elinikänsä rahan tekemiselle.

Samaisessa pikemminkin bisnesoppaassa kuin henkilöhistoriikissa Simmons tunnustaa olevansa addiktoitunut rahaan. Se on helppoa uskoa, ei tarvitse kuin luoda lyhyt vilkaisu siihen uskomattomaan määrään (yli 3000) mitä erilaisempia lisenssituotteita joille Simmonsin keulittama yhtye on sarjakuvamaista imagoaan pitkän uransa aikana lainannut.

Asiaan vihkiytyvälle KISS-tavaraviidakko on loputon savotta. Se tarjoaa koko elämän mittaisen keräilykohteen ja keräiltävää riittää jokaiselle budjetille, keräilipä sitten esimerkiksi pinssejä tai vaikkapa autoja. Paitsi että KISS-rojun tarjonta on monipuolista, keräilykohteita – ja ihan käyttötavaraakin – riittää kaikenikäisille, koko ihmiselämän ajan.

Taaperoille löytyy potkupukua, pikkulapsille pehmonukkea, koululaisille kaikki mahdolliset koulutarvikkeet repuista vihkoihin ja ajanvietteet pelikorteista palapeleihin. Viimeistään esiteininä fanin täytyy tuntea jo yhtyeen kaikki (tähän mennessä 24 studioalbumia plus toinen mokoma live-levyjä ja kokoelmia ja vielä kolmas mokoma kaikenlaisia boksijulkaisuja) levyt ja hommata siinä sivussa julisteet, paidat yms. vaatetus ja tietenkin aina tilaisuuden tullen myös konserttiliput. Viimeksi mainituille on kysyntää vielä aikuisiälläkin, jolloin tosifani ajaa keikalle tietenkin jollakin neljästä KISS-Ministä.
 

Koti-iltoina aikaansa voi viettää esimerkiksi Sternin valmistaman KISS-flipperin (oik.) tai jännittävän KISS-kolikkopelin äärellä, tai jos ei huvita pelata, ainahan voi lekotella KISS-lakanoissa KISS-viiniä tai olutta maistellen ja siinä samalla lukea jonkin yhtyeen jäsenten kirjoittamista elämäkerroista tai bändihistoriikeista, niitäkin nimittäin riittää enemmän kuin yhtyeessä jäseniä…

Ja sitten kun elämä – jonka ajan kuulutaan tietenkin yhtyeen faniklubiin, KISS Armyyn – kaartuu kohti iltaa ja väsy vie voiton, KISS-kulutusjuhlan voi kruunata tekemällä vielä sen vihoviimeisen matkansa monttuun korskeasti KISS Kasketin suojissa. Sellaisessa tuonpuoleiseen maailmankuuluista KISS-faneista on matkannut mm. ennen aikojaan joukostamme kaapattu Pantera- ja Damageplan-legenda Dimebag Darrell. (*)



Syvemmin asiasta kiinnostuneet voivat seikkailla KISS-krääsäviidakossa itse vaikkapa sivuilla http://www.rock.com/brand/kiss tai http://www.kissarmywarehouse.com/.

Simmons itse väittää KISS-bändin olevan yli viiden miljardin dollarin arvoinen, mutta vaikka se ei edes pitäisi paikkaansa (Simmons itse kehottaa kirjan lukijaa epäilemään hänen puheitaan), on helppoa väittää KISSin olevan maailman tuotteistetuin rockyhtye.

Viime vuosina, kun KISSin perustajilla alkaa olla jo ikää, Gene Simmons (s. 1949) ja Paul Stanley (s. 1952) ovat väläyttäneet sitäkin mahdollisuutta, että vaikka he itse eläkkeelle lähivuosina siirtyisivätkin, eihän KISSin hahmojen; Demonin, Starchildin, Spacemanin ja Catmanin tarvitse lopettaa, vaan kulutusjuhla ikonisten hahmojen alttarilla ja ajattoman musiikin äärellä voisi jatkua paitsi fanisukupolvesta, myös yhtyesukupolvesta toiseen…

(*) Koko edellä kuvatun skenaarion voi välttää käyttämällä ajoissa Kiss Kondomia.

Kerro kaverille Lukukertoja : 10416   Palaa »
 
Bookmark and Share