KISS – mitä ei ole tuotteistettu... sitä ei ole vielä olemassa.

KISS-pomo Gene Simmons kertoo kirjassaan Sex Money Kiss (2003, New Millennium Press) kuinka hän jo kuusivuotiaana, Israelin Haifan lapsuudenkodissaan oivalsi miten rahaa tehdään. Pikku-Chaim [Witz, Simmonsin syntymänimi] keräsi joka arkipäivä kaktushedelmiä Carmel-vuoren tuntumasta, poisti niistä jäävedellä piikit ja myi niitä janoisille työmiehille. Hedelmistä saamansa rahat hän toi kotiin niistä aina yhtä ilahtuneelle äidille. Niin Simmons hahmotti rahan tekemisen ja onnellisuuden syy-yhteyden, ja onkin sen jälkeen omistanut käytännössä koko elinikänsä rahan tekemiselle.

Samaisessa pikemminkin bisnesoppaassa kuin henkilöhistoriikissa Simmons tunnustaa olevansa addiktoitunut rahaan. Sitä ei ole vaikeaa uskoa, eihän tarvitse kuin luoda pintapuolinen vilkaisu siihen uskomattomaan määrään (yli 3000) mitä erilaisimpia lisenssituotteita joille Simmonsin keulittama yhtye on sarjakuvamaista imagoaan jo 1970–luvulta alkaneen uransa aikana ehtinyt lainata.

Asiaan vihkiytyvälle keräilijälle KISS-tavaran viidakko on loputon savotta. Se tarjoaa koko elämän mittaisen keräilykohteen ja hamstrattavaa riittää jokaiselle budjetille, keräilipä sitten esimerkiksi pinssejä tai vaikkapa autoja. Paitsi että KISS-rojun tarjonta on monipuolista, keräilykohteita – ja ihan käyttötavaraakin – riittää kaikenikäisille, koko ihmiselämän ajan.

Taaperoille löytyy potkupukua, pikkulapsille pehmonukkea, koululaisille kaikki mahdolliset koulutarvikkeet repuista vihkoihin ja leikkikalit sun muut ajanvietteet pelikorteista palapeleihin. Viimeistään esiteini-ikäisenä KISS-fanin täytyy totta kai tuntea jo yhtyeen kaikki (tähän mennessä 24 studioalbumia plus toinen mokoma live-levyjä ja kokoelmia ja vielä kolmas mokoma kaikenlaisia boksijulkaisuja) levyt ja hommata siinä sivussa julisteet, paidat yms. vaatetus, siistit actionfiguurit ja tietenkin aina tilaisuuden tullen myös konserttiliput. Viimeksi mainituille on kysyntää vielä aikuisiälläkin, sillä KISS on pitänyt pintansa erinomaisena show-bändinä läpi vuosikymmenten. Aikuinen tosifani ajaa suosikkiyhtyeen keikalle tietenkin jollakin neljästä KISS-naamioidusta Morris Ministä (alla).
 

Koti-iltoina aikaansa voi viettää esimerkiksi Sternin valmistamaa KISS-flipperiä (oik.) paukuttaen. Jos hän pelaa mieluummin casino-pelejä, lähitulevaisuudessa KISSin ystävä myös suunnata Metal Casinoon ja pelata Williams Interactiven kehittämää, jännittävää KISS-kolikkopeliä. Hard rock -teemaiseen ja steampunk-henkiseen ruotsalaiscasinoon ennustetaan tulevan muidenkin rockjättiläisten kuten Guns N’ Rosesin, Megadethin ja Motörheadin nimikkopelit – yhteensä hurjat 500 peliä. Jos ei huvita pelata, ainahan voi lekotella KISS-lakanoissa KISS-viiniä tai olutta maistellen ja siinä samalla lukea jonkin yhtyeen jäsenten kirjoittamista elämäkerroista tai bändihistoriikeista, niitäkin nimittäin riittää enemmän kuin yhtyeessä jäseniä…

Ja sitten kun elämä – jonka ajan kuulutaan tietenkin yhtyeen faniklubiin, KISS Armyyn – kaartuu kohti iltaa ja väsy vie voiton, KISS-kulutusjuhlan voi kruunata tekemällä vielä sen vihoviimeisen matkansa montun pohjalle korskeasti yhtyeen lanseeraamaan ruumisarkun, KISS Kasketin (alla) suojissa. Sellaisessa tuonpuoleiseen maailmankuuluista KISS-faneista on matkannut mm. ennen aikojaan joukostamme kaapattu Pantera- ja Damageplan-legenda Dimebag Darrell. (*)



Enemmänkin KISS-tavaraviidakossa samoilemisesta kiinnostuneet voivat aloittaa seikkailunsa sivuilla http://www.rock.com/brand/kiss tai http://www.kissarmywarehouse.com/.

Sex Money Kiss -kirjassa Gene Simmons väittää KISS-brändin olevan yli viiden miljardin dollarin arvoinen, mutta vaikka se ei edes pitäisi paikkaansa (Simmons itse kehottaa kirjan lukijaa epäilemään hänen puheitaan), on helppoa väittää KISSin olevan maailman tuotteistetuin rockyhtye.

Viime vuosina, kun KISSin perustajilla alkaa olla jo ikää, Gene Simmons (s. 1949) ja Paul Stanley (s. 1952) ovat väläyttäneet sitäkin mahdollisuutta, että vaikka he itse eläkkeelle lähivuosina siirtyisivätkin, eihän KISSin hahmojen; Demonin, Starchildin, Spacemanin ja Catmanin tarvitse lopettaa. Kulutusjuhla ikonisten hahmojen alttarilla ja ajattoman musiikin äärellä voisi jatkua paitsi fanisukupolvesta, myös yhtyesukupolvesta toiseen…


(*) Koko edellä kuvatun skenaarion olisi voinut välttää, jos isäsi olisi käyttänyt Kiss Kondomia.
 

Kerro kaverille Lukukertoja : 788   Palaa »