|
 |
Kotimainen kuuma metallitulokas KYPCK (länsimaisittain Kursk) herätti laajaa kiinnostusta jo ennen debyyttialbuminsa julkaisua. Bändin ominainen musiikki on karua, raadollista ja synkkää. Se soutelee raskaissa ja tuomiollisissa tunnelmissa ympäri Venäjän arojen ja Siperian tundramaiden. Bändi sai ensisytykkeensä jo viime vuosikymmenen lopulla, kun kitaristi Sami Lopakka sekä studioguruna tunnettu rumpali Hiili Hiilesmaa ideoivat bändin konseptia. Ajatuksen asteella lipunut KYPCK sai loppusysäyksensä vuonna 2007, ja palasten loksahdettua kohdilleen syntyi synkkähenkinen neljän hengen kokoonpano. Uniikille venäjäksi laulavalle suomalaiselle metallibändille itänaapurin kielen hallitseva Erkki Seppänen oli todellinen löytö.
|
Debyyttialbumi Cherno on nimensäkin puolesta tummanpuhuva kokonaisuus ja ilon hetket ovat kaukana - tai ainakin ne on haudattu syvälle routaiseen maahan, uponneet ydinsukellusveneen mukana meren pohjaan tai jäätyneet ydintalven keskellä.
KYPCK teki ensimmäisen keikkansa reilun viikon levyn julkaisun jälkeen Oulussa Club Teatrialla, jossa yhtyeen mukana esiintyi myös keikkakitaristiksi pestattu Sami Kukkohovi. Muutama festarikeikka on myös jo sovittu kesälle muun muassa Sauna Open Airiin, Nummirockiin ja Jalometalliin. Cherno on otettu hyvin vastaan ja levy nousikin komeasti ensimmäisellä viikollaan Suomen myyntilistalla sijalle 11. Toisellakin viikolla sijoitus oli vielä 20. Huhujen mukaan ensimmäisen viikon sijoitus olisi voinut olla korkeampikin, mutta painos pääsi loppumaan useista kaupoista.
Millaisissa tunnelmissa KYPCK -leirissä elellään parhaillaan?
Lopakka: Todella hyvissä meiningeissä ollaan. Levy pihalla ja eka keikkakin meni putkeen. Saatiin kasattua livevetoja varten juuri oikeanlainen äänimaisema ja lisäksi paljon omannäköistä bonusta visuaaliselle puolelle, kovalla työllä vieläpä heti kättelyyn. Nyt on sitten KYPCKin lavaneitsyyskin mennyt, kun 30-tuumainen immenkalvo puhkaistiin viime viikonloppuna Teatrialla. Eihän mikään ryhmä oikea bändi olekaan ennen kuin se on soittanut ensimmäisen keikkansa. Tuo listasijoitus oli myös hieno homma, ei olisi uskonut, että venäjänkielisellä tuomiopäivän metallilla mennään noinkin ylös, varsinkaan kun kyseessä on esikoislevy. Keskenhän ne kiekot ekalla viikolla paikoittain loppuivat, mutta ei se nyt niin justiin ole. Tuo top-kympin hätyyttelykin oli erittäin jees.
Kaikessa epäkaupallisuudessaan KYPCK on siis herättänyt jo runsaasti kiinnostusta yleisön ja myös medioiden keskuudessa. Bändin juttu kieltämättä innosti jo ennen kuin kuuli sointuakaan musiikista. Kotisivujen vahva tunnelma ja promokuvien sävy tekivät heti vaikutuksen ja musiikin raskassointuisuus piirtää todella epätoivoisia sielunmaisemia. Onko tämä kiinnostus ollut kuinka suuri yllätys ja mistä uskotte kaiken sen laajuudessaan johtuvan?
Hiilesmaa: Uskon, että näinä kaupallisuuden kulta-aikoina juuri epäkaupalliselta pohjalta syntyneet, massasta erottuvat jutut kiinnostavat. Kaikki on nykyään niin sliipattua, että tällaiset oikeista paikoista hiomattomat ja puhtaasta uuden luomisen halusta syntyneet jutut herättävät ihmisissä mielenkiintoa. Ihmiset aistivat aidot jutut.
|
Lopakka: Kyllä laaja kiinnostus yllätti, vaikka jossakin vaiheessa levyntekoa havahtuikin siihen, että nyt on syntymässä jotakin omaperäistä ja tietyllä tavalla ääripisteeseen vietyä. Nettisivut, bändikuvat ja muut vastaavat aina Ladaan saakka ovat tulleet luontevana jatkumona venäjänkielisyydestä ja biisien raskaista tunnelmista. Tuo konsepti jotenkin sisäsiittoisesti synnyttää koko ajan uusia outoja ideoita, joita käydään kuumottuneina aina saman tien toteuttamaan.
|
 |
- Mitä tulee ulkopuoliseen kiinnostukseen, niin kyllä se varmaan juontaa suoraan koko lähtöidean omalaatuisuuteen ja joukosta erottumiseen. Laaja kiinnostus on herättänyt vastareaktiotakin, sillä kiihkeimmät keijot on leimanneet koko idean kaupalliseksi. Just. Tuolle on bändin kesken repeilty useampaankin otteeseen. Jos tässä oltaisiin dollarinkuvat silmissä liikkeellä, olisimmeko ehkä sittenkään valinneet tätä tyylilajia ja venäjän kieltä.
KYPCK ei ole poliittinen bändi, mutta mitkä asiat Neuvostoliitossa ja Venäjässä kiehtovat niin paljon, että KYPCK sai alkunsa? Kyse ei liene suoranaisesta ihannoinnista vaan ehkä jonkinlaisesta piilokritiikistä. Sanoitukset ovat toki erikseen, mutta kuvastaako KYPCK musiikkeineen itänaapurin karuja elinoloja, rikasta kulttuurihistoriaa vai ydintalven ja sodan uhkaa? Vai mistä kaikesta KYPCKin musiikki kumpuaa?
Lopakka: Kyllä se oli nimenomaan kieli, joka kiehtoi ensivaiheessa. Se kuulostaa varsinkin laulettuna helvetin hyvältä. Yhtä aikaa komealta ja hieman arveluttavalta. Kun sitä Ekin kanssa päästiin testaamaan eka kerran, venäjä toi heti uudenlaista syvyyttä ja sävyä mukaan raskauteen. Mitä pidemmälle ollaan konseptia viety, sitä useammin on huomattu, että itänaapurin historiassa, kulttuuriperinnössä ja sekä fyysisessä että henkisessä Siperiassa on paljon KYPCKin tunnelmiin sopivaa ammennettavaa. Eihän tässä suoraan lainailla jotakin olemassa olevaa vaan lähinnä sekoitetaan tietynlaisia itäviitteitä mukaan bändin ydinmyllyyn. En minä sitä ajattele lähtökohtaisesti sen enempää tribuuttina kuin kritiikkinäkään.
Hiilesmaa: Nimenä KYPCK on hyvä, koska se tunnetaan muuallakin kuin Venäjällä ja se kuvastaa tietynlaista rohkeutta ja periksiantamattomuutta. Lisäksi Chernon ruosteinen soundi on kuin 25 vuotta telakalla lojuneen sukellusveneen kyljestä repäisty.
KYPCK on noteerattu Venäjälläkin jo melko hyvin ja palaute on ollut melko kahtiajakautunutta. Synkkä tunnelma voitaisiin helposti ottaa vaikka provokaationa, mutta palaute on kuitenkin ollut pääosin asiallista, vaikka osaltaan kriittistä.
Lopakka: Eivät ne oikeastaan provokaationa ole bändiä ottaneet, mikä on tietenkin hyvä asia ja oikea tulkinta. Toinen leiri on kuumottunut siitä, että onpa mahtavaa meininkiä, toinen taas siitä, että yritetäänkö tässä nyt ulkoapäin tulla neuvomaan jotakin. Suurennuslasin alla ollaan oltu Venäjällä alusta asti. Reaktioita on ollut monenlaisia ja kaikki aika voimakkaita, sekä puolesta että vastaan. Positiivista sieltä enimmäkseen on tullut, enkä minä huonona asiana koe sitä negatiivistakaan osastoa.
Hiilesmaa: Meidän tehtävämme on nostattaakin tunteita pintaan. Palautetta tulee puolesta sekä vastaan ja olennaista onkin, ettei tämä jätä kylmäksi ja suistu laimeuden pohjattomaan railoon.
Bändin nimeen on haettu tunnelmia tuhatvuotiaasta Kurskin kaupungista, jossa käytiin toisen maailmansodan aikaan historian suurin panssaritaistelu. Myös surullisenkuuluisa sukellusvene on eittämättä antanut lisää makua nimen käyttöön. Toista miljoonaa miestä vaatineesta Kurskin panssaritaistelusta itsestään voisi helposti kehitellä runsaasti biisin aiheita,ja pienenä lisävivahteena historiasta kiinnostaisi spekuloida, olisiko Saksa voittanut kuuluisan taistelun, jos sen ei olisi tarvinnut irrottaa joukkoja silloista Italian maihinnousua varten?
Lopakka: Tuosta aiheesta ei vielä biisiä ole, mutta on jo pyöritelty ideaa, että sellaisen voisi tehdä. Kurskin taistelu oli kuitenkin niin käänteentekevä ja on suoraan kytkyissä bändin nimeenkin. Suurien asioiden äärellä siellä on vuonna 1943 oltu joka suhteessa. En oikein usko, että Saksa olisi selviytynyt voittajaksi ilman tuota joukkojen irrotustakaan. Hitler kaivoi verta omasta persereiästään niin monella rintamalla, ja toisaalta Stalinilla oli koko ajan varaa ajatuttaa Kurskissa enemmän joukkoja ja kalustoa kehiin. Neuvostoliittolaisiahan kaatuikin siellä paljon enemmän kuin saksalaisia, mutta se taisi olla Stalinille sivuseikka. Ei se ukko tainnut muutenkaan kovin suuri ihmisen ystävä ja yksilön puolestapuhuja olla.
|
Kurskin taistelu oli myös lopullinen käännekohta toisessa maailmansodassa itärintamalla, mutta millainen käännekohta KYPCK tulee olemaan länsieurooppalaisessa musiikkikulttuurissa?
Lopakka: Tuskin minkäänlainen, heh. Onhan tässä tietynlainen kulttuuriteko ja päänavaus kyseessä, mutta pyöritään kuitenkin niin marginaalissa, että länsieurooppalaisen musiikkikulttuurin käännekohdasta puhuminen kuulostaa turhan suureelliselta.
Hiilesmaa: KYPCK yrittää siirtää vanhat, toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat riittävän pitkälle historiaan, että niitä voi alkaa käyttää taiteen polttoaineena. Vai kauanko vielä pitää odottaa?
|
 |
KYPCKilla on myös tietynlainen aseilla sävytetty militaristiteema. Halu Venäjän armeijan riveihin tuskin silti lienee kenelläkään mielessä, mutta mihin rooliin bändin miehet parhaiten sopisivat: partisaaneiksi, panssarivaunun puikkoihin, sukellusvenemiehiksi, kasakkapartiolaisiksi vai sitten käpykaartilaisiksi? Biisin aiheita nykyisistä sotameiningeistä varmasti saisi, mutta imagoltaan bändiläiset Lopakan mukaan soveltuisivat, sanotaanko nyt, ”puolisotilaallisiksi kaupunkisisseiksi”.
Hiilesmaa: Eestiläinen ystäväni palveli neuvostoarmeijassa juuri Murmanskin laivastossa. Hän kertoi, että koulutus on vaativa ja raskas. Itse luultavasti olisin kehittelemässä jotain tappavaa ääniasetta, joka ahdistaisi kuoliaaksi.
Lopakka: Venäjän armeija ei todellakaan vaikuta kovin puoleensavetävältä, kun katsoo niiden palvelusaikoja ja koulutusmenetelmiä, heh. Noista kysymyksen vaihtoehdoista kiinnostaisi ehkä eniten sukellusvenehommat, sillä siinä on jotakin tosi outoa ja miehekästä: ajellaan syvyyksissä toistasataa metriä pitkällä ja tuhansia tonneja painavalla putkella, ydinaseita peräkontissa… Äärimmilleen vietyä pillurallia. Mutta ehkä tässä porukassa ajellaan ennemminkin Ladalla yössä Kalat peräkontissa aiheuttaen enemmän epäjärjestystä kuin järjestystä.
Stalingrad-kappaleen alussa pelaillaan äänistä päätelleen venäläistä rulettia. Onnistuisiko moisen pelin pelailu itseltä, etenkin Kauriinmetsästäjän tapaan ja millaiseen tilanteeseen touhu sopisi? Entä mikä olisi oikea panos tässä rulettipelissä?
Lopakka: Se on ikään kuin introna Stalingradille, jonka alun tanakat ”koputukset” sitten keskeyttävät tämän hauskan illanvieton. Mitä panokseen tulee, niin eihän sitä peliä kannata pelata kuin viinasta, jos siihen ryhtyy. Yksi luoti – yksi pullo, kaksi luotia – kaksi pulloa ja niin edelleen. Itse pelaisin varmaankin 6-packin panoksella.
|
 |
Yhtyeen basisti Jaska Ylä-Rautio lanseerasi hiljattain oman nimikkobassonsa. Asiaan kuuluvan persoonallisen ulkoasun ohella soittimessa on vain yksi kieli. Mitä hittoa? Tähän raskaaseen painostavuuteen riittää näemmä siis yksikin kieli.
Hiilesmaa: Yksinkertaisen muurin rakentamiseen riittävät yhdenkokoiset tiilet. Yksinkertaisen vallin rakentamiseen riittää yhdenkokoinen kieli. Persoonallisuus tulee parhaiten esiin rajallisuuden kautta.
Lopakka: Se on väsännyt sen ”Kypcklooppinsa” ihan itse. Karsinut kaiken turhan pois – karsinut siis melkein kaiken – ruostutellut osia, säätänyt ja hionut. Yksi kieli riittää, kun se pannaan riittämään. Toki helvetinmoista kiirettä sillä välillä pitelee. Sitä toimintaa on mahtava seurata treeneissä ja keikoilla.
|
KYPCK on lanseerannut myös oman, tyylillään koristellun Ladansa. Muiden tulevien ja suunnitelmissa olevien nimikkovarusteiden hulluutta ei voi kuin arvailla. Tien päältä ollaankin suuntailemassa kenties ainakin vesille, mutta näiltä miehiltä voi odottaa mitä tahansa.
Lopakka: Sekin on sitä luontevaa, mutta kieroa jatkumoa, josta tässä on ollut jo puhettakin. Meillä oli vasta aika helvetin julman näköinen venekin kiikarissa, mutta siihen ei riittänyt vielä ruplat. Katsotaan, jos säästellään liksoista ja säädetään myöhemmin. Tällä hetkellä ehkä juuri vene on se suurin haave kalustopuolella, pitäähän tämän lipun alla päästä ilman muuta myös vesille - jos ei muuta niin korjaamaan heikkoja tilastoja.
Keikkoja bändille on jo buukattu ja lisää lienee tulossa. Venäjän reissuistakin on puhuttu ja Kurskin kaupunkikin on kutsunut bändin jo vierailulle. Ulkomaiden levynjulkaisukuvioistakin on ollut puheita, mutta Lopakka päättää vaieta asiasta vielä, koska suunnitelmat ja neuvottelut ovat vielä kesken.
Lopakka: Joo, tällä hetkellä keikkoja on buukattuna puolentusinaa kotimaahan, mutta heti kun levy tulee muualla ulos, ollaan menossa muuallekin. Venäjällä Pietari–Moskova–Kursk vähintään alkajaisiksi. Kyselyjä on tullut jo kaikista useampia. Ylipäätään kiinnostaisi käydä Venäjällä muuallakin kuin noissa perinteisissä metropoleissa eli Moskovassa ja Pietarissa. Näkisi vähän sitä niin sanottua todellista Venäjää, että mikä meno siellä on.
|
Tulevaisuuden näkymistä Hiilesmaa ja Lopakka ovat vielä vaitonaisempia, mutta alkumetreille ja yhden levyn jutuksi bändiä ei ole tarkoitus missään tapauksessa jättää.
Hiilesmaa: Näkymät ovat juuri nyt ihan mielenkiintoiset, vaikka mitään viisivuotissuunnitelmaa ei
olla tehtykään. Meidän osaltamme on varmaa, että musiikin teko jatkuu, mutta tulevaisuus näyttää, missä muodossa. Tämä on paljolti myös tutkimusmatkailua pysähtyneen soundin ja mutaisen pohjan syvyyksiin. Ja se jatkuu, koska se on välttämätöntä.
|
 |
Lopakka: Keikkailun suhteen mennään rauhassa askel kerrallaan. Meillä on alusta asti ollut se linja, että tehdään mieluummin isosti panostaen ja vähemmän. Ennemmin niin, kuin tehtäisiin mahdollisimman paljon. Korvataan siis määrää laadulla ja pyritään tarjoamaan yleisölle aina kunnon spesiaalimeininkiä. Se on selvää, ettei tämä mikään lyhytaikainen juttu ole. Eikä KYPCK alun alkaenkaan mikään projekti ole ollut, vaan uusi bändi kaikissa merkityksissään. Tässä on nyt luotu hyvää pohjaa tulevaisuutta varten ja seuraavaa levyä on kaavailtu äänitettäväksi jo ensi talvelle.
|
|
|
