|
Kiuas
|
|
|
 |
Ukko-ylijumalan viisi profeettaa ovat jälleen Kiuas-bändinsä voimin julkaisseet mainion levyn nimeltä The New Dark Age. Pakanallissävyisellä metallilla jo demoaikoinaan kunnioitettavaa jälkeä tehnyt yhtye nousi suuremman metalliyleisön tietoisuuteen vuonna 2005 Spirit of Ukko -albumillaan. Parin vuoden takainen levy Reformation tarjosi entistä monisävyisempää Kiuasta ja levy nousi Suomen listallakin komeasti sijalle 21. Nyt bändi on luonut nahkaansa parisen vuotta ja se kuuluu selvästi tuoreella The New Dark Age -albumilla. Kiukaan kitaristi ja pääasiallinen biisi- sekä sanoitusnikkari, aina iloinen hymyhuuli, Mikko ”Ilmarinen” Salovaara vastaili bändin nykytilaa ja uuden levyn sisältöä kartoittaviin kysymyksiin.
Udellaanpa ensin alkuun, että mitäs ihmettä ne jätkät on nyt puuhastelleet?
- Levy on just pihalla, keikkaputki on lähteny käyntiin ja jatkuu tonne kesään saakka, jolloin sit alkaakin festarikeikat. Hommaa riittää.
Uuden The New Dark Agen jokaisessa biisissä pauhaa jälleen se tuttu ja tunnistettava Kiuas-soundi, mutta levyä on hyvin vaikea verrata aikaisempiin tuotoksiin. Folkmaiset ja kalevalaiset tunnelmat ovat jääneet taustalle ja samanlainen terävä hyökkäävyys, etenkin edellisen levyn avausbiisi Race With the Falconsin tapaan, tuntuu laantuneen. Koskettimienkin rooli tuntuu vähentyneen.
|
- Tosta terävästä hyökkäävyydestä en kyllä oo yhtään samaa mieltä, avausbiisi on mun mielestä paljo "terävämpi" ja "hyökkäävämpi" kuin nuo edellisten levyjen vastaavat ja myös nopeampi. Koskettimissa ja metallissa on se ongelma, että kun on rankka riffi, se vesittyy välittömästi, kun siihen lätkäisee sen synamaton. Siksi täytyy yrittää keksiä muita ratkaisuja, ja lopputuloksessa se kuuluu ainakin siten, että ei oo koko aikaa sitä mattoa siinä päällä. Synaosuudetkin on semmosia riffityyppisiä, tai sieltä kaivetaan efektejä sopiviin kohtiin. Se saattaa silloin kuulostaa että synia olis vähemmän. Ehkä näin, en oo laskenu ääniä. Kuitenki tuon tyyppinen ratkaisu kuulostaa ehdottomasti vankemmalta, rankemmalta, ja "hevimmältä".
- Folkmaisuudesta taas sen verran, että onhan siellä sitäkin. Muun muassa To Excel And Ascend -biisissä, mutta ollaanki haettu Lähi-Idän folk-tunnelmia kotimaisten sijaan. Se me ollaan päätetty, että vaikka eka levy oli vahvasti tollanen kalevala-henkinen, niin me ollaan lähetty siitä omille poluille. Ei olla menty tohon soturi/folk/pakanametalli hommaan, koska niitä bändejähän Suomessa on nyt hirvee liuta, nimiä on turha luetella. Mieluummin mennään ihan omaan suuntaan ja uudella levyllä on tehty selkeä harppaus tässä asiassa. Ukko on kuitenkin läsnä siitä huolimatta!
Tyyli on silti pysynyt muinaisissa tunnelmissa ja bändiä voi edelleen yhtenä Suomen persoonallisimmista ja melko hyvin ulkona perinteisimmistä genrerajoista. Ilmarisen kitara löi kahdella aiemmalla levyllä ukkosta ja salamaa, mutta nyt tahti on huomattavasti kevyempi, eräällä tavalla harkitumpi ja yleissoundikin on kokenut muokkausta.
- Harkitumpi, kyllä. Sovitukset on mietitty siten, että ne toimii myös livenä. Vanhemman matskun kanssa joutui tekemään kompromisseja, koska sieltä löytyy juttuja, jotka levyllä saattaa kuulostaa hyvältä. Mutta livenä ne ei sitten toimikaan, vaan menee puuroks. Tästä syystä kaikkia biisejä ei esimerkiksi edelliseltä levyltä oo soitettu livenä, uudelta ollaan heti lähetty vetään peräti kahdeksaa biisiä, koska ne toimii ja vetää turpaan molemmissa tilanteissa. Sen sijaan en ymmärrä mitä tarkoitat tahdin kevenemisellä, heheh.
|
Tuo keventyminen taitaa liittyä enemmänkin henkilökohtaisiin mielipidehommiin, eikä niinkään levyn eksaktiin sisältöön. Vastuu onkin hyvä siirtää jokaiselle kuulijalle itselleen. Keskiaikainen meininki sen sijaan välittyy musiikista oikein hyvin, eikä levyn nimeä ehtinyt edes kummemmin ajatella, kun keskiaikaiset tunnelmat paukkasivat jo mieleen. The New Dark Agella tuntuisi edelleen olevan sotateemaa ja uskontoa kritisoivaa pakanallista sanomaa. Salovaara nimeääkin levyllä olevan kolme selkeää teemaa.
|
- Uskonnollinen: nykyuskontojen hävitessä koittaa uusi pimeä aika, vastapainoksi keskiajalle jolloin kristinusko hallitsi Eurooppaa täysin.
- Ihmiskunnan henkistä rappiota koskeva: länsimainen ihminen voi hyvin, ja vapaa-aikanaan jokainen voisi tehdä vaikka mitä luovaa, mutta suurin osa käyttää sen esim. tv:n tuijottamiseen. Käytän tähän taas lempiesimerkkiäni: Big Brother! On suorastaan häpeällistä että ihminen käyttää aikaansa semmoisen katsomiseen! Tätä nimikkobiisi myös käsittelee vahvasti.
|
 |
- Henkilökohtainen: no, tämä on melko itsestään selvä. Välillä elämä on vaikeeta, välillä helppoa, ja kun vaikeat ajat koittaa kannattaa olla valmiina!
|
Omaksi suosikikseni noussut To Excel and Ascend onkin täysin uutta Kiuas-asteikolla. Itämainen tunnelma toimii hyvin ja itselleni tuli orientaalisuudesta vahvimmin mieleen Egypti.
- Tuo biisissä soiva oud-soitin on sieltä päin, mutta ennen kaikkea Lähi-Idässä käytetty. Mut joo, kyl toi Egypti oli mielessä ja esimerkiksi siinä hitaassa progehtavassa osassa ennen sooloa yritin saada vähän semmosta Nilen hitaiden riffien tyyppistä tunnelmaa. Tiedä nyt kuulostaaks se yhtään siltä, mutta semmonen ajatus piili taustalla.
Laulaja Ilja Jalkasen ilmaisu on pysynyt samalla persoonallisella tasolla vuosien saatossa, mutta olenko ainut, jonka mielestä laulu on nyt teknisesti pätevintä? Mies tuntuu kehittyneen tällä saralla kiitettävästi.
- Kyllä vain, Ilja on melko lailla viime vuoden aikana kehittänyt soitintaan systemaattisesti, ja tulos kuuluu.
Ilja: Laulaminen on tähän asti ollut minulle lähinnä hauska harrastus. Tiedäthän, ilmaista viinaa ja kipeät niskat ja tuntikausia bussissa kaikenmaailman mulkkujen kanssa. Olen vasta viimeisen vuoden ajan suhtautunut hommaan vakavasti ja olen iloinen, että se ilmeisesti kuuluu lopputuloksessa, Jalkanen kommentoi tähän väliin.
Levyn teemoituksessa kriittisyys tuli jo esille ja tämä tuntuisi kuvastuvan parhaiten levyn päätöskappaleessa. Kiuas ei toki normaalisti ole ollut mikään kantaaottavin yhtye, mutta The Wanderer's Lamentationin sanoitukset vaikuttivat siltä, että jotakin kriittistä sanottavaa tästä yhteiskunnasta tuntuisi olevan.
- Mielenkiintoinen tulkinta. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys tässä biisissä. Se on enemmänkin puhtaasti elämänfilosofinen teksti. Tosin tarinan päähenkilö – vaeltaja – kuvataan jonkinlaisena erakkona, joten suhdetta yhteiskuntaan voi kyllä miettiä tarinan kanssa. Laulussa pohditaan omia elämänvalintoja, ja mietitään miten selvittäisiin edessä olevista vaikeistakin haasteista. Kertosäkeen ensimmäinen lause kertoo että henkilön keskeinen voimanlähde on musiikki.
|
 |
Keväällä Kiukaalla on edessään Suomen kiertue pääosin myGRAINin seurassa. Kesän festareistakin Kiuas nähdään ainakin Tuskassa ja Pellavarockissa. Tyhjille saleille ei tarvinne varmasti soitella, sillä bändin suosio metallipiireissä alkaa olla jo sen verran hyvä.
- No nyt voi jo sanoa, että kun muutama keikka on takana, niin fiilikset on tosi korkeella. Jengi oli tosi vahvasti mukana myös uusissa biiseissä, eikä tarkotus oo todellakaan ratsastaa parilla vanhalla "hitillä". Treenattu on ankarasti ja kuten sanoin, lähes kaikki levyn biisit on hallussa, tällä rundilla settilista voi olla erilainen vaikka joka keikalla.
|
Ja lopuksi vielä ”The New Dark Age biisi biisiltä” -osio, jossa Mikko pääsi kertomaan omia kokemuksiaan ja mielipiteitään levyn biiseistä. Toimittajalta mukana muutama pinnallinen täky omista kokemuksistaan.
THE DECAYING DOCTRINE - sovituksiltaan ja kitarasoundiltaan levyn avaava erikoinen outolintu.
- Jaa, kaikkien muiden mielestä se on aika suoraviivainen ja energinen ralli, tosin onhan siinä vähän koukeroa ja kikka kolmosta mukana, mites muutenkaan. Ihan kuriositeettina: levy-yhtiön kaverin mielestä siitä olis kannattanu jopa tehdä video, mutta päädyttiin kuitenkin meidän mielestä selkeämpään Conqueroriin. On nää mielipiteet niin erilaisia. Soundista en osaa sanoa sen enempää kuin, että samoilla asetuksilla kaikki kitarat on tonne vedetty.
CONQUEROR- vähän perinteisempi ralli. Niin tuttua Kiuasta mutta juurikin folkmaisuus/amorphismaisuus puuttuu.
- Nojoo, tossa on enemmän tommonen hard rock -tyyppinen lähestymistapa yhdistettynä moderniin, voisko sanoa, tekniseen metalliin. Ja tosiaan, tästä tehtiin video, löytyy Youtubesta.
|
KIUAS WAR ANTHEM - ehkä lähimpänä vanhaa materiaalia, hyvillä nyansseilla kuorrutettu sotakarautus.
- Joo, no tää on kyllä yks lemppareita, mut vaativa vetää livenä. Kertsin kikka kolmonen on huudoista ja kahdesta eri laulufraasista koostuva rakennelma, jonka toteuttamiseen tarvitaan Kiukaan useamman jäsenten vetreitä äänihuulia. Jos ihan totta puhutaan, hieman hymy suupielessä halusin tehdä biisin, jossa olis kaikki härskeimmät "heavykikat". Siitä sitten löytyy tosiaan huutoja, lähes irstasta kitara/synatiluttelua, sahausriffiä, live-henkinen loppurymistely, ja itseriittoiset sanoitukset, joista vastaa Ilja Jalkanen.
THE NEW DARK AGE - levyn nopeimmin avautuva ja mukavan mahtipontinen biisi.
- No tääkin on yks lemppareista, intro on suora kunnianosoitus Morbid Angelille. Silta on ehkä yllättävä: löytyy pomppumetalliriffiä (aargh, homeinen old school-hevari lopettaa lukemisen tähän), futuristista synaa ja särön läpi vedettyä rähinälaulua, josta vastaa allekirjoittanut. Kuitenkaan se ei varmasti häiritse ketään joka muuten diggailisi Kiuasta, mielestäni onnistunut kohta vaikka meille epätyypillinen. Tän biisin omat kitarasooloni on ehkä omasta mielestäni onnistuneimmat levyllä.
|
 |
TO EXCEL AND ASCEND - Lähi-Itä vai Egypti, saakelin hienoa tunnelmointia.
- No siis tääkin on... hahah... no mutta kiitos! Joo, tunnelma on avainsana tässä biisissä. Ilja debytoi myös örinäosastolla ja hoitaa homman kotiin. Tosiaan toi oud-soitin, joka on alkujaan arabialainen luuttu, tuo vahvan biisiin lisän.
BLACK ROSE WITHERED - Mustan ruusun tarina jatkuu rivakammissa merkeissä.
- Tää on melko suoraviivainen. Tarina jatkuu, mutta tällä kertaa ruusu saa vähän erilaista huomiota osakseen, loppulässytys.
AFTER THE STORM - tunteikas akustinen balladi, jossa Ilja pistää itsensä likoon.
- Joo, tää on toteutettu pelkästään akustisella kitaralla ja kahdella laululla, joista toinen on Iljan sisko, hyvin lahjakas Anna-Maija Jalkanen. Kertsi on miltei poppia, mutta tässä taas on toi tietynlainen amerikkalais-kelttiläinen folk-viba taustalla.
OF SACRIFICE, LOSS AND REWARD - koukkuinen ja mukavan melodinen, nopeasti avautuva ja tarttuva. Hyvä valinta sinkuksi.
- Sinä sen sanoit! Kertsi on melko poppi Kiukaan mittapuulla, mutta biisi on kaiken kaikkiaan melko rankka ja nopea.
THE SUMMONING - raskaasti starttaava reipas ralli, kertosäe ihanan leppoisa, levyn parhaimmistoa.
- Kiitos! Taas hiukan erilainen biisi. Hain tossa tietynlaista tunnelmaa, jota en oikein osaa kuvata. Tietynlaista mystiikkaa ehkä. Kertsi on tosiaan aika rento, vähän rokkaava, mutta sit siellä on tollasta progehtavaa maalailua välissä, ja soolossa jopa hiukan fuusiotunnelmia.
THE WANDERER’S LAMENTATION - Reformation-biisin kaltainen, joskaan ei niin mahtipontinen, päätöseepostelu, jossa on mukavasti mielipuolista eeppistä riffittelyä. Tarina vaikuttaa varsin henkilökohtaiselta ja sanoitukset toimivat ”Aha, kato se loppuki vai?” -päätössanat repeilyttävät joka kerralla. Lausahdus taitaa olla ihan autenttinen äänitysvaiheesta?
- Kyllä, se on täysin autenttinen! Soitin taustakitaran päälle sitä akustista jamittelua siellä lopussa, enkä muistanu kuinka monta kiertoa olin sitä taustaa vetäny. Pakkohan se kommentti oli sinne jättää. Ja tässä biisissä haettiin enemmän ehkä semmosta 70's-tunnelmaa, eikä niinkään tollasta sinfonista meininkiä mitä Reformationissä. Oon tosi tyytyväinen lopputulokseen. Diggaan siitä miten toi säkeistöjen akustinen tunnelma muuttuikin kertsissä ja sitten väliosia kohti ikään kuin isompaan ja eeppisempään suuntaan, kunnes loppu on tavallaan oma maailmansa. Jos haluu vetää yhtymäkohtia sanoihin, niin tossa lopun instrumentaaliosuuksissa voi esim. ajatella että tämä tarinan vaeltaja hahmo nukahtaa, näkee unia, ja herää lopussa, oivaltaen jotain uutta. |
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
The New Dark Age
|
KOTIPAIKKA
Helsinki
JÄSENET
Ilja Jalkanen - laulu
Mikko Salovaara - kitara ja taustalaulu
Markku Näreneva - rummut
Atte Tanskanen - koskettimet
Teemu Tuominen - basso
DISKOGRAFIA
Winter in June MCD 2004
The Spirit of Ukko 2005
Race with the Falcons e-single 2006
Reformation 2006
Of Sacrifice, Loss and Reward CDS 2008
The New Dark Age 2008
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
