|
Eilera
|
|
|
 |
Eilera on samalla taiteilijanimellä itseään kutsuvan ranskalaisen laululintusen yhtye. Bändi luottaa biiseissään ennen kaikkea crossover-potentiaaliin, minkä vuoksi Eileraa onkin helpompi kutsua vaikkapa Kate Bushin rockimmaksi ja jopa metallisemmaksi kanssasisareksi. Samaan crossover-potentiaalin realisoitumiseen luottaa kaiketi myös Eileran yllättäen riveihinsä kaapannut Spinefarm, joka tiesi varmasti bändin kanssa sopimuksen tehdessään, että tätä bändiä ei voi kaupata ostavalle yleisölle kuin mitä tahansa tyttömetallibändiä.
|
Eilera itse luottaa musiikkinsa voimaan, eikä ainakaan vielä ole antautumassa mm. Lacuna Coilin Cristina Scabbian itselleen luomaan arvokkaaseen naiskuvaan.
|
- Uskon musiikkini vetoavan niihin ihmisiin, jotka nauttivat sydämenlyöntien kiihtyvästä tahdista. Tämä on musiikkia kaikille, joille unelmat ja intohimo ovat tärkeää elämässä. Haluan tarjota ihmisille musiikkini välityksellä energiaa, jonkinlaisen soundtrackin mielikuvamatkailulle ilman rajoja. Uskon vakaasti, että tällaisille artisteille löytyy myös faneja, oli genre sitten mikä tahansa, aloittaa Eilera hieman korkealentoisesti.
|
Vähemmän käsitteellisesti tarkasteltuna Eileran musiikki on hyväntuulista, rock-pohjaista äänitaidetta. Jousisoittimia käytetään Fusion-albumilla poikkeuksellisen melodisesti – eikä niinkään taustamattona. Levyn melodiat assosioituvat monin paikoin Irlantiin, ja myös Eileran herkkä lauluääni tukee tätä mielleyhtymää. Spinefarmille hänet ajoi itsensä mukaan puhdas vaisto.
|
- Jonkun vaiston varassa tuo tapahtui. En oikeastaan tuntenut Spinefarmia muuten kuin siltä osin, mitä he olivat rakentamassa Nightwishin kanssa. Olimme lähettäneet Spinelle aikaisempien metallibändien kanssa demoja, mutta vasta nämä persoonallisemman kuuloiset soolodemot herättivät heidän mielenkiintonsa. Olen onnellinen saadessani työskennellä tällaisten intohimoisten ihmisten kanssa, varsinkin kun he takaavat minulle täydellisen taiteellisen vapauden, sanailee Eilera ja kertoo omien musiikillisten ja kaupallisten tavoitteidensa lähtevän nimenomaan taiteellisesta vapaudesta.
|
- Minulle on tärkeää päästä asemaan, jossa minulla on täydellinen vapaus tehdä valintoja ja työskennellä. Saan valita ihmiset, joiden kanssa teen työtä, studiot ja muut paikat. Vain tuolloin voin ilmaista itseäni aidoimmin ja antaa kaikkeni musiikilleni. Kaikella tällä on kuitenkin maallinen hintansa, ja kaupallinen menestys takaisi minulle jatkossakin tämän valinnanvapauden. Uskomme Spinefarmin kanssa, että voimme saada aikaan jotain merkittävää yhdessä.
|
Jos Eileran mahdollinen suosio rakentuukin johonkin muuhun kuin naisen esineellistämiseen, eroaa Eilera monesta “female-fronted” -metallibändistä jo musiikillisesti. Itse asiassa Eileran kohdalla pudottaisi mielellään koko metalli-sanan pois tyylillisestä kuvauksesta, sillä lähempää sukulaisuutta ilmennetään vaikkapa Tori Amosin ja Björkin kaltaisten artistien suuntaan. Aivan kuten näiden taiteilijoiden tapauksessa, myös Eileran musiikki on joka tapauksessa selkeän feminiinistä, pehmeää ja viettelevää. Eilera ei kuitenkaan lähde tuomitsemaan niitä sisaria, jotka ovat valinneet vaatteiden vähentämisen mielekkääksi keinoksi edistää oman bändinsä uraa.
|
- Tärkein syy siihen, että teen musiikkia on se vapauden ja kauneuden tunne, jonka lähelle koen pääseväni musiikin välityksellä. Tunnistan nuo tunteet ja käännän ne naiseuteni kautta musiikiksi. Tämän vuoksi musiikkini sitten kai on jonkin verran erilaista kuin suurimmalla osalla naiskeulaisista metallibändeistä. Olennainen juttu on myös se, että päin vastoin kuin suurin osa tavallisista bändeistä, minä työskentelen kappaleiden parissa lähinnä sooloartistina, arvelee Eilera.
|
- Ei minua oikeastaan häiritse, vaikka naiset käyttäisivätkin seksiä myydäkseen levyjä. Niin kauan kuin he näyttävät hyvältä... ja pysyvät rehellisinä itselleen. Oma tapani ilmaista itseäni on yksinkertaisesti toisenlainen. Alastomuutta ja seksiä voi mielestäni käyttää taiteessa hyvinkin tehokkaasti etenkin provokatiisessa mielessä, tai sitten kuvaamaan jonkun haurautta. Viisaasti käytettynä sen välittämä viesti on erittäin voimakas.
|
Hottest chicks in metal... Tuohan oli taannoisen Lacuna Coil -jenkkiturneen nimi, ja bändin vokalisti Cristina Scabbia edusti bändiä hyvinkin sensuellisti myös Revolver-lehden kannessa ja aviisin 20-sivuisessa tyttömetallispesiaalissa. Milloin Eilera sitten heittää päältään pois ylimääräiset kuteet promootiomielessä?
|
- Ehkä sinä päivänä kun minulla ei enää ole rahaa ostaa riittävästi vaatteita... tai ehkä silloinkin poseeraisin sitten alasti! naurahtaa Eilera.
|
Tähän mennessä tämä haastattelu, kuten varmasti moni Eilera-haastattelu tästedeskin, on keskittynyt hyvin voimakkaasti Eileran sukupuolisiin lähtökohtiin. Tämä siitäkin huolimatta, että naisen näkeminen rock-bändin keulakuvana ei ole enää kymmeniin vuosiin ollut missään mielessä tavatonta.
|
- Mutta sukupuolisuus onkin ikuinen mielenkiinnon kohde. Ja nainen, joka löytää tasapainonsa miesvaltaisessa maailmassa on jotain sellaista, joka herättää edelleenkin mielenkiintoa. Olen hyvin kiinnostunut tutkimaan itsestäni löytyvää maskuliinista puolta. Sen avulla näen myös feminiinisen puoleni yhä selkeämmin. Tavallaan teen musiikkini välityksellä jotain samanlaista, jota miestransvestiitit tekevät pukeutuessaan naisiksi.
|
KUN LÄMPÖ JA KYLMYYS SYLEILEVÄT
|
Eileran tuoreen kakkosalbumin nimi Fusion ynnää levyä melko hyvin myös musiikillisesti. Myös lyyrisellä ja käsitteellisellä tasolla Eilera näkee albumin monien vastavoimien fuusiona.
- Kyllä, ehdottomasti juuri näin. Itse näen levyn lämpöisyyden ja kylmyyden fuusiona. Yhtä lailla levyllä yhdistyvät vahvuus ja hauraus sekä eteläinen ja pohjoinen valo. Näkisin myös, että levy ilmentää minusta sekä tyttö- että naismaista puoltani, visioi Eilera viitaten viimeisimpänä mm. viattomuuden ja kokemuksen kohtaamiseen.
|
 |
Näitä vastakohtaisuuksia Eilera haluaa myös tulevan livekokoonpanon pystyvän tuomaan yleisön eteen. Sen vuoksi kokoonpanosta löytyykin sekä ranskalaista että suomalaista verta. Fusionin tuottajana hääri myös suomalaisguru Hiili Hiilesmaa, ja Eileran mielestä levy onkin soundillisesti kuin “kuumaa kaakaota jääpalojen kera”. Eilera nojaa vastauksissaan paljolti vertauksiin, eikä vastaus kysymykseen kappaleiden syntytavasta eroa kaavasta mitenkään.
|
- Biisit syntyvät kuin mitkä tahansa ideat; ne vain yhtäkkiä heräävät henkiin. Jossain kohtaa aivoissa napsahtaa, ja sitten huomaankin jo juoksevani Loïcin (Tézénas, kitara ja ohjelmointi) luo työstämään kappaletta eteenpäin. Olen työskennellyt hänen kanssaan pitkään, ja hänen kanssaan saamme käännettyä nuo alkuperäiset ideat nauhoitettavaan muotoon. Instrumentaation päättäminen on kuin lauseiden täydentämistä; päätän jokaisen biisin kohdalla, mitä siinä sointukulkujen, perussoittimien ja oman ääneni lisäksi pitäisi tulla sanotuksi.
|
Tyttösenä Eilera halusi kasvaa uudeksi Madonnakin, pukeutua seksikkäästi pitsiin ja käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa. Hieman vanhempana maailman kovin muusikko oli Mark Knopfler punaisine Stratocastereineen. Sen jälkeen Eilera on pyrkinyt kehittymään muusikkona omaan suuntaansa omat vaikutteensa tiedostaen. Metallimusiikkiin naisella on ollut omien sanojensa mukaan pitkä rakkaussuhde.
|
- Kyllä, ja tietenkin tällaisiin suhteisiin kuuluvat ajoittain myös bänät. Olen aina pitänyt melodisemmasta kamasta, oli kyseessä sitten kitaroilla herkuttelevasta Iron Maidenista, In Flamesin tapaisesta groovaavuudesta tai raivokkuudesta Deathin malliin. Metallimusiikin energia ja intohimo ovat jotain täysin uniikkia. Se pitää sen musiikin aina elossa ja elinvoimaisena. Tarvitsen tätä tasan niin paljon kuin tavallinen ihminen tarvitsee joka-aamuista kofeiiniannostaan.
|
Fusionilla käsitellään Eileran itsensä mukaan sekä todellisia että kuvitteellisia aiheita. Biisinnimistä voidaan päätellä, että tunneskaalasta mukana ovat ainakin kipu (Healing Process) ja hauraus (Addicted ja The Angel You Love... The Angel You Hate). Biisit ammentavat siis asioista, jotka satuttavat ja tekevät hauraaksi. Vaikka nämä kappaleet päätyvät kaiken kansan kulutettavaksi ja tarkasteltavaksi, Eilera ei tunne paljastavansa itsestään kiusallisen paljon.
|
- En vaivaa tällaisella juurikaan päätäni. Jos vaivaisin, kenties silloin friikkaisinkin! Tai ainakin tuntisin oloni epämukavaksi. Nämä ovat kuitenkin osa sitä spontaaniutta, joka on tärkeä elementti musiikissani. Mikään ei ole sen luonnollisempää kuin antaa kaikkien kokemiensa tunteiden heijastua taiteessa. Toisinaan se tuntuu salaisuuden jakamiselta tai tarinan kertomiselta. Joskus vain kirjoitan asioista, jotka ovat kiusanneet minua. Ennen kun soitin enemmän kitaraa, tunsin, että jokin estää minua avaamasta sieluani täysin. Laulaminen ja samalla myös sanoitukset ovatkin minulle aidoin tapa ilmaista itseäni.
|
Välittömyys, intiimiys, lapsenomaisuus, viattomuus ja jopa neitseellisyys määrittelevät tietyllä tavalla Fusionin herkimpiä hetkiä. Sanat “heaven” ja “angel” toistuvat puolestaan useammankin kappaleen sanoituksissa. Mikä Eileralle edustaakaan taivasta ja enkelejä maan päällä?
|
|
- Minun taivaani on eteläisen Ranskan valo ja enkeleitäni kaikki minun lämminsydämiset läheiset ihmiseni, vastaa Eilera viivyttelemättä. |
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
Fusion
|
KOTIPAIKKA
Ranska
JÄSENET
Eilera (Aurélie Potin Suau) - laulu, ohjelmointi
Loïc Tézénas - kitara, ohjelmointi
Sampo Neuvonen - liverummut
Jan Sormo - livebasso
Max Lilja - livesello
Tony Canton - liveviulu
DISKOGRAFIA
Facettes - 2003
Precious Moment EP - 2005
Fusion - 2007
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
