Festariraportti: Findustrial Metal Festival
Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa järjestettiin ensimmäistä kertaa puhtaasti konemetalliin keskittyvä yksipäiväinen Findustrial Metal Festival -tapahtuma, joka keräsi koneistetun metallin vannoutuneet ystävät samaan suppuun. Illan aikana esiintyi viisi yhtyettä, joista kolme oli suomalaisia, ja tämän lisäksi tapahtumaan oli kiinnitetty sekä eestiläinen että ruotsalainen ulkomaanvieras (NM).

Mukana oli todellakin viisi bändiä, joiden taso ja meriitit vaihtelivat demotaso/omakustanne-puolelta levyttäviin orkestereihin. Myös yksi yhtye, Diablerie, oli saatu mukaan reservistä FMF-keikan ollessa yhtyeen ensimmäinen pitkiin aikoihin. Tyylisuuntia oli taas koko genren laidasta laitaan rajummasta metallisesta industrialista aina alternativea kosiskelevaan industrial-rockiin, joten tapahtuma oli myös hyvin sivistävä kokemus aiheesta vähemmän ymmärtävälle ihmiselle. (TH)

COLD COLD GROUND


Avaava esitys ei luvannut kuitenkaan hyvää, sillä kovin paljoa positiivista siitä nimittäin ei pystynyt sanomaan. Lavalla oli nimittäin pari meikattua äijää ja yksi jänis soittamassa sangen innotonta ja keskeneräisen kuuloista industrialia. Harvoin tulee todistettua sitä, että keikka lähtee näin huonosti käyntiin: ensimmäiset biisit olivat lähinnä noloja, ja lavan eteenkin oli yleisöä vaivautunut noin kolme henkeä. Onneksi kuitenkin meno lavalla että kentällä hieman parani sitä mukaa, kun aika eteni, mutta jo ennen seuraavan aktin alkua pystyi sanomaan suurella todennäköisyydellä sen, että helsinkiläinen Cold Cold Ground jäi koko illan altavastaajaksi niin musikaalisesti kuin esiintymisensä puolesta. Sitä jo mietittiin paikan päällä, "miksi ihmeessä vetää kanipuku päälle, jos ei lavalla pompi". Kyseessä on äärimmäisen hyvä kysymys, keskinkertainen musiikkikin menee vielä, jos lavashowssa olisi kunnollista meininkiä. Toiminnasta tässä ei ollut kyllä puhettakaan, lava-akti oli suorastaan apaattinen. Toivottavasti yhtye tulevaisuudessa panostaa myös showpuoleenkin, koska pelkät biisit eivät tässä vaiheessa ainakaan tuppaa innostamaan. On myönnettävä kyllä, että aloituspaikka ja yleisön määrä tuskin innostivat suureen spektaakkeliin, mutta joka tapauksessa tämä bändi jäi mieleen kyllä tämänkin perusteella, joskaan ei aivan positiivisessa mielessä. (TH)
DIABLERIE

Seitsemän vuoden keikkatauko sai lopulta päättyä, kun lavalle asteli illan toinen esiintyjä Diablerie, jonka jäsenistö on levittänyt Savonlinna-Helsinki-Joensuu -linjalle. Yleisön puolelta oli jo selkeästi ehditty odottamaan yhtyeen keikkatauon päättymistä kuin kuuta nousevaa, koska väki alkoi näyttää elonmerkkejä huomattavasti pirteämmin kuin vielä Cold Cold Groundin setin aikana. Diablerie takoi rujon primitiivisellä otteella kaahaavaa teollisuusmetallia, jonka äänivalli sukkuloi välillä death metalin ja välillä taas black metalin soundimaailmassa. Viiltävistä kosketintaustoista tulivat erityisen helposti mieleen Cradle Of Filthin ja Dimmu Borgirin kaltaiset yhtyeet. Keikkatauko ei ollut pahemmin Diablerien terää tylsistänyt, sillä soitto oli jämerän murskaavaa luokkaa ja notkeaa draivia piisasi. Ainoastaan tyhjänpäiväiset välispiikit ja muutamat turhat tauot heikensivät lievästi yhtyeen muuten napakkaa iskukykyä. Oman settinsä lopuksi yhtye oli varannut todellisen ässäkortin hihaansa, sillä pienenä yllätysmomenttina lavalla asteli Scorngrainin laulaja, joka aiheuttikin innostuneen vastaanoton yleisön puolella. Diablerien kaltaista korvakarkkia kelpaisi kuulla tiheämminkin, ja toivottavasti seuraavaa keikkaa ei tarvitse sentään odottaa toista seitsemää vuotta. (NM)


FINISH ME OFF

Diablerien jälkeen Findustrial Metal Festivalin kolmantena esiintyjänä jatkoi illan ensimmäinen ulkomaalaisvieras, eestiläinen Finish Me Off. Viisipäinen yhtye soitti altenative rockin ja teollisuusmetallin sekaista musiikkia sujuvan rautaisella otteella. Vaikka sympaattisella yhtyeellä oli periaatteen tasolla kaikki palikat täysin kohdallaan, hyvästä yrityksestä huolimatta keikasta jäi sangen valju maku suuhun, koska Finish Me Offin soittaessa yleisö oli hämmentävän veltolla tuulella. Lähes koko juhlakansa oli kirjaimellisesti vetäytynyt muutaman metrin lavasta taaksepäin ja väki tyytyi lähinnä seuraamaan esitystä oluttuoppien takaa kököttäen. Vain muutamat rohkeimmat tai sitten päihtyneimmät ihmiset uskaltautuivat lavan eteen joraamaan. Eestiläiset saivat kuitenkin jokaisen biisin jälkeen reilunkuuloiset aplodit, mutta se jää nyt ikuiseksi arvoitukseksi, olivatko aplodit silkkaa kohteliaisuutta yleisön puolelta vai puhutteliko musiikki aidosti jopa jotakuta. Omakin tunnelma latistui yleisön laiskan vastaanoton takia ja allekirjoittanutta alkoi käydä Finish Me Off suoranaisesti sääliksi, koska yhtye tuntui olevan lavalla välillä aika pahasti eksyksissä, hämmentynyt ja suorastaan vaivaantunut. Voi olla, että Finnish Me Offin sijoittaminen heti Diablerien esityksen jälkeen oli järjestäjien puolelta vikatikki, koska Diablerien primitiivisen turpakäräjän jälkeen Finish Me Offin seesteisemmät alternative rock -kohdat kuulostivat ehkä yleisön korvissa turhankin kevyiltä, mikä saattoi olla yksi selitys vaisunpuoleiseen yleisöreaktioon. Olen varma, että Finish Me Off on takuulla tarjonnut uransa aikana tunnerikkaampiakin elämyksiä, mutta tällä kertaa jäi potti tyhjentämättä. (NM)

SCORNGRAIN

Scorngrain on vakuuttanut levypuolella jo kahteen otteeseen omalaatuisella sekametallillaan ja oli varsin mielenkiintoista nähdä, miten tuo kummallinen kattaus sähkösoundeja ja eri sortin metallityylejä toimii luonnossa. En ollut ainoa, joka odotti tätä bändiä, sillä silmin arvioiden valtaosa yleisöstäkin oli tullut paikalle todistamaan bändin keikkaa. Hyvinhän se lähti liikkeelle, show oli energinen ja lievästi sanoen skitson näköinen ja oloinen solisti kruunasi pakkopaitoihin sonnustuneen bändin. Pääasiallisesti keikan materiali painottui tuoreimman levyn materiaaliin ja hyvä niin, koska uusin tuotos 0,05 % jalosti monipuolisen metallimusiikin paremmalle tasolle. Puolitoista tuntia sitten aloitettu Diablerie-yhteistyö sai Scorngraininkin keikan aikana jatkoa, sillä Übermensch-biisissä käytettiin lainavokalistia vetämässä stemmoja. Kokonaisuudessaan keikka oli kyllä kaikinpuolin vakuuttavaa menoa: bändi soundaa todella hyvältä myös luonnossa, jollei huomioon oteta kone-efektejä, jotka joskus tuppasivat olemaan liian kovalla tai hiljaisella. Tämä ei ole kuitenkaan iso ongelma, kokonaisuudessaan Scorngrainin veto FMF:ssä oli äärimmäisen hyvä ja sai ainakin allekirjoittaneen kiinnostumaan bändistä vieläkin enemmän. (TH)


MAN.MACHINE.INDUSTRY

Suurin osa Findustrial Metal Festivalin yleisöstä oli ehtinyt kaikota paikalta, kun illan viimeinen esiintyjä, Man.Machine.Industry starttasi oman esiintymisensä, mutta aggressiivista teollisuusmetallia soittava ruotsalaisyhtye viittasi kintaalla yleisökadolle ja veti kiistatta illan intensiivisimmän setin, joka pesi tulisuudessa jopa aiemmin soittaneen Scorngrainin. En ole varma, oliko vokalisti J. Bergman saanut ennen keikkaa takahuoneessa suurjännitejohdosta iskun takalistoonsa, mutta lavalla hän osoittautui todella sähköiseksi esiintyjäksi. Bergman räki, potki ja viskoi mikkitelineitä, riuhtoi kaiutinta, takoi nyrkeillä omaa pääkoppaansa ja kulki taukoamatta lavalla edestakaisin rauhattoman oloisesti kuin häkkiin teljetty villieläin.

Vaikka päähuomio kiinnittyikin väistämättä karismaattisen räjähdysherkkään keulahahmoon, muitakaan yhtyeen jäseniä ei voinut moittia flegmaattisiksi esiintyjiksi, sillä hekin hoitivat vakuuttavan antaumuksellisesti oman tonttinsa. Yleisökadosta huolimatta paikalle jäänyt yleisö tuntui selvästi antavan arvoa Man.Machine.Industryn tehokkaalle junttaukselle ja yhtye sai ehdottomasti illan riehakkaimman vastaanoton. Omalla kohdalla Man.Machine.Industry oli tapahtuman esiintyjistä se villi kortti, josta ei ollut etukäteen juuri minkäänlaisia odotuksia, mutta yhtye osoittautui kiistatta illan positiivisimmaksi yllättäjäksi. Tämän nappivalinnan johdosta täytyy antaa pisteet järjestäjille. (NM)

Kuvaajan ominaisuudessa on myös pakko kommentoida viimeistä bändiä, sillä henkilökohtaisen aikataulun puitteissa koko esitystä ei ehtinyt näkemään. Yllättävää kyllä entuudestaan tuntemattoman bändin kanssa se jäi harmittamaan, nimittäin kummallinen ADHD-bändi olisi kyllä kiinnostanut katsella loppuun asti. On myös pakko kehaista bändin versiointia Iron Maidenin Running Freesta, joka hieman omituisesta sovituksestaan huolimatta toimi epäilyttävän hyvin. M.I.I tulee olemaan ainoa tämän illan uusi tuttavuus, jonka tulevia tekemisiä jää kyllä odottamaan mielenkiinnolla. (TH)


Man.Machine.Industryn jälkeen oli ilta paketissa, ja nyt onkin sitten yhteenvedon aika tapahtumasta. Findustrial Metal Festivalin henki osoittautui leppoisaksi, yhtyevalikoima oli monipuolisesti katettu, järjestelyt toimivat ongelmitta ja yhtyeiden soittoajatkin pysyivät suhteellisen hyvin aikatauluissa paria pientä viivästystä lukuunottamatta. Tapahtuman ehdottomasti harmittavin puoli oli illan vähäinen yleisömäärä, sillä väkeä oli kertynyt paikalle alle puoli salia, mikä kieltämättä hieman kummastutti allekirjoittanutta, koska olisin kuvitellut teollisuusmetallin ystävien saapuvan paikalle paljon sankempana joukkona. Tosin yksi selitys pieneen yleisömäärään saattoi olla todellisten vetonaulojen puuttuminen, sillä Scorngrainia lukuunottamatta muut esiintyjät saattoivat olla suurimalle osalle yleisöstä suhteellisen tuntemattomia nimiä. Kaikesta huolimatta konemetalliin keskittyvä tapahtuma on enemmän kuin tervetullut lisäys pääkaupungin konserttikentälle, ja toivottavasti tapahtuma saa vielä jatkoa FMF v2.0:sen muodossa, johon saataisiin parhaassa tapauksessa niitä esiintyjiä myös muualta Euroopasta. (NM)

Omia henkilökohtaisia mieltymyksiä ei tämä iltama aivan täyttänyt. Kaksi bändiä oli sangen mielenkiinnottomia ja esitykset olivat hyvin laajalta tyylilliseltä haitarilta. En ole suinkaan itse perehtynyt industrialin saloihin, mutta ihan jokainen bändi ei vastannut omaa käsitystä musiikkityylistä. On kuitenkinn oletettava, että järjestäjät tietävät kyseisestä lajista enemmän, joten tyylin laajuus tuli tässäkin tapahtumassa esille. Täytyy toivoa, että suhteellisen harvalukuinen kävijälauma kuitenkin oli riittävästi, jotta tämän tapahtuman jatko-osaa päästäisiin ihmettelemään ensi vuonna. Findustrial Metal Festissa on kyllä potentiaalia jokavuotiseksikin tapahtumaksi ja näyteikkunaksi tällä hieman harvinaisemmalle ja stereotypisoidummalle metallin ala-lajille. (TH)
© Imperiumi MMVII. Teksti: Niko Määttä, Turkka Holmqvist   Kuvat: Turkka Holmqvist
http:// Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 4019 Palaa »