Nightwish
Nightwishin uusi vokalisti ristii jalkansa alleen ja ottaa rennon asennon Petrax-studion saunatilojen sohvannurkassa. Suuriin kenkiin astuva laulajatar napostelee maapähkinöitä. Ennen haastattelun alkua laulajatar kysyy tuleeko haastattelu julkaistavaksi äänenä vai voiko hän jatkaa syömistä haastattelun ohessa. Lupaan, ettei pähkinöiden mussutus kuulu tässä haastattelussa, ja koska en ensi kertaa tapaamani ihmisen kohdalla edes osaisi kysyä mitään ennalta suunniteltua, pyydän lähes valtakunnansalaisuuden lailla piilossa pidettyä tyttöä kertomaan itsestään kaiken; kuka hän on, mitä hän on tehnyt ja mitä hän on tulossa tekemään? Positiivinen ja pulppuileva laulajatar käy asiaan reippaasti ja suhteellisen sujuvalla englannilla…
- Olen Anette, Helsingborgista, Ruotsista. Olen laulanut koko ikäni ja synnyin muusikkoperheeseen, jossa jokainen äitini puolelta on tehnyt töitä muusikkona. Lapsuuteni oli täynnä instrumentteja, soittamista ja laulamista. Äitini on myös laulajatar, joten olen kiertänyt vanhempieni mukana kiertuebussissa varhaislapsuudestani saakka. Yhtyeen kanssa laulamisen olen aloittanut 13-vuotiaana.

Vakavasti aloin laulaa, kun aloin osallistua kykyjenetsintäkilpailuihin, olin kai 12-vuotias. Olin sitä ennen laulanut äidin bändissä, mutta sen ikäisenä aloin tosissani kilpailemaan talenttikisoissa. Noin kuudentoista vanhana aloitin ensimmäisessä cover-bändissäni, vanhempien jätkien kanssa, muut olivat noin 25-vuotiaita. Keikkailimme melkein joka viikonloppu Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa. Soitimme kaikenlaista musiikkia, Roxettesta CCR:ään… Claptonin ”Cocainen”, kaikkea outoa. Sen ryhmän kanssa olimme yhdessä melko pitkään.

- Sitten äitini meni uusiin naimisiin noin kymmeneksi vuodeksi. Äidin uudella miehellä oli Niklas-niminen poika, jonka bändin demolle menin laulamaan taustoja. Olin siihen aikaan seitsemäntoista vanha. Bändin nimi oli Alyson Avenue. Bändin pojat ihastuivat ääneeni niin, että he pyysivät minua liittymään yhtyeeseen. Aluksi bändissä oli lisäkseni myös mieslaulaja, jonka pojat potkaisivat myöhemmin bändistä ja mikrofoni jäi kokonaan minulle. Olisikohan ollut vuosi –89. Siitä eteenpäin Alyson Avenue jatkoi, kunnes noin kaksi vuotta sitten hommat hyytyivät.

Alyson Avenuella on kaksi albumia ”Presence of Mind” (2000) ja ”Omega” (2004). Anette toteaa, että kolmaskin olisi voinut tulla, mutta homma ei tuntunut hänestä enää oikealta. Yhtyeen MySpace-sivulla on kuunneltavissa kaksi demoksi jääneen kolmosalbumin veisua.
- Silloin kun aloitimme, Alysonin musiikki oli ok. Niklas teki kaiken musiikin, kuten Tuomas tekee Nightwishissa. Treenasimme yhdessä kuin mikä tahansa yhtye ja myöhemmässä vaiheessa teimme musiikinkin yhdessä. Se oli kivaa. Mutta nyt viime vuosina, kun olimme saaneet levytyssopimuksen, kaikesta tuli projekti. Kukaan pojista ei ikinä halunnut lähteä tien päälle ja esiintyä, he olivat ylikriittisiä kaikkea kohtaan; biisit eivät ole tarpeeksi hyviä jne. Bändin pojat eivät siis oikeastaan koskaan halunneet olla täystoimisia muusikkoja. Näitä tilanteita siis oli, enkä jaksanut sitä hommaa enää. Olemme välillä palanneet taas yhteen, mutta en enää löytänyt Alysonista omaa musiikkiani.


21-vuotiaana Anette Olzon lauloi pääosaa rockoopperassa Helsingborgissa, mikä oli paikallisuutistasolla aika iso juttu. 35-vuotias vokalisti on opiskellut musiikkitaidetta Göteborgin Balettakademin:issa ja ottanut tunteja Kööpenhaminan musiikkikonservatoriossa, Helsingörissä ja Malmössä. Lisäksi monessa liemessä keitetty Anette on laulanut myös big bandissa, gospelkuoroissa ja siten esiintynyt paljon kirkoissa niin häissä kuin hautajaisissakin. Sen melkein uskaltaa arvata, että Anette ei tule ”jäätymään” isojenkaan yleisöjen edessä.
- Göteborgissa on myös iso ABBA-yhtye nimeltään Arrival, jossa olen ollut tuuraajana. Heidän kanssaan pääsin esiintymään isoillekin yleisöille, mm. Oslon Spectrumissa 7000:lle katsojalle.


Anette, ruotsalaiselta lempinimeltään Nettan, esitti ABBA-pestissään Agnetha Fältskogia. Melkoiseksi venähtänyt CV alkaakin olla loppupäässään, kun lisätään vielä, että lisäksi Anette on laulanut taustoja metallibändi Cloudscapen levylle (”Crimson Skies", 2005, Metal Heaven) ja dueton saksalaislaulaja Michael Bormannin kanssa, joka on Jaded Heartin entinen vokalisti (ja vaikuttaa nyt ruotsalaisessa Bloodboundissa, -toim.).
-Siinäpä ne tärkeimmät taitavat ollakin, lyhyesti kerrottuna, Anette naurahtaa.


Nykyistä työnantajaansa Nightwishia laulajatar kuuli kertomansa mukaan ensi kertaa vasta n. kaksi kuukautta ennen kuin edellinen vokalisti sai jättää paikkansa, ja silloinkin siksi, koska Anetten sisarentytär on yhtyeen innokas fani.
- Kuuntelin siskontytön levyä silkasta uteliaisuudesta ja pidinkin siitä kovasti. Kaksi kuukautta myöhemmin Tarja sai lähtöpassit. Minusta tuntui alkuun, että ehkä minun pitäisi lähettää bändille demo, vaikka en osaakaan oopperalaulua. Sitten ajattelin, että ääh, enpä taida viitsiä. Arrivalin ääniteknikko vaahtosi minulle että ’täytyyhän sinut nyt lähettää se demo, lähetä se heti’! Kun hän aikansa taivutteli, pyysin sitten lopulta Niklasilta ja Cloudscapen kitaristilta auttaisivatko he minua äänittämään ”Everdreamin”. Äänitimme siitä yhdestä laulusta jonkinlaisen demon yhdessä päivässä ja lähetimme sen menemään.
Tuomakselta tuli sähköpostia melkein heti. Hän piti laulustani kovasti, ja hän pyysi josko lähettäisin kolme kappaletta lisää. Lauloin jopa ”Kuolema tekee taitelijan” niiden päälle bonukseksi! Arvelin, että bändi tekisi päätöksen uudesta laulajasta nopeasti, joten äänitin tämän toisen demon todella pikaisesti. Olisikohan ollut tammikuuta, kun Tuomaksella oli jo kaikki äänittämäni kappaleet.

Maaliskuussa ilmoitettiin, että Nightwish etsii vokalistia.
- Ajattelin, että oho, ehkä minun pitäisikin lähettää lisää kappaleita, en tiennytkään tästä. Lähetin Tuomakselle siis viestin ja kysyin missä mennään. Hän vastasi ja sanoi olevansa pahoillaan, mutta minusta ei tulisi bändin uutta laulajaa, vaikka olinkin paras vokalisti, jota hän oli siihen mennessä kuullut. Ihmettelin, että miksei sitten, olinko ehkä liian vanha?
Olin päätöksestä tietysti hieman allapäin, mutta en voinut antaa periksi. Sitten viime kesänä sain Alysonin live-dvd:n ja minusta tuntui, että minun pitäisi kysyä tahtoisiko Tuomas nähdä sen. Tahtoihan hän, joten lähetin sen hänelle enkä kuullut senkään jälkeen Tuomaksesta mitään ennen syyskuuta, jolloin Ewo soitti minulle, että ’Moi, minä olen Nightwishin manageri. Tahtoisimme kysyä sinulta muutaman kysymyksen’. Tietenkin he kyselivät kiertueilla olemisesta, koska minullahan on perhettä. Lapsikin. Vastasin haluavani lähteä kiertueille. Minähän en siis ole sellainen tyypillinen äiti, joka haluaa vain pysytellä kotona. Laulaminen on minulle koko elämä.
Anetten aviomies työskentelee asiantuntijatehtävissä, jotka pitivät hänet yhtä soittoa parisen vuotta poissa kotoa. Kun Anette sai Nightwish-pestinsä, aviomies totesi nyt olevan Nettanin vuoro seurata unelmaansa, kotona kyllä pärjätään. Mutta annetaanpa laulajattaren jatkaa...
- Sitten tulin tänne, E-Major-studioon Keravalle, ja treenasimme ja testasimme studiossa laulamista. Kun palasin Ruotsiin, sain heti tekstiviestin että he tahtovat tavata minut uudestaan kuukauden sisällä. Harjoittelin muutamia kappaleita ja tulin Suomeen uudestaan, kuudeksi päiväksi. Otimme promokuvia ja kävin myös Kiteellä, Tuomaksen mökillä. Tuomaksen isä kysyikin minulta että joko olen tehnyt paperit yhtyeeseen liittymisestä. Sitten palasimme takasin studiolle treenaamaan.

Tuomas ei vie ketä tahansa Saareen. Anetten olisi luultavasti jo siihen mennessä pitänyt arvata olevansa yhtyeen uusi laulaja, mutta hän kieltää koskaan tunteneensa postia varmaksi. Hän tosin sanoo, että ensi näkemältä Tuomaksen kanssa tavatessaan heillä synkkasi heti.
- Homma tuntui hyvältä alusta saakka ja todella pidin muistakin bändin pojista heti heidät tavattuani. Se on tietenkin hirveän tärkeää, minusta täytyy tuntua siltä, että voin elää näiden kaverien kanssa ja tulla heidän kanssaan juttuun. Olemmehan toki kahdesta eri maastakin. Empun kanssa meistä tuli heti tosi hyviä kavereita ja sähköpostittelimme edestakaisin. Ewon kanssa pommitimme toisiamme koko ajan tekstiviestein, mutta en siltikään missään vaiheessa tiennyt mikä tilanteeni oli, koska kaikissa haastatteluissa bändi kertoi, että heillä on useita mahdollisia ehdokkaita. Tuomas lähetti minulle lokakuussa asiasta mailinkin. Olin jo epätoivoinen, että eikö asiaa ole vieläkään päätetty. Olin jo tosi väsynyt ja turhautunut odottamaan, olin odottanut yhteensä jo puolitoista vuotta!

- Sitten tämän vuoden tammikuussa Emppu alkoi kuulostaa jotenkin omituiselta, pari viikkoa ennen kuin sain kuulla kuinka oli käynyt. Hänen viestinsä olivat suunnilleen mallia ”onpa tosi, tosi, tosi, tosi hieno päivä tänään.” Jätkä oli ihan outo. Sitten sain sähköpostia Tuomakselta, että pojilla on bileet, ja heillä on ikävä minua. Sitten Ewo kysyi tahtoisinko lähteä Saksaan katsomaan Tarotin keikkaa. Silloin minusta tuntui, että eiväthän he nyt minua ottaisi mukaansa Saksaan Tarotia katsomaan, ellei sitten... Mutta en siis tiennyt vieläkään ja suhtauduin asiaan varovaisesti. Lähipiirini suhtautui edelleen onneksi myös rauhallisesti, eihän homma ollut vielä varmaa.

Tammikuun 30. Tuomas lähetti laulajattarelle sähköpostia kysyäkseen sopisiko se, että hän soittaa Anettelle.
- Sanoin, että se käy, mutta soita vähän illemmalla, minulla oli juuri jokin puuha kesken. Tuomas sanoi soittavansa seuraavana päivänä ja olin koko illan ja seuraavan päivän kuin kissa pistoksissa. Emppu kyseli onko tänään hieno päivä ja ihmettelin, mikä jätkään on mennyt. Tuomas soitti lopulta ja juttelimme Saksan-reissusta ja kaikkea. Tavallista jutustelua. Sitten hän sanoi, että niin, olihan tässä sitten vielä tämä yksi juttu. Olin että ’miiiikähän se mahtaisi olla’? Kiusoitteli vielä, että kyllähän minä sen jo tiedän. Kielsin tiukasti tietäväni mitään. Vieläkin Tuomas kierteli ja kaarteli. Hän sanoi miettineensä poikien kanssa, että minulle olisi lähiaikoina melkoisesti töitä tiedossa. Hän sanoi sen jotenkin niin oudosti, ettei minulla välähtänyt vieläkään. Kun oivalsin että tässä se nyt oli, minun piti näytellä rauhallista, koska Tuomaskin oli niin cool. En edes kirkunut tai mitään.
- Tuomas alkoi saman tien kertoa tulossa olevasta työmaasta. Sitten Ewo soitti ja sillä kertaa sain kirkua ja huutaa kuin pikkutyttö. Mutta asian koko laajuuden tajuamiseen meni minulta itse asiassa vielä senkin jälkeen muutama viikko.
- Olihan se valtava sokki. Soitin tietenkin heti miehelleni ja veljelleni, joka on muusikko, joka on kiertänyt paljon. Hän oli aivan innoissaan ja kyseli kyselemistään, että ymmärränkö mihin pääni pistin. Juttelimme tietenkin enemmän vakavista asioita: mieti sitä ja entä jos tätä. Pysy omana itsenäsi ja niin edelleen.

Herttainen ja välitön Anette kiistää tajunneensa asiaa vielä Saksassakaan, mutta nyt kun levy on purkissa, niin olo alkaa kuulemma tuntua jo hyvältä. Laulajatar sanoo olevansa niin vanha, että uskoo ymmärtävänsä millaiseen mankeliin hän on päänsä lyönyt, vaikka myöntääkin olleensa miedosti järkyttynyt tajutessaan, kuinka suuri bändi Nightwish oikeastaan on.
- Ruotsissa Nightwish ei ole mikään megabändi. Kyllä ihmiset sen tietävät, varsinkin metallikansa, onhan yhtye myynyt siellä kultaa. Mutta ei Nightwishia radiossa soiteta. Eihän meillä Ruotsissa ole edes metallia soittavaa radioasemaa. Nyt siis tiedän, kuinka isosta yhtyeestä on kyse, mutta en usko, että koko totuus paljastuu ennen kuin pääsen varsinaisiin töihin, mitä odotankin innolla.


Laulajan valintaa seurasi jo Saksassa Tarot-keikalta alkanut kuurupiilo. Anettelle käytiin hankkimassa esiintymisvaatetusta ja valokuvaussessioihin tarvittavaa tavaraa Helsingistä ja muualta eri kulkuneuvoilla liikkuen: ota sinä tuo taksi, niin me tullaan vähän perässä eri autolla. Promootiokuvat käytiin ottamassa Latviassa, ettei satuttaisi heti jonkun suomalaisen metallipään näkökenttään. Joitain teinejä kuvauspaikan ohi kuulemma menikin ja jo se aiheutti pienimuotoisen selkkauksen, eihän salaisuus ollut vuotanut?

Nyt, laulajan julkistamisen jälkeen luultavasti hässäkän kaikki osapuolet ovat helpottuneita; bändin ei tarvitse enää piilotella, eikä levy-yhtiöiden tiedottajilla ole enää kilpajuoksuissaan toisiinsa kompasteleva toimittajakunta kimpussaan, kerjäämässä tietoa vokalistin henkilöllisyydestä ennen muita. Ainoat joiden tuska vain kasvaa, ovat fanit, jotka eivät malttaisi odottaa tulevaa albumia enää hetkeäkään. Rauhallisimpia lienevät kuitenkin tunkkaiset besserwisserit, jotka kuuntelevat radiosta ”Evan”, ja kuvittelevat kuulleensa koko levyn. Monesta suusta kuuluu ”Tässäkö se nyt oli”? Älkää vaivautuko, ei se siinä ollut, kuten ei ”Nemokaan” kertonut ”Oncesta” mitään. Nightwishin albumin ensimmäinen single on aina se levyn helpoin kappale.


Seuraavaksi Nightwishin kalenterissa on kahden promovideon tekeminen. Ne tehdään superohjaaja Antti Jokisen avustuksella Los Angelesissa. Singlejä uudelta albumilta tulee ilmestymään kolme.
Nightwishin seuraavat kaksi ja puoli vuotta tulevat kulumaan tien päällä ja myytyjä konsertteja on jo nyt pitkälle toistasataa. Kiertue alkaa lokakuussa Yhdysvalloista, jossa konserteista ensimmäinen myytiin loppuun jo pari kuukautta sitten. Yhdysvaltain-kiertueita on suunnitelmissa ja toiveissa ehkä jopa neljä. Yhtyeen lähipiirissä Euroopan ilmeisesti uskotaan olevan ”hallussa”, ja nyt markkinoinnin on aika tähystää ensisijaisesti ison veden tuolle puolen. Työtä siis riittää, mutta Anette ei sitä kavahda.
- Juuri tätä olen koko elämäni halunnut, Anette jatkaa. Olen koko ikäni ollut turhautunut siihen, että en ole päässyt elämään muusikon elämää. En ole löytänyt omaa musiikkiani ja päässyt esiintymään. Studiotyö on toki todella mukavaa, mutta se ei ole se, missä olen parhaimmillani. Rakastan esiintymistä, joten nyt ei ole valittamista!
Perheeni on ottanut yhtyeeseen liittymiseni ihailtavasti. Äitini on ammattimuusikko, eikä hän ole sen tyyppinen ihminen joka antaisi helposti positiivista palautetta. Milloin ikinä olen soittanut tai laulanut hänelle jotain, hän on aina nyökytellyt hyväksyvästi, mutta lopuksi huomauttanut, että sitä ja tätä voisi vielä parantaa. En siis oikein koskaan ole päässyt luulemaan itsestäni liikoja, vaan musiikki on aina ollut kovaa työtä. Mutta nyt äiti on ylpeä minusta ja taitaa olla kohta valmis jopa sanomaan sen. En tiedä, onko äiti oikeastaan edes tiennyt kuinka hyvä olen ennen kuin nyt kuulee Nightwishissa kuinka monipuolisesti joudun ääntäni käyttämään.
Laulujen äänitys on ollut hirveän hauskaa. Pojat ovat yllyttäneet minua kiljumaan niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Ihmettelin heille, että kiljuako pitäisi, minun? He pyysivät minua myös murisemaan ja sitäkin olen tällä levyllä tehnyt. Olen laulanut vaikka miten monella tavalla. Joinakin päivinä olen ollut ihan ihmeissäni, mutta tämä on ollut tosi antoisaa.


Takavuosien myllerrysten ja kiistojen jäätyä taakse Nightwish vaikuttaa tällä hetkellä suorastaan onnelliselta. Bändi ei voisi olla tyytyväisempi vokalistivalintaansa. Yhtyeen tekemisessä on uutta rentoutta, vaikka tulevan levyn paine on varmasti kova. Jossain yhteydessä bändin sisältä kuului jopa sellaista signaalia, että kahdesta tuhannesta vokalistitarjokkaasta Anette oli ainoa, joka luultavasti edes pystyisi laulamaan uuden levyn vaikeimmatkin kappaleet. Anette puolestaan sanoo uskoneensa Nightwishiin päätyessään jonkinlaiseen johdatukseen.
- Tiedätkö… minusta tuntuu, että tässä on karma nyt pelissä. Näin piti tapahtua. Kun väitän näin, se kuulostaa kummalliselta, mutta kun lauloin sille ensimmäiselle demolle ”Everdreamia”, minusta tuntui että vasta ensimmäistä kertaa oikein tunsin ääneni, siinä oli voimaa ja pehmeyttä. Minulla on aina ollut tunteet pelissä laulaessani. Laulunopettajanikin ovat aina sanoneet, että minulla on ’niin surulliset’ vokaalit ja niin tunteikkaita ilmaisuja. Luulen, että Tuomas hakikin juuri sitä, tunteellista laulamista.
Tuomas tekee sellaisia äänimaisemia, että jotkut kappaleista ovat tosi vaikeita. Ne ovat kaikki vaikeita, mutta jotkut ovat niin hankalia, että niihin tarvitaan kokenut laulaja. En usko, että olisin pystynyt laulamaan niitä 20-vuotiaana.


Anette kertoo arvelleensa, että Nightwishin levystä olisi tulossa suureellinen, mutta sitä hän ei osannut arvata kuinka valtavaa teosta ollaan tekemässä. Tuleva albumi on lähes 80-minuuttinen, ”Oncea” vielä kertaluokkaa massiivisempi albumi, jonka tekemisessä oli apuna mm. kuoro, 66-henkinen sinfoniaorkesteri, 12-vuotias poikasopraano, irlantilainen pillipiiparioktetti, soul-solisti, gospel-kuoro ja levyn orkestroi jälleen Pip Williams. Anetten mielestä uusi albumi ei todellakaan ole vanhan toistamista.
- Uusi levy ei ole ”Once 2”, se on jotain ihan uutta. Levyllä kokeiltiin kaikenlaista, esimerkiksi tässä yhdessä Empun tekemässä kauhuelokuvakappaleessa. Se on siis kitarabiisi jossa kaikki, melodia, sanojen rytmitys ja kaikki on sävelletty kitaralla. Sillä tavalla on tosi vaikea tehdä kappaleita, olen koettanut sitä itsekin. Minulle koskettimilla on paljon helpompaa säveltää melodiaa.


Anette siis myös soittaa. Hän on soittanut oboeta, hän on opetellut pianonsoiton itse ja sanoo soittavansa kitaraa huonosti, koska hänen sormensa ovat siihen liian lyhyet.
- Kun sitten lauloin tämän kauhuleffakappaleen demolle, se kuulosti jo ihan erilaiselta. Nyt kun tulimme studioon, pojat sanoivat että ’unohda kaikki tähänastinen, meidän täytyy tehdä tämä ihan eri tavalla.’ Vielä toissapäivänä kaikki oli tämän kappaleen kanssa vielä ihan kokeiluasteella. Siitä tuli jotain ”Tim Burton kohtaa Grudge 2:ta”. Laulan välillä sillä Grudge-leffan mörön narisevalla äänellä. Siinä on kaikkea todella omituista, mutta sen tekeminen oli tosi kivaa.

Vaikka levyn laulut on jo jotakuinkin äänitetty, Anette ei ole vielä ehtinyt tutustumaan koko bändiin kunnollisesti. Tuomaksen ja Empun kanssa juttu luistaa, mutta Marcoa ei ole studiolla yhtä aikaa laulajattaren kanssa liian kanssa näkynyt, eikä juuri aina kiireistä Jukkaakaan, mutta tähän asti koetun perusteella kontakti on kaikkiin hyvä, eikä Anette usko ongelmia syntyvänkään.
Läheisimmin Anette joutuu työskentelemään tietysti Marcon kanssa, mutta suunnilleen samanikäisinä ja muusikon elämän niin huonot kuin hyvätkin päivät nähneinä ja jalkansa maassa pitävinä tyyppeinä parivaljakon homma varmasti tulee toimimaan.
Tuomas kuvailee Anettea ”ihan ultimaattiseksi tavikseksi” ja sanoo sen hyvää tarkoittaen. Anette uskookin olevansa ”yksi kundeista”, koska häntä ei ole hemmoteltu, muusikkoäidin viikonloput poissa ollessa tyttö on joutunut huolehtimaan itsestään ja kahdesta sisaruksestaan. Anette on kasvanut maalla ja pitää luonnosta, hevosenkin hän on joskus omistanut. Kaupunkielämään Anette on totutellut vasta aikuisena asuttuaan vuoden Göteborgissa, ja nykyinen asuinpaikka on Katrineholm.

Senkin Nettan on Nightwishin riveihin astuttuaan jo joutunut huomaamaan, että ihan tavis hän ei voi enää olla, nimeltämainitsemattoman suomalaisiltapäivälehden vajottua Seiska-tason sontajournalismiin tunkeutuessaan pyytämättä laulajattaren kotipihaan. Pääsihän lehti toki julkaisemaan Anetten kissan ja naapurien kuvat, toivottavasti se riitti levikin nostattamiseen.
Vertailut Anetten edeltäjään tulevat olemaan väistämättömiä, ja Anette tietää sen. Vaikka Nightwishilla on ollut vuosikausia tietty imago, uusi laulajatar aikoo pysytellä tiukasti omana itsenään, koska kukapa muukaan hän voisi olla. Hän kieltäytyy topakasti ”pukeutumasta verhoihin”, eikä roiskeläppäkään ole yhtään sen luontevampi vaihtoehto.

- Tietenkään en voi miellyttää kaikkia, enkä aio yrittääkään. Mutta luulen, että bändi tulee saamaan myös uusia faneja jotka eivät aikaisemmin ole bändistä pitäneet. Jotkut eivät vain pitäneet oopperatyylisestä laulusta. Jos bändi olisikin valinnut uuden oopperalaulajan, se olisi voinut olla yhtyeen tuho, koska Tarja on niin mielettömän hyvä siinä mitä tekee. Hänen ääntään ei edes voi kopioida, eikä siinä olisi järkeäkään. Muutos voi olla tervetullutkin.



Uuden laulajan bändiin sisään ajaminen aiheuttaa myös yhtyeen settilistaan muutoksia. Lähes kaikkiin kappaleisiin joudutaan kesällä laulamaan uudet taustanauhat. Keikoilla aletaan soittaa kappaleita, joita ei ole soitettu pitkään aikaan, kuten vaikkapa ”Come Cover Me”. ”Over the Hills and Far Away” tursuaa yhtyeeltä jo korvista, joten sitä ei enää kuulla, kuten ei myöskään oopperamusikaalipastissia ”The Phantom of The Opera” ja ”Kuolema tekee taiteilijan” -kappaleen esittämistä rajoittaa kielipoliittinen este. Mutta osaapa Anette jokusen sanan suomeakin. Kuten arvata saattaa, ensimmäiseksi laulajattarelle on opetettu kirosanat ja sen lisäksi Anette osaa sanoa ”mansikka”, jonka epäilemättä hänelle on opettanut Tero Kinnunen… mikä tarkemmin ajatellen taitaa tehdä siitäkin kirosanan. Tärkeintä kuitenkin, mitä Anette suomeksi osaa sanoa, on lause ”Anteeksi, olen ruotsalainen”.
Laulajatar ymmärtää suomalaisjäsenten keskustelua seuratessaan jo jonkin verran sanoja ja oppii joka päivä lisää. Anette vakuuttaa, että jos bändin hemmot opettavat hänelle kuinka suomea lausutaan, hän uskoo pystyvänsä jonakin päivänä tulevaisuudessa laulamaan myös ”Kuoleman”. Anette vertaa sitä esimerkiksi italiaksi laulamiseen.
- Kaikki laulajat pystyvät laulamaan useilla kielillä. Koska musiikkikin on kieli, kaiken voi aina opetella!

Opettelemisen aika on myös kiteeläisyhtyeen seuraajilla. Uusi laulaja on iso askel vielä tuntemattomaan tulevaisuuteen, mutta yksi asia on varma: yhtyeen matka jatkuu varmoin askelin ja oopperaheavyn aika on Nightwishin osalta ohi.
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Once
KOTIPAIKKA
Kitee/Kerava/Joensuu/Helsinki/Helsingborg

JÄSENET
Anette Olzon - laulu
Emppu Vuorinen - kitara
Marco Hietala - basso, laulu
Jukka Nevalainen - rummut
Tuomas Holopainen – koskettimet


DISKOGRAFIA
Angels Fall First 1997
Oceanborn 1998
Wishmaster 2000
From Wishes to Eternity – Live 2001
Over the Hills and Far Away 2001
Century Child 2002
Once 2004
Highest Hopes – The Best of Nightwish 2005
End of an Era 2006
© Imperiumi MMVII. Teksti: Mape Ollila   Kuvat: Ville Juurikkala / Spinefarm
http://www.nightwish.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 12649 Palaa »