|
|
Helsinkiläinen Elenium taisteli pitkään ja hartaasti julkaisurintamalla lempilapsosensa kanssa ennen kuin jatkoa neljän vuoden takaiselle debyyttialbumille lopulta ilmestyi. Teknisen ja koukeroisen melodisen deathin kiemurat taitava bändi on saanut karvaasti kokea, ettei mikään tule ilmaiseksi. Kaksitoista vuotta bändi on tahkonnut eteenpäin ja 4. huhtikuuta yksi tärkeä virstanpylväs saavutetaan lopultakin, kun herrojen kakkosalbumi Caught in a Wheel pyörii keväisen ilman tuoksuissa ja nauttii lämpenevästä auringonpaisteesta. Yhtyeen kanttori Johannes Salo ja basisti Tuomo Räisänen eivät ole keksineet pyörää uudestaan, mutta jotain ennen kokematonta kiekossa totisesti on.
|
 |
Vuosi 1995 oli merkittävä vuosi suomalaisten historiassa. Maa liittyi Euroopan Unioniin, jääkiekon toistaiseksi ainoa MM-kulta voitettiin… ja Elenium perustettiin. Yhtye täyttää tänä vuonna pyöreät 12 vuotta, ja tämä juhlavuosi näkyy myös levyllä kuudennen biisin nimenä (Twelve) ja kiitoslistassa 12 pisteen kiitoksina. Millaista ”tusinateemaa” tämä numero symboloikaan bändille?
Tuomo: - Meidän musa on tuollaista tusinatavaraa. Itse asiassa levyllä on tuollainen ympyräteema alusta loppuun ja siitä symboliikasta voisi jauhaa Imperiumin palvelimen tukkoon. Oravanpyörässä ollaan, maa pyörii ja 12 on se lukema kellotaulussa, jonka viisarit tuntuvat ohittavan kiihtyvällä tahdilla. Kiitoslistaa tehtiin alun perin, kun Lordi oli juuri voittanut Euroviisut ja aateltiin kerrankin antaa kaikille 12 pojoo.
Johannes: - Teini-ikä lähestyy.
Jos For Giving - for Getting –debyyttialbumia vaivasi hienoinen pirstoutuneisuus ja hajanaisuus, uutukainen ottaa tässä tapauksessa niskasta kiinni ja kaikesta voi päätellä, että yhtyeen tyyli on soljunut uomiinsa entistä paremmin.
Johannes: - Levyn materiaali pitää sisällään laajan tunneskaalan. Aikamoinen vuoristorata se on. Caught in a Wheel on ehkä monipuolisempi mutta silti yhtenäisempi kuin For Giving - For Getting. Yksittäisiä biisejä ajatellen olemme aina tehneet kappaleet niiden omilla ehdoilla. Totta kai kehitystä on silti tapahtunut joka osa-alueella. Sävellykset ovat paikka paikoin vielä kierompia, rytmit groovaavat paremmin ja esimerkiksi levyn päättävän Velocityn kaltaiseen eepokseen ei olisi ekan levyn aikoihin vielä ollut rahkeita. Toisaalta, jos ensimmäisellä levyllä olisi sama tuotanto, sieltä voisi hyvin ottaa kipaleita tälle levylle ja ne todennäköisesti sulautuisivat joukkoon. Muistikuvat on aika hatarat siitä, oliko meillä ylipäätänsä mitään keskusteluja musiikillisista tavoitteista, kunhan tulee vaan hyviä biisejä. Matskun idea oli todennäköisesti ainoastaan kuulostaa Eleniumilta ja se antoi hirvittävän määrän vapauksia. Materiaalista oli ja on edelleen runsaudenpula. Haluaako joku ostaa biisejä?
Tuomo: - FG-FG:n jälkeen jäi kyllä aika kova nälkä, koska silloin oli ihan sairas kiire tehdä levyä ja meillä oli vahva tunne, että pystytään vielä paljon parempaankin. Huolestuttavaahan se olisi, jos ei oltaisi bändinä yhtään kehitytty debyytin jälkeen. Muistikuvat ovat tosiaan hataria. Irstasta groovea haluttiin lisää ja ehkäpä myös parin vuoden keikkailu FG-FG:n jälkeen vaikutti tuohon materiaaliin. Nyt maltettiin myös tehdä paljon yksinkertaisempia juttuja ja keskittyä enemmän olennaisuuksiin kuin pieniin nyansseihin.
|
 |
Rage Of Achilleksen ja sen suomibändien tarina on tullut vuosien varrella varmasti kaikille tutuksi. Eleniumia voisi pitää tästä ryhmästä ehkä pahimpana väliinputoajana, sillä muut kollegat solmivat hyvinkin pian uudet ja hyvät levytyssopimukset Eleniumin jatkaessa vapaalla jalalla. Yhtye on isomman yleisön silmin nähden viettänyt kolmisen vuotta hiljaiseloa, mutta totuus on luonnollisesti aivan toinen.
Tuomo: - ROA kaatuo loppukesästä 2004 ja meidän piti mennä tekemään uutta levyä alkuvuodesta 2005. Oltiin jo kovaa vauhtia tehty materiaalia ja vimma oli kova päästä näyttämään silloinen nykykunto. Tuosta takaiskusta toivuttiin melko pian, sillä eräs varsin tunnettu ranskalainen lafka otti meihin pian yhteyttä ja asiat näyttivät kehittyvän oikeaan suuntaan. Siinä meni monta kuukautta ilman mitään allekirjoittelua, mutta homman piti olla selvä ja kesällä piti mennä levyntekoon. Ninon kanssa oli hommat toimineet niin hyvin, että Sonic Pump -reissu oli jo tiedossa. Studio varattiin, mutta levy-yhtiö vetäytyi loppumetreillä. Päätettiin mennä studioon silti, maksetaan sitten vaikka itse, jos ei kellekään kelpaa. Usko oli vahva sekä bändiin että materiaaliin, ja Nino oli myös todella kannustava.
|
- Muutaman biisin promoja läheteltiin ympäri maailmaa levy-yhtiöihin ja alkuvuodesta 2006 löytyikin kiinnostunut lafka Hollannista. Ne halusivat lykätä julkaisua syksyyn, joten odoteltiin puoli vuotta ja hinkattiin sopimusta mieleiseksemme. Syksyllä niiden sivuilla ehti olla kaksi päivää ilmoitus, että ne olivat sainanneet meidät. Benelux-maihin oli luvassa pientä kiertueen tynkääkin ja kaikki vaikutti taas hyvältä. Sitten tuli postia, että muutama yhtiökumppani oli lähtenyt firmasta ja koko pulju menee nurin tai ainakin tauolle. Palattiin taas lähtöpisteeseen ja helvetisti oli mennyt aikaa ja vaivaa hukkaan. Pistettiin pari uutta biisiä MySpaceen jakoon ja rasvailtiin köysiä katkerina kotona. Sonic Pump ei ole niitä halvimpia studioita, eli aika kusessa oltiin myös taloudellisesti. Onneksi Kampas Records löysi meidät ja ihastui meidän musaamme, Tuomo Räisänen jatkaa.
Kampas Records on vielä varsin tuore tuttavuus ja Eleniumin levy on ensimmäinen yhtiön repertuaarissa. Eteläpohjalainen firma törmäsi tuoreeseen suojattiinsa nykypäivänä varsin perinteisellä tavalla.
Johannes: - MySpace-sivuiltamme olivat meidät löytäneet. Kampasilla vaikuttivat tyypit innostuneilta ja toimeliailta ja sopimus oli meille hyvä.
Tuomo: - Hommathan tosiaan ovat Kampasilla vasta aluillaan, mutta he uskovat kovasti meidän bändiin, ja se tuntuu kaiken paskan jälkeen hienolta. Hyvä, että löytyy vielä yrittäjiä, jotka uskaltavat julkaista vähän erilaistakin tavaraa. Monelta isoltakin lafkalta tuli promojemme perusteella sellaista palautetta, että aivan loistavaa kamaa ja levy soi toimistollamme, mutta ei tämä meidän rosteriin sovi millään.
Eleniumin musiikin kuvailu nykyisellään on edelleen vaikea homma, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Yhtyeen musiikista kuultaa Opethin progressiivisuus, mutta ruotsalaisten viljelemä tunnelmallisuus on korvattu melodioilla. Eleniumin tunnelmallisuus puolestaan kuvastuu vanhan Amorphisin suunnalta. Painostavuudelle antaa kimmoketta Norjan musta skene etenkin dramaattisten syntikoiden muodossa. Pääpaino melodisuuden ohella painottunee pääosin 90-luvun Ruotsin melodisen death metalin kasvaneeseen aaltoon. Aggressiivisuus paistaa etenkin levyn alkupuolella ja kierot riffit piinaavat kuuman kekäleen lailla. Loppupuolella puolestaan yllättää levyn nimibiisi, jonka jopa poppimainen, heleä ja rauhallinen melodia lyö melko paljon vastakontrastia kierolle raskailulle.
Johannes: - Varmasti noissa vertailuissa jotain perää onkin. Vanha Amorphis natsaa tunnelmaltaan. Jos mietin omia sävellyksiä levyllä, niin kyllä niistä monista semmoinen pieni toivon kipinä löytyy. En ainakaan ahdistu kun levyä kuuntelen. Yhdistäviä sanoja voisivat olla haikea, psykedeelinen, dramaattinen, veikeä, kiero ja rokkaava.
Tuomo: - Spugedeelinen paremminkin. Tähän nykyiseen Ele-tyyliin ollaan tultu niin pitkä tie, että on mahdotonta erotella enää vaikutteita. Nuorempana oli aika voimakkaita kausia, ja niin Amorphis kuin Jööttepori-rintamakin oli tehokuuntelussa 90-luvulla. Sittemmin on tullut kuunneltua kaikenlaista musaa aivan laidasta laitaan – paitsi countrya. Musiikilla voi parhaimmillaan kertoa tarinoita ja hyvään tarinaan tarvitaan muitakin tunnetiloja kuin pelkkää vihaa. Toi levy on matka hullun mielen syövereihin tai oikeastaan ihan minne vaan – riippuu kuuntelijan mielikuvituksesta. Deep metal.
Omnium Gatherumia ja Eleniumia on usein kuljetettu tietyllä tapaa käsi kädessä. Tekninen ja jossain määrin myös progressiivinen death metal on yhdistänyt yhtyeitä. Tajunnanvirta, musiikin kieroutuneisuus ja koukerot ovat kuljetelleet puheita vaikutteista ja vertailukohteista ties mihin. Molemmat yhtyeet ovat pysyneet haastavalla viivalla, mutta melkein uskaltaisi väittää, että nyt seilataan selkeämmillä ja kuulijaystävällisemmillä vesillä. Tämä ei taas ole kertakuuntelutuutin kuulijoille edelleenkään ”ilouutinen”, sillä edelleen monta tuntia ja päivää ottaa, ennen kuin kuulija niskan päälle pääsee. Ja vaikka yhtyeitä voikin pitää läheisinä virkaveljinä musiikillisesti Suomen mittakaavassa, oma kiero tyylinsä molemmilla toki on.
Tuomo: - Tätä levyä en missään nimessä suosittele ihmiselle, joka vannoo ainoastaan jonkun tietyn metalligenren nimeen. Koko genreajattelu ahdistaa meikäläistä aika lailla, mutta ymmärrän toki sen välttämättömyyden musiikin markkinoinnissa suurille massoille. Meidän musiikkiamme on pirun vaikea kategorisoida, koska sotkemme niin monenlaisia musiikkityylejä ja tunnetiloja. Silti jokaisessa biisissä on varsin looginen ja selkeä rakenne. On säkeistöä, kertsiä ja jokin pääteema, jota muunnellaan. Tarinan kaari ratkaisee. Ei meiltä varmaan kauhean linjakasta materiaalia kannata ikinä odottaa. Kyllä kappaleet täytyy pystyä erottamaan toisistaan ja kokonaisuuskin yleensä toimii, jos kaikki kappaleet toimivat yksilöinä. Yhtäläisyydet OG:n musiikkiin selittyvät aika pitkälti sillä, että pojilla on aika paljon samoja esikuvia kuin meilläkin 80- ja 90-luvulta. Ne ovat vääntäneet yhtä kauan ja niillä on samanlainen äpäräasenne. Terveisiä Karhulaan!
|
 |
Johannes: - Kappalerakenteet ovat varsin selkeitä, mutta tarinaan tulee välillä odottamattomia käänteitä, jotka eivät välttämättä ole niin loogisia.
Tuomo: - Vähän niin kuin oikeassa elämässäkin...
Nyt yhtyeiltä voi sokea ja kuurokin jo havaita yhteneväisyyksiä, sillä Eleniumissa alkupäivistä lähtien örissyt ja murissut, puhkunut ja puhissut Jukka Pelkonen (Eleniumin herrojen kesken J) virittelee äänijänteitään myös Omnium Gatherumin uudella albumilla. Salo ja Räisänen näkevät tilanteessa jopa enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia, eikä Pelkosen esiintyminen molemmissa yhtyeissä varmasti koidu haitaksi.
Tuomo: - Hyvää tuossa on ainakin se, että entistä useammat ihmiset löytävät näitä ”iumeja” toistensa kautta. J:n ääni sopii loistavasti uuteen OG-materiaaliin, joka on muuten helvetin hyvää. Huono puoli on se, että J:n laadukkaat ja omaperäiset tekstit ja rapea ääni eivät enää ole meidän ikioma salainen aseemme. Voin kuvitella, että harvassa ovat myös arvostelut, joissa meitä ei verrata Omnium Gatherumiin, sillä Filpunkin aikakaudella OG:n nimi mainittiin aika usein meidän yhteydessämme.
|
Puhtaita vokaaleja levyllä on myös vähemmän tällä kertaa muutamia kuiskailuja lukuun ottamatta. Edellisellä levyllä puhtaat eivät ilmeisesti toimineet toivotulla tavalla?
Tuomo: - J on kehittynyt puhtaidenkin laulujen saralla todella paljon. Puhtaat vokaalit jäivät tältä levyltä pois lähinnä siksi, että noi biisit ovat melodiaa tulvillaan muutenkin. "Rähinää säkeistössä ja puhdasta kertsissä ja toisinpäin" -tyyppistä kamaa alkoi myös tulla joka tuutista, eli ehkä kyseessä oli myös puhdas vastareaktio.
Johannes: - Mun muistaakseni me vaan päätettiin jättää puhtaat pois tältä levyltä ilman mitään sen kummempaa syytä. Ja tosiaan nuo biisit eivät niitä kaipaakaan. Mutta olen tässä jo vähän ehdotellut pojille, josko puhtaita käyttäisi hieman tulevaisuudessa.
Elenium painiskelee edelleen myös rumpaliongelman kanssa. Pitkäaikainen bänditoveri Mikko Niemelä jätti yhtyeen pari vuotta sitten ja keikkarumpalina toimi hetken Amoralin Juhana Karlsson. Vakituista kannuttajaa ei ole onnistuttu löytämään vieläkään.
Johannes: Vakinaista rumpalia ei tällä hetkellä ole. Juffi soitti viimeisen keikkansa 2005 lokakuussa ja sen jälkeen keikoilla on nähty herra nimeltä T-Max.
Tuomo: - Juffin pestin oli alun perinkin tarkoitus olla vain väliaikainen ratkaisu. Miehellä riittää kuitenkin puuhaa Amoralin kanssa. Kiitos vielä Juffille, oli pari helvetin hauskaa reissua. Meillä oli tosiaan koko viime kesän kannuissa T-Max-nimeä totteleva kaveri ja hyviä keikkoja tuli vedettyä. Uskon, että paikalla ollut yleisö nautti myös. Hyvät rumpalit ovat vaan niin seitanan kiireisiä miehiä, että hieman avoinna on vielä tuo bändin rumpalikysymys.
Bändin jatkosuunnitelmat ovat tällä hetkellä hieman avoimet. Kesän festivaalibuukkaukset alkavat olla valmiita, mutta loistava bändi olisi siis keikkoja vailla. Uuden levyn julkaisua puuhataan parhaillaan ulkomaillekin ja ainoastaan aika ja toivottavasti paraneva onni näyttää mihin päästään.
Tuomo: - Näyttää vähän siltä, että kesän festareiden suhteen myöhästyttiin juuri, mutta keikoille kyllä jo mieli tekisi. Firebox hoitaa Suomen jakelun, mutta ilman muuta ollaan tunkeutumassa Suomen ulkopuolelle. Kampas neuvottelee koko ajan uusien jakelijoiden kanssa, mutta eipä niistä tässä vielä sen enempää. Sen verran on tässä oppinut, että asioista on turha puhua etukäteen, koska silloin voi olla varma, että hommat menee puihin.
Johannes: - Katsotaan mitä tulevaisuus vie mennessään.
|
Bändillä oli hiljattain kotisivuillaan hauska kysymyskilpailu, jossa faneilta haettiin vastapainoa musiikilehtien tyhmille haastattelukysymyksille. Mikä olisikaan Eleniumin poikien vastapaino moiseen asiaan? Eli jos Eleniumin pojat julkaisivat omaa zineä, millaisia juttuja siinä olisi?
Tuomo: - Aika paska zine siitä ainakin tulisi. Se ilmestyisi harvoin, jos milloinkaan, ja asiasisältö olisi vähäinen. Sellainen lehti, jota olisi helvetin hauska tehdä, mutta kammottavaa lukea.
Loppukommentit saavat tulla manalan, maan ja taivaan väliltä, kunhan "ostakaa levy ja tulkaa keikoille" –kommentit jätetään amatööreille.
Tuomo: - Ei meillä mitään keikkoja oo ja levy on sekava. Päät painuksissa kohti uusia pettymyksiä.
|
 |
|
|
