Burning Point
Oululainen Burning Point, tuo yksi Suomen vahvimmista akteista perinteisen power metalin saralla, on ollut ainakin ulkopuolisen silmin viime vuodet vahvasti telakalla. Tammikuussa julkaistun kolmosalbumi Burned Down the Enemyn julkaisu siirtyi aiemmista suunnitelmista yli kahdella vuodella. Muita aktiviteetteja bändin nyttemmin hieman vaihtuneella miehistöllä sen sijaan on kyllä riittänyt. Puhetta ja asiaa piisasi, kun yhtyeen pääjehu-kitaristi-laulaja (ja vaikka mitä) Pete Ahonen ja tuore basisti Jukka Jokikokko pääsivät rämäyttämään sanallisen arkkunsa ammolleen.

Mitä kaikkea Burning Point -leirissä onkaan tapahtunut viimeisten vuosien aikana? Paperilla puhuessa tuona aikana on tullut vain pari keikkaa ja sinkku.

Pete: Joo, vuonna 2004 oululaisella ”levymogulilla” ilmeisesti kääntyi joku solu väärään suuntaan yläpäässä ja ukko rupesi horisemaan hulluja ja perintätoimistojen kautta alkoi sataa jos jonkinlaista maksukehotusta ynnä muuta. Siinä sitä sitten ”tanssittiin” niiden ja parin lakimiehen kanssa letkajenkkaa. Me halusimme julkaista uutta materiaalia, mutta koska sotku oli hirveä, eikä Saksan levy-yhtiö halunnut sekoittua tähän soppaan. Julkaisimme sitten To Hell And Back -singlen oululaisen Poison Arrow Recordsin kautta. Tilanne tietysti söi ukkoa jos toistakin ja tuntui virta olevan kadoksissa koko hommasta, emmekä oikein pystyneet tekemään mitään.

- Loppujen lopuksihan totuus voitti paskan puhumisen ja hommaa päästiin jatkamaan, mutta tosin hieman nihkeästi. Jouduimme tekemään uudet sopimukset Limb Musicin kanssa ja siellä päätettiin muuttaa pykäliä hieman alkuperäiseen nähden. Tämä ei sitten käynyt meille ja päätimme lähteä yhtiöstä. Ei tässä tietysti olla tumput suorina oltu ja asiaa taivasteltu, vaan pistin toisen bändin (Ghost Machinery) pystyyn ja tehtiin levy ja muutamia keikkoja. Nyt ollaan Burning Pointin kanssa vahvasti mukana!



Jukka: Itsellä on hieman hankala kommentoida tätä aihetta, kun mukana olen ollut vasta vähän aikaa. Noin sivusta seuranneena voin tietysti yhtyä siihen, että varmasti se on hiljaiselta vaikuttanut ulospäin, mutta pinnan alla on kuohunut koko ajan. Ei hemmoilla tietty ole ollut kovin mukavaa tai helppoa aikaa tässä välissä, meinaan noita lakisotkuhässäköitä sun muuta paskaa, joista itse (onneksi) on jäänyt paitsi.



Miehistönvaihdoksia on sattunut jonkin verran sitten viime näkemän, eli kun bändi oli viimeksi aktiivisemmassa olotilassa. Basisti ja toinen kitaristi keskittyivät enemmän muihin bändikuvioihin, mutta uudet tyypit löytyivätkin onneksi suht läheltä.

Pete: Jöpeä (Tony Kansanoja) pyydettiin bassottelemaan Catameniaan ja hän halusi keskittyä siihen täysillä. Bassoon siirtyi sitten mies, joka vastasi myös levyn bassolinjoista, eli Jukka ”Hesus” Jokikokko. Kitaristimme myös meni vaihtoon, mutta onneksi saimme hyvän ja pitkäaikaisen frendin kepin varteen. Pekka ”Kurt” Kolivuori on helvetin kova kitaramies ja armoton Annihilator-fani, joten saapa nähdä mihin suuntaan uudet rallit menee. Nyt on taas sellainen tekemisen maku tässä bändissä. Kaikki omalta osaltaan tekevät jotain ja yrittävät kaikkensa bändin eteen. Mahtava fiilis! Uudet jäbät ovat aivan huippu-ukkoja niin ihmisinä kuin muusikoina. Heiltä luonnistuu myös biisien teko, joten seuraavan albumin sessiosta tulee varmasti helvetin hienot.

Jukka: Omalta osaltani voin sanoa, että oli pirun helppoa tulla bändiin. Peten ja Jarin (rumpali Kaiponen) olen tuntenut muista yhteyksistä aikaisemmin ja nauhoitusten aikana tutustuin hyvin myös Jussiin (kosketinsoittaja Ontero) ja Pekkaan. Samalla tuli selväksi, että näiden hemmojen kanssa tulee hyvin juttuun. Siihen kun lisätään vielä jätkien rautainen ammattitaito ja kokemus musiikin saralla, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun kysyttiin soittamaan ensin levylle, keikalle ja lopulta liittymään kokoonpanoon. Kemiat toimivat todella hyvin yhteen ja meininki on erittäin korkealla.


Limb Music julkaisi aikoinaan bändin kaksi ensimmäistä albumia, mutta luovan tauon aikana levy-yhtiökuviotkin menivät uusiksi. Uusi toimiva yhteistyökumppani löytyi Metal Heavenista.

Jukka: Metal Heavenin toiminta on ollut tähän asti kyllä aivan pirun loistavaa. Georg Siegl osoittautunut tyypiksi, joka tekee tätä hommaa ”sielu palaen”. Heti nauhoituksien alusta asti on kysellyt kuulumiset ja seurannut edistymistä. Myös yhteistyö Germusica Promotion -lafkan kanssa on toiminut kiitettävästi ja sieltä on tullut säännöllisesti ”feedback updatet”, infot radiosoitoista, haastatteluista ja arvioista. Japanin päässä olevasta Soundholic-yhtiöstä ilmoitettiin julkaisusta jo ennen kuin levyä ehdittiin alkaa edes nauhoittamaan.

Pete: Japanista tosiaan kyseltiin levyn julkaisulupaa ennen kuin lätty oli edes valmis. Metal Heavenilla on aivan eri meininki tässä hommassa kuin vaikka Limb Musicilla. Todella tyytyväisiä ollaan oltu.


BURNED DOWN THE ENEMY



Levyn biisit ovat eläneet omaa aikaansa ilmeisesti jo useamman vuoden. Millä tavalla oma suhtautumisesi on muuttunut niihin ja ovatko biisit muuttuneet kuinka paljon matkan varrella?

Jukka: Nauhoitusten alkaessa jotkin vanhemmista viisuista olivat demotettuihin versioihin verrattuna tiivistyneet ja sovituksellisesti helvetin paljon tiukentuneet. Lisäksi levyllä on muutama hyvinkin tuore viisu, jotka otettiin mukaan ihan viime tingassa, esimerkiksi Dawn of the Ancient War.

Pete: 80 % biiseistä on tehty tosiaan 2003- 2004, mutta niitä ralleja on modifioitu paljon. Ei mun suhtautuminen niihin muuttunut ole. Hyvä biisi on hyvä biisi huolimatta kuinka vanha se on.


Seuraavaksi pintapuolinen kuvaus uudesta levystä. Mitä biisejä, ominaisuuksia, lyriikoita, nyansseja tai mitä hyvänsä herrat nostaisivat levystä esille?

Pete: Kauttaaltaan levy on aggressiivisempi kuin edelliset tuotokset, mutta ei me hienoja melodioita olla unohdettu. Itse olen todella tyytyväinen levyyn ja varsinkin lauluihin. Halusin esim. massiiviset köörit kertseihin ja syntikkaukon suurella sovituspuolen avustuksella ne saatiin levylle. Ja onhan se tietysti mairittelevaa kun arvioidaan esim. laulua, niin mainitaan tällaisia ukkoja kuin Bruce Dickinson, Michael Kiske, Geoff Tate jne. Kaikin puolin ollaan menty eteenpäin ja venytetty omia rajoja. Olemme myös musiikillisesti kypsyneet, enkä puhu nyt vittuuntumisesta.

Jukka: Itse tietysti on lähempänä tätä levyä, kuin aikaisempia Salvation by Fireä ja Feeding the Flamesia, joista kyllä pidän kovasti. Jotenkin tuntuu, että vaikka minun mielestäni biisit ovat ehkä vaihtelevampia tällä levyllä, olisi kokonaisuus jotenkin vielä yhtenäisempi kuin aikaisemmilla. Lisäksi levy on huomattavasti aggressiivisempi kuin aikaisemmat. Peten lauluunkin on tullut aivan pirusti lisää nyansseja ja tulkintaa. Nyt kun bändissä on vakituinen kosketinsoittaja, ovat ne suuremmassa osassa kuin aikaisemmin. Omia suosikkeja levyltä on helppo nimetä. Eye For An Eye ei ole suosikkini siksi, että siinä on basso merkittävässä osassa vaan siksi, että se on minun mielestäni aivan loistava biisinä ja siinä on mielestäni levyn paras kertosäe. Dawn of the Ancient War on myös viisu, josta erityisesti tykkään ja Parasite kaikessa aggressiivisuudessaan valloittaa myös mieleni.



Burned Down the Enemysta täytyy sanoa sen olevan sitä itseään erittäin positiivisella tavalla. Power toimii hyvin, kun sukkahousut on jätetty narulle ja liiat kiljukaulat suolle. Allekirjoittanut sai taannoin pahan yliannostuksen kaiken maailman europowerista. Toki monet hyvät jylläävät edelleen, mutta suurimmasta osasta power-kastissa elelevistä yhtyeistä soittaa lähinnä sielutonta laukkaheviä vailla mitään tarttumakohtia tai nyansseja. Mikä onkaan powerin nykytila? Millä mallilla skene on nykyään Suomessa ja ulkomailla. Miten esim. Saksan rymistelyt toimivat tällä hetkellä? Entä miten Italian sukkahousufabioiden tarjonta iskee? Yleistä sanaa ja julistusta powerista hyvässä ja pahassa, sana vapaa.

Jukka: Hah, tämä on täysin Petelle suunnattu.

Pete: Sanotaan näin, että kyllä se on pienen inflaation kärsinyt minunkin mielestäni. Tietysti musiikin suurkuluttajana paljon ostan ja kuuntelen, mutta nykyään täytyy kyllä olla helvetin kova levy, että pääsee meikäläisen soittimeen kunnon rotaatioon eikä vain ”kertakuuntelu ja hyllyyn” -meininkiä. Ei nyt välttämättä mitenkään hirveän uusia” bändejä, mutta viimeksi ovat kolahtaneet, At Vance, Dream Evil ja Nocturnal Rites. Joskin kahden ensimmäisenä mainitun viimeisimpien tuotosten taso on hieman laskenut. Mutta kyllä, kun maailmalta katselee powerbändien arvosteluja, on ne melkein kauttaaltaan hyviä ja tiedän, että levy-yhtiöt (ainakin ulkomaiset) ottavat mieluusti powerbändejä talliinsa. Lopputulos melkein on, että maailmalla myös pienemmät powerbändit saavat arvostusta, mutta ei Suomessa?

LIEKITYSTÄ JA SUPERGROUPIA


Pete ja Jukka soittavat molemmat tuoreessa Stargazery-yhtyeessä, jota he ovat tituleeranneet suomalaisen metallimusiikin uudeksi supergroupiksi. Vastaanotto ei ollut aivan lämpimimpiä ja nimeäkin jouduttiin hieman ruuvailemaan.

Pete: Tarkoituksellinen provosointi tuotti juuri sen tuloksen minkä halusimmekin, eli saada bändin nimeä tunnetuksi, hehheh.

- Muutamat levy- yhtiöt osoittivat heti kiinnostusta Stargazeryyn, mutta ensin tehdään Burning Point -duunia. Olihan tuo kiva lukea Burning Pointin Japanin version lehdykkeessä sana Stargazery mainittavan useampaankin kertaan, varsinkin kun en ole heille asiasta maininnut.


Jukka: Jos ihan tarkkoja ollaan, alun perin supergroup-nimitys tuli mukaan joltakin toimittajalta, ei meiltä. Kysymys ilmeisesti tarkoittaa Imperiumin keskustelupalstalla ollutta keskustelua, jossa toki kritiikkiäkin on tullut ja niin tietysti pitää tullakin ja se oli alun perin tarkoituskin. Samaisella keskustelupalstalla aiheeseen on tullut lähemmäs 19 000 hittiä, joten näyttäisi ihmisiä aihe myös kiinnostavan. Itse asiassa maailmalla vastaanotto on ollut hyvinkin lämmin. Vaikka tällä hetkellä luonnollisesti pääpaino on Burning Pointilla levyn julkaisustakin johtuen, tehdään taustalla kuitenkin työtä myös Stargazeryyn liittyen ja tästä varmasti myöhemmin kerrotaan lisää.


Millainen sitten on Burning Pointin, Ghost Machineryn ja Stargazeryn ”kombinaatio”? Kaikki kolmehan menevät karkeasti ottaen perinne-heavyn ja powerin kastiin omine eroineen. Millaisina pääpiru Ahonen itse näkeekään noiden bändien erot tai samankaltaisuudet ja etenkin mitä ulkopuolinen kuulija niistä saa parhaiten irti? Entä millä intensiteetillä noihin bändeihin tällä hetkellä panostetaan?

Pete: Kyllä mulla lähtökohdat olivat, että Ghost Machinery tulee olemaan enemmän syntikka-meininkiä ja lähempänä 80-lukua kuin Burning Point. Onhan siellä tietysti biisejä, jotka sopisi molempiin, mutta en mä nyt hiki hatussa ala pähkäileen kumpaan tai mihin orkesteriin nämä sopisivat. Mikä on milloinkin ajankohtainen, sinne ne menevät. Burning Point on nyt tärkein ja siihen panostetaan täysillä. Stargazery on helvetin mielenkiintoinen bändi, jossa pääsee soittamaan aivan uusien ukkojen kanssa ja mun ei tartte olla mikin ääressä kokoajan kun bändissä on laulaja erikseen.

- Ghost Machinery on niin sanotusti puolitelakalla. Tokan levyn biisit ovat olleet jo varmaan vuoden ajan valmiina. Yllättäen on myös levy-yhtiöistä osoitettu kiinnostusta julkaista myös uusi Ghost-albumi, vaikka en ole sitä periaatteessa tarjoillut mihinkään. Luulen, että 2007 aikana saadaan myös uusi Ghost Machineryn levy pihalle.

Jukka: Samankaltaisuuksia tietysti löytyy bändeistä, joissa on samoja soittajia ja pääpaino biisien teossa on samalla henkilöllä. Pointin ja Ghostin ero on ehkä hieman pienempi kuulijalle johtuen siitä, että Pete myös laulaa molemmissa kitaroinnin ohella, mutta Burning Point on ehkä hieman ”raaempi” ja kitaravetoisempi kuin Ghost Machinery, jossa koskettimet ovat vielä suuremmassa roolissa. Stargazery nojaa huomattavasti enemmän perinne-heavyyn ja keskitempo biiseissä on rauhallisempi. Lisäksi Stargazeryssä on Tiura laulussa, joten se varmaan on ulkopuoliselle kuulijalle se suurin ero. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, omalta osalta pääpaino on tietty Pointilla, mutta Stargazeryn kanssa treenataan ja valmistaudutaan tuleviin koitoksiin.


Miten levy sitten on otettu vastaan esimerkiksi palautteiden ja myyntimäärien valossa?

Jukka: Myyntimääristä ei tietysti vielä osaa paljoa sanoa, kun lätty vasta tuli ulos eikä siis itsekään tietoja siitä ole vielä saatu, mutta palaute on ollut kyllä runsasta ja mukavaa luettavaa. Varsinkin tuolla Euroopassa on Germusican palautteen mukaan saanut mukavasti radioaikaa jo ennen julkaisua ja pari asemaa ovat valinneet sen kuukauden levyksi ainakin Hollannissa ja Saksassa. Suomessa levyä on soitettu ainakin oululaisessa Radio Megassa ja uudessa Radio Rockissa Klaus Flamingin ohjelmassa. YleX:ssä on tulossa ainakin Metalliliitossa kuunteluun.

Pete: Levy on kyllä otettu vastaan mahtavasti! Nyt jatketaan samalla linjalla, haastatteluja, keikkoja jne.



Arviorintamalla BP on jokseenkin outolintu. Siinä mielessä, että jokainen levy on saanut (ainakin bändin nettisivujen arviolistauksen mukaan, tiedä sitten huonommista) todella hyviä kehuja ja arvosanoja. Kuitenkaan suurempaan suosioon edes Suomen päässä ei ole noustu. Mitkä seikat vaikuttavatkaan, että tämäntyyppiselle materiaalille Suomesta kyllä löytyy yleisönsä.

Jukka: Arviot ovat kieltämättä olleet aina kohtuullisen hyviä, ja varsinkin uusimman arvioita on tullut seurattua tarkemmin. Nettisivuille on pyritty laittamaan mahdollisimman monipuolisesti arviot näkyville ja vaikka arviolta 99% arvioista on hyviä. Joukkoon mahtuu myös tietysti niitä alhaisemman numeron saaneita. Emme ole katsoneet tarkoituksenmukaiseksi listata sellaisia arvioita, jotka jo arvioitsijan mukaan ovat menneet ”väärään” paikkaan. Tällä tarkoitan sitä, että levyn on arvioinut henkilö, joka ei kuuntele/pidä genren musiikista ja on sen ilmoittanut myös arviossa.
- Tällä hetkellä sivustolta löytyneet arviot ovat pääosin ajalta ennen julkaisua promoottorin lähettämien promopakettien mukaan tehtyjä, joten kohtapuoliin pitäisi määrä vielä moninkertaistua. Itse olen kieltämättä kanssa vähän ihmeissäni Suomen niukasta suosiosta tällä hetkellä. Ehkä aikaisemmin markkinointi ei ole ollut tarpeeksi tehokasta ja tähän puoleen varmasti pitää panostaa enemmän. Nyt alustavasti näyttäisi hyvältä Metal Heavenin ja promoottorien tekemä työ.


- En tiedä sitten, että olisiko siinä sitten jotain perää kun kaikki sanovat, että Pohjois-Suomesta olisi hankalampi nousta suurempaan suosioon kuin etelästä. Vaikka onhan täältäkin päin ja vielä pohjoisemmasta bändejä maailmankartalle noussut ja nousee edelleen, joten turha kait sitä on itkeä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin huomannut sellaisen asian, että media Euroopassa on paljon aktiivisemmin seurannut tekemisiämme kuin kotomaan media. Ei tarvitse kummoista uutista kotisivuille heittää, ja kohta se on luettavissa maailmalla musiikkia ja varsinkin heavyä/metallia koskettavien instanssien nettisivuilta. Suomen päässä uutisia joutuu itse tyrkyttämään ja sittenkään niitä ei juurikaan tahdo saada näkyville. Samoin ulkomailta tipahtelee haastattelupyyntöjä tuon tuosta ja täällä taasen täytyy pääsääntöisesti itse osata olla aktiivinen saadakseen äänensä kuuluviin. Toki poikkeuksiakin on. Liekö tämä sitten kaikilla bändeillä sama, siihen en osaa ottaa kantaa.



- Tulevaan vuoteen suunnataan asenteella, että nyt tehdään kaikkemme, että se suosio Suomessa(kin) nousisi. Keikkoja ja kiertuetta tietty suunnitellaan parhaan kykymme mukaan ja kesän festareille pyritään puskemaan itseämme. Kaikkemme tulemme tekemään ja katsotaan mihin se riittää näin urheilutermejä lainatakseni. Ja kyllähän tässä on tahkoa sen verran tullut pyöritettyä musiikin saralla, että jalat maassa mennään eikä asustella pilvilinnoissa vaikka tähtiin tuijotellaankin välissä, heh.

Pete: Ei kait tuohon ole paljon lisättävää. Ohjelmatoimistoa yritämme kalastella sekä Suomesta että ulkomailta, keikkamyynti on ammattilaisten hommaa.



Sitten vielä pari kevennystä.

Jos Burning Pointin metallisen liekinheittimen pitäisi asettaa joku tai jokin oikein kunnolla polttopisteeseen, mikä, kuka tai ketkä ansaitsisivat suurimman kärvennykset?

Jukka: Jaa´a, äiti on aina opettanut, ettei tulella saa leikkiä. Sanotaan nyt vaikka, että tehdään sillä sellainen iso merkkituli, jotta meidätkin huomataan paremmin. Ja ollaan varovaisia sen suuntauksen kanssa, ettei polteta näppejämme tai siltoja takana.
Pete: Katsokaa uusimman levyn ”special message” minun kohdaltani.


Parasite-sana vierailee levyllä useampaankin otteeseen. Mistä tämä syöpäläisteema on peräisin?

Pete: Joku on joskus todennut, että ”names have been changed to protect the innocent ” tai jotenkin tuohon tyyliin. Jos joskus vaikka julkaisen sellaisen paljastuskirjan… (naurua).



(Ehkä) Suomen kovimman Yngwie Malmsteenin fanin ollessa haastattelun ikeen alla, ei voi olla kysymättä, että vieläkö Ynkkä-setä on yhtä kova kuin ennenkin?

Pete: Ei, ku se on helvetin paljon kovempi!

Jukka: Hahhah, minäpä en sano tähän mitään, etten tule kaltoin kohdelluksi seuraavissa treeneissä.



Loppukommentit, kehut, haukut, levynostovinkit (sekä muiden että omat) jne.

Pete: Kiitos tietysti haastattelusta ensimmäiseksi. Kaikki ”metallipäät” kuulolle – jos sinussa asuu melodisen heavymetallin ystävä, ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusin levymme. Et varmasti tule pettymään! Ja sitten tietysti tilaamaan myös tuo Japanin painos, siinä kun on 2 uutta bonus-rallia, heh heh. Seuratkaa nettisivuiltamme keikkailmoituksia ja tulkaa keikoille rokkaamaan. Käykää myös repimässä kaupungin rokkibaarin omistajaa hihasta ja kertokaa, että haluatte Burning Pointin keikalle! Silent Force ja Masterplan taitaa itselläni olla cd-puolelta ostossa ja Helloween, Royal Hunt ja Rage dvd-osastosta.

Jukka: Kiitokset haastattelijalle paneutumisesta asiaan. Haukkua en oikein koskaan ole osannut, joten antaa koirien hoitaa se puoli. Nyt muuten aivan aikuisten oikeasti kannattaa ostaa tuo Burned Down the Enemy –limited edition, jos aikoo sen hankkia, sillä kohta niitä ei enää saa. Omalla hankintalistalla päällimäisenä on Tarotin uusin ja Iron Maiden taas pitkästä aikaa kolahti uusimmallaan, enkä ole niitä vielä saanut ostettua... Hyvää kevään odotusta kaikille ja toivottavasti tavataan keikoilla.
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Burned Down the Enemy
KOTIPAIKKA
Oulu

JÄSENET
Pete Ahonen - laulu ja kitara
Pekka Kolivuori - kitara
Jukka Jokikokko - basso
Jussi Ontero - koskettimet
Jari Kaiponen - rummut


DISKOGRAFIA
Salvation By Fire 2001
Feeding the Flames 2003
Burned Down The Enemy 2007
© Imperiumi MMVII. Teksti: Tero Lassila   Kuvat: Tapsa Pelkonen (promo) & Marjo Mällinen (live)
http://www.brnpoint.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5582 Palaa »