|
Dark Flood
|
|
|
 |
Oululainen Dark Flood julkaisi marraskuun lopussa toisen pitkäsoittonsa The Dead Linesin. Omalla levy-yhtiöllä toimiva kokoonpano supistui hiljattain viisihenkiseksi, mutta asenne ylöspäin on siitäkin huolimatta kova ja potentiaali kohdillaan. Haastatteluun ottivat osaa bändin pääveijarit Ville ja Kalle Ruumensaari.
Dark Flood on tullut melko tutuksi jo pohjoissuomalaiselle yleisölle, mutta varsinkin etelän päässä yhtye on vielä tuntemattomampi. Tyyliä voisi kuvailla melko osuvasti groovaavaksi melo-deathiksi. Genretykset ovat useille artisteille myrkkyä jo senkin puolesta, että niistä on usein tuloksena tietty leimautuminen.
|
Kalle: Melodinen death ainakaan meidän tapauksessa ei tarkoita sitä, että se olisi pelkästään sitä melodiansoittoa. Meillä on mukana selkeästi myös teknistä riffimeininkiä ja jonkin sortin dialogia kahden kitaran välillä. Itse tykkään sävellystyössä laittaa mukaan sellaisia pikkuherkkuja, ettei kokonaisuus olisi turhan suoraviivainen. Monipuolisuutta on haettu, ettei se olisi aina sitä samaa junttaa ja melodioita perään. Bändin soundi on tässä muutaman vuoden aikana kyllä kehittynyt aika tavalla. Melodinen death ei oikein nykypäivänä enää kerro bändin musiikista kovin paljoa, koska sitä genreä on niin paljon ja erilaista. Suurin osa ihmisistä automaattisesti yhdistää sen siihen Ruotsi-linjaan, joka ei meillä ole koskaan ollut tavoitteena. Totta kai Dark Tranquillityt ja vastaavat on vaikuttaneet siihen ilmaisuun, mutta ehkä vain joskus nuorempana.
Uutukainen The Dead Lines kuulostaa oikein hyvältä edeltäjänsä Still Libertyn rinnalla. Paremmuuden lisäksi levyä kuvaavalle komparatiivilistalle eksyvät ainakin sanat harmonisempi, eheämpi ja tunnelmallisempi.
Ville: Juuri sitähän tässä onkin pyritty tekemään. Ollaan tuosta kyllä samaa mieltä, että materiaalia on saatu eheämmäksi. Tuosta groovesta voi olla monilta osin samaa mieltä, mutta myös eri mieltä. Biisien luonteet on lähempänä toisiaan debyyttiin nähden ja kokonaisuus on kyllä eheämpi.
Kalle: Suurta suunnanmuutosta emme ole tosiaan tehneet. Yksittäiset jutut eivät pomppaa enää kovin vahvasti, vaan kokonaisuus pelaa hyvin yhteen. Erilaista rytmiikkaa tykkäämme myös käyttää yleissoundissa, ettei koko ajan vain paahdeta satasella basarit täysillä. Meidän soundissa ei myöskään ole mitään matalia vireitä, kuten tässä Ruotsi-osastossa useimmiten on. Lyriikoiden ja musiikin kohtaaminen tuotannossamme on myös erittäin olennainen osa-alue. Vaikka pääosa vokalisoinnista on örinää, senkin selkeyteen on kiinnitetty huomiota ja parhaiten biisien luonteen voi sisäistää kuuntelemalla levyä ja samalla selailemalla lyriikoita kansista.
Ruotsalaiseen melo-death-perheeseen vertailu on bändin itsensä mielestä siis jokseenkin kaukaa haettua ja keskusteluita tyylistä on jos jonkinlaisia.
Kalle: Ilmaisutapoja on yhtä paljon kuin tekijöitä. Ei musiikki saa kuitenkaan olla niin hirveän ehdoton asia. Joskus metallin puolella törmää sellaiseen ehdottomaan ajatteluun, että bändeiltä odotetaan tietynlaista soundia, tietynlaisia biisejä ja soittoa. Tällaisiin keskusteluihin olen toisinaan törmännyt. Joten puritisteille tämä nyt ei ehkä sovi, vaikka runsaasti metallisia osia musiikissamme on. Metalli on kuitenkin itselleni erittäin rakas ilmaisumuoto.
Ville: Metallimusiikissa ollaan usein, jos nyt ei kapeakatseisia niin sitten, aivan liian vähän avoimia uusille tuulille. Dark Floodilla on kuitenkin musiikissaan paljon muitakin elementtejä, kuin vain metallia. Tosin muutamilta rässijätkiltäkin on tullut ihan positiivista palautetta.
KUOLONLINJA KOITTAA
|
The Dead Lines julkaistiin marraskuun 24. ja noin kaksi viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Levyjen julkaisujen myöhästyminen paino-ongelmien sun muiden vuoksi ei ole kovin yllättävää, mutta tietty ironian siemen myöhästymisessä piilee Dark Floodin tapauksessa otettaessa levyn nimi huomioon. Levyn nimen alkuperä herättää myös ymmärrettävästi kysymyksiä.
Ville: Myöhästyminen johtui näistä tietyistä toimitsijoista. Vaikka yrittää kuinka hoputtaa painoa tehtaan päässä ja alustavasti sovitaan kauniisti aikatauluista, mutta jos ne aikataulut kusee, me ei sille oikein voida mitään.
Levyn nimi pohjautuu kuitenkin paljon syvällisempään asiaan kuin arkipäiväiseen myöhästelyyn.
|
 |
Ville: Levyllähän on myös biisi nimeltä Deadline, mutta sitten levyn nimi on The Dead Lines. Halusimme pitää ne nimet erillään, sillä levyn nimi kuvaa koko levyä ja Deadline on vain yksi kertomus kokonaisuudessa. Levyn nimi kuvastaa muutoksen hetkeä tai muutoksessa olemista. Joku voi sen Dead-sanan siitä poimia ja ajatella, että siinä olisi jotain kuolemaan liittyvää hommaa. Sanotaan vaikka näin, että mitkä ovat ihmisen ajatukset kuoleman lähestyessä?
Koko elämä viistää silmien edessä muutaman sekunnin ajan…
Ville: Kyllä, siten sen nimen pystyy konkreettisimmin selittämään. Ylipäätänsä millaisia ajatuksia pyörii mielessä suuren muutoksen hetkellä. Tulevat ja vanhat asiat, mitä saa tai mistä joutuu luopumaan. Tällaisten ajatusten aalloilla levyn teema pyörii. Levyn lyriikoissa on yleensä aina kyse yhdestä kokonaisuudesta, vaikkei kyseessä suoranainen teemalevy olisikaan. Mielestäni teemalevyt ovat jo hieman kulunut idea. Laulajamme Paulihan vääntää lyriikkamme pääosin, mutta haluamme koko bändin voimin korostaa sisällön yhtenäisyyttä.
Dark Floodin monimuotoisuus positiivisesti korostuu myös rock-musiikin ulkopuolisilla ominaisuuksilla, sillä ainakin juuri Deadline-kappaleessa on mukana myös tietynlaista iskelmällistä otetta.
Ville: Tuo on tullut ennenkin esille. Varsinkin nuoremmat kuulijat painottaa enemmän tuota iskelmäjuttua ja sitä on kyllä aistittavissa joissakin levyn loppupään biiseissä. Joissakin kappaleissa voi olla joku melodinen kulku, joka muistuttaa jotain iskelmämusiikista tuttua piirrettä.
Kalle: Sehän juontaa juurensa perinteisestä suomalaisesta melodiantajusta. Siinä on sitä vanhan ajan hohtoa ja myös slaavilaista vaikutetta. Itse pidän vanhasta suomalaisesta musiikista ja se kaihoisuus vetoaa minuun. Kyllä se alitajuisesti vaikuttaa omiin tekemisiin. Kuuntelen myös muutenkin paljon kevyempää musiikkia ja haen myös sieltä suunnalta niitä vaikutteita tähän raskaampaan musiikkiin. Koskaan ei mietitä, että jotakin ei pitäisi laittaa jos se sattuu kuulostamaan liikaa iskelmältä, eikä vastavuoroisesti myös hakemalla haeta mitään erikoisominaisuuksia. Ne tulevat, jos ovat tullakseen. Deadline on biisinä ollut muutenkin sellainen pieni riippakivi ja sen työnimikin oli studiovaiheessa Murheenkryyni - juuri siitä syystä, että sen saaminen lopulliseen muottiinsa kesti niin kauan.
Ville: Tätä iskelmäasiaa voi myös miettiä siltä pohjalta, että miltä se kuulostaa suomalaisen, tämän maan iskelmämusiikkia kuulleen, korvaan – tai miltä se kuulostaa ummikon ulkomaalaisen korvaan. Ulkomailla se iskelmäkäsite on ihan erilainen.
Nykyään nettisinkkujen julkaisu on yleistynyt huomattavasti. Dark Floodin ja levy-yhtiö Minortonen sivuilla pyörinyt kappale To Reach for the Ground toimi hyvin eräänlaisena hitti/sinkkubiisinä ennen levyn julkaisua.
Kalle: Joo, siinä on sellainen mukavan svengaava kertsi ja se esittelee selkeimmin niitä elementtejä, joita musiikissamme tällä hetkellä on. Ei se ainakaan bändin mielestä mikään suoranainen hittibiisi ole, eikä erotu levyltä siinä mielessä. Porukka on kyllä tykännyt siitä, mikä on mukavaa. Tässä sarjassa promoamisen kannalta keikat ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä kuin jotkut sinkut.
Ville: Se on sellainen selkeärakenteinen. Se antoi parhaiten osviittaa siitä, mitä suuntaan olemme menossa. Ei sen julkaisua suunniteltu kummemmin, mutta oli hyvä laittaa kokonainen biisi nettiin, että yleisö saa esimakua. Levykokonaisuuden pitää kuitenkin olla yhtenäinen. Sinkun julkaisu meille näin pienenä levy-yhtiönä oli myös helpointa julkaista näin nettimuodossa, sillä kyllä fyysisen sinkun painaminen olisi tullut turhan kalliiksi. Tätä hommaa tehdään kuitenkin enemmän indie-pohjalta.
Kosketinsoittaja Sampo Heikkinen jätti bändin loppukesästä ja soitti viimeisen keikkansa Dark Floodin riveissä elokuussa. Avoimia kirjeitä ei lähetelty ja kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä.
Kalle: Se oli ihan yhteinen päätös. Sampo halusi enemmän toteuttaa itseään omien projektiensa kautta ja meidän bändi kuitenkin sitoo enemmän kuin hänelle sopisi. Biisien sävellysvaiheessa minä teen itse kosketinlinjatkin melko pitkälle ja haluan, että ne soitetaan juuri siten. Studiossa hinkkasimme ja ideoimme biisejä koskettimien osalta Sampon vielä kanssa yhdessä ja soitimme syntikat levylle suunnilleen puoliksi. Hän ilmoitti asiasta hyvissä ajoin, tosin tällaiseen valmiiseen yhteisöön on vaikea muutenkaan löytää uutta tyyppiä. Sessiosoittajan ottaminen olisi hieman hankalaa, kun pitäisi ensin opettaa kaikki biisit ja sitten olisi muutenkin epävarmaa menisikö sessiosoittaja bändin ehdoilla esim. keikoille vai toisin päin. Sen takia otimme suoraan käyttöön taustanauhat keikkoja varten.
Vokalisti Pauli Heikkisen korinoiden ohella tälläkin levyllä on mukana Kallen puhtaita vokalisointeja. Ainakin allekirjoittaneen korvaan puhtaiden laulujen taso on noussut huomattavasti debyytistä.
Kalle: Eka levyhän nauhoitettiin jo 2003, joten onhan tässä kokemustakin tullut jo lisää. Olen tullut enemmän sujuiksi laulamisen kanssa ja ilmaisu on parantunut. Nykyään tulee paljon vastaan sellaisia bändejä, joissa lauletaan vireisesti ja laitetaan vain nuottia toisen perään. Itse yritin ihan tosissani käyttää lauluun ajatusta ja tuoda siihen liikettä ja tunnetta.
|
 |
Keikkojen osalta Dark Flood on Oulun päässä kunnostautunut kiitettävästi, mutta etelän suuntaan pääseminen on ollut vaikeampaa. Sama ongelma tuntuu vaivaavan myös muita bändejä. Kalle ja Ville ovatkin aktiivisesti olleet puheissa yhteistyösuunnitelmista muiden bändien kanssa. Tekijöitä vaan tuntuu olevan liian paljon vähemmän kuin ongelmasta puhujia.
Ville: Nämähän on niitä iänikuisia asioita. Pienemmälle bändille keikkojen myyminen on aina vaikeampaa. Kauempana olevien kaupunkien keikkajärjestäjät ottavat varmasti mieluummin lähiympäristön bändejä keikoille. Saa kuitenkin halvemmalla ja helpommalla. Kuviot ja tuttavasuhteet vaikuttavat toki myös melko paljon. Vuoden alusta lähdetään kyllä rakentamaan sitä keikkakuviota uudestaan. Toivotaan, että saadaan jotain support-henkeä kehiteltyä. |
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
The Dead Lines
|
KOTIPAIKKA
Oulu
JÄSENET
Pauli Heikkinen - laulu
Kalle Ruumensaari - kitara, koskettimet, puhdas laulu
Tuomas Perkkiö - kitara
Ville Ruumensaari - basso
Henri Meripaasi - rummut
DISKOGRAFIA
Still Liberty 2005
The Dead Lines 2006
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
