|
Scorngrain
|
|
|
 |
Lihan ja metallin perverssi kombinaatio on ollut kautta aikojen kirjailijoiden ja tiedemiesten intohimona, ja kyberpunk-ilmiön ja Terminator-elokuvien myötä mummon muoviset tekoniveletkin ovat saaneet uutta merkitystä pintaansa. Musiikkimaailmassa painotukset ovat kuitenkin erilaiset: metallimusiikki on lihaa ja näin ollen puhdasta, ja turhan elektroniikan sotkemista tähän homogeeniseen pyhättöön on pidetty jonkin sortin häväistyksenä. Suomalainen Scorngrain kusi kuitenkin alttarille tyylillä vuoden 2004 debyytillään Cyberwarmachine, ja nyt joukkio on palannut rikospaikalle uusiakseen tuhotyönsä. Syntyi levy nimeltä 0,05 %, joka heijastelee hulluutta, thrash metalia, apokalyptisia visioita ja teknologisoitunutta mielenmaisemaa.
|
Erikoisuudestaan huolimatta jo debyytti sai suopean vastaanoton ja Scorngrainin tyyliä pidettiin raikkaana ja tuoreena tuulahduksena. Konsepti tehtiin suurelle yleisölle tutuksi, mutta mitään suureellista sotasuunnitelmaa ei kitaristi Dr. Mike Lederfaustilla ja laulaja Enema Boom Boomilla kuuleman mukaan ollut.
|
Dr. Mike: Lähdettiin tekemään koneistettua metallia periaatteessa samoilla kaavoilla kuin debyyttiäkin. Tällä kertaa pystyimme hyödyntämään myös kahden kitaran juttuja sävellyksissä, joten se toi hieman enemmän mahdollisuuksia sävellystyöhön ja näin ollen kuultavissa on hieman melodisempaakin materiaalia.
|
Enema B.B.: Jep, on aika paha mennä sanomaan mistään suunnitelmista, kun Scorngrainissa ei mitään niin hirveän suunnitelmallista ole koskaan ollut. Ensimmäinen levy oli paljon sellainen spontaanimpi. Tälläkään kertaa ei tosin sen kummempia rajoja asetettu, mutta on tätä uutta tietysti pidempään hierottu ja mietitty. Päämääränä oli vaan tehdä mahdollisimman kova rieska, semmoinen, mikä kuulostaisi tosi kovalta omaan korvaan.
Cyberwarmachinen ja 0,05 %:n välimaastoon sijoittuvista haastatteluista paistoi yhtyeen vahva luottamus materiaaliin ja koko levytysprojektista huokuva vahvan hyväntuulinen fiilis, mutta mitkä ovat tunnelmat nyt, kun ”poika” on vihdoin saatettu maailmaan?
|
Dr. Mike: Nyt on helvetin hyvä fiilis. Lopputulos on aika pitkälti juuri sellainen, mitä lähdettiin hakemaankin. Pakkohan se on myöntää, että aina jää jotain pientä hampaankoloon tyyliin ”tämänkin olisi voinut tehdä näin ja tämä konepörinä on ihan perseestä”, mutta ei sille voi mitään, kun kaiken vaan täytyy aina olla just eikä melkein. Tosiasiassa nämäkin asiat haittaavat vain itseäni, koska biisejä on hierottu ja väännelty monta kuukautta ja ne tulevat ehkä hieman liiankin tutuiksi. No, virheistä opitaan ja seuraavalla kerralla vedetään vielä enemmän vituralle.
|
Enema B.B.: Itsehän en ole itse nähnyt vielä levyä, mutta eiköhän kaikki ole tehty niin hyvin kuin mahdollista. Siitä on tietty hyvä fiilis. Nyt on myös tullut sen verran enemmän kiinnostusta median suunnalta, että varmaan siitä tuli kaikin puolin parempi kuin edeltäjästään.
Median ja ostavan yleisön tuoma kannustus on kuitenkin varmasti kaukana studiotyöstä, jolloin voisi kuvitella namikoita väännettävän epätoivon vimmalla sitä oikeaa taajuutta etsien. Dr. Mike kuitenkin tyrmää ajatuskehittelyni ja kertoo kaiken menneen erittäin leppoisissa merkeissä.
|
Dr. Mike: Kaikilla oli lääkitys kunnossa ja helvetinmoinen into päästä vetämään viinaa ja saunomaan... Ja tietysti suurin into tuli siitä, että kuuli ensimmäistä kertaa demotusten jälkeen, että miltä ne biisit oikeasti kuulostaa kunnon soundeilla ja säpäkästi soitettuna.
Scorngrainin musiikista ja näin ollen myös 0,05 %:sta minulle tulee aina mielikuva hulluista tiedemiehistä valkoisissa takeissaan, jotka vielä studiossakin vetävät suunnitelmat uusiksi ja lisäilevät hieman tuosta pullosta ja vähän enemmän tuosta toisesta. Miten on, elävätkö luova hulluus ja kokeilunhalu Scorngrainin studiotyöskentelyssä?
|
Dr. Mike: Studioon mennessä biisit oli mietitty sen verran hyvin valmiiksi, että suuria muutoksia niihin ei enää siellä tehty. Ideoiden heittely ja hulluus tulee taas esiin, kun ruvetaan ikään kuin maustamaan biisejä mitä erikoisimmilla konsteilla. Joten kyllä se hulluus asusteli ajoittain myös siellä studiolla.
|
Enema B.B.: Kyllä niitä ideoita tulee, mutta aika hyvä suunnitelma meillä oli ennen studiota. Bändin sisäinen hauska ei välttämättä kaikkia naurata, ja kyllä kait sieltä oli pakko jotain jättää huononakin ideana pois. Rentoa meillä meininki kuitenkin on. Kaikki tekee parhaansa vuorollaan ja sen pitää piisata. Tämä oli näistä SG:n historian kolmansista studiosessioista helpoimmat. Ollaan opittu tuntemaan toisiamme ja kemia toimii. Perkkiön Kimmo, joka teki ensimmäisenkin levyn, oli taas puikoissa, ja se tietysti entisestään helpotti yleistä ilmapiiriä.
Kokeilunhalun karsimiseen vaikuttaa myös varmasti se, että Scorngrain on sataprosenttinen metalliyhtye: vaikka syntikat ja muut härvelit joskus ottavatkin pääroolin biiseissä, ovat aina taustalla orgaaniset rummut, orgaaniset kitarat ja orgaaninen hiki ja raivo. Omaa lihallista sävyään toivat tällä kertaa mukaan sessiojäsenten Herbalizerin ja A.I.:n mukaantulo ja Cyberwarmachinea edeltänyt keikkailu.
|
Dr. Mike: Niin, nyt on kaksi simasuuta lisää juotettavana! Noh, vakavasti ottaen keikkareissut hitsasivat kemioita ja soittotatsia hyvin yhteen. Toveri Hermanhan kurmuutti bassoa jo debyyttilevyllä, kuten myös tälläkin kertaa, mutta A.I. ei ollut mukana studiosessiossa työkiireidensä vuoksi.
|
Enema B.B.: Kaikki kitarat olivat kuitenkin valmiina ja hoppu studioon. Meillä kun on vähän välimatkajärjestelyä (yhtye on levittäytynyt Tampereelle, Joensuuhun ja Turkuun – toim. huom.), treenit jäi vähemmälle ja ajateltiin, että levystä tulee tiukempi, jos Mike soittaa kaikki kitarat. Mitään väliä sillä ei sinällään ollut, noin ne olisi menneet kuitenkin, vaikka ne olisi soittanut Hämähäkkimies. A.I kuuluu ihan jäsenenä bändiin ja varmaan tulee ensi kerran myös studioon. Hän on roikkunut jo kauan SG:n kaljaporukoissa. Ja kuten Dr. Mike jo sanoi, keikoilta jäi käteen varmaan eniten semmoista varmuutta homman tekoon. Myös lukuisat mukavat ryyppyillat pyörivät mielessä. Äijien kanssa on niin mukava ottaa.
Scorngrainin pääkolmikon kuitenkin muodostavat Dr. Mike, Enema Boom Boom ja rummuista ja ohjelmoinnista vastaava E alias Eniac, jotka olivat liikkeellepanevat voimat Scorngrainin alkutaipaleella vuonna 2001. Miten näin monen vuoden jälkeen teidän aatoksenne osuvat yhteen?
|
Dr. Mike: Kyllä me yleensä ilman suurempia riitoja päästään sovintoon lopputuloksesta. Biisien valmistus toimii minun ja Eniacin toimesta. Molemmat tekevät pohjia omilla tahoillaan, joista sitten sovitellaan yhdessä tuumin sopiva paketti. Kun biisin runko on saatu valmiiksi, Enema Boom Boom miettii sopivat möläytykset melko vapain käsin, kuten myös basistille annettaan vapaat kädet biisin tulkintaan. Viimeiset fiksailut biiseihin tehdään sitten treeniksellä, kaik yhes koos.
|
Enema B.B.: Tilanne oli ehkä ennen paljon kärkkäämpi ja kyllä sinne nyrkkitappeluitakin meinasi väliin tulla. Nykyään kaikilla on sen verran pelisilmää omiaan kohtaan, ettei nyt ainakaan tahallaan rupea sörkkimään.
FIKTIIVISTÄ HULLUUTTA VAI HULLUA FIKTIOTA?
Countdown to the end started from the inventation of a wheel / Who would ever thought that an Antichrist was made of shining steel. Näihin apokalyptisiin tunnelmiin jätti Scorngrain kuulijan Cyberwarmachinen päättävässä biisissä No Funeral for the Last, ja yhtään enempää toivonpilkettä ei tunnu uusi levykään tarjoavan. Painopiste on kuitenkin siirtynyt laaja-alaisista asiainkäsittelyistä henkilökohtaisempiin aiheisiin, mutta Enema Boom Boomin mukaan Scorngrain on vielä kaukana omanlaisestaan terapiaryhmästä.
|
 |
Enema B.B.: Meillä kyse ei kyllä tuommoisesta ole. Jutut on vaan mielikuvitusta ja hyviä olotiloja. Joku Boy George saattaa käyttää musiikkia noin julmasti hyväkseen, mutta tuskinpa kovin moni oikeasti löytää ainakaan metallista kanavaa omaan sääliinsä. Metallia on oikeastaan kahta sorttia; yrmyily-metallia ja juopottelu-metallia. Jos alkaa laulaa, kuinka paljon maailma mättää, kannattaa siirtyä ihan toiseen genreen.
|
Hulluus on kuitenkin läsnä esimerkiksi levyn nimessä, joka on meissä jokaisessa elävä todennäköisyys sille, että pää jossain vaiheessa pettää. Hulluusteeman vastapainoksi uusi levy on kuitenkin debyyttiä tiiviimpää ja jotenkin myös loogisempaakin. Miten nyt näin kävi?
|
Dr. Mike: Tätä on bändin keskenkin tullut mietittyä. Ehkä se johtuu siitä, että ekalla levyllä biisit rakennettiin ei-niin-suunnitellulla kaavalla. Se oli sellaista spontaania sekoilua. Ehkä tässä on hieman tullut enemmän ajateltua, että mitä kaikkea sinne nyt oikein voi tuutata ja mitä ei - mutta luonnollista kehitystähän tämä on.
Hulluuden käsitteleminen Scorngrainin konseptilla ja keinoilla vie ajatuksen myös psykedeelisemmille poluille ja tätä kautta huumeisiin. Enema Boom Boom kuitenkin kieltää suorat yhteydet tajuntaa laajentaviin aineisiin ja asettuu muutenkin vastustus-kannatus-akselilla keskivälin tienoille.
|
Enema B.B.: – Kaikkeen, mistä kirjoittaa, täytyy olla tietysti jonkinmoinen yhteys, mutta sanoituksissa kyse on fiktiosta. Noilla pahimmilla vastustajilla ei ole minkäänlaisia kokemuksia huumeista ja taas kovimmat kannattajat ovat yleensä haudassa. Minä elän, vaikken vastustakaan.
Fakta ja fiktio elävät siis käsi kädessä Scorngrainin visioissa, joten tämän pohjalta voikin kysyä yhtyeen suhdetta todellisuuteen ja yhteiskuntaan. Tällainen futuristinen kyberthrash-konseptihan antaa varmasti mahdollisuuksia yhteiskunnan epäkohtien ruotimiseen, mutta kiinnostaako tällainen?
|
Enema B.B.: Me ei varmaan koskaan tulla olemaan mitenkään poliittinen bändi. Tietysti jos vituttaa, saattaa sen sanoa, mutta ei siinä silloinkaan ole mitään poliittista näkökulmaa. Epäkohtia on hyvä olla, kaikilla ei voi mennä yhtä hyvin tai sitten tämä planeetta vasta tuhoutuukin.
Ja tästä jatkaen: millainen tulevaisuus Scorngrainin leirin mukaan horisontissa siintää? Onko tiedossa maailmanloppu vai voidaanko tästä suosta vielä nousta?
|
Enema B.B.: Henkilökohtainen mielipide on kyllä se, ettei tässä missään suossa edes taideta olla. Ihmisillä vaan on liikaa aikaa miettiä kaikkea tyhjänpäiväistä, kuten onko joku talvilämpötila noussut asteella viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Kaikki hommiin hiilikaivokseen kuin ennen vanhaan, niin loppuu se turha kotifilosofointi. Jokaisella ei voi olla joka päivä ruokaa, mutten minä siihen mitenkään ole vaikuttanut. Ei ole siis järkeä tuntea syyllisyyttä eikä velvollisuutta siitä.
INDUSTRIAL METAL – MITÄ SE ON?
|
Industrial metal on noussut viime vuosikymmenen aikana ihmisten huulille, ja samalla se tuntuu merkitsevän jokaiselle omanlaista suuntausta: toiselle Painia ja Rammsteinia, toiselle Ministrya ja kolmannelle ehkä Godfleshia. Totuus kuitenkin on, että jo rockin alkuvaiheista lähtien koneen ja lihan liitto on vienyt tiettyjä yhtyeitä eteenpäin, vaikka selvää määritelmää genrelle ei olekaan. Riittääkö yksi säksätys kitarariffin päällä? Vai pitäisikö koko äänimaailman olla ”koneistettu”? Koska Scorngraininkaan kohdalla termi ”industrial metal” ei ole aivan kaukaa haettu, pohditaanpa tätäkin hetki.
|
Dr. Mike: Niin, mitä on industrial metal...? Homma on samaa lokerointia kuin kaikissa muissakin musiikkityyleissä ja yleensä asiasta on yhtä monta mielipidettä kuin musiikin kuluttajaakin. Aika usein tämä ”industrial metal” on juuri sitä, että laitetaan koneita säksättämään riffien päälle ja se on siinä. Pelkästään se ei riitä tuottamaan koneistettua fiilistä itse biisissä. Kyllä biisin voi lyödä täyteen erilaista kilkatusta ja kalkatusta, sitten vähän pörinää ja pärinää ja kaikki tämä sen suurempia miettimättä. Kyllä tätäkin on testattu, mutta huonolla tuloksella. Hyvä industrial-biisi toimii silloin, kun sekä metallille että industrial-elementeille on annettu niiden tarvitsema tila.
Mitkä ovat sitten yhtyeen omat industrial-suosikit ja miksi?
Dr. Mike: Yksi tyylisuunnan esikuvista, joka sai myös minut kiinnostumaan koneistetusta meiningistä, on Front Line Assembly. Bändin levy Millenium kolahtaa erityisesti. Samaelin sekä Ministryn tuotanto toimii myös kovasti.
|
 |
0,05%:lla Scorngrain pääsee jo vahvasti kosketuksiin Dr. Miken kuvaileman hyvän industrial-musiikin luonnehdintaa. Koneet ja liha limittyvät jo aika hyvin yhteen, mutta onko Scorngrain enemmän KYBERthrash vai kyberTHRASH?
|
Dr. Mike: Useimmiten lähtökohta on metallissa, mutta toisinaan biisirungot lähtevät myös koneistetusta pohjasta, jonne sitten mietitään kitarajynkyt päälle. Tavoitteena on pystyä soittamaan biisit livenä, joten jo senkin takia biiseissä on vahva metallipohja.
|
Enema B.B.: Kyllä se on ehdottomasti kitaravetoista metallia. Se on yhtyeen juttu kuitenkin. Koneet totta kai näyttelevät suurta roolia, mutta kitaroilla mennään.
Tällainen eräänlainen kaksijakoisuus herättää myös varmasti ajatuksia pelkästään toiseen puoliskoon keskittyneestä materiaalista, ja Enema Boom Boom ei kielläkään muutamien sivuprojektiluonnostelmien olemassaoloa.
|
Enema B.B.: Käsittääkseni kellään ei sen kummempia virityksiä ole käynnissä, mutta on kai noilla muilla tullut yksittäisiä biisejä, jotka eivät ole istuneet Scorngrainin meininkiin. Rumpalimme herra E on joskus tainnut visioida jotain omia projektejaan. Ennen Scorngrainia meillä oli myös Miken kanssa projektiluontoinen rässibändi Hydrogen Cyanide, mutta sitäkään ei sittemmin enää jaksettu jatkaa. Myös A.I:llä on muuten jotain thrash-seikkailuja ainakin ollut. En uskokaan, että mitään vaikeuksia olisi astua johonkin muottiin, sellaista musiikkiahan sitä pitää tehdä ja soittaa mistä tykkää. Ei Scorngraininkaan itsetarkoitus ole olla mitään kummallista tai äärimmäisen originaalia. Ei me mitään pioneereja kuitenkaan olla, kaikki palikat ovat jo olleet meille olemassa. Tehdään sellaista, mikä itselle menee.
Ja vielä loppuun: mistä 1980/90-luvun dance/techno-biisistä Scorngrain voisi kuvitella tekevän coverin ja millainen siitä tulisi?
|
Dr. Mike: Jätetäänpä tämä kysymys väliin ja ruoditaan sitä sitten hieman myöhemmin...
|
| Enema B.B.: Heh, kyllä meillä yksi on jo vähän katsottuna, mutta poiketen yleisestä linjastani pidän tässä kohtaa suuren suuni kiinni. Sen verran varmaan on jo itsestään selvää, että jotain junttia ja törkeää siitä tulee.
|
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
0,05 %
|
KOTIPAIKKA
Joensuu/Tampere/Turku
JÄSENET
Enema Boom Boom (aka TwentynineA) - laulu
Dr. Mike Lederfaust - kitara
A.I. - kitara
Herman G. (aka Herbalizer) - basso
E (aka Eniac) - rummut, ohjelmointi
DISKOGRAFIA
Demo 2002 (2002)
Cyberwarmachine (2004)
0,05 % (2006)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
