Se on vähän niin kuin aukaisisi uuden purkin kaljaa. Nähdessään livenä Amorphisin nykyisen inkarnaation on tunne juuri sellainen, miten asia ensimmäisessä lauseessa ilmaistaan. Bändin meno ei tosin ensipuraisun jälkeen laimenne samassa suhteessa kaljapänikän kanssa.
Amorphis saapui kevätauringon lailla lämmittämään heviheränneitä Keski-Suomen leveysasteille Lutakkoon. Ilta oli suurta odotusta monessa suhteessa. Ainahan Amoja kuuntelee mielellään elävänä, ja edellisen kerran käydessään yhtye jätti laimean maun itsestään patsastelemalla ilmeettömästi setin alusta loppuun. Tuolloin vokalisti Pasi Koskinen katseli kyllästyneen oloisena tennareitaan. Nyt yhtyeen keulilla oli uusi mies, ja Tomi Joutsenta oli useampi pelipaikalle saapunut tullut ensisijaisesti katsomaan.
Uutuuslevy Eclipsen avauskaksikko Two Moons sekä House Of Sleep olivat turvallinen avaus niin yhtyeen, laulajan kuin yleisönkin kannalta. Porukka lämpimäksi ja sen jälkeen vanhan materiaalin kimppuun. Kolmikko Against Widows, The Castway sekä The Way käänsivät yleisön varmaotteisesti uskomaan Tomi Joutsenen pätevyyteen Amorphisin vanhemman tuotannon tulkkina. Divinityn herettyä bändi pudotti kolme seuraavaa vetoa tuoreimmaltaan. Under A Soil And Black Stone, Perkele sekä The Smoke ovat hienoja biisejä, ja Joutsen oli taas elementissään. Välillä mies rymisteli lauteilla liikesarjaa, joka muistutti Ozzy Osbournen tai vihaisen gorillan hyppelehdintää. Välillä vallalla olivat miehen boheeminviileät poseeraukset.
Historiaa Amorphis ruoti setissään aina Sign From The North Sidea myöten. Se tuntui porukalle kelpaavan, uutta ja vanhaa tasaisen sopivassa suhteessa. Am Universum sekä Far From The Sun jätettiin pintapuolisen käsittelyn armoille kaavalla yksi per lätty. Silti ensiksi mainitun avausralli Alone oli vaikuttava Lutakon kylpiessä verenpunaisessa valossa ja Tomi Joutsenen tunnelmoidessa elvismikkiinsä.
Hehkutettakoon nyt vielä kerran, että herra Joutsen on saanut Amorphisin heräämään uuteen aamuun. Miehen pirteä ja aidon innostunut lavaliikehdintä saa yhtyeen melkeinpä näyttämään ensimmäisiä kiertueitaan tekevältä porukalta. Tämä suomihevin klassikko ja legenda luo kokemuksen kyllästämällä, varmalla soitollaan mielettömän taustan, jossa Joutsenen on helppo hääriä kukkona tunkiolla. Miehen moniulotteinen tulkintatapa tuki mainiosti Lutakon keikan biisivalintoja. Päällimmäiseksi keikasta mieleen jäi soiton saumattomuudesta johtuva tunne Amorphisin kyvystä muuntautua musiikkinsa mukana.
Puhtaiden ja örinä-asteikolta vedettyjen vokaalien vuoroin ryydittämät raidat soljuivat sulassa sovussa keskenään. Yhtye ja vokalisti hanskaavat niin uuden kuin vanhan kappaleaineiston sulavasti, ilman häiritsevää poukkoilua tai ristiriitaisia tunteita. Joutsenen moniulotteisuus paistaa myös Amorphiksen uskottavasta statuksesta kotimaassaan. Pasi Koskisen viimeisiksi jääneillä Amo-levyillä bändiä päästiin suomimaan mielestäni turhaan kevyestä, valtavirtaa kosiskelevasta linjasta. Siitä huolimatta Eclipsen sinkkubiisi House Of Sleep on vaarassa kasvaa puhkisoitetuksi listajyräksi, mutta kukaan ei tunnu (ainakaan vielä) välittävän asiasta tuon taivaallista. Mene ja tiedä onko se sitten enemmän Joutsenen hyvyyttä vaiko vuosien saatossa hankittua ja ansaittua yleisön kunnioitusta yhtyettä kohtaan. Todennäköisesti molempia. Olen myös aina arvostanut rumpali Jan Rechbergeriä sen takia, että mies pitää oman rohkean linjansa ja näyttää, että rumpali voi soittaa metallia uskottavasti ilman ainaista tuplabasarijumputusta. Miehen jämäkkä ote tuntuu antavan tarvittavan botnen yhdenkin nuijan jytkeellä.
Loppukaneettina mainittakoon, että paikalla ollut Infernon epävirallinen arvosteluraati tuli siihen tulokseen, että loistavaa on paha mennä haukkumaan. Ainahan sanomista löytyy esimerkiksi biisivalinnoissa, mutta kuten herra Riekki asian ilmaisi, juuri omien mittojen mukaan tehty setti ”on utopiaa”.
Settilista: Two Moons, House Of Sleep, Against Widows, The Castaway, The Way, Divinity, Under A Soil And Black Stone, Perkele (The God Of Fire), The Smoke, Sign From The North Side, In The Beginning, My Kantele, Alone, The Orphan, encore: Day Of Your Beliefs, Drowned Maid, Leaves Scar.
JÄSENET Tomi Joutsen - laulu
Esa Holopainen - kitara
Tomi Koivusaari - kitara
Santeri Kallio - koskettimet
Niclas Etelävuori - basso
Jan Rechberger - rummut
DISKOGRAFIA Eclipse 2006
House of Sleep CDS 2005
Far From the Sun 2003
Evil Inside CDS 2003
Day of Your Beliefs CDD 2003
Chapters 2003
Am Universum 2001
Alone CDS 2001
Story 2000
Divinity CDS 1999
Tuonela 1999
My Kantele CDS 1997
Elegy 1996
Black Winter Day EP 1994
Tales from the Thousand Lakes 1994
Privilege of Evil EP 1993
The Karelian Isthmus 1992
Amorphis 7" 1991
