|
 |
Amorphis - Eclipse
Nuclear Blast
Julkaisu 15.2.2006
Ennakkokuunteluissa itse tilanne ei ole niinkään musiikille suosiollinen, ei niin, etteikö musiikki pääsisi Sonic Pump -studioiden hulppeissa tiloissa oikeuksiinsa, vaan siksi, että musiikin lisäksi tilaisuuksissa on aina muutakin jakamaan huomiota. Sen lisäksi, että virvoitusjuomia on tarjolla liittämiin, hiukopalaa riittää ja karkkia voi mussuttaa, tilaisuuksiin yleensä saapuu huomattavia määriä tuttuja naamoja, joiden kanssa juoruta skenen viimeisistä huhuista ja tapahtumista. Lisäksi paikalla on usein yhtyeen jäseniä sekä levy-yhtiöiden ja muiden bändin taustavaikuttajien edustajia. Rupateltavaa siis riittää, muutenkin kuin itse tilaisuuden aiheen ympäriltä.
|
Saapuessani Sonic Pumpin tiloihin muodikkaasti hetken myöhässä ehdin vaihtaa muutaman sanan paikalla olijoiden kanssa, kun piti jo siirtyä akustisesti oikeaoppisempiin tiloihin tutustumaan uuden levyn antiin. Kyseessä oli ilmeisesti vielä viimeistelemätön versio levystä, joka siis oli kyllä masteroitu, mutta kappaleiden väleissä oli pitkiä taukoja, silloinkin kun oli selkeästi tarkoitus, että kappale jatkuu saumattomasti seuraavaan suvantokohdan yli. Levy oli kuitenkin lopullisessa muodossaan soundiensa ja kappalejärjestyksen suhteen, joten siinä mielessä kyse ei ollut puolivalmiista kokonaisuudesta. Levy tuli kuunneltua ajatuksella vain kerran, lisäksi se soi taustalla tilaisuuden vapaamuotoisemman osuuden aikana arviolta viiteen tai kuuteen kertaan. Joten arvostelua en kehtaa kirjoittaa, mutta tässä nyt ainakin mietteitä ja tunnelmia tuon tilaisuuden pohjalta.
Yleisvaikutelma levystä oli erittäin positiivinen, levyn yleissoundi ei ollut liian silotellun oloinen, vaan uutukaisella on rujomman oloinen äänimaisema kuin muutamalla edellisistä albumeista. Tosin tämä tuntui korostuvan enemmän levyn alkupuolella ja olisin halunnut kuunnella levyn jo pelkän vertauksenkin vuoksi alusta uudemman kerran. Yleissoundi on luonnollisen oloisen karheuden lisäksi erittäin ison tuntuinen, tarkoitan isoudella tunnelmaa, joka musiikissa tuntuu täyttävän tilan kuin tilan ongelmitta.
Tärkeimpänä uutuutena Eclipsellä on tietenkin laulaja Tomi Joutsen, joka hoiti tonttinsa vähintäänkin mallikkaasti. Miehen ääni sopii Amorphiksen musiikkiin kuin kanto kaskeen, eikä missään vaiheessa tullut oloa, että yhtye olisi muuttunut liikaa. Enemmänkin tuntuu, että Pasi (Koskinen, entinen vokalisti) on opetellut laulamaan teknisesti oikein ja siinä samalla oppinut muutaman uudenkin kikan. Levyllä on muutamasta aiemmasta levystä poiketen yllättävänkin paljon murina- ja huutolauluja, joissa Tomi päästää varsin miehekkäitä karjahduksia.
Uteluni uuden levyn tiimoilta tuottivat hieman tulosta, joiden perusteella osaan kertoa, että sanoituksissa on taas otettu kalevalainen kirjallisuus avuksi. Tällä kertaa lyriikat ovat kahta biisiä lukuun ottamatta, kaikki Kullervon Kostosta, näiden muun kahden sanoituksista en saanut täyttä selvyyttä, mutta ilmeisesti ne ovat epämääräisessä suhteessa parivaljakon Holopainen/Joutsen käsialaa, jotka eivät ihan tuntuneet itsekään varmoilta, kuka kirjoitti mitäkin.
Tiedusteluni mahdollisista ylijäämäkappaleista, puolivalmiista kappaleiden rungoista ja selkeistä raakileista sai selkeän vastauksen, ettei sellaisia olekaan. Riffejä on tietenkin itse kullakin takataskussaan, mutta ne eivät käsittääkseni ole sen enempää ylimääräisiä kuin Amorphiksenkaan, ennen kuin niiden oikea koti löytyy. Äänityksissä äänitettiin - muistaakseni - viitisentoista kappaletta, joista muutama tullaan julkaisemaan sinkun b-puolina, Japani-julkaisun bonuksina ja muina sen sellaisina.
|
Tässä vielä muutamia omia kuuntelun ohessa tekemiäni muistiinpanoja.
1. Two Moons
- Hieman vauhdikkaampi kappale heti alkuun
2. House Of Sleep
- Erittäin ”perinteistä” Amorphista
- Melankolinen kappale
3. Leaves Scar
- Miehekkäämpi ote, kunnon örinät
- Koukkua kertosäkeessä ja vastapainona rauhallinen/surumielinen väliosa
4. Born From Fire
- Keskitempoinen, raskas kappale
5. Under A Soil And Black Stone
- Lähes balladimainen, tukevaa nostatusta
- Nopea väliosa
- Mielestäni selkeää hittipontentiaalia
- Sanoitukset eivät ”Kullervosta”
|
 |
6. Perkele (The God Of Fire)
- Wanha kunnon ”kebab pheelish”
- Kovaa asenneörinää heti kärkeen, lisäksi stemmoja ja kuoromaisia mattoja
7. The Smoke
- Vanhemman ”folk-Ampparien” oloista riffiä ja laulumelodiaa
- Mausteena örinöitä, hienot puhtaat laulut
8. Same Flesh
- Suomalaiskansallista melankoliaa ja kaipuuta
- Potentiaalinen huudatuskohta
- Erittäin Amorphismainen kappale, vaikkei se sitä oikeastaan olekaan
9. Brother Moon
- Yhdellä kuuntelulla jälkeen nimesin ”levyn tylsimmäksi”
- Folkmaista (Kalevala/Irlanti) riffittelyä, menokohtia ja örinää
- Sanoitukset eivät ”Kullervosta”
10. Empty Opening
- Lisää melankolista menoa laulumelodioissa
- Päälle runnovaa ja menevää kertsiä
- Hyvä lopetusbiisi, heti tekee mieli kuunnella levy uudelleen
Itse levyn sisältö toimi allekirjoittaneella heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Kyseessä on selkeästi edelleen sama Amorphis, joka jatkaa kasvamistaan samalla kaarella, jota pitkin olen sen etenemistä seurannut tähänkin asti. |
|
|
