|
Kaatron lammen jylhiin maisemiin on aina mukava palata. Heinäkuun toiseksi viimeinen viikonloppu onkin, osittain tai kokonaan, tullut viimeisten vuosien aikana pyhitettyä Jörisrock-tapahtumalle.
|
Jöriksen musiikillinen ilme on aina ollut sopivan kirjava, metallimusiikkiin päin kallellaan oleva häppeninki. Tapahtuman avauspäivänä torstaina meno on yleisön puolella aina ollut hiukan nihkeää, mutta tasokkaiden bändien ansiosta hommat ovat joka kerta luistaneet mallikkaasti. Kuten tänäkin vuonna.
|
 |
Vuoden 2005 Jöriksen sai kunnian avata raskasta ja melodista rockia soittava pieksämäkeläisviisikko Gotham O.D. Pojilla tuntui olevan lavalla silminnähden hauskaa heti alusta lähtien. Liekö naureskelleet siinä vaiheessa olemattoman yleisön asteittaiselle passiivisuudelle. Gothamit kuitenkin ottivat lavan haltuun heti ensimmäisestä biisistä lähtien ja vetivät keikan läpi ammattimaisella otteella. Asiaa paransi entisestään se, että yhtye saundasi tällä kertaa parhaimmalle kuin koskaan näkemistäni GOD-keikoista.
Toisena vuorossa olleeseen, Jöris-crew'n omaan Tuli & Leimaus -yhtyeeseen tutustuin vain korvakuulolta istuessani Härri´s baarin pastapatojen äärellä Gothamin jannujen kera. Hyvinhän porukka lainabiisinsä veti. Rumpalilla tuntui olevan varsinainen namuttelu-ilta kannusatsinsa takana. Ja vanha AC/DC-biisikavalkadi kyllä kieltämättä toimi.
|
Helsinkiläistä Defusea saatiin odotella lavalla pidempi tovi. Stoner-pohjaista ja räyhäävää hardrockia Defuse veteli taidolla ja hirmuisella intensiteetillä. Yhtye teki kaikkensa saadakseen myös yleisön innostumaan asiastaan. Toisaalta miesten omatoiminen lavasoundien rukkaaminen ja viittilöiminen miksauspöydän suuntaan kesken setin sai suorastaan raivostuttavat mittasuhteet, mutta onneksi sitäkin säätöä kesti vain yhden biisin ajan ja Defuse paahtoi taas kuin höyryjuna.
|
Jöriksen kestosuosikkeihin lukeutuva oululainen Mary jankkasi ns. huorarockiaan vieläkin raivokkaammalla otteella. Tässä vaiheessa yleisökin innostui sen verran, että Kaatron lammen kupeessa päästiin oikein festaritunnelmaan. Maryn esiintymistä paransivat kummasti illan aikana ensi kertaa käytössä ollut lavavalaistus. Ja hyvinhän tuo raskas kitara- ja bassovalli pauhasi punk-henkisen vokalisoinnin pohjalla. (Jaakko Silvast)
|
Torstain jälkeen Jöriksen seuranta jäi allekirjoittaneen osalta melkoiseksi torsoksi. Perjantaina en edes päässyt festaripaikalle omien musiikillisten velvoitteideni takia. Kun lauantaina saavuin paikalle, ehti muutama kollegani valistaa minua edellisillan tapahtumista. Jöriksessä tapahtui suuren yleisön ja etenkin pääjärjestäjä Toni Paanasen osalta se kaikista pahin. Mokoman pauhatessa omaa settiään joku järjen jättiläinen päätti yleisön puolelta ilmaista mielipiteensä tapahtumasta lavalle heitetyn olutpullon muodossa. Kuuleman mukaan pullo iskeytyi lavan kattorakenteisiin sillä seurauksella, että Mokoma-rumpali Janne Hyrkäs sai päällensä suurimman osan pullon rikkoutumisesta aiheutuneesta sirpalesateesta. Periaatteesta bändi lopetti keikan siihen paikkaan. Voi vain kuvitella, miltä bändiä seuraamaan tulleista ihmisistä tai bändistä tuntui, järjestäjistä nyt puhumattakaan. Toivottavasti pullon yleisöön viskannut sai ansionsa mukaan. Sakaran tiimille tämän vuoden Jörisrock ei kuulemma muutoinkaan ollut mennyt putkeen. Stam1na myöhästyi seuraavan päivän keikaltaan reippaasti kadonneiden keikkabussin avainten myötä. (Jaakko Silvast)
|
Neitsyys oli tarkoitus menettää Jörisrockissa, ja hyvinhän tuo onnistuikin tapahtuman osalta ilman suurempaa jännittämistä. Festivaali tarjosi itseään kauniin odottavana ja erittäin kosteana, mikä ei suinkaan laskenut fiiliksiä.
Vaikka taivas ei lyönytkään tulta tamperelaisen My Faten käynnistäessä perjantaipäivää, repesi se juuri ennen setin alkua siihen malliin, että innokkaimmat settiä eturiviin todistamaan saapuneet, noin kuusi ihmistä, saivat seistä kirjaimellisesti vuolaana virtaavassa koskessa. Yleisömäärän vähyydestä huolimatta orkesteri paiskasi energisen setin, josta ei lavaliikehdintääkään puuttunut. Testament-laina Low yllätti katselijat mutta kulki haastavuudestaan huolimatta komiasti todistaen bändin kyvyt myös soittopuolella.
|
 |
Kaatronlammen rantaan sijoitetulla, hellyttävän kotikutoisella teatterilavalla musisoinut Deep Insight jaksoi ikävä kyllä kiinnostaa vain neljän biisin ajan. Vaikka bändi puski tutulla energialla punkhenkistä emo- ja mitä-näitä-nyt-onkaan-rockia, jokin tuntui uupuvan kokonaisuudesta verrattuna esimerkiksi aiemmin tänä vuonna näkemääni Lappeenrannan Monarin keikkaan. Vika saattaa olla kyllä miehessäkin, sillä listasijoituksestaan huolimatta orkesterin musiikki on yhä jäänyt levyformaatissa kuuntelematta.
|
 |
Illan päättäneet Sakaran metallijyrät Mokoma ja Stam1na ovat ehtineet tulla erittäin tutuiksi kuluneen reilun puolen vuoden aikana todistettujen keikkojen myötä, joita on kertynyt vähintään yhden käden sormien verran molempien osalle. Yllätyksiä ei siis odotettu, ainoastaan sitä, voivatko bändit jopa ylittää itsensä.
Mokoman setin alku olikin erittäin lupaava, aina nyt jo surullisenkuuluisaan välikohtaukseen asti, jolla joku festivaalikävijä osoitti älykkyytensä tason. Harvoin on muuten niin leppoisaa hippiä kuin Annalan Marko nähty niin vihaisena, eikä syyttä. Eihän se nyt vaan todellakaan passaa, että esiintyvän artistin terveyttä vaarannetaan moisilla, totaalisen älyvapailla tempauksilla. Illan pettymys tuntui kuitenkin olevan mokomalaisista tiessään kukonlaulun aikaan pelatussa lentopallo-ottelussa, jossa vähäinenkin taito oli korvattu pelaamisen riemulla. Välillä leikkimieliseksi painiksikin muuttunut ottelu päättyi lopulta ratkaisemattomaan tulokseen väsyneiden mutta onnellisten urheilijoiden vetäytyessä kohti auringonnousua ja houkuttelevaa vuodetta.
|
Illan pääakti Stam1na paiskasi taas sellaisen setin lemiläistä energiaa ja hulluutta, että voi Loiri sentään. Lafkakavereiden aiemmin kokema ikävä kohtalo ei näkynyt millään muotoa nelikon otteissa, ja debyytin rallit vyörytettiin tutuin maneerein suoraan innokkaansa riehuneen yleisön silmille. Peksin lähes spagaatissa taituroitu kitarointi on hämmästyttävää katseltavaa, ja porukan juniorista Kaikastakin on kasvanut armoton showmies, mitä lava-asusteeksi valittu hyvin istuva keltainen hame entisestään korosti. Ja Hyrde nyt on aina Hyrde, eikä hänen tarvitse muuksi muuttuakaan. (Miika Kuusinen)
|
 |
No mutta, lauantaina festarimeininki jatkui Suonenjoella perin kosteissa meiningeissä. Kosteissa kahdestakin syystä. Ensinnäkin, säiden haltija oli päättänyt pistää kapuloita Jöris-crew'n rattaisiin. Mutta mikäs siinä, tätähän pystyi paikkaamaan sisäisellä kostukkeella, joita muiden muassa My Fate -yhtyeen miekkoset olivat nauttineet perjantaisesta keikastaan lähtien. Tai niin ainakin miesten pärstäkertoimesta ja äänen laadusta päättelin törmätessäni kaveruksiin festarialueen välittömässä läheisyydessä.
|
 |
Bändipuolella pääsin ensitöikseni katsastamaan Hateframea, joka jauhoi thrash-huttuaan melkoisen antaumuksellisesti. Harmi vain, että yhtyeen biisit eivät oikein jaksa kantaa. Olisihan siinä letti heilunut, jos sellaisen omistaisin, mutta ei mitään muuta.
Teatterilavalla Clamour meuhkasi rockasenteellaan sen minkä kerkesi. Ei siinä paikoittainen kaatosadekaan paljon tahtia haitannut. Tutustuin yhtyeen musiikkiin ensi kertaa vasta Jöriksessä, mutta ensi kuulemalta se ei erityisemmin iskenyt. Jöriksen juontaja, moottoriturpa Jaatinen liittyi seuraani Ultra-barin puolelle kommentoiden Clamourin musaa Yö-Candlemass-hybridiksi. Aika mielenkiintoinen näkökulma, mutta kyllä, jotenkin niinhän se meni.
|
Seuraavana vuoron päälavalla sai Pain Confessor, jonka melodeath pörisi uskomattoman hyvin. Bändi osoitti, että se osaa tehdä keikkayleisöstään selvää paikassa kuin paikassa. Edellisviikonlopun Tuskan-keikka ja sen mielettömyys ei ollut sattumaa. Ja tämän noteerasi myös yleisökin Jöriksen mittakaavassa antamalla yhtyeelle vankkumattoman tukensa.
No, se siitä Jöriksestä sitten. Meikäläisen täytyi tässä vaiheessa juhlaa poistua takavasemmalle erinäisistä syistä johtuen. Mutta olipahan taas vallan mieluisa Jöris. Ja ensi vuonna sitten uudestaan, eikös vaan! (Jaakko Silvast)
Vaikka lauantain kattaus olikin perjantaista astetta kovempi, edellisen yön kolmen tunnin yöunet sekä erinäiset huumorihommat saivat aikaan aikamoista karsintaa tsekattavien artistien katraassa. Lopulta listalle jäivät vain Pain Confessor, joka ei taaskaan pettänyt, sekä Rotten Sound, joka ei sekään - yllätys, yllätys - pettänyt. Rotiskoiden tarkka äärigrindi oli taas sellaista tulitusta, että sanattomaksihan siinä meinasi jäädä. Yleisö sai täyslaidallisen niskaansa, ja hyvinhän sitä tuntui raatoa tulevan riehuneessa yleisössä. (Miika Kuusinen)
|
 |
|
|
