|
 |
Sanotaan se nyt vielä kerran: Sear, tämä Helsingin äärimetallinen soitinyhtye, taitaa deathin ja blackin suuntaisten riffien ja tunnelmien yhdistelyn. Jo debyyttialbumilla Begin the Celebrations of Sin täyteen komeuteensa kohottautuva metallifallos onkin tainnuttanut ihmisiä pirtissä jos toisessakin Suomenmaalla, joten Imperiuminkin toimittajan oli vääntäydyttävä kevätaurinkoon mittailemaan tätä laatutulokasta. Vastaukset bändin puolesta tiputteli kitaristi M. Helle, joka tarjoilee ensi alkuun lyhyen tietoiskun bändiä tuntemattomille.
- Helsingistä siis tullaan ja rytinällä. Soitellaan death/black -metallia. Ensimmäinen levy ollaan juuri julkaistu, luvassa 35 minuuttia mustaa myrkkyä. Levy ollaan yritetty kasata juuri sellaiseksi, mitä itse toivoisi saavansa ostaessaan uuden levyn. Bändi on perustettu vuonna 2001, mutta aktiivisemmin bändi on ollut toiminnassa vuodesta 2003, kun löysimme osaavan hemmon patteriston taakse. Ennen täyspitkää julkaisimme yhden demon Realm of Lies Falling Down vuonna 2004.
|
Siinäpä siis bändin lyhykäinen historia pähkinänkuoressa. Jos Sear on nouseva bändi, on levy-yhtiönsä Dynamic Artsin kuntokäyrä ollut nousussa jo jonkin aikaa. Lafka on kiinnittänyt ja puskenut pihalle tukun mallikkaita metalli-ilmestyksiä, ja tämän jonon jatkoksi Sear sopiikin mainiosti. Palaute tuoreesta ensialbumista on ollut hyvää, eikä fiilis bändin sisälläkään ilmeisesti paljon parempi voisi olla.
|
- Tällä hetkellä on helvetin hyvät fiilikset. Levy tuli juuri painosta, ja itsekin pääsi kansilehtiä näpertelemään. Vähän jännitti nuo kannet, kun koskaan ei tiedä, mitä painossa tapahtuu. Vastaanotto levylle on ollut helvetin hyvä, oikeastaan on tullut vain hyviä arvosteluita, ja kyllähän se aina mieltä lämmittää, kun omaa ”lasta” kehutaan. Eiköhän noita paskojakin arvosteluita ainakin jossain vaiheessa tule, mutta toivottavasti niissäkin olisi rakentavaa kritiikkiä, kun ei tässä nyt vielä mitään ammattilaisia olla. Keikkoja odotan myös innolla, koska uusien biisien pohjalta ei vielä yhtään keikkaa olla heitetty. Eiköhän ne uudetkin biisit livenä toimi siinä missä vanhatkin.
|
Yhtyeen viimevuotiselta demolta Realm of Lies Falling Down mukaan on päässyt mukaan neljä rallia viidestä. Nämä rallit olivat kuitenkin jo demoversioina varsin hioutuneita repäisyjä, eivätkä ne täten päivittyneet kovin voimakkaasti - entistäkin tiukempia soundeja lukuun ottamatta. Vuoden aikana syntyneet uudet biisit eivät pomppaa levyltä esiin mitenkään tyylillisesti erilaisina, mutta totta kai uusissa biiseissä on aina jonkinlaista hehkua, tarkasteli asiaa sitten bändin sisältä tai ulkopuolisesta näkökulmasta.
|
- Itseasiassa vanhat biisit pysyivät jokseenkin samana. Biisejä oli jo hinkattu niin pitkään ja ne toimivat täydellisesti, joten miksi niitä enää muuttamaan? Demoon verrattuna biisit on ainakin tiukemmin soitettu ja levyn soundit tukevat paljon paremmin biisejä. Tällä kertaa esimerkiksi kitarasoundeja väännettiin hieman paremmin biiseille sopiviksi. Myös uudet biisit ovat tyylillisesti todella lähellä vanhoja; hieman teknisempiä ja tunnelmaltaan kierompia kuitenkin. Suurin muutos varmasti oli, että vanhojen biisien tempoja mietittiin hieman tarkemmin ennen nauhoitusta. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki uudet biisit ovat omia suosikkejani. Livenä Lobotomy with a Crucifix, Bless the Child ja Mankind´s Final Breath ovat ehdottomia suosikkeja. Myös vanhat biisit ovat omasta mielestäni helvetin hyviä kaikki, mutta niitä on kerinnyt jo vuosien varrella kuuntelemaan niin paljon, että enää ei mielenkiinto tahdo riittää niiden kuunteluun. Vanhoista biiseistä mielestäni Scythe of Blasphemy parani eniten demoversioon nähden.
|
Jumalanpilkkainen viikate sivaltaakin Searin debyytillä keskivertoa reilusti vihaisemmin. Kunniansa saavat kuulla niin papit kuin muutkin kristityntapaiset, eikä sanoituksista voi olla huomaamatta kannanottoa Jenkkilän katolista kirkkoa ravistelleeseen pedofiiliskandaaliin. Ajattelinkohan sittenkin asiaa turhan pitkälle?
|
- Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Oikeastaan puolet teksteistä on kirjoitettu jo ennen näitä suurempia skandaaleja. Totta kai sain lisäpuhtia näistä lukemattomista lööpeistä, joita tuli jatkuvasti vain enemmän ja enemmän, ja jotkut jutut alkoivat olla jo niin karuja, että alkoi vituttaa jo pelkkä uutisten katsominen. Vituttaa myös se, että nämä vitun papinperkeleet pääsevät niin vähällä tästä kaikesta. Saavat potkut virastaan tai pari kuukautta ehdollista. Toisaalta, eihän se ole kuin VAIN alaikäisten raiskaamista.
|
Niinpä, viimeaikaisten kotimaan tapahtumien valossa ei Suomessa tarvitse kuin pettää omaa vaimoaan tullakseen erotetuksi papin pallilta. Kuolleena syntynyt ajatus kysyä Searin virallista kantaa uudesta paavista, Benedictus XVI:sta nojaa niinkin heikkoon aasinsiltaan kuin Searin ja paavitulokkaan rinnastamiseen vanhan koulukunnan oppien noudattajina.
|
- En ole jaksanut haaskata kallista/rajallista vapaa-aikaani perehtymällä noiden idioottien liikkeisiin, että voisin heitä sen kummemmin vertailla. Vitutustani asian suhteen ei tarvitse ruokkia sen enempää. Jehovat kotiovellani ja jeesustelijat kaduilla ovat jo liiaksi. Onneksi en kumminkaan asu missään Puolassa tai vastaavassa, jossa uskonnon läsnäolon huomaa arjessa selkeämmin. Paavi Johannes Paavalin sureminen ja palvominen ennen ja etenkin jälkeen hänen kuolemansa meni aivan vitun naurettavaksi!
|
Tämän haastattelun osalta pöytä on nyt raivattu tyhjäksi uskonnollispoliittisista aiheista.
ÄÄRIMETALLIA KOVALLA SÄRÖLLÄ
|
Begin the Celebrations of Sin -albumilta löytyy englanninkielisten pappi-kuoropoika -pohdintojen lisäksi myös yksi suomenkielinen runonpätkä. Korkealentoisen taiteellisesta ilmaisusta ei sekään taida kärsiä, vaikka mistä sitä tietää – biisin sanat kun on jätetty painamatta kansilehtiseen.
- Biisin piti alunperin olla englanniksi, mutta sovituksellisesti nuo suomenkieliset sanoitukset sopivat biisiin kuin krusifiksi perseeseen! Ja olihan levylle ihan viihdyttävää saada myös suomenkielinen biisi. Kotomaan kieltä tullaan näillä näkymin kuulemaan myös uusissa biiseissä, ainakin osittain. Pääpaino tulee kuitenkin pysymään englannissa.
|
 |
-Tuo sanojen painattaminen kansiin on sellainen juttu, että ulkomaalaiset eivät kumminkaan olisi ymmärtäneet sanoituksia, ja kotimaan jannuille ajateltiin antaa hieman kuunneltavaa. Mistään sensuroinnista tässä ei missään nimessä ole kyse.
|
Jos pitää kuuntelijan siis vaivata aivonystyröitään levyn viimeistä raitaa kuunnellessaan, ei lätty musiikillisesti tee montaa mutkaa. Koukkuja, tarttuvuutta ja etenkin potkua piisaa silti yllin kyllin. Uskokaa - eli älkää - mutta meikäläinen on kuulevinaan Searissa kaikuja niin Enochian Crescentistä, Wolf’s Lair Abyssin aikaisesta Mayhemista kuin Deicidestakin. Katson kuitenkin järkeväksi pyytää bändiltä kuvauksen ryhmän musiikillisista lähtökohdista ja kotimaisista hengenheimolaisista.
|
- Nuorena kun aloitin nämä soittohommat, kuuntelin melkein pelkästään black metalia ja niissä puitteissa harjottelin lempparibändien riffejä. Uskoisin, että tämä on suurin syy siihen, että Searissa noita BM-riiffejä on. Ajan kuluessa musiikkimaku kuitenkin laajeni todella paljon ja nykyään melkein kaikki metallimusa, mikä on hyvin tehty/soitettu, saattaa vaikuttaa omaan sävellystyöhön. Myös taitojen kehittyessä tuli tietenkin into ruveta soittelemaan jotain muuta kuin sointujen sahaamista, joten nuo DM-riffit syntyivät kuin itsestään. Tällä hetkellä oma musiikillinen viehätys kumminkin on tuota DM-osastoa!
- Itse on aina mukava lukea noita muiden esittämiä vertauskuvia, mutta itse en rinnasta musiikkiamme mihinkään noista edellä mainitsemistasi bändeistä. Tottakai samoja elementtejä on paljon - varsinkin sanoituspuolella - mutta esimerkiksi Deicide on mielestäni aivan suoraa rienaamista sanoituksellisesti, kun taas meillä on tuo ideologia vähän enemmän piilotettuna sanoituksiin. Kotomaan bändeistä ei mielestäni suoraan löydy yhtään hengenheimolaisbändiä, tosin kaveritasolla kylläkin, mutta ei musiikillisesti.
|
Miten keskimääräinen Sear-biisi sitten syntyy? Lieneekö bändissä joku rautanyrkkinen säveltäjä-diktaattori, vai hoituvatko hommat enemmän kollektiivisesti?
|
- Tällä hetkellä me teemme Laaksosen (rummut) kanssa kaiken musiikin ja Kuuselan (laulu) kanssa sovitamme sanoitukset biiseihin. Sanoituksista taas vastaavat Kuusela ja Nieminen (basso). Tuo, että sävellämme biisit Laaksosen kanssa, johtuu siitä, että olemme yleensä vain kahdestaan treeniksellä. Uudelta kitaristilta S. Wassilta tuntuu kanssa tulevan hyviä riffi-ideoita, ja myös Nieminen on rustaillut joitakin biisinalkuja. Tulevaisuudessa tulemme varmasti myös kuulemaan heidän biisejään, jos ne vain läpäisevät minun ja Laaksosen ”biisiseulan”. Samalla varmasti tuomme oman fiiliksemme biiseihin, jotta ne sopivat paremmin Sear-konseptiin.
- Uudet biisit ovat syntyneet lähinnä jammailupohjalta treeniksellä. Yleensä mulla on joitain riffejä, joita me soitellaan, ja siinä lomassa Laaksoselta tulee lisää riffi-ideoita, joita yritän parhaani mukaan soveltaa. Biisin ollessa riffeiltään valmis mietimme yleensä kotona rakennetta kuntoon, minkä jälkeen testaamme treeniksellä toimivuuden.
|
Kovat rallit yhdistyvät Sear-debyytillä korkealuokkaisiin soundeihin, ja levyä on soundipolitiikaltaan verrattu useammassakin yhteydessä Bloodbathin viimeisimpään levyyn. Koska sekä bändi että studiohenkilökunta olivat tehneet kotiläksynsä, selvittiin sessiosta järjellisen ruuvausajan rajoissa.
|
- Aika vähällä ruuvaamisella selvittiin, ja sessiot olivat nauhoitusten osalta leppoisat, tosin aikataulun kanssa oli vähän stressiä. Nauhoitin kaikki kitarat kolmessa päivässä, ja sen jälkeen ei kyllä vähään aikaan jaksanut biisejä kuunnella. Muutaman viikon ajan levyä sitten miksailtiin muutama tunti illassa, joten luultavasti mikään hirveä työurakka tämä ei ollut miksaajalle. Santeri kumminkin nauhoitti meidän demonkin, joten hänellä oli jo vähän osviittaa siitä, millaista kamaa on tulossa ja mitä soundia haettiin. Rumpusoundeja sitten ruuvailtiin enemmänkin, koska tarkoituksena oli saavuttaa mahdollisimman luonnolliset rumpusoundit eikä mitään triggerihelvettiä vailla mitään dynamiikkaa.
|
Dauntless-studiolla aikaan saatu lopputulos onkin kaiken vaivan arvoinen.
BLACK-DEATH-YHTÄLÖÄ RATKAISEMASSA
|
Kuten ylempänä tulikin jo todettua, on Dynamic Arts laittanut ulos useammankin messevän julkaisun viimeisen vuoden aikana. Lafkan tyyppien välityksellä hoitamani haastattelut sekä Searin että Deathboundin kanssa ovat edenneet vähintäänkin kiitettävällä tahdilla, eikä termi ”toimistoaikojen puitteissa” taida olla tuttu näille Tampereen metallipuuhamiehille. Myös M. Helle arvostaa luonnollisesti hemmojen bändien hyväksi tekemää työtä.
|
- Mulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa DAR:in kavereista. Aina saa puhelimella kiinni, ja muutenkin ollaan tekemisissä kuin pelkästään bändiasioissa. Kaverithan on ihan työnarkomaaneja. Lafkan muiden bändien kanssa ei olla oltu oikeastaan yhtään tekemisissä. Deathchainin kanssa oltiin keikalla kerran, mutta ei sen enempää olla turistu. Hyviä bändejähän DAR:illa on, ja odotan innolla yhteiskeikkoja ja pikkujouluja ynnä muuta sellaista! Medianäkyvyys on myös ollut helvetin hyvä, mutta ei olisi pahitteeksi, jos se olisi vielä parempi. Ulkomaista en sen enempää tiedä vielä, paitsi että Saksassa pitäisi olla helvetin iso promoottori CMM. Toivotaan, että sielläkin näkyvyys olisi yhtä hyvä kuin Suomessa!
|
Laatukamaa ilmestyy sekä kotimaisista että ulkomaisista lähteistä sellaista tahtia, että uusien bändien loppumattomassa virrassa yhtyeellä on pakko olla joku omaleimainen piirre. Muussa tapauksessa tuo samainen virta kuljettaa tulokkaan saman tien ensimmäiseen katuviemäriin. Mikä onkaan Searin ”se oma” juttu?
|
- Aika pahan pistit. Tässähän ei olla yritetty mitään pyörää keksiä uudelleen… Ehkä meillä on vahvemmin esillä tuo BM- ja DM-tyylien sekoitus kuin muilla. Esimerkiksi biisien sisällä on tuota tyylien vaihtelua, kun taas monilla bändeillä koko biisi on DM- tai BM-painotteinen. Ja sitten on tietysti tämä meidän leppoisa meininki! Ei kelailla liikaa mitä tehdään, tehdään sellaisia biisejä, mitä itse haluaisimme kuulla. Eikä hirveästi mietitä, että nyt meillä on biisissä kaksi x-tyylistä riffiä ja vielä pitäisi keksiä kolme y-riffiä. Ja turhaa uhoamista on Searilta turha odottaa, tosin ei sitä muillakaan ole hirveästi esiintynyt Suomessa.
|
Samaisen ominaispiirteen on tuntunut ainakin suomalainen metallilehdistö nostamaan esille, joten vastaus on pakko hyväksyä. Toinen päivänpolttava aihe on äärimetallimeiningin suosion jonkinasteinen kasvu viime aikoina Suomessa. Toisien mielestä moinen kaupallistuminen on tietty aivan hirveä asia, mutta mitä mieltä M. Helle on viime aikojen extreme metal -menosta kotimaassamme?
|
- Sehän on hienoa, että bändejä on alkanut nousta kellareiden kätköistä! Melkeinpä suurin osa helvetin hyvistä bändeistä tulee juuri Suomesta. Myös bändien lisääntyminen parantaa keikkatilannetta huomattavasti. Tuossa pari vuotta sitten tuntui, ettei keikkoja ollut melkeinpä koskaan. Toiset sitten voivat treidailla näitä kasettidemoja, jos siltä tuntuu, ja sekin on ihan ok!
|
Sear-jäsenistön jalat ovat kuitenkin kiinni järkkymättömästi undergroundissa, eivätkä hemmojen muutkaan projektit pop-henkisyydellään pääse yllättämään. Pieni tarinointi muista bändeistä sekä kaapeista löytyvistä luurangoista on kuitenkin paikallaan. Eli kuka Sear-hemmo kuuntelee humalassa mieluiten Katri Helenaa ja näin päin pois?
|
- Mulle Sear on se ainoa bändi tällä hetkellä. Duuni ja muu elämä vievät niin paljon aikaa, että sitä ei oikein muille bändeille jää. Olisi kyllä helvetin magee vetästä joku doom-projekti tai mennä soittamaan bassoa johonkin bändiin "aivot narikkaan" -periaatteella! Muilla jäsenillä on sitten muitakin bändejä, enemmän tuota BM-osastoa. Ja uskoisin, että joka hemmo tietyssä humalatilassa voisi hyvinkin kuunnella Katri Helenaa. Olihan Laaksonen tuossa Nykäsen keikalla tovi sitten. Ja oli kuulemma kova meno!
|
Kovaa menoa lupaa M. Helle myös Searin keikoille, ja turistaan nyt tästäkin aiheesta yhden kysymyksen verran. Tullaanko Searilta kuulemaan cover-biisejä, ja mitä bändiä Sear unelmakeikallaan lämmittelisi?
|
- Livenä tällä hetkellä kovaa soittoa ja meininkiä! Näillä budjeteilla mitään lavashow’ta ei tulla näkemään, mutta kenties tulevaisuudessa. Mitään Marilyn Manson -meininkiä tosin ei tulla koskaan näkemään. Cover-biisejä ei näillä näkymin soiteta yksinkertaisesti treenin puutteesta johtuen. Saimme juuri treenattua omat biisit uuden kitaristin kanssa. Covereita tullaan varmasti soittamaan myöhemmin. Itse haluaisin coveroida jonkun biisin, mikä ei olisi ollenkaan metallia ja tehdä siitä omankuuloisen version! Unelmakeikka olisi soittaa Strapping Young Ladin lämppärinä, myös Hypocrisy olisi saatanan kova!
|
Näin kesän kynnyksellä festareiden esiintyjäkiinnitykset ovat olleet kovasti puheenaiheena joka paikassa. Ja mikäs on niistä jutellessa, kun allekirjoittanutkin on tämän jutun kirjoittamisen aikana tullut yhtä Slayer-merkkistä live-elämystä rikkaammaksi. Mikä/mitkä Suomessa kesän aikana vierailevat nimet lämmittävätkään eniten searilaisten mieliä?
|
- Aika vähän tänä vuonna mitään ihan helvetin hyviä ulkomaalaisbändejä on tulossa, enemmänkin tuo kotimaan osasto lämmittää mieltä, mutta ulkomaalaisista ehdottomasti Slayeria ja Dissectionia odotetaan innolla!
|
Koska en millään ilveellä saanut keksityksi mitään järkevää loppukevennystä tälle haastattelulle, päätettäköön tarinointi kliseisesti kysymällä, mikä ruokalaji Sear olisi, ja kenelle se syötettäisiin?
|
- Hiiltynyt pihvi vegaanille syötettynä! Hehe!
|
Selvän pyy. Sear-leirin lopputerveiset arvon lukijoille ovat yhtä lailla rock-henkiset.
|
|
- Pari keikkaa heitetään alkukesästä ja mädännytään töissä, festareilla törmätään!! Polttakaapa itsenne auringossa. Kaljaa ja pillua, heh! |
|
|
