|
 |
Suurelle yleisölle vielä kohtalaisen tuntematon Noumena lienee muutoksien edessä. Levy-yhtiön vaihto Catharsikselta kotoiselle Spikefarmille oli ensimmäinen askel kohti suurempia kuvioita, ja laajaa promootiota yhtiö varmasti mielellään harrastaakin tulevaisuudessa – bändi nimittäin pääsi kakkoslevyllään Absencella täydellisyyttä hipovaan lopputulokseen. Raskaalla vääntömomentilla runnottujen skandinaavishenkisten sävelten luulisi uppoavan laajempaankin kuulijakuntaan. Upean levyn hekumassa oli riennettävä kyselemään Noumenan Ville Lamminaholta (kitara) ja Hannu Savolaiselta (basso) bändin omia tunnelmia.
|
Näin aluksi on onniteltava bändiä erittäin hienon levyn johdosta! Perinteinen kysymys: mitkä ovat omat fiilikset uunituoreen levyn tiimoilta?
|
- Kiitos kiitos. Fiilikset ovat hyvin korkealla ja jännittää kovasti, kuinka Absence tulee uppoamaan yleisöön. Itse jaksan edelleen kuunnella levyä kovinkin innostuneesti, vaikka olen luukuttanut sen läpi varmasti jo sata kertaa… Tämä toivottavasti kertoo hyvää noin yleisestikin sen kuuntelukestävyydestä, Ville kertoilee ilmiselvästi tyytyväisenä lopputulokseen.
|
Biisien syntyprosessi ei yllättäen ollutkaan kakkoslevyn kanssa kivuton. Ville tunnustaa kärsineensä pitkään kuivasta kaudesta biisien teon suhteen – kovasta yrityksestä huolimatta tarpeeksi hyvää jälkeä ei meinannut syntyä sitten millään. Bändi toimi muutenkin hiilloksella mm. Ilkan (Unnbom, rummut) Englannissa viettämän vuoden ajan, joten motivaatio uusien biisien säveltämiseen oli anorektisen laiha. Kaikeksi onneksi sanonta ”vaikeuksien kautta voittoon” piti Noumenankin tapauksessa kutinsa.
|
- Lukko alkoi tuossa reilu vuosi sitten avautua, kun sain tehtyä Absencen lisäksi The Tempter -promollakin esiintyvän Here We Lien, johon olinkin silloin varsin tyytyväinen. Noin vuosi sitten keväällä alkoi kunnon kultakausi, ja parin kuukauden sisään syntyi suurin osa Absencelle tekemistäni biiseistä ja jokunen ylimääräinenkin, jotka oli varaa karsia levyltä pois. Sinänsä biisinteossa kakkoslevyä varten ei ollut sen kummempia paineita, koska suurin osa niistä syntyi ennen kuin levytyssopimuksesta oli mitään tietoa. Loputkin tulivat sitten vähän kuin itsestään, koska tiesi jo, että hyviä biisejä on aika lailla levyllinen kasassa, eikä mitään turhia paineita siis tarvinnut ottaa eikä pöytälaatikosta kaivaa sävellyksiä.
|
Studiotyöskentely ei onneksi ollut samanlaista tuskaa kuin biisien teko. Muun muassa Trio Niskalaukauksen nappuloita studiossa useaan otteeseen väännellyt Tuomo Valtonen oli Villen mukaan mies paikallaan.
|
- Tuomon kanssa työskentely sujui oikein rennosti savolaiseen tyyliin. Onneksi studioaikataulumme oli sen verran väljä, ettei tarvinnut turhia paineita ottaa soitosta: mikäli joku juttu ei onnistunut kunnolla tänään, sen ehti tehdä vielä huomennakin. Tuomo kyllä osasi toisaalta myös piiskata meistä sen parhaan irti ja kannustaa juuri oikealla tavalla. Oli myös hienoa nähdä, että hän oli vilpittömästi innoissaan joistain jutuista, mitä levylle tarttui. Tuomon jutustelu oli paikoitellen oikein hupaisaa, ja se on myös harvinaista, että mies, joka puhuu niin paljon, toistaa niin vähän juttujaan. Mutta noin yleisesti Tuomo on pitkän linjan äänityöskentelyn ammattilainen, ja se tosiaan näkyi niin homman varmuudessa kuin rauhallisuudessakin.
|
Hannu ei pyörrä bänditoverinsa sanoja:
|
- Aiempien nauhoituskertojen ongelmista ei ollut tietoakaan ja ongelmattomuus kyllä heijastui levyllekin. Mikään ei sekoita biorytmejä pahemmin kuin jatkuvat pienet vastoinkäymiset ja niistä aiheutuva kiire session loppupäässä.
|
Noumenan nettisivuilta löytyvän studiopäiväkirjan mukaan bändin jätkät pitivät äänityssessioiden lomassa karkinsyöntikilpailun. Mitäs rokkimeininkiä se sellainen on? Kai siellä oluttakin juotiin?!
|
- No joo, mutta karkinsyöntikilpailua tärkeämpi oli ”palkinto”, jonka häviäjä sai, Ville valottaa. - Sehän siinä olikin ideana, niin mitättömästä ja typerästä asiasta kuin karkinsyöntikilpailun häviämisestä seurasi niin rankka kohtalo. Tosin koko kilpailu jäi loppujen lopuksi ajatuksen tasolle, ehkä siitä syystä, että kukaan ei tahtonut missään nimessä hävitä kisaa. Pidimme sen sijaan Antin (Haapanen, laulu) kanssa tabasconjuontikilpailun, joka päättyi tasapeliin. Sen jälkeen olikin sitten helppo juoda mitä vaan, mitään kun ei turtuneella suulla maistanut. Ja tulihan sitä oluttakin juotua, keräsimme session aikana kerääntyneitä pulloja kämppämme eteisen lattialle sitä mukaa, kun niitä tyhjeni. Loppuvaiheessa alkoi jo liikkuminenkin niiden keskellä olla vähän vaikeaa. Viimeisenä studiopäivänä vietiin kaikki tyhjät olutpullot kauppaan ja ostettiin palautusrahoilla useampi jättipullo viinaa päätösjuhliin, mikä saattaa tietysti kertoa jotain juodun oluen määrästä.
|
Noumenan soundi on ehdottomasti jalostunut debyyttilevystä Pride/Fall. Ville myöntää muutoksen olevan valtava, ovathan levyjen biisitkin syntyneet hieman eri tavoin.
|
- Pride/Fall nyt ei ollut niin kovin valloittava kokonaisuus, sehän sisälsi biisejä kahdesta eri studiosessiosta ja muuta sellaista. Uusi levy toimii paremmin kokonaisuutena: biisit on tehty lyhyemmällä aikavälillä, ja niihin treenattiin ennen studiosessiota melkoisella draivilla. Valtosen Tuomolle kuuluu iso kiitos loistavien soundien luomisesta, hän oli levyn soundipuolen kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin me itsekin. Haluttiin sellainen lämmin ja luonnollinen soundi, ja sen takia ei haluttu edes ottaa sieltä ihan kaikkia pikkumokia pois. Rumpuja ei trigattu ja kitarasoundi levyllä on melkoisen luonnollisena se, mikä Gibson Les Paulista ja Peavey 5150:sta lähtee. Laulujakaan ei hiottu rivi kerrallaan, vaan monessa biisissä Antti veti kaksi säkeistöä ja kertosäettä yhdellä ja ensimmäisellä otolla purkkiin.
|
Hannu lisää Absencen soundin olevan pitkän kehityksen tulos. Tällä hetkellä Noumena kuulostaa siltä, miltä kundit haluavatkin, joten paremmin eivät voisi pullat olla uunissa. Nisut eivät ole kärähtäneet myöskään uuden levy-yhtiön, Spikefarmin siipien suojassa, sillä Sami Tenetz ja koko lafka saavat Noumenalta osakseen pelkästään myönteistä palautetta.
MÄMMIÄ JA JUSSIPAITOJA
|
Jos Absence lähentelee musiikillisesti vanhojen hyvien aikojen Amorphista, sanoitukset eivät lemmenkalojen tapaan kumpua kansanperinteestä. Mitään erityistä teemaa levylle ei edes yritetty hakea, mutta kuinkas kävikään: eräänlainen teemalevy Absencesta loppujen lopuksi kuitenkin syntyi.
|
- Useat sanoituksemme kertovat jollain tavalla yhteiskunnasta syrjäytyneiden ja ”poissaolevien” ihmisten yleensä enemmän tai vähemmän surullisista kohtaloista, Ville kertoo. - Siitä siis juontaa juurensa myös levyn nimi. Ainakin minun sanoituksissani yleensä sekoittuvat omat kokemukset kuviteltuihin, eikä niitä voi aina edes erottaa toisistaan. Noin esimerkkinä kärsin varsin pahasta unihäiriöstä sanoitteluiden aikoihin, ja sen voi hyvin huomata vaikkapa Absencen päätösbiisin sanoista. Tässä on vuosien varrella huomannut sellaisen tosiseikan, että harvoin haittaa kovin paljoa, vaikka biisi olisi nauhoitettu vähän kehnosti. Sellainen saattaa kuitenkin tuoda äänitteeseen sen tietyn fiiliksen. Huonot sanoitukset puolestaan harmittavat paljon enemmän. Yleisesti siis pyrimme kiinnittämään enemmän huomiota sanoituksiin kuin metallilevyillä keskimäärin ja yritämme saada hieman harkitumpia juttuja kuin mitä ”viskipullo ja sanakirja laulujen nauhoitusta edeltävänä iltana” –meininki tuottaisi.
|
Vaikka Noumenan musiikissa kaikuu kansanmusiikinomaisia sävyjä, Ville ei pidä itseään ”perinneihmisenä”.
|
- Valitettavan monet suomalaiset perinteet nojaavat enemmän tai vähemmän kristilliseen traditioon, johon tahdon olla niin vähän yhteydessä kuin mahdollista. Eri asia toisaalta on sitten tietynlaiset perinteet, joita pienemmässä piirissä, vaikkapa perheen ja ystävien kesken, muodostuu.
|
- Mulla on jussipaita ja solisti Antti tykkää mämmistä. Siinähän niitä on perinteitä, Hannu täräyttää. - En ole henkilökohtaisesti mikään ”kulttuurivallankumouksen” kannattaja, joka on valmis heittämään kaiken vanhan ja ”perinteisen” romukoppaan. En toisaalta pidä myöskään menneeseen hirttäytymisestä, ”näin on tehty aina” –asenne ei iske.
|
Mitä suomalaisuus teille merkitsee?
|
- Arvioisin, ettemme ole mitenkään erityisen hurraa-isänmaallisia, mutta Suomessa tykätään asua. Jotenkin tuntuu, että pitäisi matkustaa riittävän kauas riittävän pitkäksi aikaa, että osaisi kunnolla sanoa, mitä suomalaisuus itselle merkitsee. Suomessa on moni asia erittäin hyvin, mutta parantamisen varaakin löytyy, Hannu pohtii.
|
Noumenaa ollaan useammassa yhteydessä vertailtu toiseen nuorehkoon kotimaiseen yhtyeeseen, Insomniumiin. Ville kertoo bändien tehneen jonkin verran yhteistyötä demoaikoina, mutta kumpikaan yhtyeistä ei taatusti pidä toista esikuvanaan.
|
- Ymmärrän kyllä vertailut, mutta musiikkimme tietty samankaltaisuus ei ole lähtöisin missään nimessä jäljittelystä, vaan ehkä siitä, että meillä on tietyllä tavalla samanlainen tausta. Olemme aika samanikäisiä Insomniumin tyyppien kanssa ja bändimme ovat aloittaneet toimintansa samoihin aikoihin - on siis helppo ajatella, että myös bändit, jotka ovat vaikuttaneet musiikkiimme, ovat jossain määrin samoja. Sitä paitsi, täytyy vertailijoita muistuttaa siitä, että Pride/Fallin ensimmäinen osuus on nauhoitettu ennen Insomniumin ensilevyä, eli ainakaan varsinaisesta jäljittelystä ei oikein voi olla tässä tapauksessa kyse.
|
Mihin Noumenaa pitäisi sitten Villen itsensä mielestä verrata? Vai pitäisikö mihinkään?
|
- Jaa-a. Iron Maiden –vertailut otan aina suurena kohteliaisuutena, enkä suutu Amorphis- tai vaikka Edge of Sanity –vertailuistakaan. Kunhan ei verrata liikaa niihin tiettyihin Ruotsin riffimelometallibändeihin, niin saa minun puolestani verrata vaikka mihin.
SEITSEMÄN VUOTTA SYMBIOOSIA
|
Hannun mukaan Noumenan vahvuuksia ovat kaksi parrakasta ja lahjakasta säveltäjä-kitaristia, jytäävä ja bossanovasta pitävä rytmiryhmä sekä pohdiskeleva murinasolisti. Noumena on enemmän kuin osiensa summa ja sen varassa homma toimii. Seitsemän vuoden aikana Noumenan jäsenistö ei ole muuttunut kertaakaan, joten on pakko udella: mitkä ovat avaimet sopuisaan yhteiseloon bändin kesken?
- Se on varsin helppoa, kun bändi pohjautuu kaveriporukan ympärille, eikä sisällä vain taidokkaita soittajia sieltä täältä, aloittaa Ville. - Auttaa myös paljon, että bändissä ei ole liikaa egoja tuomassa vain sitä omaa juttuaan esiin, vaan kaikki ymmärtävät, mikä on parhaaksi musiikin ja bändin kannalta. Bändissämme myös kaikilla on tietynlainen oma tonttinsa, mikä toimii välillä hämmästyttävän hyvin. Siinä missä minä olen ehkä enemmän vastuussa taiteellisesta puolesta, vaikkapa Hannu hoitaa käytännön asioita sellaisella teholla johon minä en ikinä kykenisi. Lisäksi on tärkeää, että meillä on erittäin hauskaa keskenämme – erityisesti krapulassa.
|
 |
- Pitkä yhteinen menneisyys jo ennen Noumenaa on varmasti vaikuttanut asiaan myönteisesti. Vaikka olemme hajautuneet Ähtäristä omille teillemme, ovat kaikki pysyneet uskollisina yhteiselle hankkeelle tai ”unelmalle”. Noumena on vähän kuin vanha aviopari; kaverin hyvät ja huonot puolet on tiedossa, ja niiden kanssa eletään. Asiat voidaan sanoa suoraan ja se tiedetään. Ennen kaikkea: ruoho saattaa olla aidan toisella puolella vihreämpää, mutta myös kitkerämpää.
|
Onko avioparilla sitten salasuhteita? Eli selkokielellä, onko teillä muita bändejä/proggiksia kuin Noumena?
|
- Ei oikeastaan mitään sen vakavampaa, vain joitain porukoita joiden kanssa tulee silloin tällöin soiteltua. Ajatuksen tasolla olevia projektejahan toki meillä riittää. Lisäksi itse pidän kokeiluista eri musiikinlajien kanssa, ja omaksi ilokseni nauhoittelenkin silloin tällöin kaikenlaista tavaraa suomenkielisestä hevistä doomiin, paljastaa Ville.
|
Noumenan nimi ei pahemmin ole keikkapaikkojen tai festareiden listoilla viihtynyt. Ville toivoo asiaan tulevan parannusta Absencen nähtyä päivänvalon.
|
- Jos tästä saisi vaikka levyn myötä vähän enemmän nimeä ja hyvien keikkojen haaliminen sitä myöten helpottuisi. Keikkailun tekee hankalaksi toki myös se, että asumme opiskelemassa aika eri puolilla Suomea. Varsin suurten matkakustannuksien takia ei ihan kaljapalkalla viitsisi lähteä keikkailemaan.
|
Hannu kertoo, ettei Noumena ole menneinä vuosina kovin aktiivisesti keikkoja hakenutkaan. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa - haku käynnistyy uuden levyn ilmestyttyä todenteolla ja livekuntokin on kova. Talviunia ei ole ehditty nukkumaan. Kysyttäessä mieluisinta kiertuetoveria Ville ei kauaa mieti.
|
-Iron Maiden, ehdottomasti, koska se on ollut minulle suurin musiikillinen vaikuttaja jo pitkään. Todellisista vaihtoehdoista vaikka Enter My Silencen kanssa olisi varmasti hauska kiertää. Fall of the Leafen kanssa olisi myös mukava tehdä joskus keikkoja, ainakin Tuomas (Tuominen, joka vastaa Absencen puhtaista vokaaleista, toim.huom.) pääsisi varmasti silloin keikoille laulamaan osuuksiaan.
|
Mikä mahtaisi sitten olla hienointa, mitä Noumenalle voisi seuraavaksi tapahtua?
|
- Se olisi mielestäni jo riittävän hienoa, että levystä pitävät muutkin kuin me itse, noin niin kuin yleisesti, Ville toteaa ja Hannu lisää:
|
- Edellisen mainitseman lisäksi olisi hienoa päästä vaikka syksyllä kiertämään jonkun isomman bändin kanssa Suomessa ja miksei muuallakin. Ei tarvitse olla edes se Iron Maiden.
|
Noumenan ja TV:stä tutun eläinpuiston lisäksi, mitä muuta mainitsemisen arvoista kotikaupungistanne Ähtäristä tulee?
|
- Ähtäristä tulee hemmetin hyviä tyyppejä. Porukka pitää myös harvinaisen hyvin yhtä siitä huolimatta, että useat ovat muuttaneet muualle opiskelemaan tai töihin. Noin muuten Ähtärin bändiskene on kohtalaisen vireä, enkä ihmettelisi vaikka joku päivä vielä joku muukin sieltä pomppaisi esille tavalla tai toisella, Ville kertoilee. -Ähtärin Club B52 on myös yllättävän monipuolinen keikkapaikka tarjonnaltaan, ottaen huomioon paikkakunnan varsin pienen koon.
|
Hannulla on vielä pari kohtaa lisättävänä Villen tyhjentävään kommentointiin:
|
- Mainitsen lyhyesti kaksi asiaa: laulajamaestro Topi Sorsakoski ja rokkibändi Garage 13.
|
| - Ja minä kun nuo kaksi Ähtärin pioneeria unohdin täysin, Ville tunnustaa. - Kaikki kunnia heille, me olemme vasta oppipoikia heidän saavutuksiinsa nähden. |
|
|
