|
 |
07.03.2005 Jäähalli, Helsinki: TUSKA WINTER WAR 2005
|
CRADLE OF FILTH / KREATOR / DARK TRANQUILLITY
|
Vanhassa Jäähallissa vietettiin erikoisia räyhänostalgian hetkiä maanantai-iltana, kun lavalle nousivat kolme raskaan sarjan ördääjää. Saksalainen Kreator oli niistä vanhin bändi, nyt riveissään Waltarin kitaristi Sami Yli-Sirniö. Jo 80-luvulla aloittaneet rässääjät toimivat nyt lämmittelijänä, nuorempaa genreä 90-luvulta edustivat kauhumetallin sanansaattajat, englantilainen pääbändi Cradle Of Filth ja ruotsalainen melodeathin yrmy-ylpeys Dark Tranquillity. Jäähallin yläkatsomot oli jätetty tyhjiksi ja tästä päätellen arvasi, ettei yleisön puolelta ole odotettavissa hillitöntä osallistumisprosenttia illan riehaan, eikä näin suuressa paikassa koskaan ole sitä hienoa intiimin tiivistä tunnelmaa kuin pienillä klubeilla. Sali oli tietenkin mustaa pullollaan ja kaikessa tummuudessaan se oli silti piristävän kirjava ja värikäs, kun fanit olivat mielikuvituksellaan jaksaneet panostaa täysillä asuihinsa.
|
 |
Ilta alkoi jo varhain seitsemältä, kun Dark Tranquillity rynkesi lavalle murinamelodioidensa saattelemana, mutta kesti aikansa saada yleisö edes hiukan lämpeämään. Käsiä rupesi nousemaan, kun laulaja Mikael Stanne spiikkasi "Hands in the air Helsingfors". Alle kymmenen metriä lavasta keikkoja seuraten piti todeta, ettei ilta jäälläkään aina auta räyhähenkeä tyydyttämään, fanit intoutuivat ajoittain vain nyrkkiä puimaan ja pieni moshpit pyöri keskellä. Paljon parempaa nähtiin Tavastialla Machine Headin keikalla, jolloin koko ravintola muuntui isoksi pitiksi. Näin vaisusta meiningistä ei sen jälkeen enää innostunut.
|
DT soitti tasaisen setin ja biisejä melkein joka levyltään, kuultiin muunmuassa "The Treason Wall", "Through Smudged Lenses", "White Noise / Black Silence", "The New Build", "The Wonders At Your Feet", "Scythe, Rage And Roses", "Punish My Heaven", "My Negation" ja "Final Resistance". Videobiisi "Lost To Apathy" tehosi parhaiten yleisöön. Bändi tuntui olevan tyytyväinen yleisöönsä, se kiitteli kovasti ja totesi että on mukava olla taas Helsingissä. Vaikka bändi oli vakuuttavan kuuloinen lavalla, 45-minuutin setin aikana kävi kuitenkin puuduttamaan biisien samankaltaisuus ja kliini tunnelma.
|
 |
 |
Roudaustauot kestivät aivan liian pitkään, mutta kun Kreator pääsi vihdoin lavalle kahdeksan jälkeen, se näytti paikallaolijoille, mistä kunnon meiningissä on kyse. Lepakon kulta-ajat palasivat mieleen, jolloin vielä nähtiin kunnon pittejä ja stagedivingia. Energisen shown alkupuolella laulaja Mille Petrozza ei vaivautunut spiikkejä pitämään, joten mies ei ole muuttunut vuosien saatossa. Vasta keikan puolessa välin rupesi tarinaa tulemaan ja yleisön kosiskelua, joka innostuikin Kreatorista eniten koko illan aikana. Millen puheet olivat raadollista kuultavaa tyyliin "Are you ready to kill each other", ja aatoksissa vilahti seuraavan päivän uutisotsikot; "Natsibändin jäljiltä massamurha Jäähallissa, kolmetuhatta kuollutta". Teki mieli hiukan livetä takavasempaan spiikin jälkeen. Vitsi vitsinä, Kreator ei ole natsibändi, ja tämä oli vain mielikuvitukseni tuotetta.
|
Tappoyllytys meni kuitenkin harakoille, eikä yleisö kovin innostunut riehaantumaan silloinkaan, kun lavalta tuli kehotus pistää pystyyn maailman suurin moshpit. Suomalainen lisäys riveihin toi myös ihmisiä uteliaisuuttaan paikalle, ja vetihän Yli-Sirniö oikein komeasti kitarallaan lavalla. Bändi vain ei kovasti innostunut riehumaan lavalla, mitä sitten pääbändi harrasti enemmän, mutta riehumisen korvasi musiikin energisyys. Kreator ei ehkä ollut parhaimmassa vedossaan, mitä itse on tullut livenä monesti todistettua jo vuodesta '89, mutta erittäin tyytyväistä porukkaa paikalta lähti pois, allekirjoittanut mukaanlukien. Keikka oli bändin "Enemy Of God" -kiertueen viimeinen ja hyvä päätös se olikin sille, vaikkei lyhykäisyydessään sisältänytkään kaikkia toivomia biisejä.
Suht täydellinen setti: Enemy Of God, Impossible Brutality, Pleasure To Kill, Phobia, Violent Revolution, World Anarchy, Suicide Terrorist, Extreme Aggression, People Of The Lie, Voices Of The Dead. Encoret: Terrible Certainty, Betrayer, Flag Of Hate
|
 |
 |
Kun vihdoin toinen pitkä tauko loppui kello kymmenen jälkeen, saatanalliset säkeet ja punainen valaistus toivat lavalle kaapuun pukeutuneen miehen, joka esitteli yleisölle seuraavan bändin, maailman rumimman semmoisen. Minä kun kuvittelin, että tämä bändi vasta komea onkin nahkakuteiden, metallivarusteiden ja luomansa kauhuilluusioiden kera. Kun vihdoin selinpäin yleisöön seisovien bändin jätkien jälkivanassa lavalle saapui itse kirkuriiviö Dani ja avasi suunsa, oli selvää, että peli oli menetetty. Danin riipaisevan korkeat kirkaisut kun kuulostivat lähinnä epätoivoiselta tikkarinsa menettäneeltä pikkutytöltä. Matalat murinat sentään ajoivat asiansa ja kuulostivat juuri niin paholaismaisilta kuin asiaan kuuluu. Bändikin oli mukavan liikunnallinen ja joillain päät pyörivät kunnon karusellia tahkoen. Toinen pettymys tuli lavasteista ja valoista, jotka jokaisella illan bändillä oli pelkistetty bändiplakaattiin. COF, joka tarjoaa karmaisevan kauheita visuaalisia videohetkiä, ei siis livenä vaivautunut tarjoamaan tarzan-"liaanissa" roikkuvaa mikkiä kummempaa, jonka kanssa Dani pelleili lavalla.
|
Valot suurimmaksi osaksi jättivät bändin pimentoon ja näin siis Danin visiitit lavan reunoillakin jäivät helposti huomiotta eikä hienoista yksityiskohtaisista nahka-asuista ottanut varmasti pirukaan kunnolla selvää epämääräisissä valoissa. Valkoiset spotit mustanpuhuvalla lavalla toimivat parhaiten ja väliin vihreän ja punaisen yhdistelmät. Piti myöskin todeta, että tämä bändi toimii ehdottomasti parhaiten videoidensa kautta, sillä livenä ja monta biisiä putkeen kuunneltuna bändi toistaa itseään paljon. Kun vielä kauhutehosteet puuttuivat, keikka kävi erittäin tylsäksi. Naistaustalaulajan Sarah Jezebelinkään ääni ei kovasti pelastanut tilannetta, kun äänet ja musiikki ajoittain puuroutuivat. Keikka oli siis pettymys sekä musiikillisesti että visuaalisesti, joten poistuin tunnin puudutuksen jälkeen paikalta, missaten noin puoli tuntia setistä.
Joitain kuultuja biisejä olivat: Black Goddess Rises, Gothic Romance, Her Ghost In The Fog ja Forest Whispers My Name.
|
 |
Soundit olivat illan aikana yllättävän hyvät Jäähallin keikalle, ja bändien puolesta ilahdutti miksaus, jossa jokainen instrumentti oli kuultavissa, mitä nyt COF:ille kävi kämäisesti. Erittäin onnistunut ilta tältä kantilta. Bändit eivät myöskään soittaneet tärykalvoja verille, ellei sitten seissyt aivan monitorien edessä, jotka jumputtivat sieluun saakka matalaa rytmiään. Vaikka COF oli vetänyt eniten faneja paikalle, illan kovin bändi taisi kuitenkin olla vanhoissa farkku-/t-paitaresuissaan vuosien ammattitaidolla vetävä Kreator, josta sitten innostuivat muidenkin bändien fanit. COF:in visuaalisuudella ja DT:n taidoilla on myös paikkansa minun ja muiden taskussa, mutta hyvä, että kunnon rässillä on edelleen kysyntää.
|
|
|
