|
 |
Malicious Death tuntuu olevan yksi näistä ikuisista jääristä, jotka eivät taivu kaupallisuuden ikeen alle, vaan rässäävät kehdosta hautaan ilman kompromisseja. Sen aistii haastateltavien Bilibaldusin (basso) ja Obadion (kitara) puheista, mutta yhtyeen ehdottomuudesta kertoo parhaiten ehkä se, että bändi on julkaissut yhden täyspitkänsä aivan itsenäisesti, ja nyt toinenkin täyspitkä, War and Power pistettiin narulle ennen levydiiliä.
|
Obadio: Ehkä me olemme ottaneet vähän liian tosissamme tuon artisti maksaa –läpän, heh. Olen myös aika varma, että lopputulos on parempi vähän kireällä aikataululla omasta pussista maksettuna. Ei lähdetä hieromaan ja hifistelemään loputtomiin, vaan runtataan biisit purkkiin raivolla. Meillä oli levyn julkaisun suhteen aika levollinen olo koko ajan, sillä herra Bilibaldus kaikessa thrash-ylhäisyydessään oli valmis jälleen viimekädessä julkaisemaan kiekon omalla Rebellion-lafkallaan. Henkilökohtaisesti olin varma heti studioreissun jälkeen, että levyn julkaisee kirkuen joku alan levy-yhtiö. Lähettelimme tällä kertaa valmista materiaalia kuitenkin aika moniin paikkoihin, ihan Roadrunneria myöten.
|
Bilibaldus: Jep, edellinen levy julkaistiin suoraan itse eikä lähestytty levy-yhtiöitä. Tämäkin levy päätettiin tehdä valmiiksi itse ja katsoa vasta sen jälkeen, olisiko joku levy-yhtiö kyllin kypsä julkaisemaan tämän. Ja löytyihän meille aika pian julkaisijakin tälle lätylle. Ja nythän siis muun muassa Maple Crossia julkaissut Verikauha pistää War and Powerin ulos lopputalvesta tai alkukeväästä. Itseni on vaikea uskoa, että rässistä tulisi niin kaupallista, että joku haluisi kustantaa koko session. Ollaan oltu alusta asti omatoimisia ja niin jatketaan. Itse rakastetaan rässiä ja tätä touhua eikä me rahan perässä juosta, niin miksipä ei studion voi maksaa itsekin.
|
Entäs tuo edellinen lätty Devilization, joka siis pistettiin ulos edellä mainitulla Bilibaldusin Rebellion Recordsilla: kannattiko julkaista ja millaista palautetta levy sai?
|
Bilibaldus: Kyllä mielestäni kannatti julkaista. En usko, että sitä olisi halunnut monikaan levy-yhtiö ottaa julkaistavaksi, paitsi mitä nyt nuo meksikolaiset. Levylle tuli yllättävän hyvää palautetta. Jotkut tosin ihmettelivät formaatteja LP/MC, kun ei kaikilta löydy pyörittäjää noille. CD:tä emme julkaise tuosta, joten tuo Devilization jääköön toistaiseksi näin. Devilizationista itselläni on hyvä fiilis. Se on lähes kaikkea sitä, mitä ensilevyn pitäisikin olla. Virheitä, intoa, näyttämistä ja vähän raaka.
|
Obadio: Oman bändin täyspitkän vinyylin julkaisu oli jo ajatuksena niin hekumallinen, että taatusti se kannatti toteuttaa. Sitä hetkeä ei hevillä unohda, kun sai levysen ensi kertaa hyppysiinsä. Devilization oli juuri sitä, mitä me olimme sillä hetkellä, täynnä rässienergiaa ja innostusta toteuttaa itseään, vaikka vähän yli omien taitojenkin.
|
Obadion mielestä Devilization olikin elintärkeä osa Malicious Deathin luonnollista kehitystä.
|
Obadio: Tänä päivänä, kun olemme jo toisen levymme nauhoittaneet, huomaa konkreettisesti meissä ja musiikissamme tapahtuneen kehityksen. Olemme puolivahingossa löytäneet oman polkumme ja hitusen omaleimaisuutta tästä thrash-retroilun viidakosta. Fakta on, että ilman Devilizationia, sen kaikkine hyvine ja vähemmän hyvine puolineen, emme olisi tässä nyt. Vaikkei se ollutkaan mikään viiden tähden tekele, eipä sitä tosin kovin pahasti kukaan ole uskaltanut tulla päin naamaa haukkumaankaan. Olisimme sen levyn tekoon käytetyn 16 tuntia voineet varmasti käyttää huonomminkin. Mieleenpainuvin palaute on ollut, että levyssä yhdistyvät Sepulturan ja Slayerin paskimmat puolet. Otimme sen kohteliaisuutena!
|
War and Powerille yhtye lähtikin etsimään ammattimaisempaa otetta oikeasta studiosta ja nauhoittajasta lähtien, ja näin tapahtui.
|
Bilibaldus: Cursed-studion Loikas on velho. Hänen kanssaan työskentely oli hauskaa ja toimivaa. Mies loihti hyvät soundit ja koko studioaika oli muutenkin hyvin antoisaa.
|
Obadio: Toisen levyn tekoon liittyy yleensä jossain määrin kiireisempi aikataulu kuin ensimmäiseen tuotokseen, kun halutaan, ettei levyjen julkaisuväli veny kohtuuttoman pitkäksi. Tällä on usein biiseihin negatiivinen vaikutus. Harvan thrash-bändin toinen tuotos on niin onnistunut tai parempi kuin ensimmäinen. Keksinköhän yhtään... ehkä Holy Moses.
|
– Malicious Death tekee tähän sääntöön nyt kuitenkin poikkeuksen. Meillä lähti riffitehdas vasta kunnolla käyntiin ekan levyn jälkeen. Uusien kappaleiden sovitukset ja rakenteet ovat nyt aivan eri tasolla kuin meillä aikaisemmin. Tämä ei tarkoita, että olisimme joutuneet tinkimään tyylistämme tai asenteestamme. Biisit vain ovat hiukan monipuolisempia, mutta varmasti wanhan koulun lippu liehuu alusta loppuun. Materiaali ei ole kuitenkaan aivan suoraviivaista ja puhdasta "german thrash metal holocaustia", vaan mukaan mahtuu aimo annos ns. Suomi-thrashiä ja speed metalia. Kokonaisuus on aika kompakti paketti ja tuoreen kuuloinen. Selittelemättä paras, joten suosittelen hevipuritaaneja tsekkaamaan lätyn.
|
”War & Power” on siis nimeään myöten wanhan liiton meininkiä, ja tätä faktaa ei bändi edes yritä peitellä, vaan kantaa nimikettä ylpeänä.
|
Bilibaldus: War and Power -nimellä halusin yhdistää Voïvodin ja Whiplashin ekat levyt. Täysin vanhan liiton meininkiä haettiin ja siihen pyritään musiikissa jatkossakin. Kuten aikoinaan päätettiin, vanhan liiton rässiä ilman turhia nykyaikaisia lisiä. Mieluummin spederässiä kuin dödörässiä. Tuntuu, että jälkimmäisellä olisi vientiä nykyään, mutta teemme mieluummin sitä, mistä itse pidämme.
|
Entäs nämä teidän mystiset taitelijanimenne, mistä ne ovat peruja?
Bilibaldus: Taiteilijanimet tulivat jo alkuvaiheessa mukaan. Muistaakseni se oli Obadion idea. Itselleni tuli heti Voïvod mieleen ja lähdin juoneen mukaan. Oma nimeni on ollut suomalaisessa kalenterissa joskus 1703 yhden vuoden. Jerkerin nimi minä ja Obadio suorastaan määrättiin rumpalille. Se kuulosti vain niin tyhmältä (tosin JKR ei ole tyhmä). Ajattelimme, että jos rumpali joskus vaihtuisi, nimi ei. Nimien kehittely oli kaikkea muuta kuin vakavaa puuhaa, mutta huvittavinta on se, että nimet ovat meillä nykyään käytössä koko ajan.
|
 |
Vaikka War and Power onkin siis ennestään tuttua tavaraa, ei levy itsessään ole mikään ennalta arvattava tuotos. Mielenkiintoisia ratkaisuja löytyy, kuten eeppinen lopetuskappale Enemy Unknown.
|
Bilibaldus: Ugh! Olen syypää tuohon. Kotona, kun biisiä väsäsin, luulin kirjoittaneeni viisi-kuusi minuuttia pitkän biisin. Sitten treenattiin ja biisi olikin päälle kahdeksanminuuttinen. Ihmeteltiin, kun se ei tuntunut niin pitkältä. Ehkä sitä on vähän sokea omiin biiseihin, joku toinen saattaisi hermostua näinkin pitkästä eepoksesta. Enemy Unknown oli viimeinen biisi, joka tehtiin levylle ja biisi tuli myös levyn viimeiseksi. Jos joku ei pidä, diggailee lättyä sitten yhdeksän minuuttia lyhyempänä. Enemy Unknownin alkuun laitettiin studiossa vähän lisää tunnelmaa, ja onhan se alku vähän herkkä tällaiselle rässiuroslaumalle. Tosin me diggaillaan paljon myös Iron Maidenia, joten tällaisia eepoksia saattaa jatkossakin tulla.
|
Thrash metal jää usein kiinni kuulijoihinsa kuin klamydia, eivätkä Bilibaldus ja Obadio ole poikkeuksia. Rässi maistuu pojille enemmän kuin hyvin, eikä omankaan materiaalin lasiin syljetä.
|
Bilibaldus: Heh, pakko myöntää, että tämän musiikin soittaminen tuo paljon iloa elämäämme. Uusista biiseistä tulee aina suunnaton riemu päälle. Legions of Doom aiheuttaa soittaessa lähes orgasmin - kuusiminuuttinen sellainen onkin aika asiallinen kokemus! Fanittaisin varmaan meitä keikalla eturivissä, jos en soittaisi bändissä. Tosin nyt, kun soitan, niin en kuuntele niin paljoa omia biisejä kuin tekisin, jos ne olisivat jonkun muun tekemiä.
|
Obadio: Myönnän kuuntelevani omia biisejämme yllättävän usein. Niin soittaessa kuin kuunnellessakin tulee silloin tällöin sellainen olo, että ei saatana, eivät nämä voi olla meidän biisejämme! Meille käy edelleen usein treeneissä ja varsinkin luomistyövaiheessa niin, että koko biisi on pakko lopettaa kesken, koska kaikki nauravat ja lähes itkevät yhtä aikaa biisin kuulostaessa liiankin hyvältä. Toki otamme musiikkimme ja metallin muutenkin vakavasti, mutta ei me ihan hampaat irvessä näitä juttuja väännetä. Hauskuus on säilynyt meillä alusta asti tärkeänä osana koko yhteistyön toimivuutta.
|
The Haunted palautti thrash metalin ainakin jollain tapaa tapetille 1990-luvun puolivälissä, ja bändin myötä moni yhtye alkoi varta vasten liittämään musiikkiinsa thrash metal -elementtejä. Suomessa taas Mokoma on jo parin levyn verran palauttanut thrashia ihmisten ilmoille. Bilibaldus ja Obadio katselevat nykymenoa suopein silmin, mutta varauksella.
|
Bilibaldus: Thrash metalin nykytila on ihan ok. Varsin moni nykyrässibändi soittaa rässiä nykyisillä säännöillä ja värittää soittoa tämän hetken soundeilla ja meiningillä. Se heille suotakoon. Itse en lämpeä noista jutuista. Löydän niistä toki paljon hyviäkin asioita, mutta en kuuntele noita yhtyeitä juurikaan. Hauntedia kuulin ensimmäisen kerran viime joulukuussa; nimen tosin olin kuullut ja osasin yhdistää thrashin heihin. Mokomaa olen levyllisen kuullut. Löytyyhän heiltäkin ihan kelpo kamaa ja yksi ihan loistavakin biisi. Omat diggailut sijoittuvat kuitenkin sinne 80-luvulle hevin ja rässin piiriin. Osa vanhan koulun death metal -bändeistä tosin sytyttää myös.
|
Obadio: Parasta tässä thrash metalin uudessa tulemisessa on ollut lukuisat vanhojen 80-luvun bändien reunionit. En olisi uskonut 90-luvulla, että minulla olisi vielä mahdollisuus nähdä näitä legendoja lavalla tai kuulla heiltä uutta musiikkia. Näistä tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia ovat olleet ainakin Exodus, Hobb’s Angel Of Death, Exumer ja Holy Moses. Se, mikä tässä uudessa thrash metalissa ja erilaisessa thrash-vaikutteisessa metallissa mättää eniten, on soundit. En osaa edes hienosti niitä analysoida, mutta sanotaan näin, että thrash metalille ominaista on mielestäni sellainen särmä, josta nyt yritetään triggereillä ja hieromalla päästä eroon. Tämä on toki yleistys, mutta tällainen tuntuma minulla on uusia juttuja kohtaan.
|
Suomessa thrash- ja speed metal eivät tosin ole mikään uusi juttu, sillä 1980-90 -lukujen vaihteessa Suomen metalliskene lähes perustui noille genreille: Stone, Airdash, A.R.G.… Vanhojen aikojen muistelu saa Bilibaldusin herkistymään.
|
Bilibaldus: Sieltähän tämäkin bändi henkisesti ponnistaa. Noita bändejä tuli nähtyä useaan kertaan elävänä lavalla ja ihailtua. Runsaasti jäi hyviä muistoja niin kuin nuoruuteen yleensä kuuluu. Lepakko oli sellainen paikka, missä tuli viihdyttyä välillä muuten vaan, vaikka ei ollut keikkojakaan. Lepakon purkaminen oli eräänlainen musiikin monumentin tuhoaminen. Nosturilla olisi mahdoton tehtävä, jos he haluaisivat päästä samaan asemaan. Lepakon kaltaista paikkaa ei itselleni toista tule. Sinne jäi se nuoren miehen sydän. Kyllähän se oli Lepakossa, kun Necromancer soitti Black Magicin ja omat murhaavat veisunsa. Se riehaannutti silloin. Niin tekivät myös monet muutkin bändit, joita tuli siellä nähtyä.
|
Tämän päivän meno ei jää kuitenkaan täysin nostalgian yliajamaksi, sillä Suomessa tuntuu tällä hetkellä toimivan jonkinlainen thrash/death metalin yhteenliittymä, joka koostuu bändeistä kuten Death Thrashers Kuopio, Slugathor, Evil Angel, Jumalation ja tietenkin Malicious Death. Voidaanko puhua siis jo jonkinlaisesta Suomen underground-thrash -scenestä?
|
Bilibaldus: SF-UG-rässiskene? Joo, kunnes joku sieltä nousee sieltä mainstreamiin (harhar). Omakustanteena julkaistu ja edellä mainittuja bändejäkin sisältävä Metal On Metal -kokoelma on hyvä läpileikkaus juuri tuosta yhteisöstä.
|
Obadio: On ollut tosi hienoa huomata, ettei sitä ole todellakaan yksinäisenä soturina tällä saralla. Me emme tienneet paljoakaan näistä muista maan alla kytevistä kyvyistä, kun aloitimme nämä hommat. Metal On Metal -kokoelman väsääminen lähensi vielä omalta osaltaan tätä skeneä. Oli mahtavaa, kun saimme järjestettyä kaksipäiväiset festaritkin julkaisun tiimoilta. Kaikki kokoelman kymmenen bändiä tulivat paikalle ja yhdeksän bändiä kuultiin livenä. Vielä tulee se päivä, kun saamme Pyövelinkin nousemaan lauteille! Metal On Metal -festareista taitaa olla tulossa jokavuotinen tapahtuma!
|
Underground tulee kuitenkin olemaan Malicious Deathin kotiseutu, mutta tämä ei tarkoita, etteikö yhtyeellä olisi vielä tavoitteita saavuttamatta.
|
 |
Bilibaldus: Emme me listoja tavoittele. Tavoittelemme rässidiggareita ja koitamme viihdyttää heitä itsemme lisäksi. Thrash metal saattaa saada ehkä hivenen lisää suosiota tulevan vuoden aikana, mutta tuskin mitään suurta hittiä tulee. Toivottavasti saamme tämän vuoden aikana lisää ystäviä Suomesta ja toivottavasti myös ulkomailtakin. Itse olisin valmis muokkaamaan meidän linjaa hivenen, mutta toki rässin rajojen sisäpuolella. Meillä bändissä on kuitenkin neljä ukkoa, joilla on jokaisella oma näkemys tästä bändistä, joten musiikki tulee pysymään aina meidän mieltymyksiemme yhteissekoituksena.
|
– Alun alkaen itselläni on ollut neljän levyn visio, jonka haluaisin toteutuvan edes osittain. Kaksi ensimäistä on mennyt ihan linjoilla ja kolmaskin näyttäisi noudattavan linjaa. Ainakin uudet biisit olevan sillä tiellä. Tosin olen kirjoitellut jo joitain neljännenkin levyn sanoja, ja jos musiikin saisi niihin iskemään haluamallani tavalla, ehkä silloin tuo suunnitelma toteutuisi. Mitä sen jälkeen tapahtuu... Toivottavasti muu bändi ottaa vastuun siitä (paskainen naurunröhötys).
|
| – Tulevaisuuden suunnitelmat siis musiikin osalta on tehty. Itselleni se on sama, mitä muut ajattelevat. Ainahan positiivinen palaute ilahduttaa, sitä ei voi kiistää. Toivottavasti kuitenkin nousemme useammin lavalle kuin tähän mennessä, eli vientiä saisi riittää. |
|
|
