Nicole
Mitä saadaan, kun yhdistetään suomen kieli, tanakka, jenkkikatkuinen soundi, viisi vihaista nuortamiestä sekä peruspohjalainen peräänantamattomuus? Suoraa vastausta lienee hankala antaa, mutta tällä kertaa viitattiin vastikään uuden täyspitkänsä julkaisseeseen Nicole–yhtyeeseen. Aika tarkkaan vuosi ja julkaisu –tahtia pitänyt orkesteri on ehtinyt jo kahdeksanteen julkaisuunsa, mikä oman levy-yhtiönsä kautta tuotoksiaan julkaisevalle bändille on vähintäänkin kunnioitettava saavutus. Imperiumilaisen lähentelyn kohteeksi joutuivat Ilkka Laitala (laulu & kitara) sekä Olli Ketola (kitara).


Nicolen historia ulottuu aina 90-luvun puolivälin tienoille saakka, mutta mitä kaikkea muuta bändille sitten sen perustamisen ehtinyt tapahtua?



- Kaveripohjaltahan tämäkin bändi on alkujaan lähtenyt, jossain siellä Teuvan perukoilla on pojat alkaneet soitella. Jossain vaiheessa oli mukana myös Korhosen Jorma, joka on monille tuttu Sara–yhtyeestä, mutta hänen siirryttyään kokopäiväisesti omaan projektiinsa meikäläinen tuli siihen sitten tilalle, aloittaa Olli.


- Basisti meillä vaihtui tuossa pari vuotta sitten ja Otto (Seppelin, levarit ja muu pulputus) tuli mukaan jokin aika sitten myös.



Kuten sanottua, Nicole perustaa toimintansa omakustannepohjalle, minkä valossa bändin kotisivuilta löytyvä tieto 4000 kappaleen levymyynnistä herättää ihmetystä.



- Kyllä se alkaa nyt olemaan jo sen ylikin. Pari ensimmäistä levyä myytiin loppuun keikoilla ja nettisivujen kautta, ja sitä mukaa on aina ollut varaa julkaista seuraava tuotos. Monopolin pelaamistahan tämä on, kaikki elää bändille, eikä edes yritä elää bändistä. Raskas taival ja vitunmoinen homma hoitaa kaikki jutut itse, mutta tähän asti ollaan pyristelty ja nyt alkaa näyttämään ihan valoisalta, kertoo miehistä puheliaampi, Olli.


- Ainoa ulkopuolinen taho on meidän miksaaja-tuottaja Sami Koivisto, johon tutustuttiin ensimmäisen pitkäsoiton nauhoittamisen aikoihin eli 2001. Tuo projektihan venyi ja venyi, ensin EP:stä pitkäsoitoksi ja yhtäkkiä materiaalia oli jo ylimääräistäkin, joten ensin pistettiin sinkkua pihalle. Lopulta oltiin oltu studiossa kolme kuukautta ja meillä oli valmiina yksi biisi. (naurua) Onneksi käytössä oli vastavalmistunut, huippuluokan studio Vaasassa, jossa saatiin tehdä matskua ihan omien mieltymyksien mukaan. Koko prosessi vei aikaa yhdeksän kuukautta, eli ekaa pitkäsoittoa voi pitää täysin työvoittona, jatkavat herrat välillä yhteen ääneen.



Kaksikko myöntääkin, että albumin nimi Odotus kertoo levyn synnyttämisprosessista paljon, eikä ole ihme, että projekti meinasi levitä välillä käsiin. Nyt käsillä on kuitenkin bändin toinen täyspitkä, Suljetut Ajatukset, joka kuulostaa paitsi hyvältä, myös ammattimaiselta.



- Me nähtiin se sillä tavalla, että joko tehdään vielä joku kehnompi amatöörinauhoitus tai sitten maksetaan itsemme kipeiksi parempilaatuisesta. Päädyttiin jälkimmäiseen, eikä sitä ole tarvinnut katua, sillä alkupääoma alkaa olla jo maksettu takaisin. Kiinnostus levyyn on ollut järjettömän suurta ja vierailihan se virallisella albumilistallakin (sijalla 37, toim.huom.).



Nicolen toimintamallia on vaikea olla vertaamatta Lappeenranta-thrash –jyrä Mokomaan, jonka Kurimus piipahti aikoinaan myös listalla. Myös yhtyeen herrat nyökkäilevät samankaltaiselle, omakustannepohjalta ponnistavalle työnteolle, joka myös Nicolen kohdalla alkaa nyt tuottaa tulosta. Lienee myöhäistä mainita äijille, että sopimus levy-yhtiön kanssa olisi saattanut tehdä kaiken tämän helpommaksi.



- No eipä me nyt kauheasti olla bändiä oltu tuuppaamassa millekään lafkalle, joskus Lahja–EP:n aikoihin vuonna 2000 oli jonkinlaista nostetta siinä mielessä, että meidän video pyöri Jyrkissä pari kertaa ja sen myötä oltiin sitten Nummirockissa keikalla, kertovat miehet vuoropuheisesti.


- Nyt kun tuota levyä kuuntelee, eihän se valmista tavaraa ole, joten jälkiviisaina voimme sanoa, että parempi näin. Demojen lähettäminen lafkoille on kaiken lisäksi masentavaa touhua, sillä jokunen vuosi sitten tuli luettua Soundista juttu, missä viiden ison levy-yhtiön tuotantopäälliköiltä kysyttiin mm., että montako bändiä kiinnititte edellisvuotena demojen perusteella. Yksi tyyppi sanoi, että yksi, loput ei yhtään. Suhteilla ne sanoivat bändejä talliin ottavansa, ihmettelee Olli.



Listapiipahduksen lisäksi Nicolen näkyvyyttä on pönkittänyt alkuvuodesta julkaistu DVD, minkä julkaiseminen on omakustannebändille lähes ennenkuulumatonta.



- Tuo lähti ihan siitä, että huomattiin meillä olevan joku 60 tuntia kaikenlaista videomatskua. Muutaman limsan jälkeen joku heitti, että pistetään DVD pihalle. Siitä alkoikin sitten semmoinen puolen vuoden projekti, etenkin Ollille, naureskelee Ilkka.

- Editointia, ryyppysessiota ja Tavastian keikkaa – veren vuodattamista ja hajoilua, perhesuhteetkin siinä kärsi ihan kunnolla. Onneksi lopputulosta on kuitenkin kehuttu joka paikassa, ja onhan se ihan laadukas julkaisu, joka paketoi bändin seitsemän ensimmäistä vuotta, Olli kuittaa.



5.1–ääni, pari livekeikkaa, kourallinen musavideoita ja parikin dokumentaatiota… Tuollainen idea kuulostaa täysin absurdilta, ja miehet myöntävätkin, että kyse olikin osittain näyttämisenhalusta, sillä monelta isommaltakaan suomalaisbändiltä ei vielä ole DVD:tä julkaistu. Kun kaksikko vielä kertoo, että toinenkin audiovisuaali –julkaisu on jo suunnitteilla, voi viimeinenkin optimisti heittää toivon kaivoon näiden miesten selväjärkisyydestä.



RAKKAUDESTA MUSIIKKIIN


Niin laimealta kuin tuollainen väliotsikko kuulostaakin, voi sitä Nicolen kohdalla pitää perusteltuna. Tähän väliin onkin soveliasta selvittää, minkälaisen musiikin rakkaudesta bändi on saanut alkunsa, ja miksi se esiintyy suomen kielellä.



- Lähtökohtana voitaneen pitää näitä pomppubändejä, kuten Kornia, mikä ekoilla levyillä jonkin verran kuuluu. Uudella levyllä puhaltee taas ihan uudet tuulet, onhan omakin musiikkimaku muuttunut aika lailla – löytyy näitä ruotsibändejä, kuten myös jenkkimeininkiä, Ilkka historioitsee.


- Mä olen kaivanut viime aikoina laatikoista sellaisia vanhempia suosikkeja, kuten Carcassia ja Deathia. Levyltä kuuluu kuitenkin enemmän juuri melodeathi ja sellainen Killswitch Engagen kaltainen jenkkijyrä. Vaikutteita revitään kuitenkin vähän kaikkialta, grindistä lähtien. Nykyään meidän musa on enemmän senkaltaista, mitä me itse kuunnellaan, vähän rankempaa ja monipuolisempia siis. Aikaisemmin me oltiin sellainen väliinputoaja metalliskenessä, nimenomaan rankkuuden puolesta, mutta nykyine linja viehättää todistettavasti useampia, vastaa puolestaan Olli.


- Suomen kieli on puolestaan ollut meille luonteva vaihtoehto jo senkin takia, että meidän sanoittaja, eli meidän entinen basisti on hyvä kirjoittamaan suomeksi, mutta englanniksi siltä ei irtoa mitään. Tämä uusi levy on itse asiassa ensimmäinen, jolle tehtiin sanat valmiisiin biiseihin, eikä sanoitus täten sanellut niin paljon esimerkiksi rytmillisiä ratkaisuja. Uudella levyllä kertsit on aika ytimekkäitä, mutta säkeistöissä onkin sitten reilummin asiaa.



Jos kaikenmaailman niskalaakit ja kotiteollisuudet voidaankin sulkea pois Nicolesta puhuttaessa, on bändin sukulaissuhde moderniin suomalaissisareensa, Saraan, helpohko kuuloluiden välityksellä huomata. Vaikka Nicolekin käsittelee asioita sanoituksissaan abstraktilla tasolla, on Saran sanoituksien ymmärtäminen ilman hallusinogeenejä silkka mahdottomuus.



- Sekä meidän sanoittaja että Saran sanoittaja Jorma on varmaan lähtenyt aika samalta pohjalta, ja taisivat miehet Nicolessa ollessaan kirjoittaa yhdessäkin jonkin verran. Nykyään meillä on mun mielestä enemmän sanottavaa, siinä missä edellisen levyn aikoihin kaava oli hyvinkin samanlainen Saran kanssa. Vaikka molemmat vetää fiiliksellä, niin kyllä tuo Ilkka artikuloi ne sanat huomattavasti selkeämmin. Ehkä noi meidän sanoitukset ja suomen kieli tekee siitä joillekin vaikeammin lähestyttävää, mutta ikinä ei englanniksi tulla vetämään, kapinoi Nicole –kaksikko.



Bändi aikoo tulevaisuudessakin luottaa aitoon meininkiin, ja kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että jatkossakin se tulee tuottamaan tulosta. Lähitulevaisuudessa bändin voi bongata ainakin keikoilta ja…



- Tammikuussa kuvataan ensin uusi video ja helmi- ja maaliskuun taitteessa tehdään joku kymmenkunta keikkaa. Osutaan aikaisemmin meiltä välttyneillekin paikkakunnille, pääosin kuitenkin samoille seuduille kuin viime rundillakin. Joulukuu vedetään henkeä, mutta sitten alkaakin vääntö kesän festareista.



Kun Nicolelle alkaa vetää aikajanaa, DVD:n editointiin puoli vuotta, studiossa yhdeksän kuukautta jne, herää pikku hiljaa kysymys, mistä se kaikki bändin pyörittämiseen tarvittava riihikuiva sitten tulee!?



- No kyllä tähän joutuu kaikki pistämään likoon, opintotuet ja –lainat ja kaikki muutkin liikenevät rahat. Suomessa tämänlaisen homman tekeminen on vaikeaa, mutta kyllä ne omansa sieltä pois saa, kun jaksaa tehdä töitä, kommentoi Olli.



Haastattelun loppupuolella molemmat osapuolet herkistyvät julistamaan Suomen metalliskenen korkeaa tasoa, mikä ei toisaalta ole pelkästään asioita helpottava juttu.



- Suomessa tosiaan on kovatasoisia, omakustannetasolla pyristeleviäkin bändejä, mutta rahaa ei riitä kaikkien esilletuomiseksi. Rotten Sound on yksi näistä bändeistä, joka ansaitsisi suurempaakin sukseeta, ja eiköhän Spine niiden jutut hoidakin nyt paljon Rotiskon aikaisempia lafkoja paremmin, Olli hehkuttaa.



Tämän allekirjoittaa myös haastattelija. Nicolen hemmot haluavat vielä huomauttaa, että bändin keikoille kannattaa ilmestyä tarkastamaan rankkuuden oikea taso, eikä jäädä kotikoneen ääreen lukemaan niitä levyarvioita, jotka kuitenkin ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä. Lopuksi on kuitenkin pakko ihmetellä ääneen, mikä ihme suhde pohjanmaalaisilla bändeillä on ulkomaalaisten naisten nimien kanssa?



- No Nicolen ja Saran lisäksi on nykyään tuo Popstars –yhtye Jane. Ehkä kyse on jonkinlaisesta menestysreseptistä, kuittaa kaksikko ja repeää nauramaan.
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Suljetut ajatukset
KOTIPAIKKA
Seinäjoki, Suomi

JÄSENET
Ilkka Laitala - laulu ja kitara
Olli Ketola - kitara
Jussi Jokipii - basso
Ville Sahakangas -rummut
Otto Seppelin - levarit


DISKOGRAFIA
Suljetut ajatukset (2004)
120 Minuuttia -DVD (2004)
Valve -single (2003)
Odotus (2002)
Ikuista -single (2002)
Harmonia -EP (2001)
Lahja -EP (2000)
Kun päivästä tulee yö -EP (1999)
© Imperiumi MMVII. Teksti: Mape Ollila ja Antti Korpinen   Kuvat: Nicole ja Juha Usva
http://www.nicoleband.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5993 Palaa »