Kilpi
Turun Kilpi julkaisi toisen, tanakan albuminsa II Taso 28. syyskuuta. Jutustelimme viikko ennen H-hetkeä Helsingissä kitaristi ja veisunikkari Petteri Kilven ja laulaja Taage Laihon kanssa mm. levyn tekemisestä ja elämästä tien päällä. Koska äijillä on kummallakin takanaan jo jotakuinkin 20 vuotta pelimannin elämää, juttu polveili tietysti myös vanhoihin bändimuistoihin ja ensimmäisiin kosketuksiin musikanttina olemisesta. Samallapa selvisivät miesten koko bändihistoriikit, joita ei suuremmin olekaan tähän saakka mediassa puitu. Lähdetään liikkeelle niistä tuoreemmista tapahtumista, mutta kuitenkin perinteiseen tapaan, uuden levyn tekemisestä. Pete, kauanko kappaleiden kirjoitus kesti?
Pete: Siinä on pari biisiä, joilla tuo alkaa… "Tie turvatkaa", ja "Sen tietää" -ralli, jotka synty itse asiassa aika nopeesti ekan levyn jälkeen. Niitä ollaan keikallakin soitettu aika pitkään. Ne oli olemassa jo hyvän aikaa. Muuten niitä tuli tossa kotona keikoilta ollessa väsäiltyä. Nyt siinä on säveltäjän saappaisiin astunut myös basistimme Jane ja yhtä kaikki ton Alban biisejä on toi "Sielut iskee", joka radiossakin on melskannu, ja yks toinenkin biisi, joten siinä on nyt muutkin astuneet säveltäjän saappaisiin. Kyllä tossa matkan varrella kaikilla on biisinaihioita ollut omissa pöytälaatikoissaan. Siitä niitä sitten keräiltiin ja alettiin kattoo, millanen nippu tehään seuraavaksi.

- "Sielut" äänitettiin aikasemmin, mutta nää loput tehtiin tavallaan kahessa eri ryppäässä kuukauden välein. Rummut äänitettiin Musamuusan isossa studiossa Turussa ja meidän rumpali ja äänimies, joka itekin on rumpali, tuotti sen äänityksen, ja tekivät siellä kahestaan kaikessa rauhassa, ja sitten siirrettiin ne rumpufailit mulle mun kotistyydioon, jossa nauhotettiin sit kaikki muut. Pääsääntösesti ne nauhotukset tehtiin tossa kesän festareiden lomassa, että on tässä ollu ihan puuhaa.

Kuinka tuon kaiken ehtii tekemään, kun teilläkin niitä keikkoja on kuitenkin kymmenissä laskettava määrä viime kesänäkin ollut?
- Niin on ollut, joo. Kyllä siinä helvetin tarkkaan saa hyvissäkin ajoin etukäteen miettiä, mitä on mahdollisuuksia missäkin kohtaa tehdä. Kyllä aikataulutus on tärkeetä.

Imperiumissa on muutamankin kerran tullut esille Kilven kova vimma soittaa nimenomaan Tuskassa, mutta oliko se Tuskan keikka nyt sitten sen ihmeellisempi keikka kuin mikään muukaan?
Taage: Ei se nyt varmaan loppupeleissä sen ihmeellisempi keikka ollut kuin muutkaan keikat, mutta oli se helvetin hienoa päästä sinne!
Pete: Ja oli siellä suunnattoman hieno tunnelma. Väkee oli niin paljon, ettei kaikki mahtuneet teltalle. Oli siellä hieno vetää.
Taage: Likipitäen varmaan paras veto, mitä koko kesänä tuli heitettyä.
Pete: ...Vaikka ei niistä mikään huono ollu.

Millä ajalla keikkailun lomassa niitä uusia biisejä ehtii miettimään, ja miten sinä niitä teet? Tuleeko päähäsi vain spontaanisti joku melodia, vai alatko rakentelemaan riffejä, joista sitten katselet, mitä niistä syntyy?
- Joo, rupeen. Siis sitä kautta. Eniten tulee riffejä, kun kattoo telkkaria. Himassa mulla on yleensä aina kitara kädessä, kun katon telkkaria. Sitten siinä jotain pimputtaa, ja ihmettelee ja kattoo, että tämähän kuulosti mielenkiintoselta. Sit koettaa äkkiä pistää sen pätkän mankalle tai johonkin talteen ja menee alakertaan kotistudioon tekemään sitä paremmalla ajalla vähän eteenpäin. Mulle biisinkirjotus on hirveen kitaravetosta. Semmonen on aina hyvä biisi - eikä se oo aina edes välttämättä heviä - jossa on hyvä riffi. Kyllä se mulla lähtee kitara edellä.

- Ekan levyn tekemisestä tämä erosi niin, että oli enempi aikaa. Osasi valmistautua vähän paremmin ja ainakin osasi ruveta tekemään päässään jo kaiken maailman esituotannollisia asioita. Koska yks oli jo tehtynä, onhan se toinen aina jollain tapaa helpompi. Ei tee ehkä niin paljoa turhia asioita.

Kuinkas nyt on niin käynyt, että kun katsoo noita levyn säveltäjäkredittejä, levyn löysimmät biisit tuntuvat olevan P. Kilven käsialaa?
- No en mää tiiä, mää oon aina ollut tonne AOR-tyyliseen heviin ja hardrockiin kallellaan. Mut toisaalta, onhan toi eka biisi "Tie turvatkaa" ihan mun veisu ja onhan se nyt melkein vauhdikkain pala levyltä. Ne on semmosia mun näkösiä biisejä. Melodisuus ennen kaikkea, siitä mä diggaan. Ja toimivista kertseistä.

Kuinka laaja se P. Kilven AOR-maku sitten on, kuinka löysästä kuinka rankkaan heviin?
- Ehkä löysimmästä päästä on joku Dokken ja White Lion, ja sitten Priest ja Accept on älyttömän suuria vaikuttajia, joista oon aina tykännyt ihan helvetisti.
Taagen anti levylle on edelleen kaikki lyriikat? Mistä niitä ammennetaan?

Taage: Ei oo kaikki. Oonkohan mä tehnyt nyt sitten kuus tähän vai… ja laulumelodioita mä olen tehnyt neljään biisiin. Et ei noita sävellysjuttuja nyt siinä mielessä…

- Sanoitusten aiheet tulee mistä millonkin. Mulla lähtee kertosäkeestä se kaikki. Tulee semmonen riiminpätkä, kaks lausetta istuu yhteen ja niitä ruvetaan sitten rakentamaan siitä. Ne voi sit olla kyllä ihan mitä tahansa, mut pitäähän sitä kattoa, ettei tässä ihan kissanpennuista ja jäniksenpoikasista lauleskella. Ne tulee jostain. Telkkari on erittäin hyvä inspiraationlähde kyllä. Niin paljon tapahtuu typeriä ja hulluja asioita, että kyllä niistä aina jotain löytyy.


Olenko oikeassa, jos väitän, että Taage, laulat tällä levyllä vähän räkäisemmin kuin ekalla?
- Voi olla. Se on paikka paikoin vähän räkäsempää ja särmikkäämpää, mutta paikka paikoin se on taas vähän puhtaampaakin. Yritin tehdä vähän eri tavalla.
Pete: Sulla on tälle levylle jo helvetisti enemmän takana tota suomenkielistä hevitoistoa, joten kai siinä pystyy hieman artikuloinnilla ja omalla suorittamisella tekemään hiukan eri tavalla.
Taage: Niin, olihan siinä jo yks levy ja paljon keikkoja alla. Sitä tiesi jo vähän, millä tavalla sitä vetää, ja tuli jo jonkun tyyppisiä ajatuksia, millä tavalla hoitaa jotkut paikat ja mitä pistetään minnekin.


Teillä on aika mielenkiintoisia kytkyjä ja melko kekseliäitä te olette niitä käyttämään. Hevinkeliumin rahoituksessa oli tietääkseni seurakunnat mukana ja Kilven nykyinen levy-yhtiökään (MTG Musiikkituottajat) ei kyllä mikään hardrockin julkaisuun erikoistunut paja ole. Kuinka te onnistuttekin näin erikoisia kytkyjä käyttämään?
- Hevinkeliumia hoiti tämä entinen Shitter Limited -mies Jukka Miettinen, joka kustansi sitä aika paljon. Ei me kirkolta mitään rahaa saatu. Kyllä Miettinen makso sen Hevinkeliumin levyn täysin itte, Taage oikaisee vaillinaisesti läksynsä tehnyttä toimittajaa. - Jotain lupia piti kysyä kirkon keskusrahastolta, koska virsien musiikkiahan saa muuttaa miten paljon tahansa, mutta melodian täytyy olla täysin tunnistettavissa, eikä tekstejä saanu muuttaa.


Kilpi ei koskaan lähettänyt levy-yhtiöille ensimmäistäkään demoa. Pete valottaa nykyiselle levy-yhtiölle päätymistä:

- MTG tuli mun ja MTG:n tuotantopäällikkö Vekke Mäen kytkyn kautta. Vekke on perhetuttuja, ja siinä oli lähellä osaavat ihmiset, jotka pystyy pistämään levyn ulos. Mulle se nyt on ihan vitun sama, mikä se lafkan profiili on, kunhan homma toimii ja ne hoitaa sen oman ruutunsa. Me hoidetaan omamme, ja bändinä itse markkinoimme itseämme siinä määrin, että se joko kelpaa tai ei kelpaa. Sehän on ihan sama, vaikka Trio Niskalaukauksen keikat myisi Pieksämäen Banaani ja Video, kun asiakas kuitenkin tietää, mitä ostaa. Ei mua tollaset haittaa yhtään, niin kauan kuin homma toimii. Tietysti, onhan se uusi ja pieni yhtiö, joten resurssit on vähän puutteellisemmat, kun ei oo sellasii tahoja takana, kuin jollain isoilla multikansallisilla. Monta asiaa taas on paljon paremmin, kun tieto kulkee ja kaikki asiat on yhden puhelinsoiton päässä. Homma on paljon maanläheisempää ja joskus voi puhelinsoitolla saada jotain jopa oikeesti aikaseksi. Ei huku monien muiden artistien joukkoon - nytkin kun tämä levy tulee ulos, yhtiöllä on oikeestaan joka ukko fokusoitunut just tähän juttuun. Ei mulla oo moitteen sijaa.


Hyvinhän se on matsku kelvannut, kun sitä keikkaa on niin pirun paljon. Onko teillä tietoa, paljonko se ensimmäinen levy on myynyt? Ja joko keikkailemalla pääsee leivän syrjään, vieläkö te käytte päivätöissä?
Pete: Jossai viiden ja kymmenen tonnin välillä se on myynyt.
Taage: Yli viis, mutta alle kuus.

Eihän se ole paha ollenkaan.
Taage: Tämmöst musiikkia, ensimmäinen levy ja varsinkin suomen kielellä, niin sehän on helevetin hyvin itse asiassa.
Pete: Päivätöissä käydään, koska ei tuu rahaa keikkailusta yhtään. Menee tekniikan kuluihin, saatana. Mä oon konttorirotta.
Taage: Mä en oo missään töissä. Elättelen itteni kaiken maailman muilla keikoilla ja kyllä näistäkin nyt jotain tulee, mut kyllä keikkaa saa painaa.

Joko keikkamäärät ovat käyneet korpeamaan?

Pete: Ei vielä ainakaan. Meillä on onneks niin hyvä ryhmä. Meitä on kuus soittajaa ja aina neljä tekniikan ihmistä tien päällä. Hyvä ryhmä kun on, ei oo vielä alkanut korpeemaan. Ja sit sekin, kun tämä on vielä tavallaan uutta ja ihmeellistä, että omilla biiseillä saa kiertää tuolla ja saa tämmöstä vastaanottoa, joten kyllä ne on niin hienoja kokemuksia, että kyllä sitä vielä jaksaa ottaa vastaan! Kivahan sinne on lähteä. Toki se on taas kivaa tulla kotiinkin, mut sitten on taas kiva lähteä.



Yhteishenki pitää hengen yllä.
- Kyllä. Toki se on soittajanakin kiva, me kun on satsattu tuohon tekniikkaan, niin se on soittosuoritteenakin kiva, kun on ammatti-ihmiset ympärillä.
Taage: Tietty sitä aina välillä joskus väsyy, mutta se on lähinnä vain fyysistä rasitusta, mikä tulee siitä, että jos huutaa monta päivää viikossa, täytyy saada välillä huilatakin, mutta kyllä se yleensä ohi menee. Ääni ei oo vielä kokonaan lähteny, vaikka tottakai se aina välillä menee. Riippuu, montako niitä keikkoja on.
Pete: Ja me kun voidaan välillä juoda vähän viinaakin. Joskus on päässy niinki käymään.

No juuri sitä viinaa juomalla hevarit aina sekaantuvat toistensa bändeihin. Heavybändithän suunnilleen tunnetaan siitä, että kaikilla on jotain sivuprojekteja. Joko teitä on pyydetty sivusysteemeihin ja oheisviritelmiin?
Pete: Ei mua niinkään, mutta tuolla tuotantopuolella jotkut ovat ilmoittaneet halukkuudestaaan, että josko mä ehtisin heille äänittämön puolella toimiin ja tuottaa vähän, mutta on pitänyt niin kiireisenä, että ei oo mahdollisuus siihen ja perheteknisetkin kuviot täytyy hoitaa.

Taagellahan niitä toki on.
Taage: Joo, ja nyt on tullu muutamia sellasia soolotyyppisiä juttuja tämänkin kesän aikana tehtyä, että menee jonkin house-bändin kanssa johonkin baariin vetelemään jotain, yleensä heviä. Turussa pidettiin paikallisessa Downtown-ravintolassa sellanen Black Sabbath -weekend ja tommosta kaikkee. Tampereella on tullu rampattua aika paljon.

Paljonko sinulla oikein on ohjelmistoa, jonka osaat? Onko Taage Laiho kävelevä jukeboxi?
- Heh… ei sitä varmaan ihan niin voi sanoo. Kyl mä biisei osaan aika paljon silleen, että osaa melodiat, mutta ei kaikkia tekstejä voi millään muistaa, niitä on niin helvetisti. Jos joskus tulee tollasia keikkoja viikon varoitusajalla, kansiohan mulla on siellä mukana. Vetelee sit siitä, mitä ei muista.

Kuinka niitä voi osata niin paljon?
- Ne on semmosia biisejä, mitä on tullu kuunneltua jo 20 vuotta. Kyllä ne biisit muistaa, että miten sävelet menee ja noin.
Pete: Lihasmuistista!
Taage: Kun tämmösiä keikkoja on, mä teen semmosia boostauksia just ennen vetoja, että mä kuuntelen niin helvetisti niitä tiettyjä biisejä. Jos mennään tekemään jottain, mä pyydän CD:n niistä biiseistä, mitä tarvii opetella, kun ei välttämättä oo aina kaikkia biisejä ittellä. Sitä kuunnellaan helvetisti, mennään tekemään se keikka ja sitten se onkin siinä taas.
Pete: Jotkut laulajat tekee lunttilappuja. Niillä on lapussa säkeistöjen ensimmäiset rivit, ja niistä ne muistaa sit sen lopun.

Pete, sinulla on kitarasoundissa tosi paljon samaa, kuin mitä Queensrÿchellä oli 80-luvun lopussa…
Pete: Kiitos, tuo oli kauniisti sanottu! En ole tosiaan vertaamalla niitä kuunnellut, mutta se oli kiva kuulla. Oon kyllä aina tykänny Rychen tekemisistä. Hienoja biisejä ja mahtavia muusikoita. Ei ehkä sen jälkeen enää niinkään, kun DeGarmo lähti pois.

Onko se soundi tahallisesti luotu? Oletko haalinut ympärillesi tarkoituksella samoja laitteita kuin Queensrÿchellä on ollut, vai onko se vain soundi, joka tuntuu hyvältä ja sillä vedetään?
- Kyllä se on niin, että tämä on hyvä ja tällä vedetään. Oli mulla mitkä tahansa aparaatit edessä, kyllä mä jollain tapaa ruuvaan sieltä sen soundin, joka palvelee mua parhaiten.

Mistäs Taagen musiikkimaku rakentuu?

- No, Sabbath, Purple, Priest, Maiden… Manowar. Kyl niitä on aika paljon.



Vanhaa koulua pukkaa. Ei mitään tuoreempaa tule mieleen?

- Ei oikeestaan. Mä olen aikasemmin ollu äärimmäisen huono kuuntelemaan suomalaisia bändejä. Mä olen niitä koittanu täs kuunnella viime aikoina. Täytyy yrittää päästä vähän mukaan siihen, että mitä muuta täällä tehdään, kun ei oo oikeestaan tiennyt siitä. Mut pääpiirteissään samoja helvetin levyjä mä pyöritän kotona, mitä aina. Noiden coverkeikkojen myötä tulee kuunneltua kans niin paljon sitä samaa matskua uudestaan ja uudestaan.

Pete: Mäkin saatan ostaa vuodessa kolme levyä, jotka on kaikki julkastu viimestään vuonna -89 tai jottai, mut ostan vaan CD-painoksina, ettei tarvi enää vinyyliltä kuunnella. Pyöritän jotain vanhoja Accepteja himassa ja just 'Rychee. Emäntä meillä on oikeestaan se, joka saattaa pläjäyttää jonkun uuden levyn.

Tyypillisiä muusikoita, joita ei paljon uudet tekijät kiinnosta. Meinasinkin juuri kysyä, että kuinka se perhepoliittinen osasto suhtautuu, kun niitä samoja kirottuja levyjä on vingutettu jo 20 vuotta. Eikö se ala jo moiseen kyllästyä?
- No mut siis… aikanaan kun yksiin muutettiin, enempi sillä oli levyjä ja ne oli kaikki sellasia, mitä mää olin aatellu ostaa. Sit ei tarvinnu.

Justiinsa. Sen olin kuullut aikaisemminkin, että naidaan isoa rahaa, mutta ensimmäinen kerta tämä oli, kun levyhyllyn kanssa olen kenenkään kuullut menneen naimisiin…
- Juu, tämä oli semmonen. Ainakin Yngwien tuotannosta mulla oli kaks levyä, "Trilogy" ja mikä se yks ennen sitä oli, "Marching Out". Emännällä oli sit vissiin kaks seuraavaa. Hyllyt täydensi toisiaan, päällekkäisyyksiä ei ollut juuri ollenkaan. Meni ihan fantastisesti. Emäntä on ollu aina enempi musan kuuntelija. Mää olen sit aina kuunnellu, mitä se kuuntelee, ja huomannu, että onpa hieno riffi, ja lähteny sitten modifioimaan sitä.

Ahaa! Niinkö ne biisit syntyy?
- Kysy, miten ne jollain muulla syntyy.

Näinhän se on, kaikki musiikkihan on jo tehty. Minkä ikäisinä tulitte siihen johtopäätökseen, että nyt ollaan niin hyviä, että musisoimisen voisi ottaa työkseen?
Pete: Mää varmaan bänditasolla otin soittamisen työksi, kun koottiin kavereiden kanssa bändi lukion ekalla luokalla. Mitä sitä silloin ollaan, jotain 17.


Minkä niminen?
- Mikähän se nyt oli? Zenith. Venäläinen rannekello. Oltiin kauheita Peer Günt -diggareita. "Bad Boys are Heree" vedettiin niin perkeleesti. Kaikki keikan alotukset ja lopetusräminät oli plokattu. Sitten tuli intti, silloin mä en soittanu oikeestaan yhtään mitään. Intin jälkeen tehtiin ihan ex-tempore -humppabändi saman porukan kanssa, koska sen meidän porukan rumpalin mutsi täytti 50 ja päätettiin, että hoidetaan juhlakeikka pois. Se oli hauska koulu, siinä oppi hyvin biisien rakenteita ja noin. Sit se veny niin, että sitä tehtiin pari vuottakin. Sit mää lopetin sen, mää en enää jaksanu. Liityin sitten siihen Heavenly Groove -coverbändiin. Se on tota night club -osastoa, vedetään Earth, Wind & Fire'ii ja kaiken maailman diskojynkytyksiä. Pakolliset "Jumpit" sun muuta ja sit tehtiin näit yrityshässäköitä ja ruottinlaivakeikkoja. Se on ollu varmaan sit semmonen ensimmäinen ammattimaisempi bändi, tavallaan. Sivutulotyönä. Oisinkohan mä -94 menny siihen aikanaan. Siinä se mun historia oikeestaan onkin.

Taagella on Hevinkeliumia ja Altariaa ja Therioniakin.
- Joo, Hevinkelium oli ennen ja tuo Altaria-homma on tullu periaatteessa vasta Kilven jälkeen. Viime vuoden kesällä se Altaria-homma siihen tuli. Therionissa olin yhden keikan. Mulla olis ollut nyt kyl mahdollisuus lähtee tonne Therion-rundille, mutta mä valitsin tän Kilpi-systeemin tietysti, koska enemmän mä tässä olen mukana. Therionissa mä olen kumminkin pelkkä statisti ja täs ollaan jollain tapaa kumminki keulilla, ja kun on ollu tekemässä biisejä, Kilpi on enemmän kumminkin "oma".

Kuinka kauan olet Pete soittanut?
- Mä taisin olla 11 tai 12 vanha, kun sain ensimmäisen kitaran. Ja ihan itseoppinut oon. Ukon työkaveri opetti virittään, ja a-mollin ja äffän ja geen. Sen jälkeen kaikki on ollu hyvää. Ja sen kyllä kuulee!

- Mun ihan ensimmäinen soitin oli Valtola Oy:n urkuharmoni, joka on muuten vieläkin mun studion pöydällä. Mut en mä siitä sit niin lämmennyt. Ensimmäinen kitara oli joku helvetin huono, semmonen SG-kopio, aivan kauhee paska. Sai siitäkin sit jonkun innon, ja sit alettiin pikku hiljaa vaihtaa semmosiin, jolla pystyi ehkä jo soittamaan jopa vireisen soinnun.

Itsestäni tiedän, että ekoja kitaroita yleensä soiteltiin milloin minkäkinlaisten härpättimien, monesti jo pois heitetyn, mutta toimivan putkiradion läpi. Oliko sinulla sen SG-kopion aikana jo kunnon kaapit, vai mikä hilavitkutin sinulla oli?
- Joo, joo, Just näitä. Stereoiden läpi soitin. Mulla tais mennä aika kauan aikaa ennen kuin sain ensimmäisen jonkunnäköisen vahvistimen. Varmaan 3-4 vuotta tuli niiden stereoiden läpi soitettua, ennen kuin sain ensimmäisen styrkkarin. Tais olla Randall. Kamala transistoripaska.
Taage: Munkin ensimmäiset laulukamat oli Randallin kitaravahvistin.

Minkä ikäisenä Taage aloit laulamaan?
- -83 olin ihan ensimmäistä kertaa treenikämpällä ns. koelaulussa. Se oli kauhee rituaali niihin aikoihin. Sit siinä oli aika pitkä tauko. Mä olin bändissä kyllä, mut bändi ei treenannu koskaan. Ainakin puol vuotta meni silleen. Muistan vielä, sen bändin nimi oli Vendetta. Se sit tietty uuvahti. -84 vois sanoo, että aloin käymään treeneissä ja aloin opetella koko hommaa enemmän vakavissaan. Sit oli semmonen kuin Force ja sitä kesti joku puoltoista vuotta. Sit tuli semmonen Justice, sitäkin tehtii vuosi - puoltoista. Sit kun ne systeemit hajos, ruvettiin yhden Linkon Arin kanssa tekeen yhdessä. Sillä oli biisejä ja niihin rupesin sit jottai lauleskeleen. Neliraituri-Tascamin kanssa nauhoteltiin kaiken maailman ihmeellisiä härpätyksiä. Lähinnä sellasta aika AOR-matskua. Jossain vaiheessa tuli sellanen kuin VNF-niminen orkesteri, jonka kanssa ruvettiin tekemään keikkojakin, kierrettiin turkulaisia baareja. Oltiin just sen ikäsiä, että päästiin nuokkareiden keikoilta veke ja oikein baareihin soittaan.

- Sekin sit meni jossain vaiheessa, ja sit mulla oli tämmönen kuin Super Trouper, joka on tämmönen rock/disko-ryhmä, joka on tänä päivänäkin vielä olemassa. Kyllä mä edelleen teen niille juttuja, kun joku jonnekin tilaa. Miten nyt ehtii. Sitä tuli tehtyä kauan ja paljon. Sen kanssa tehtiin helvetisti keikkoja, se oli semmosta neljää vetoa viikossa, tosa 94-97 oli ihan saatanasti keikkoja. Sai kiertää pitkin poikin Suomea, ja käytiin me Mallorcallakin keikalla. Mentiin tekemään videoo sinne ja soitettiin yks keikka jossain paikallisessa baarissa. En tiä yhtään, mitä kautta se tuli. Oli muutenkin aika huuruinen reissu, en muutenkaan muista niin hirveesti siitä. Se on vähän semmonen orkesteri, että se tykkää viihtyä…

- Sit tuli tehtyy kaiken maailman hevicover-keikkoja. Trouper vei niin paljo aikaa 90-luvulla, että toi muu jäi vähemmälle.
Pete: Eka, missä mekin oltiin kimpassa oli se Iron Maiden-tribute.
Taage: Niin. Sit Trouperin jätkistä me tehtiin periaatteessa Hevinkelium ja tehtiin se levy pois -97. Siinä sit pääsi taas jotenkin tohon hevin syrjään enempi kiinni ja muisti taas juurensa. Sit se onki sen jälkeen ollut enemmän tota heviä. Sitä en osaa sanoo, tuleeko Hevinkeliumia koskaan lisää. Meillä oli vähän sellasia suunnitelmia tossa alkuvuodesta, että olis tehty, mutta nyt näyttäis, että ei välttämättä oikein keretä. Materiaaliahan olis tietysti hirveesti, siellähän on 600 virttä virsikirjassa. Ainahan sieltä yks levyllinen irtoo! Mutta se on duunina kuitenkin aika pitkä, että sen saa tehtyä. Toi eka kuitenkin tehtiin silleen heh heh -hauskanpitopohjalta, mutta jos sitä toista nyt rupeis tekeen, siihen pitäs tosiaan keskittyä puol vuotta ainakin, täysin aktiivisesti ja nyt se on tällä hetkellä ihan täysin mahdotonta. Ainakin mulle. Ja sit nää Kilvet ja Altariathan tässä jo tulikin.

Altariahan ei niin paljoa keikkaile, että sen kiireet ei paljoa aikaa syö.
- No eihän me nyt päästä, kun se Liimatainen (Jani, Sonata Arctica. -toim.) viuhtoo taas pitkin maailmaa. Kyllä siinäkin olis kai tarkotus ens vuonna alkaa taas tekemään. Katotaan nyt, se on niistä Pietarsaaren pojista (Marko Pukkila ja Tony Smedjebacka. -toim.) niin paljon kiinni.

Kilpi ei kuitenkaan ole ajatellut soittaa ulkomailla? Ruotsissahan olisi 550.000 suomalaista, että kyllähän siellä ihan markkinat olisi.
- Sano toi meidän keikkamyyjälle. Kyllä mä uskon, että mä osaan soittaa ihan missä maassa vaan!

Viimeiset sanat?
Taage: Niitä ei koskaan kannata sanoo, koska ne voi jäädä sun viimeisiksi. Rundi alkaa 2.10. ja toivottavasti nähdään mahdollisimman paljon ihmisiä siellä katsomassa ja kuuntelemassa.
Pete: Ostakaa meidän levyjä paljon! Ja tulkaa keikoille. Sinäkin! Käykää keikkapaikat kattoon www.kilpi.com:ista.
Taage: Tai www.kingfooentertainment.fi.
Pete: Niin, siellä ne voi olla paremmin ajan tasalla. Sieltä me itekin katotaan, missä pitää milloinkin olla!
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

II Taso
KOTIPAIKKA
Turku

JÄSENET
Taage - laulu
Pete - kitara
Jane - basso
Alba - kitara
Kukkis - koskettimet
Janne - rummut


DISKOGRAFIA
Nerokasta Ikävää CDS 2003
Sähkönsinistä Sinfoniaa 2003
Sielut Iskee Tulta CDS 2004
II Taso 2004
© Imperiumi MMVII. Haastattelu: Mape Ollila   Kuvat: http://www.kilpi.com
http://www.kilpi.com Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5657 Palaa »
Bookmark and Share