Pain Confessor


Hämeenlinnasta ponnistava melo-thrash –pumppu Pain Confessor on taatusti yksi vuoden mielenkiintoisimmista debytoijista. Syyskuun 8. päivä julkaistavaa albumia Turmoilia on lämmitelty etukäteen maaliskuussa julkaistulla Poor Man´s Crown -singlelohkaisulla. Bändi julkaisi hiljattain myös kotisivuillaan mp3-singlen kappaleesta Soul Eraser. Kivun tunnustajat kävivät elokuun lopulla heittämässä keikan Oulun Jalometallissa, jolloin avautui tilaisuus viettää juttutuokiota koko bändin voimin kodikkaassa keikkabussissa. Bändi oli juuri saapunut keikkareissullaan Jyväskylästä Lutakon hornankattilasta ja äijät valmistautuivat Oulun keikkaan rattoisissa tunnelmissa. Kysymyksiin vastailivat pääosin kitaristit Vesa ”Wesleyer” Säkkinen ja Tuomas Kuusinen sekä basisti Mikko Kivistö ja laulaja Markku Kivistö.

Lähdetäänpä liikkeelle ihan alkutekijöistä, eli milloin Pain Confessor on perustettu?

Vesa: Elokuu 2002. Silloin kesällä aloiteltiin.

Markku: Joo, pari vuotta sitten loppukesästä. Viimeinen jäsen tuli vähän sen jälkeen.

Viime aikoina pinnalle on noussut uusia suomi-thrash -bändejä, ja vanhemmatkin nostavat päätään. Voidaanko sanoa, että Pain Confessor on tätä samaa jatkumoa? Vai miten Pain Confessor sai alunperin alkusiunauksensa?

Tuomas: Eihän me alunperin lähdetty tekemään thrashia. Silloin kun ruvettiin bändiä pykäämään kasaan, pointtina oli, että soitetaan sellaista melodisempaa mättöä.

Mikko: Perustettiin jätkien kanssa sellainen projekti, jossa saadaan vähän terapiaa omista hommistamme. Yhtäkkiä se kävikin sitten näin.

Tuomas: Taustalla oli, että kaikki soittivat asennusmättöä, paitsi Säkkinen. Siitä asennuksesta piti oikeastaan päästä eroon.

Vesa: Mä soitin rokkia ennen kuin tulin tähän bändiin.

Markku: Nuorempana tykkäsin just tällaisesta melodisemmasta musiikista. Sitten kun bändi soitteli asennusmättöä pitkän tovin, eikä bändi edennyt mihinkään, ajateltiin, että pistetäänpäs tällainen pumppu kasaan ja eikun puhelimet soimaan. Ja sitten Diablon hevisaunassa nähtiin toi tuutti-Säkkinen tuuttiansa näyttelemässä. Siitä se sitten lähti.

Vesa: Se on minun mielestäni erittäin hieno homma, miten nopeasti meillä on kaikki loksahtanut kohdilleen. Eka treeneissä, kun koko jengi oli koolla, se lähti heti toimimaan. Eka biisi tehtiin juuri samaisissa treeneissä.

Tuomas: Eka biisi päätyi myös levylle.

Mikä biisi onkaan kysessä?


Tuomas: Hollow Souls.

Jatketaan syntytarinalla…

Mikko: Se oli erittäin nastaa, kun ruvettiin kehittämään tätä hommaa. Vesa-mies tuli orkesteriin, ja me oltiin Tumpin kanssa käyty soittelemassa, mutta ei ollut valmiita biisejä. Vesalla oli hyvät pohjat paristä biisistä ja niistä molemmat on levyllä.

Tuomas: Syy on varmaan siinä, kun Vesa soitti aiemmin rokkia, sillä oli niitä heavy-biisejä kertynyt.

Mikko: Patoutuneena himassa vetelee heviä. (naurua)

Vesa: Ennen Hämeenlinnaa mä asuin Seinäjoella. Kaikki kunnia Seinäjoelle. Se on erittäin elävä kaupunki musiikillisesti, mutta siellä ei ollut hevipiirejä. Ei saatana nimeksikään. Vain jotain saatanan poikkitaiteellista post-groovea.

Seinäjoellahan olisi ollut hyvä mennä tangon tahdeissa.

Vesa: No niin justiin. Tangoa.


Miten bändin kokoonpano on muodostunut? Aluksi ilmeisesti sukulaissuhteiden kautta?

Markku: Joo, me Kivistöt ollaan veljeksiä.

Mikko: Ja sitten Laihasen Pasi, meidän kosketintaiteilija, on meidän rumpalin Mikon eno. Me veljekset ja Laihasen Mikko muodostettiin aikoinaan sellainen Nonsliplevel–orkesteri. Tuomas oli mukana toisena kitaristina. Silloin päätettiin, että ruvetaan vetämään sitä melodista materiaalia. Säkkinen tuli siis sitten mukaan kuvioihin hevisaunan kautta.


Miten päädyitte levy-yhtiöönne Megamanian/ Johanna Kustannuksen leipiin? Megamaniahan ei perinteisesti ole ollut raskaampaan musiikkiin suuntautunut yhtiö.

Vesa: Heitettiin promo, sieltä otettiin yhteyttä. Niin yksinkertaista se oli. Me heitettiin tosi paljon promoja ympäriinsä moniin lafkoihin. Muutama otti kyllä yhteyttä, mutta Megamania teki sitten parhaan tarjouksen.

Tuomas: Eräs ulkomainen levy-yhtiö teki myös melko hyvän tarjouksen. Mietittiin siinä sitten, että mennäänkö sinne vai mennäänkö Megamanialle. Mutta Atte (Blom) tarjosi niin hyvät lounaat, että mentiin sitten Megamanialle (naurua).

Poor Man´s Crown –single julkaistiin maaliskuussa ja hiljattain julkaisitte kotisivuillanne mp3-singlen biisistä Soul Eraser. Mistä saitte idean julkaista biisin netissä?

Vesa: Webmaster Tuomas Kuusinen...

Tuomas: Atte soitti ja sanoi, että ennen levyä olis hyvä tehdä vielä toinenkin sinkku. Me ajateltiin sitten ehkä vähän epäitsekkäästi, sillä eihän me olla saavutettu vielä oikeastaan mitään. Se olis tuntunut paskalta, jos oltais ruvettu vielä rahastamaan toisella sinkulla. Näin saatiin parhaiten homma toimimaan, että annetaan rehellisesti yks biisi etukäteen kuunneltavaksi yleisölle. Kyllä mä ainakin itse tykkään kuulla jotain bändiä ennen kuin mä tutustun siihen paremmin. Netistä kun imppaa biisin, helpoiten saa kuvan, millainen bändi on kyseessä. Meidän biisit tosin ovat aika tavalla erilaisia, joten siitä biisistä saa vain yhdenlaisen kuvan.

Onko tavoite onnistunut tämän mp3-singlen osalta?

Vesa: Palaute on ollut todella vilkasta.

Tuomas: Ja keskimäärin helvetin positiivista. Sen sinkun myötä kävijämäärät meidän kotisivuilla tuplaantuivat. Todella positiivisesti se sai huomiota.

Vesa: Markkinointikanavana web on ollut meille alusta lähtien todella tärkeä. Siinä mielessä tuo single on ollut ihan luonnollinen jatkumo.

Tuomas: Voisi sanoa, että kukaan ei tietäis meitä, jos ei olis internetiä.

Esiinnyitte kesällä mm. Tuskassa ja Nummirockissa. Miten bändi, joka ei ole vielä edes albumia julkaissut, pääsi tämän tason tapahtumiin mukaan?

Markku: Markkasen Jouni vaan soitti Säkkiselle, että tuletteko soittamaan Tuskaan. Nummirockiin päästiin suoraan meidän keikkamyyjän Dex-viihteen kautta. Koskaan ei olla itse lähetetty mitään mihinkään suuntaan. Aina on tullut puhelinsoitto tai iimeiliä.

Vesa: Hämeenlinnan ulkopuolella esiinnyttiin ensi kerran, kun Nalle Österman hommasi meidät Helsinkiin keikalle. Tällaista suusta korvaan –menetelmää se on ollut.

Mikko: Niin ja Heleniuksen Jussi hommasi meidät Turkuun.

Tuomas: Terveisiä vaan jätkille.

Entä minkälaista keikkashowta yleensä vedätte? Teillä ei tietääkseni ole ainakaan mitään miekka/ veri –teemoja?

Mikko: Ei todellakaan. Asenne on se, että lauteille kun astutaan, tavoitteena on, että pannaan paikka matalaksi. 110 rosenttia lasissa.

Tuomas: Niin tai 120 %.

Vesa: Kato keikka ja päättele siitä. Sinne mennään esiintymään. Laiterunkkarit ja tekniikkahiplaajat saa mennä katsomaan jotain muuta keikkaa. Soitetaan biisit mahdollisimman hyvin ja meininki täytyy olla koko ajan päällä.

Mikä on suosikkimusiikkianne bändihommien ulkopuolella?

Mikko: Martti Servo on ainakin yks metallin ulkopuolelta. Laihasen Mikolla on Fröbelin Palikat, kun sen poika tykkää niistä. Mikkokin on siihen sitten tykästynyt. Onhan näitä...

Juurikin näin. Uskoo ken tahtoo. Entä metallimusiikin sisältä?

Mikko: Niitä on kyllä niin paljon...

Markku: Niitä on kyllä vituiks asti. Sanotaan, että minä tykkään Slayerista ja muut jostain muusta.

Vesa: Viime aikoina, mitä itse oon metallin puolelta kuunnellut, on Hypocrisy. No se ei oo metallia, se on hardrockia. Aika vähän tulee himassa kuunneltua sitä, mitä soittaa. Mieluummin kuuntelee jotain muuta. Kesän levy on ehdottomasti ollut Deep Purplen Purpendicular.

Tuomas: Mä sanon Goatlord. Goatlord on metallia!

Entä minkä sortin metalli ei iskeydy teidän kalloihinne?

Tuomas: No Linkin Park ei ainakaan.

Vesa: Pom pom pom pom. Just nämä Limp Bizkitit sun muut muka nu-metal –bändit. Voi vittu!

Markku: Ja siihen lisukkeeksi vielä tää vitun Suomi-räppi tai yleensäkin räppi. Tai sitten metallimusiikista just tää Linkin Park ja mitä näitä nyt on ihan vituiks asti. Hyi helvetti!

Siirrytään seuraavaksi hieman syvällisempään asiaan. Millaisena koette metallin olemuksen ja mitä metallimusiikki merkitsee teille?

Vesa: Se on ensisijaisesti harrastus, mutta minulla ei henkilökohtaisesti päivääkään mene, ettenkö kuuntelisi musiikkia ja ensisijaisesti se on metallia. Toivoisin, että harrastuksesta tulisi myös elämäntyö. Tietysti se tällä hetkellä on vasta harrastustasolla ja ihan hyvin menee. Mutta sanoisin näin, että tuskin ilman metallia olisin näin ihana ihminen kuin nyt olen.

Tuomas: Mä otan sen aika paljon vakavammin. Varsinkin sanoitusten kirjoittaminen on mulle sellainen asia, että siihen pystyy purkamaan paljon asioita. Jos mä en pystyis sitä tekemään, olisin varmaan joko hirressä tai linnassa. Jos jokin on purkautumiskeino niin mätön soittaminen. Siitä lähdetään.

Mikko: Se on sellainen terapia. Rakas harrastus, jota on aina tykännyt tehdä. Sellainen homma, mistä haluaa joskus saada leipänsä. Kaikilla muusikoillahan on se samainen haave.

Vesa: Tänään saatiin pyttipannua ja eilen lasagnea. (naurua)

Markku: Vittu, metalli on täyttä elämää. Joka päivä mielessä. Vitun hauskaa hommaa.

Pain Confessor ei varmastikaan ainakaan vielä tuo teille sitä tarvittavaa leipää pöytään, eli minkä alan töissä pyöritte? Vesa toimii kuulemma ainakin opettajana.

Vesa: Joo, mä oon opettajana puolet ajasta ja toisen puolen oon mainostoimisto Poster Imagessa.

Markku: Kyllä sitä metallia tarvii kantata, että rahaa tulee.

Mikko: Mä oon töissä kiinteistöpuolella.

Pasi: Mä oon yksityisyrittäjä. Raaka Rakennusmies. (naurua).

Mikko: Ja meidän rumpali Mikko rakentelee Suomen sotavoimille sähköjä noihin Pasi-vaunuihin. Tuomas taas on niin sanotusti opiskelija.

Parin tunnin päästä edessä keikka Oulun Jalometallissa. Millä mielin lähdette lavalle?

Vesa: Tää on melkein kuin kotikentälle tulis. Vähän pelottaa ja jännittää. Onneksi on astmapiiput mukana. Mutta tosi hyvä fiilis. Meillä on ekaa kertaa kaksi peräkkäistä keikkaa, elikkä tien päällä pitempään. Voin myös kertoa, että basistimme Mikko Kivistö on viihdyttänyt meitä tänä päivänä poikkeuksellisen paljon. Jopa niin paljon, että on pitänyt paskalla juosta, kun on mahaan sattunut yltiöpäinen nauraminen.

Mikko: Tämä mies on sellainen, joka tarvittaessa hommaa keikkabussiin vaikka tasavallan presidentin.

Vesa: Jopa tasavallan presidentin. Mahtava reissu tähän asti. Nyt pääsee tykittämään intoa pinkeistä Oulun helvetin hienolle metalliyleisölle.

Markku: Mikäs meidän kiertueen nimi taas olikaan?

Vesa: Northern Exposure!

Irtoaako vielä jotain loppukommenttia?

Mikko: Rip to the max or not at all!

Tuomas: Eli soitetaan täysillä tai ei ollenkaan.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Turmoil
KOTIPAIKKA
Hämeenlinna

JÄSENET
Markku Kivistö - laulu
Tuomas Kuusinen - kitara
Vesa Säkkinen - kitara
Mikko Kivistö - basso
Pasi Laihanen - koskettimet
Mikko Laihanen - rummut


DISKOGRAFIA
Turmoil 2004
Poor Man´s Crown CDS 2004
© Imperiumi MMVII. Teksti: Tero Lassila   Kuvat: Miikka Tikka (promo) & Tero Lassila (live)
http://www.painconfessor.com Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 7489 Palaa »
Bookmark and Share