|
Elenium ei ole Suomessa vielä erityisen hyvin tunnettu nimi, vaikka yhtye aloitti kivikkoisen taipaleensa jo vuonna 1995. Pitkän työn ja periksi antamattomuuden tuloksena julkaistiin loppuvuodesta 2003 yhtyeen debyytti, For Giving – for Getting. On siis aika kysellä hieman Eleniumin kuulumisia levyn oltua jo hetken aikaa pihalla.
Elenium-yhtyeen haastattelu alkaa hyvissä merkeissä. Yhtye ja haastattelija puhuvat heti pöytään päädyttyään miltei vartin, no, mistäs muustakaan kuin tisseistä. Kuin salaman iskusta ovat kaikki yhtyeen edustajat, vokalisti Jukka, basisti Tuomo sekä kitaristi Kasperi, äänessä kertomassa eri elokuvista, jotka kertovat tästä aihepiiristä. Pian keskustelu silti siirretään itse aiheeseen, Eleniumiin sekä yhtyeen uuteen levyyn (vaikka haastattelun aikanakin puhe siirtyy uhkaavasti naissektorille).
|
 |
ANTEEKSIANNETTU JA UNOHDETTU
|
|
Eleniumin ura on jo varsin pitkä, vaikkei nimi vielä olekaan kovin suurelle yleisölle tuttu. Bändin perustukset valettiin silti jo vuonna 1995, ja sittemmin yhtyeellä on ollut ties minkälaista vastoinkäymistä. Jäseniä on eronnut, levy-yhtiö osoittautunut jonkin kaverin kouluprojektiksi ja soittimet ovat vielä kaiken kukkuraksi hukkuneet paskaan (kyllä, aivan konkreettisesti). Näin rankkojen vuosien jälkeen nyt alkaa tuntua yhtyeen mielestä siltä, että homma kantaa jo hedelmää, siitä todisteena alkuvuodesta Rage of Achilles -levy-yhtiön kautta julkaistu täyspitkä For Giving – For Getting. Tätä mieltä ovat kaikki läsnä olevat yhtyeen jäsenet.
|
|
J(ukka): Nyt tuntuu koko ajan siltä, että alkaa hiljalleen kannattamaan.
|
|
T(uomo): Ei se silti vieläkään ole lähtenyt käyntiin aivan sillä tavalla kuin olisi toivonut ja odottanut. Saatiinhan tässä se eka levy pihalle.
|
|
J: Tenavasta asti tässä on odoteltu, että päästäisiin tekemään levy. Nyt se on toteutunut ja ei siitä sen ihmeempää glooriaa saatu, eikä kyllä odotettukaan. Levystä on tullut hieman ristiriitainen palaute.
|
Levyyn todellakaan ei ole osattu oikein suhtautua kaikissa medioissa. bändin mukaan yritys levyä tehtäessä oli kova, ja kaikki juuri ennen levytystä tapahtuneet vastoinkäymiset kuuluvat tuotoksella. Lisäksi yhtyeen mukaan mediat eivät oikein ole tienneet, miten levy tulisi luokitella, minkä vuoksi välillä arviot ovat menneet laidasta laitaan.
|
|
T: No olihan meillä vähän ristiriitaiset tunteet jo itselläkin tuon levyn tullessa, koska meillä tuhoutuivat kaikki kamat juuri ennen levyn nauhoitusta ja siinä oli aivan hirvittävästi säätöä ennen studioon menoa. Oli kammottava stressi ennen studiota ja studiossakin, koska meillä ei ollut kuin kaksi viikkoa aikaa tehdä tuollainen progressiivinen levy. Oli sen verran kunnianhimoinen projekti, että ehkä aikaa olisi sittenkin pitänyt varata kaksi kuukautta.
|
|
J: Parhaimmillaan studiossa oltiin 22 tuntia putkeen. Aamu-tv:n chattia vaan katseltiin pitkän yön päätteeksi ja läheteltiin viestejä sinne. ”Näytä juontaja klunssia”. Juontaja oli nainen. Kiirettä kyllä piti sen pari viikkoa.
|
|
K(asperi): Ja lisäksi oli älytön helle, mentiin studioon just Tuska-viikonloppuna.
|
T: Niin, joutui missaamaan Tuskankin, ja tarkkaamossa oli +35 astetta lämmintä. Mutta olihan Nino (Laurenne, miksaaja) hankkinut sinne tuulettimen ja Mocca-masterin, joten oli sentään jotain edes, tilittää Tuomo ja jatkaa.
- Mutta siis kysymykseen palataksemme ristiriitainen palaute on johtunut varmasti siitä, että ihmiset ovat kovasti yrittäneet kategorisoida musiikkiamme, ja ovat epäonnistuneet siinä useimmiten. Meitä on verrattu Pestilenceen, Alchemistiin, HIMiin. Jossain meitä on leimattu gootiksi. Se on ehkä positiivista, ettei aivan suoraan verrata Children of Bodomiin, vaikka niitäkin vielä tulee. Amorphikseen verrataan myös sen vuoksi, että sen nimen mainitsimme saatekirjeessämme aikoinaan. Se oli aikoinaan se juttu, miksi tähän lähdettiin, muttei enää niinkään kova vaikuttaja.
|
|
J: Kyllä mä pidän tuosta levystä. Siellä on mukana juttuja, jotka olisi toki voinut jättää poiskin, mutta turha sitä on tässä vaiheessa spekuloida. Kyllä minä silti seison täysin levyn takana.
|
|
K: Kyllä se hyvää tavaraa on, se ei ole vain ehkä kokonaisuutena niin tiukka.
|
|
T: Ja siitä jouduttiin tiputtamaan yksi biisi kokonaan poiskin.
|
Levyn hajanaisuuden yhtyeen pojat kirjaavat sen syyksi, että levyn biisit ovat hyvin erityyppistä materiaalia.
|
|
T: Eka biisi on suoraviivaista menoa ruotsihengessä, seuraava progeilua, ja kolmannessa on jo hempeilyä. Siinä vaiheessa kahdesta ekasta biisistä pitänyt ihminen voi painaa jo stoppia.
|
|
J: Vaikka se ehkä musiikillisesti saattaakin olla hajanainen, lyyrinen tematiikka seuraa kyllä ihan täysin omaa polkuaan, eikä poikkea ollenkaan siitä. Periaatteessa kyseessä on teemalevy, vaikka sitä ei mitenkään alleviivata.
|
 |
T: Mutta noita arvosteluja seuratessa huomaa sen, että ne, jotka ovat malttaneet kuunnella levyn lävitse useammin kuin kahdesti, ovat alkaneet löytää sieltä paljon erilaisia juttuja sekä ymmärtää levyn luonteen.
K: Ja tuo levy oikeasti vaatii minimissään viisi kuuntelua, että se lähtee purkautumaan.
T: Ja ne, jotka ovat kuunnelleet, ovat innostuneet levystä. Parilla kuuntelulla ihmiset ovat vain jääneet hämilleen.
J: Teknisesti sieltä paistaa kiire läpi.
T: Ja me ollaan ihan saatanan kriittisiä, suurin osa tehdyistä riffeistä saattaa tuhoutua seuraavana päivänä. Tietty realismi pitäisi olla mukana tuossa puuhassa, helposti sitä saattaa ruveta viilaamaan jotain totaalisen epäolennaista.
|
Yhtyeen jäsenet eivät halua lähteä spekuloimaan, miltä ”For Giving – For Getting” olisi mahtanut kuulostaa, mikäli yhtäkään vastoinkäymistä ei olisi yhtyeen polulle tullut, taikka studioaikaa olisi varattu enemmän.
|
|
T: Turha sitä on spekuloida. Vitutusta olisi ollut vähemmän. Nyt levylle tuli yllättävän kylmät ja raskaat soundit. Vitutus saattaa paistaa lävitse jopa ehkä positiivisesti.
|
|
K: Jouduttiin tuon levyn kanssa tekemään kyllä mahdottomasti kompromisseja.
|
|
J: Jos aikaa olisi ollut, se ehkä olisi saattanut mennä taas hinkkaamiseksi, mutta sanotaan näin, että ne levyn rokkaavat kohdat olisivat kyllä moninkertaistuneet.
|
|
K: Seuraavalla levyllä keskitytään enemmän groovaavampaan ja rankempaan materiaaliin. Ne jutut, jotka toimivat tällä levyllä, tulevat olemaan entistä vahvemmin mukana seuraavalla levyllä. Kyllä tästä prosessista on opittu melko tavalla.
|
Kuinka pitkältä aikaväliltä nuo kappaleet sitten ovat? Jos materiaali on useamman vuoden ajalta, sehän aiheuttaa hyvin usein hajanaista tunnetta levylle.
|
|
T: Pari biisiä ovat vanhoja, mutta mehän ei otettu edes yhtään kappaletta siltä 2002 –demolta tälle levylle, joten melko tuoreesta materiaalista on kyse.
|
|
J: Uuden ja vanhan kappaleen käsite voi olla vielä hämärä tässä tapauksessa. Uusikin biisi voi olla sellainen, että se on kirjoitettu pari vuotta sitten, hyllytetty, ja sitten taas kaivettu esiin ja sovitettu uuteen uskoon, ja siitä on tullut siten kokonaan uusi tekele.
|
|
K: Lisäksi yhtyeessä on kolme ihmistä tekemässä riffejä, jolloin musiikista tulee väkisinkin hieman jakautuneen kuuloista. Lisäksi meillä ei ole mitään karsinaa, että mikä voi olla Eleniumia. Kaikki hyvän kuuloinen materiaali kelpaa. Siinä mielessä meidän ehkä pitäisi tehdä ensin se viisi levyä, ennenkuin ihmiset tajuavat, että meillä on oma tyyli, vaikka se ehkä hieman sekavan kuuloinen onkin.
|
|
T: Ja livenähän me panostetaan tuohon rankempaan meininkiin. Livenä on pakko säilyttää intensiteetti, ei voi paljoa fiilistellä. Etenkin kun settiaikaa on usein alle tunti, ei paljoa ehdi slovareita soittaa.
|
Vaikka Eleniumin musiikki onkin progressiivisen oloista, yhtyeellä ei Tuomon mukaan ole vaaraa joutua luokitukseen ”muusikoiden musiikki”.
|
|
T: Ei missään nimessä, suoraviivaisempaan ilmaisuun tässä ollaan menossa kaiken aikaa. Ei sieltä ikinä lähde ne tietyt laivamusiikkivaikutteet pois.
|
T: No bossanovaa! Jyystöä kolme minuuttia ja sitten ruotsinlaivakomppia. Housebändiksi Silja Linelle.
K: Välillä kun on ollut vaikeata, ollaan mietitty Yölintu-orkesterin perustamista, jolla tämän heavyn soittamisen voisi rahoittaa.
T: Näkeehän sen jo E-Typestä, että hevillä ei itseään elätä, piti hevarin ryhtyä väsäämään tanssimusiikkia.
|
Miten tuo levyn nimi on juontanut juurensa? For giving – for getting on yksi mielenkiintoisimmista sanaleikeistä vähään aikaan. Viittaako tämä myös levyn sanoitukselliseen teemaan?
|
|
J: No siinä on taas monta juttua päällekkäin. Antaa – ottaa, unohtaa ja antaa anteeksi. Se on sitä ympärillä olevaa arkista paskaa.
|
|
T: Me ollaan niin näsäviisaita, että varmasti kaikista sanoituksista löytyy jotain ”nokkelia” sanaleikkejä.
|
|
J: Mitäpä tuosta voisi sanoa? Minusta itsekkyys on hyvä teema. Olen miettinyt sitä muutaman vuoden, olen hullaantunut yleiseen uskonnon dissaamiseen ja yleiseen pakkoon ottaa itselleen jokin ohjenuora. Sen jälkeen löytyy se ns. todellinen ohjenuora, eli itsekkyys. Pidin siitä paljon.
|
|
T: Kaikki loppujenlopussa toimivat itsekkäistä motiiveista eri tilanteissa. Vaikka ostat tyttöystävällesi kimpun ruusuja, jotain sä siinäkin haluat.
|
|
J: Raa’alla perusperiaatteella mennään. Loppujenlopuksi mitä väliä sillä on, millä perusteella ihminen toimii.
|
 |
Eleniumin historia on hyvinkin värikäs. Bändi on jopa toipunut siitä, että yhtyen pääasiallinen biisien kirjoittaja, Okko, poistui yhtyeestä vuonna 1999. Elenium silti toipui tästä menetyksestä ja palasi takaisin hyvinkin erilaisen kuuloisena yhtyeenä.
T: Vuonna 1998 julkaistiin sinkku yhden pienen suomalaisen levylafkan kautta. Silloin jo näytti, että hommahan saattaa lähteä käyntiin. Saatiin SFPerkeleestä kovat arviot, oli haastattelua ja muuta, mutta se levy-yhtiö osoittautuikin jonkun medianomiopiskelijan luomukseksi, ja se sinkku oli periaatteessa hänen lopputyönsä. Sen jälkeen sitä ei enää kiinnostanut. Meidän kitaristilla meni vähän mielenkiinto siinä vaiheessa, ja lopulta tuli pieniä musiikillisia sekä henkilökohtaisia erimielisyyksiä, jonka jälkeen se lähti.
|
Jos kyseinen ihminen olisi vielä bändissä mukana, kuinka erilainen yhtye Elenium olisi?
|
|
K: Ihan saatanan erilainen. Se kaveri teki silloin suurimman osan biiseistä, ja me muut tuotiin vain satunnaisesti riffejä. Sittemmin päävastuu siirtyi lähdön jälkeen meille, ja musiikista tuli huomattavasti kierompaa. Aikaisempi materiaali oli tavallaan paljon suoraviivaisempaa ja perusmeininkiä.
|
Oliko Elenium vuosimallia 1998 sitten paljon perinteisempi heavy-yhtye?
|
|
T: No laulu oli paljon blackmetallisempaa. Ehkä se oli hieman enemmän Bodom-tyylistä, mutta enemmän keskitempoista. Kyllä se silti Eleniumiksi tunnistaa.
|
Monen vuoden taistelun jälkeen yhtyeen mukaan oli ukomattoman upeata saada vihdoin se levydiili. Yhtye päätyikin nyt jo hiljaisemmalle liekille siirtyneeseen Rage of Achilles -levy-yhtöön monien muiden suomalaisnimien seuraksi. Diili irtosi Tuomon mukaan loppujen lopuksi aika nopeasti.
|
|
T: Ollaan Omnium Gatherumin kanssa oltu tekemisissä vuodesta 1996 lähtien, ja ensin he saivat sieltä sopimuksen. En tiedä, olivatko he sitten edesauttaneet vielä asiaa meidänkin kohdalla. Sopimus tuli aika nopeasti ja Duncanilla (Rage of Achillesin pomo) oli vielä aika kiire meidän kanssa. Tällä hetkellä asiat taas eivät olekaan pelkästään aurinkoisia. Duncanilla on iskenyt vauhtisokeus ja mies on signannut suomalaisia yhtyeitä parin bändin kuukausivauhtia sekä julkaissut tavaraa samaan tahtiin. Siellä ovat rahat loppu ja seuraava levy ei tule enää Rage of Achillesin kautta. Olemme purkamassa sopimustamme.
|
|
K: Tämän bändin kanssa tämä paskalista näyttää vain jatkuvan ja jatkuvan.
|
|
T: Eleniumin kanssa on kyllä mennyt kaikki mahdollinen reisille. Kun on yhdeksän vuotta hakannut päätä seinään, olisi tyhmää lopettaa juuri nyt.
|
|
J: Ei se seinä tunnu enää niin kovalta.
|
|
T: Ihmeellistä on jo se, että kun kuultiin treenikämpän tuhoutuneen, ensimmäinen reaktio oli vain nauraa. Ja nyt kun kuuli tästä Ragen tilanteesta, sama juttu.
|
|
J: Mutta musiikin tekeminen jatkuu joka tapauksessa, oli Rage mukana tai ei.
|
|
T: Ja tietyllä tavalla luulen, että tuo on hyvä asia. Rage on hoitanut asiat hyvin, mutta resurssit ovat rajatut.
|
|
K: Ja turha alkaa nyt spekuloimaan, mutta ehkä he olisivat voineet keskittyä pienempään määrään bändejä ja niiden promotoimiseen, ehkä niiden myyntikin olisi ollut parempi.
|
|
T: Näytti, että Ragella oli asiat hyvin, koska heillä on paljon suomibändejä, jotka olivat saaneet hyviä arvosteluja. Varmasti se yhtiö olisi kasvanut, mutta ei.
|
|
J: Rage keskittyy taas julkaisemaan enemmän garage-meininkiä ja vain Englannissa, joten tämä kokeilu metallin puolelle oli tavallaan hyppy ja putoaminen. Olisihan tuollakin lafkalla ollut potentiaalia vaikka millä mitalla jos kärsivällisyys olisi liittänyt.
|
|
T: Ei Euroopan hallitsevaksi metallilafkaksi nousta tuosta vain. Jakelussakin meille selvisi, että suurimpaan osaan kauppoja eivät Ragen levyt kulkeutuneet. Anttiloihin ei oteta muita kuin Spinen taikka Kråklundin julkaisuja. Swallow The Sunin levyä ei kuulemma otettu Stockmannille myyntiin. Sieltä kysyttiin, että jos tämä kerran on hyvää, miksi se ei ole Spinellä? Ikävää, että homma menee monopoliksi, homma on muille suomibändeille välillä hieman vaikeata.
|
Elenium oli kaavailemassa Omnium Gatherumin, Amoralin sekä parin muun yhtyeen kanssa yhteistä Ragefest-kiertuetta. Kaikkien bändien ilmeisen yhteisenä nimittäjänä oli juuri tuo levy-yhtiö. Miten rundille nyt tapahtuu emoyhtiön ollessa vähintäänkin lamaantuneessa tilassa.
|
|
T: Se tulee tapahtumaan edelleen, keksimme sille vain uuden konseptin. Turha sitä on pitää Ragefestinä, ellei kyseessä ole sitten hautajaiset.
|
|
J: Näiden mukanaolevien bändien yhteismeininki on alkanut ennen Ragea ja tulee jatkumaan myös sen jälkeen. Nimi tuli vain lähinnä tuosta yhteisestä levy-yhtiöstä. Amoral, Omnium Gatherum ja Elenium on ollut semmoinen pyhä kolmiyhteys jo melkoisen pitkään, ja se on siitä sitten jakautunut.
|
|
T: 2002 meillä oli ensimmäinen yhteinen keikka Kotkassa, ja henkilökemiat vain toimivat niin hyvin, että päätettiin keikkailla enemmänkin yhdessä.
|
|
K: Otettiin vähän ohrapirtelöä.
|
|
T: Mutta Ragefest on nyt toistaiseksi vielä nimeämätön tässä vaiheessa. Keikkoja tulee olemaan kuitenkin Nosturissa, Lutakossa ja Turun klubilla näillä näkymin. Toivottavasti saadaan Tampere ja muita vielä varmistumaan. Kohtuuhintaisia tapahtumia, joten rahalle tulee vastinetta, kun mestoilla on viisi bändiä. Rage lupasi avustaa, samoin Firebox.
|
Elenium yritti toimia myös itse levy-yhtiönä vuosituhannen alussa. Miten tässä leikissä sitten lopulta oikein kävi?
|
|
T: Se oli vuonna 2000, ja siinä vaiheessa olimme hakanneet päätä seinään viisi vuotta. Ajateltiin kosketinsoittaja Jopin kanssa, että nyt se loppuu, että meillä on potentiaalia levyn tekoon. Ryhdyimme sitten levy-yhtiöksi ja menimme tuonne Kaapelitehtaalle studioon, siellä oli aikaa pari viikkoa ja kymmenen biisiä tehtiin. Siinäkin meni sitten taas kaikki enemmän tai vähemmän pieleen, mutta saatiin me sieltä sitten pelastettua sellainen neljän biisin promo, josta tuli aika hyvä. Jouduttiin siltikin pyytämään muilta rahaa, että päästiin vähän korjailemaan. Siitä ekasta parista viikosta ei jäänyt oikeastaan mitään kelvollista. Se oli hyvä opetus, rahaa meni ihan helvetisti. Kannattaa malttaa mielensä, tällä alalla ei mikään tapahdu nopeasti.
|
|
J: No jäihän siitä käteen neljä ihan hyvää biisiä. Nyt saatiin jotain tehtyä tässä 1998 sinkun ja uuden levyn välissä. Ilman tuota olisimme varmasti joutuneet tekemään demoa muutenkin.
|
T: Tuo demo on kyllä vähän hampaat irvessä tehty. Joka vuosihan me ollaan vuodesta ’96 lähtien tehty joku kolmen biisin promo ja lähetelty sitä ympäriinsä. Paremminhan ihmiset oikeastaan tuntevat meidän bändin tuolla Keski-Euroopassa kuin Suomessa.
|
Onko Elenium ennen kaikkea livebändi? Taittuvatko kappaleet helposti livenä?
T: Juu, kyllä taittuvat. Keikoilla on aina hyvä meininki. Jos ei yleisön puolella, ainakin bändillä. Meistä on tullut hyvä livebändi. Keikalla se musiikki ei ole tärkein asia. Kunhan pidät kivaa, riehut ja potkit piuhan irti.
K: Tosin jossain On The Rocksissakin on juuri se meno, että lavan edessä ei paljoa jengiä näy, kaikki tarkastelevat siitä kymmenen metrin etäisyydeltä pääkaupunkiseudulla.
|
 |
|
T: Joo, tosta haluan kommentoida. Helsingissä on aina sama miten paljon siellä on ihmisiä, ne aina pitävät hajuraon ja diggailevat bändiä jostain takaseinän tietämiltä. Sitten kun menet jonnekin Hesan ulkopuolelle, porukat ovat eturivissä, huutavat, kirkuvat ja laulavat mukana vaikka eivät osaisi edes sanoja. Ja vaikka siellä ei olisi kuin ne kolme ihmistä, silti tuntuu kuin tupa olisi täynnä.
|
|
K: Ja asiaan ei vaikuta se, että ne ovat kaikki mun kavereitani.
|
|
J: Jopa Tampereellakin oli helvetin hyvä meno, vaikka oltiin käytännössä katsoen täysin tuntematon bändi.
|
|
T: Etenkin Hesassa jos soitat jossain bändissä, ethän sä voi mennä moshaamaan taikka osoittaa pitäväs jostain bändistä.
|
|
J: Hesassa pitää kiivetä aivan saatanan pitkät portaat ennen kuin saat siellä jengiä riehumaan keikalle.
|
Ja lopuksi. Mitä tässä levyn kannessa muuten tapahtuu?
|
|
T: Laitoin pääni skanneriin! Tässähän on periaatteessa ihminen omassa laatikossaan tähystelemässä ulospäin, ja ympärillä on näitä muita, samanlaisia kennoja. Kyllähän tuosta saa jotain filosofista pihalle, toteaa Tuomo haastattelun päätteeksi.
|
|
|
