|
 |
Vaikka usein Ruotsin yhteydessä puhutaan Göteborgista tai vaikkapa actionrockista, tulee unohdettua, että svea-mamman maassa kukoistaa myös useita ankaramman deathmetallin työstäjiä. Yksi puurtajista on Vomitory, jonka viides täyspitkä, Primal Massacre, näki päivänvalon kevään korvilla. Bändin 15-vuotisen uran aikana tavaramerkkinä on ollut kohtuullisen suoraviivainen paahtaminen ja armoton turpaanvetomeininki ilman sen kummempia kompromisseja, eikä tuoreinkaan rieska muutosta tuonut. Osa faneista rakastanee yhtyettä juuri siksi, että sen musiikki on suht turvallista, eikä pelkoa löystymisestä ole. Toiset saattavat kuitenkin jo hieman kaivata tuoretta otetta tai ainakin jonkinlaisia vivahteita sinne mättämisen sekaan. Tuleeko vastaisuudessa linja muuttumaan vai ei, jää nähtäväksi. Jutustelun bändin laulajabasisti Erik Rundqvist aloittaa kuitenkin hiukan yleisemmillä linjoilla, koko maailman metalliscenestä.
|
- Metalliscene näyttää taas tosiaan kasvavan tänä päivänä. Tuo thrash-osasto on ollut viime aikoina melko isollaan ja on sitä vieläkin. Varmaan seuraava iso trendi kai sitten on rasvainen ”poisonmetalli” (toivottavasti ei kuitenkaan). No, luulenpa, että death ja black metal taas uudelleen kasvavat, kun yleisö kyllästyy tavalliseen massamusiikkiin, ja etsii taas jotain äärimmäisempää sceneä. Tietty Iron Maiden ja Motörhead tulevat selviämään kaikista trendeistä.
No niin, se trendeistä, mutta mennäänpä itse asiaan. Vomitory kutsuu musiikkiaan kaljametalliksi. Mitäs tämä mahtaa tarkoittaa?
|
- Sitä, mitä tämä kaikki on. Juodaan olutta, kuunnellaan hyvää musiikkia ja nautitaan elämästä ystävien kanssa, jotka viettävät samanlaista elämäntapaa.
|
Kuulostaa varsin yksinkertaiselta. Mutta mennäänpä astetta syvemmälle: mitkä esimerkiksi ovat tärkeimpiä vaikutteitanne?
|
- Vanhat englantilaiset ja vanhat brittiläiset yhtyeet ovat tärkeimpiä vaikutteita Vomitorylle. Totta kai nykyäänkin on paljon bändejä, jotka meihin vaikuttavat, mutta eivät läheskään samassa määrin kuin Carcass, Napalm Death, Grave ja Entombed.
- Tämä vain on death metal –tyyli, jollaisesta me pidämme ja jollaista yritämme soittaa. Se tulee meistä ihan luontevasti, ehkäpä seassa on nykyään hiukan enemmän grindia kuin aiemmin.
|
Millaisen vastaanoton Primal Massacre on tähän asti saanut, kun levyn ilmestymisestä on jo muutama verilitra teurastamoiden lattioilla ehtinyt virrata?
|
- Todella hyvän, sekä lehdistöltä että kuuntelijoilta. Toivottavasti nämä hyvät arviot myös jatkuvat. Ne kertovat meille, että voimme soittaa juuri sitä, mistä itse pidämme, ettemmekä ole ainoita, jotka pitävät vanhan koulukunnan aggressiivisesta deathmetallista.
|
Tuleeko jokin noista levynne eri elementeistä hallitsemaan tulevaisuudessa kenties? Pysyykö perusresepti samanlaisena vai tuleeko lisää nopeutta, hidastelua tai jotain muuta? Uskotko, että menestyksekäs resepti, jota olette käyttäneet käytännössä neljällä edellisellä albumillanne, edelleen toimii?
|
- Vomitory on kuulostanut samalta koko olemassaolonsa ajan, ja se, mitä on tapahtunut, on ollut meidän muuttumisemme yhä nopeampaan ja nopeampaan suuntaan. Joten kukapa tietää, ehkä seuraava saattaa olla todella raskas tai jopa nykyistäkin nopeampi. Me emme tiedä, ennen kuin alamme tehdä uusia kappaleita, miten ne muotoutuvat. Uskon, että tähän asti tyylimme on ollut oikein menestyksellinen.
|
Bändi kuulostaa muutenkin kohtuullisen originaalilta. Mistä se johtuu?
|
- Arvelisin, että soundimme itsessään ja tapa, jolla kappaleemme rakentuvat, ovat ne syyt. Emme myöskään yritä muuttua siksi, että myisimme enemmän levyjä tai sellaista. Me pysymme rehellisinä itsellemme.
|
Kovinkaan monet metallibändit eivät juuri käytä hc-bändi Dischargen legendaariseksi tekemää D-biittiä. Miten se toimiikin noin hyvin juuri Vomitoryn musiikissa?
|
- En tiedä, ehkä se vain on ruotsalainen juttu. Me pidämme D-biitistä kovasti ja yritämme laittaa sitä biiseihimme sinne tänne. Nykyään se onkin lähestulkoon originaalia kuten sanoitkin, koska ainakaan death metal –scenessä juuri kukaan ei sitä käytä.
|
 |
Onko sitten tarpeen ottaa riskejä, mitä kappaleiden kirjoittamiseen ja tuottamiseen tulee, vai syntyvätkö parhaat tulokset kun asiat tehdään tuttujen kaavojen mukaan?
|
- Olemme vain löytäneet oikean kaavan Vomitorylle. Tuottajamme Henrik Larsson tietää tarkalleen, mitä haluamme, ja hän pystyy halutut asiat toteuttamaan. Tätä levyä varten käytimme itsellemme uutta studiota, Studio Kulingia. Sessio meni erittäin hyvin, joten uskon, että tulemme käyttämään sitä seuraavallakin kerralla ja tietenkin Henrik Larssonin kanssa.
- Musiikistahan vastaa enimmäkseen Tobias (Gustafsson), rumpalimme. Minä ja Ulf (Dalegren, toinen kitaristi) sitten osallistumme tekemällä jonkin verran riffejä.
- Useimmiten joku meistä tekee riffin kotonaan ja tuo sen sitten muiden kuultavaksi treenikämpälle. Jokainen saa sanoa sanottavansa kappaleen teossa, ja niin jatkamme kappaleen rakentamista loppuun asti yhdessä. Tulevaisuudessa yritämme kuitenkin tehdä enemmän biisejä vasta studiossa, jolloin jokainen voi enemmän osallistua musiikin kirjoittamiseen.
|
Mikä on paras muistosi kiertueilta tai yksittäiseltä keikalta?
|
- Paras muistoni on Wackenista, jossa soitimme todella suuren yleisön edessä, ja sen jälkeen olimme tyystin lärvit seuraavat kaksi päivää. Tapasimme myös paljon ystäviä, joten eiköhän tuo se kaikkein paras muistoni ole.
|
- Huonoin muistoni on, kun soitimme jossain päin Belgiaa, eikä keikalla ollut juuri ketään. Paikalla oli pirun kylmä ja katosta satoi solkenaan kaatamalla läpi. Meidän oli pitänyt soittaa eri paikassa, mutta jonkin tuplabuukkauksen takia päädyimme soittamaan tuohon latoon helvetistä. Toinen karmiva muisto on se, kun bussistamme puhkesi rengas ranskalaisella moottoritiellä. Se oli todella vaarallinen tilanne, mutta selvisimme siitä ja lihava, paskamainen kuljettajamme sai mahtavan sakkolapun kouraansa, kun poliisi paikalle saapui…
|
Reissuilla varmasti sattuu ja tapahtuu niin hyviä kuin huonojakin juttuja. Milloinkas Vomitory sitten uskaltautuu Suomeen asti?
|
- Itse asiassa olemme suunnitelleet sitä jo parikin kertaa, mutta aina jotain muuta on tullut esteeksi. Se on paska juttu, koska me kaikki haluaisimme tulla sinne soittamaan ja tapaamaan hulluja suomalaisia metallipäitä!
|
| - Toivottavasti me oikeasti pääsemme vielä Suomeen jonain päivänä ja tapaamme siellä tien päällä. Kiitoksia muuten haastattelusta, ja pahoittelen viivettä sen antamisessa. Pysykää sairaina! |
|
|
