|
Requiem
|
|
|
 |
Pohjanmaan lakeuksilta, pienestä Haapajärven kaupungintyngästä ponnistaa Requiem. Bändin musiikki saattaa ensikuulemalta tuoda mieleen powermetallin, mutta pienen kuuntelutuokion jälkeen sopivaa, valmista karsinaa bändin esittämälle musiikkityylille ei olekaan niin helppo löytää - hybridimetalliksi ja nintendometalliksikin Requiemin musiikkia on kuvattu. Teatraaliset laulusuoritukset, stunttikitarat ja ajoittain noin kaksitoista sormea vaativat kosketinosuudet miellyttävät progressiivisemman metallin ystäviä - eivätkä kiemurtelevat bassokuviot tai mielenkiintoiset rytmiset kikkailutkaan pahaa tee. Yhtyeen tuore kakkosalbumi, Mask Of Damnation, näki päivänvalon tammikuun lopussa. Hetkeä ennen levynjulkaisukeikkaa Imperiumin piinapekkiin pultattiin laulaja Jouni Nikula sekä biiseistä ja kitarankurituksesta vastaavat serkukset Arto Räisälä ja Teemu Hänninen.
|
Tapaus Requiem - vaikeasti kategorisoitava, vaikutteita Frank Zappasta Dream Theaterin ja Rhapsodyn kautta Slayeriin. Laajan skaalan vaikutteet selittänevät sen, miksi Requiemia ei voida laittaa tyylinsä puolesta eksaktisti mihinkään genreen, vaikka levyarvioiden ohessa näkyy sanoja progressiivinen/neoklassinen/powermetalli.
Medioissa on näkynyt vertauksia niin Sonata Arctica- kuin Symphony X -vertauksiakin. Koetteko te nämä lähimmiksi hengenheimolaisiksi?
|
Teemu: On olemassa jo yksi Sonata Arctica ja yksi Symphony X. Mielummin olemme Requiem eikä kakkos-Symphony X, tehdään vaan sitä omaa v**un hyvää musiikkia. Yksi syy siihen, että meitä verrataan Sonata Arcticaan on siinä, että molemmat ollaan suomalaisia bändejä. Jos Sonata Arctica olisi ruotsalainen, ei varmasti verrattaisi siihen. Yritän säveltäessäni nimenomaan vältellä näitä liiallisia vaikutteita yksittäiseltä orkesterilta, mutta toki tulee tietoisesti omaksuttua näitä parhaita puolia kaikista - kuulostamatta kuitenkaan niiltä.
|
Arto: Onhan sitä jossain vaiheessa tullut kuunneltua Symphony X -orkesterin tuotoksia, joten siinä mielessä vertaukset kyllä ymmärtää, kai sieltäkin jotain pieniä vaikutteita on tullut - mutta ei Requiem samanlaista ole. Lisäksi olemme olleet lämmittelemässä lauteita Sonata Arcticalle ja kosketinsoittajamme Henrik (Klingenberg) soittaa nykyisin myös tuossa kemiläiskokoonpanossa, sekin vaikuttaa tuohon vertailuun.
|
Jouni: Meinasin ostaa tänään Jukka Pojan levyn, mutten sitten lopulta ostanutkaan.
|
Teemu: Ja tämä oli hyvin tärkeää tietoa...
|
Jouni: No onhan niitä bändejä, jotka eivät voi kuunnella Soul Captainia - tai tunnustaa sitä!
|
Teemu: Requiem kuitenkin soittaa hevimetallia. Eikä se siitä muuksi muutu, vaikka mitä jatsia sinne väliin soittaa. Yhdistellään luultavasti useampaakin alagenreä...
|
Jouni: ...muttei se ole tietoista yhdistelyä, soitetaan vaan sitä, mitä itse halutaan.
|
Teemu: Muut voivat sanoa tuon genren meidän puolestamme. Me vaan soitamme heviä.
|
Arto: Heavy metal is better than music!
|
Biisinne eivät ole niitä helpoiten pureskeltavia, molempien levyjenne biisit ovat ajoittain kohtuullisen monimutkaisia ja radiosoittopoppiksia pidempiä kappaleita. Radiosoittoa tällaisella materiaalilla ei siunaannu, vaikka biisien pituus onkin jäänyt alle kahdeksan minuutin - mutta oletteko tarkoituksella tehneet omanlaista musiikkia välittämättä siitä, ettei tuolla tavalla tavoita välttämättä sitä "suurta yleisöä"?
|
Arto: Kyllä sitä tulee tehtyä, mitä itse haluaa. Ei ole ollut puhettakaan mistään "taiteellisesta ohjauksesta" tyyliin "tehkääs pojjaat nyt kolmen minsan sinkkubiisi Saksan markkinoita varten, ja muistakaa laulaa menetetystä rakkaudesta". Levy-yhtiö on siis antanut täysin vapaat kädet.
|
Jouni: ...Ainakin tähän asti.
|
Arto: Eikä noita biisejä ole tarkoituksella tehty liian hankaliksi tai teknisiksi - ne ovat vain tulleet sellaisiksi. Onhan niitä pidempiäkin biisejä tehty, muttei vaan jaksettu bändin kanssa treenata.
|
Teemu: Ja minkä takia pitäisi tehdä pitkiä biisejä vain siksi, että saisi tehdä pitkiä biisejä, nehän ovat yleensä tylsiä kuunnella.
|
Tässä välissä takahuoneen ovelta kuuluu infernaalinen ryminä, ja ovesta törmää sisälle pää kolmantena jalkana Requiemin perustajajäsen, entinen raakkuva basisti Matti Auvinen virvoitusjuomalasillinen kädessään.
|
Matti: No, helevetti, onpa täällä hilijasta... Jaa haastatteluva? No nyt haastattelijalla on oikeen unelmahetki, kun pääsee tämmösiä vanahoja jäseniä huastattelemaan.
|
Teemu: Mistäs sinä tulit?
|
Matti: Autosta... Ovesta. Tuolta takapihan kautta.
|
Hetken aikaa kuulumisia vaihdettuaan ja Matin mieleenpainuvaa sisääntuloa päiviteltyään (olisi baarissa ollut etuovikin, ei sieltä keittiön läpi ole pakko kulkea...) bändin jäsenet jaksavat taas keskittyä haastatteluun sekä olutpullojen tyhjentämiseen - Jounia lukuunottamatta, joka hörppäilee vaivihkaa vettä tuopistaan.
|
Kuten monet tietävät, Requiemin jäseniä löytyy myös monista muista bändeistä. Bassotaiturinne Timo Kauppinen soittelee kosketinvirtuoosi Henrik Klingenbergin
tavoin myös Silent Voicesissa, Jouni laulaa Unitarissa sekä on käynyt lainaamassa ääntään parissa muussakin bändissä, rumpalinne soittelee muissa bändeissä tai projekteissa ja sitä rataa. Ovatko jäsenten erilaiset taustat vaikuttaneet musiikkiinne?
Teemu: No, onhan se sillä tavalla vaikuttanut ainakin, että pystyvät soittamaan näitä biisejä, kun ovat taitavia muusikoita. Ei tähän bändiin välttämättä keskiverto punk-basisti sopisi...
|
 |
Arto: Ja jokainen on tietenkin tuonut mukanaan sen persoonallisen tatsinsa.
|
Teemu: Biisinikkareillahan ei ole minkäänlaista...
|
Teemu: ...siis musiikinopintoja taustalla. Lähinnä vaan itse kotona huvikseen soiteltu.
|
Jouni: Kyllähän sitä välillä useammassa bändissä toimiminen haittaa. Kesällä meni Requiemin studiosessio ja erään toisen bändin kiertue päällekkän, ja totta kai valitsin studion.
|
Teemu: Silent Voices on sen verran passiivinen, ettei se ole vaikuttanut Requiemin toimiin negatiivisesti. Henrikin kiireet Sonata Arctican kanssa on ymmärrettäviä, senpä takia meillä on tänään lavalla uusi kosketinsoittaja debyyttikeikallaan, Jukka Hänninen. Ja ei, ei ole mitään sukua minulle... Henrik soitti vielä levyllä, mutta vastedes Jukka on bändin virallinen kosketinsoittaja. Jukalla on pätevät taustat muusikkona, soittanut koko ikänsä ja opettaa pianonsoittoa konservatoriossa. Jukka soittelee tällä hetkellä jopa sinfoniaorkesterissa klassisia lyömäsoittimia. Ei, kyse ei ole bassosta...
|
Jouni: Jarilla on varmaan 17 punk/metal/hardcore-poppoota, onkohan raukka itsekään selvillä, kuinka monessa ryhmässä soittelee. Artolla ja Teemulla taasen on jonkin asteinen terapiaprojekti, johon kuuluu mm. ranskalaisen pornomusiikin säveltäminen...
|
Miten rumpalinne Jari oikein eksyi bändiin - hänhän oli vasta 14, kun liittyi Requiemin riveihin, ja nyt nippanappa 18-vuotiaana takana on jo pari pitkäsoittoa?
Kokoonpano onkin mennyt musiikkityylin ohella lähes täysin uusiksi sitten alkuaikojen, Arto ainoana jäljellä tuosta alkuperäisestä kokoonpanosta - valottakaa myös tätä lukijoille?
|
Teemu: Me ollaan niin pienestä pitäjästä kotoisin, että muut muusikot tiedettiin jo - eikä niitä valittu. Ei siellä sitten muita enää ollutkaan. (Naurunremakka, toteuttajana puolet Requiemista sekä peränurkassa nestemäisiä virvokkeita nauttiva ex-laulajabasisti.) Tyyli on tässä vuosien varrella muuttunut melodisesta deathmetallista... (örisee) death... örrörr... death... (örisee) Näinköhän nuo death- ja blackmetal-vokalistit örisevät haastatteluja samalla tavalla kuin jotkut örisevät lavaspiikit? Tuo haastatteluhan voitaisiin julkaista sitten näillä samoilla deathmetal-kirjaimilla, millä useimmat bändien logot on tehty... (Lisää naurua)
|
Teemu: Niin... Musiikkityyli on muuttunut, mutta se ei ole muuttunut niinkään uusien jäsenten myötä, vaan pikemminkin luonnollisesti, itsestään. Evoluutiota.
|
Arto: Vanhoissa biiseissäkin oli puhtaita lauluosuuksia. Sitten löysimme Jounin ja huomasimme, että tuollainen ääni voisi sopia loistavasti tähän musiikkiin. Kokeilimme sitä, ja siitä saakka musiikki on ohjautunut lähemmäksi nykyiseen suuntaan. Kyllä tuo laulajan löytyminenkin on vaikuttanut tähän musiikilliseen suuntaan.
|
Jouni: Ja kaikkihan lähti siitä, kun talvella 2000 kiersimme edellisen bändimme, Mysteriumin, kanssa Pohjanmaata edestakaisin keikoilla, joissa mm. Requiem soitti. Ihastuin bändin musiikkiin ja sointiin. Pidettiin sitten yhteyttä, puolen vuoden päästä vanha opiskelijatoverini soitti minulle - humalassa - ja pyysi ottamaan Requiemiin yhteyttä, bändissä kuulemma oli puhtaille lauluille tilaa. Soitin seuraavana päivänä, viikon päästä oli ensimmäiset yhteiset treenit ja siitä se lähti.
|
Teemu: Siitä se alamäki sitten lähti...
|
Jouni: Silent Voices -vahvistukset tulivat mukaan Kokkolan kontaktieni kautta. En tuntenut kyseisiä muusikoita oikeastaan yhtään, mutta siltipä he tulivat mukaan bändiin.
|
Teemu: Eikä ollut tarkoitus alunperin saada heitä vakituisesti edes mukaan.
|
Jouni: Kosketinsoittajaa pyydettiin mukaan ja sitä kautta Kauppinenkin pelmahti myöhemmin jotenkin ihmeellisesti treenikämpillemme tuon kuuluisan matalaäänisen kielisoittimensa kanssa.
|
Basistivitsit lienevät vähissä, koska bändissä on iso ja pelottava - sekä ennenkaikkea taitava - basisti?
|
Teemu: Basistivitsit on aivan p***oja, meillä on parempiakin vitsejä.
|
Jouni: Tuo on muuten tosissaan maailman yliarvostetuin laji.
|
Tässä välissä ex-basisti herää horroksestaan kuullessaan sanan "basisti", ja kyselee läsnäolijoilta, onko heillä alkoholia. Arton kerrottua olutpullojen olevan lukkojen takana autossa, kuuluu muutama epätoivoinen kirosana ja haastattelu pääsee taas pian jatkumaan.
|
Kaikki biisit ovat kitaristikaksikon käsialaa. Miten yhteistyö muiden jäsenten kanssa - annatteko muille pelkät aihiot, joissa on omille sovituksille liikkumavaraa vai pilkuntarkat, valmiit kappaleet?
|
Teemu: Annamme muille soittajille biisit, jossa kaikki - laulumelodiat, syntikat, rummut, bassokuviot - on annettu valmiiksi. Pientä lisäväriä saa tottakai jokainen tuoda biiseihin. Meillä on kuitenkin valmis visio biiseihin, vaikka tuo näkemys hieman elääkin jatkuvasti. Musiikki on muuttunut koko ajan hiljalleen, ja tulee muuttumaan vielä lisääkin. Uusien jäsenien ilmaantuminen on myös vaikuttanut jonkin verran tähän visioon, etenkin kun taitava kosketinsoittaja hyppäsi kelkkaan mukaan, niin sen jälkeen on tullut sävellettyä vaikeampia ja monimutkaisempia kosketinkuvioita.
|
Arto: Mask Of Damnationilla on kieltämättä vähän vähemmän Requiemille tyypillisiä monimutkaisia kosketinosuuksia, koska tiesimme, ettei Henkka pääse kovin usein treeneihin tai keikoille tuon Sonata Arctica -tilanteen takia. Levystä oli alunperinkin tarkoitus tulla kitaravoittoinen melodiapommi, räätälintyönä japanilaisten tarpeeseen... Arrivalilla oli syntikat aika pinnassa, mutta nyt ajattelimme, että kitaroita pitää tuoda selkeämmin esille, kun bändissä kuitenkin on kaksi kitaristia. Pitihän molempia käyttää kunnolla hyödyksi.
|
 |
Teemu: Arrival oli tunnelmaltaan synkempi, Mask Of Damnation on taas hieman ilmavampi kokonaisuus. Ja vielä on vaikka mitä ässiä hihassa seuraavaa levyä varten. Uusia biisejä on jo reilusti yhtä levyä varten, plus vanhempia vielä käyttämättömiä biisejä vaikka kuinka paljon.
|
Jouni: Mitä itse olen uusia biisejä koekuunnellut, tulossa on väkevintä matskua, mitä tältä bändiltä olen kuullut.
|
Arto: Mask Of Damnationia varten meillä oli kolme CD:tä täynnä biisejä, joista sitten valitsimme levylle tulevat, sellaiset jotka sopivat kokonaisuuteen.
|
Jouni: Siellä oli tyyliltään aika erilaistakin tavaraa, sienijazzia ja ties mitä. Levylle valittiin kitaravetoisempia ja keskenään hyvin toimivia biisejä.
|
Teemu: Levyä tehtäessä hyödynnettiin 7-kielisiä kitaroita, saimme esimerkiksi tuplattua studiossa oktaavia matalammalta, mikä livenä ei onnistunut, kun käytössä oli yksi kieli vähemmän.
|
Arto: Ja tietenkin piti hyödyntää myös Marshallin kapineita, että saatiin kunnon hevisaundit. Tällä levyllä ei Mesa Boogieta kuulla.
|
Jouni: Eihän 7-kielisissä ole nyt mitään uutta, Helloweenillahan on myös 7-kieliset kitarat käytössä uusimmalla levyllään. 7-kielisten käyttö tuo kuitenkin munaa saundeihin ja tuolla tavalla saa hieman pesäeroa näihin geneerisimpiin tusinapowermetalbändeihin.
|
Teemu: Noinhan se on, kyllä sen rehellisesti voi myöntää että tuota omaperäistä lähestymistapaa siinä on haettu.
|
Arto: Useinhan powermetal-bändeissä on vain yksi kitaristi, joka soittaa 6-kielisellä pelkkiä sointuja, meillä taas on kitarariffipohjalta tehtyjä biisejä kahdelle
seitsenkieliselle. Tulevassa materiaalissa se tulee kuulumaan enemmänkin, menemättä kuitenkaan nu-metallin puolelle, vaikka monesti 7-kielinen siihen liitetäänkin.
|
Entäpä kappaleiden sanoitukset? Kansikuvista voisi päätellä, että levyltä kajahtaa ilmoille tultasyökseviä lohikäärmeitä, mahtavia sotureita sun muita kliseitä...
|
Teemu: Monestihan kansikuvan perusteella on erehdytty luulemaan lyriikoiden olevan sitä fantasiakamaa, näinhän ei ole. Jouni tekee sanat, joten...
|
Jouni: Usein saan täysin vapaat kädet sanoituksille, ja käytän tilaisuutta hyväkseni. Joskus biisillä on valmiina nimi tai teema, josta se kertoo, mikä kieltämättä helpottaa myös. Fantasialyriikoita on turha etsiä, en ole lukenut ainoatakaan fantasiakirjaa enkä varmasti tule lukemaankaan. Edgar Allan Poen tekstejä olen lukenut, mutten mitenkään suunnattomia määriä. Poe-vaikutteet saattavat ehkä vaikuttaa hieman. Ennemminkin kiinnostaa yhteiskunnalliset teemat ja epäkohdat, vaikka niitä ei aina suoraan puetakaan sanoiksi. Mitään poliittista sanomaa levyiltä on kuitenkaan turha etsiä. Jatkossa Michael Moore, kuuluisa USA-kritisoija, tulee vaikuttamaan jonkin verran sanoituksiin. Moorehan haukkui
jopa presidentti Bushin Oscar-puheessaan. Kansitaide sopii musiikkiin ja ovat hienoja, mitäs siinä sen kummempaa vaatimaan. Mask Of Damnationin kansikuvassa on tietty teema, se kertoo kuinka kaikki on pinnalta katsottuna hyvännäköistä, mutta sisäpuolelta kaikki onkin rappiolla. Kuningas on humalassa ja nainen tavoittelee kuninkaan kruunua... Kansihan on jatkumoa edellisen levyn kansitaiteelle.
|
Onko kansikuvien fantasiapainotteisuus harhaanjohtavaa? Miten te ylipäätänne päädyitte Jason Jutan fantasia-aiheisiin kansitaiteisiin?
|
Teemu: Onhan tällaiset kannet tietyssä mielessä hieman harhaanjohtavat, ei me nyt sentään niin Rhapsodya kuitenkaan olla. Luca Turilli ei pelasta maailmaa meidän levyillä...
|
Jouni: Mutta kannesta näkee heti, että kyseessä on melodinen metalli, puhtaasti laulettu sinfoninen hevimetalli. Se on pääasia. Ostajan ei tarvitse pelätä, että levyltä kajahtaa ilmoille diskoa tai hirveää mättöä.
|
Arto: Jason Juta on tehnyt Sound Riotille monia kansia, ja sitä kautta päätyi sitten tekemään myös meidän levyillemme.
|
Jouni: Olimme ensimmäisen levyn kanteen niin tyytyväisiä, että halusimme Jutan tekemään kannen myös tälle toiselle levylle.
|
Teemu: Ja tämä ei tarkoita nyt välttämättä sitä, että hyödyntäisimme Jutaa aina, mutta tähän asti ollaan kyllä oltu tyytyväisiä.
|
Jouni: Mask Of Damnationin kansikuvahan syntyi sillä tavalla, että kerrottiin artistille levyn nimi ja hieman suuntaviivoja, minkälaista kantta haluamme, myöhemmin Jason lähetti lyijykynävedoksen, ja siitä sitten jalostui tuo lopullinen kansi. Halusimme mukaan debyyttilevyn kansikuvan tyylisen miljöön, ja se onnistui hyvin.
|
Sound Riotin kanssa yhteistyö on ilmeisesti sujunut hyvin aina noita kansitaiteita myöten? Budjettikin näyttää kasvaneen havaittavasti, Mask Of Damnation on sekä
ulkoasultaan näyttävämpi että äänenlaadullisesti tasokkaampi paketti kuin debyyttinne?
|
Arto: Kyllähän se firman kokoon nähden on sujunut mallikkaasti.
|
Teemu: Välillä aika- ja rahapuoli on vähän kortilla, kun levy-yhtiötä pyörittää vain pari ihmistä. Isommalla levy-yhtiöllä tämä puoli voisi toimia hieman paremmin. Mask Of Damnationin julkaisu viivästyi yli kuukaudella, kansitaide katosi postissa. Sen jälkeen levyprässäämössä oli tottakai jouluruuhkat. Jos kansitaide olisi päätynyt ajoissa levy-yhtiölle, levykin olisi ehtinyt joulukuussa myyntiin. Mutta tämä ei nyt ollut levy-yhtiön syytä.
|
Arto: Nythän meillä tuo sopimus päättyikin Sound Riotin kanssa, joten uutta sopimusta tässä neuvotellaan.
|
Jouni: Tällä hetkellä on kolme pääväylää, pari varmaa korttia on jo hihassa, jos tuon yhden ison levy-yhtiön kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen. Yksi vaihtoehto on kirjoittaa sopimus eurooppalaiselle nimenomaan melodiseen heviin keskittyneen levy-yhtiön kanssa, ja tottakai Sound Riot haluaisi meidän jatkavan myös.
|
Arto: Sound Riot tarjosi jo uutta sopimusta, levy-yhtiön historian korkein tarjous...
|
Teemu: Kyllähän tuo isompi "dollarinkuvat silmissä" -levy-yhtiö kiinnostaa, tarkoitus on jatkaa kunnianhimoisempaan suuntaan niin musiikin, budjetin kuin levy-yhtiönkin osalta. Sound Riot kuitenkin itse löysi meidät aikoinaan ja uskoi materiaaliin sen verran, että uskalsi pari levyä julkaista, se täytyy pitää mielessä.
|
Jouni: Vaihtoehtonahan oli tuolloin tehdä joko kolmas demo tai lähteä levyttämään tälle pikkulafkalle. Lähdettiin sitten tottakai levyä tekemään. Alunperinhän
Sound Riot aloitti lähinnä death metal -julkaisijana, mutta pikkuhiljaa ne ovat karistaneet kaikki dödöbändit pois, ja nykyään se julkaisee pääasiassa melodista metallia. Olimme
ensimmäinen melodista metallia soittava bändi lafkalla.
|
Teemu: Parempihan se on tehdä levyjä kuin demoja. Promootioarvo on paljon suurempi, vaikka levy-yhtiö onkin pienemmänpuoleinen.
|
Jouni: Ensimmäinen levyhän tehtiin suurinpiirtein samalla budjetilla, millä kunnollisen demon voisi tehdä, kunnollisen demon tekemiseen saa myös kulumaan tuon kaksi viikkoa. Toista levyä varten pääsimme neljäksi viikoksi Sonic Pump -studioon.
|
Arto: Olimme muuten ensimmäinen bändi, joka oli Sonic Pumpilla neljä viikkoa levyä tekemässä, jos Thunderstonea ei lasketa. Se ehkä vaikuttaa, että jo debyyttimme oli levy-yhtiön eniten myyty julkaisu koko Sound Riotin historiassa...
|
Teemu: Mask Of Damnationin promoja on lähtenyt tuhatkunta kappaletta ympäri maailman, hankkinut Saksaan erillisen promoottorin, joten promootiopuoli on kunnossa. Tokan levyn budjettikin oli reilusti kovempi kuin Arrivalilla, millään Sound Riotin julkaisulla ei ole ollut koskaan näin suurta budjettia - selvästi uskovat tähän bändiin. Tuolla rahalla päästiin sitten Sonic Pumpille neljäksi viikoksi. Tuo oli tällaiselle levylle juuri ja juuri sopiva aika - ei siinä jäänyt hirveästi aikaa oluen lipittelyyn, mutta ei tarvinnut tahkota 16-tuntisia päiviäkään. Päivät olivat lyhyempiä mitä Watercastlessa, kiitos reilusti pidemmän studiosession. Jälkikäteen sitä tietenkin ajattelee, että olisi tuolla levyllä jotain korjattavaakin, mutta niinhän jokainen tekee.
|
Arto: Hommat sujuivat Sonic Pumpilla hyvin, vaikka Nino (Laurenne, Thunderstone - nauhoitti ja miksasi Mask Of Damnationin) samalla nauhoittelikin myös Thunderstonen uutta levyä, ja mielenkiinto saattoi ajoittain olla enemmän sillä suunnalla.
|
Teemu: Nino on onneksi itse näitä melodisen hevin miehiä ja tällainen materiaali oli sitten aika tuttua lajia, vaikka monesti mies nauhoitteleekin Sonic Pumpilla
blackmetal-demoja...
|
Arto: Joistakin omaperäisistä ratkaisuista, joita yleensä ei käytetä tällaisessa musiikissa, Nino oli hieman vastaan - olisi halunnut hieman muuttaa niitä, mutta
tyytyi lopulta vain tokaisemaan "omapahan on levynne!". Nino ei siis vaikuttanut sovituksiin tai tuotannollisiin ratkaisuihin.
|
Rajallisesta budjetista huolimatta saitte aikaan musiikkivideon (Broken Alliance) ensimmäiseltä levyltänne. Miten tämä oli mahdollista?
|
Jouni: Videon budjetti oli 80mk, tein sen lopputyönä video- ja äänipuolen perustutkintoa varten. Se oli mukava maalaisjärkinen ratkaisu opintojen ja bändin kannalta. Mask Of Damnationilta ei varsinaista videota tule, mutta kotisivuille tulee pian "Making of" -video, jossa taustalla soi nimikkoraita. Levy-yhtiöltä ei tipu rahaa videon tekoon. Postikortit, tarrat, julisteet - ne levy-yhtiö sentään kustansi. Paitojakin on tulossa.
|
Levy-yhtiö on kaikesta päätellen ollut erittäin tyytyväinen Requiemin menestykseen, vaikkei ihan kaikkeen rahaa voi antaakaan - entä te itse?
|
Jouni: Kyllä jo Arrivalin menestys ylitti odotukset. Ei kieltämättä tuollaista odotettu noin pieneltä lafkalta. Loppujenlopuksi levy lisensioitiin Japaniin Soundholicin toimesta oltuaan ensin pitkään import-listan kärkituntumassa, parhaimmillaan toisella sijalla. Siellä levyä myytiin monia tuhansia kappaleita nopeasti. Suomessa levy pääsi Low Frequencyn jakelussa oikeiden levykauppojen lisäksi Anttilan hyllyillekin, mitä en olisi ikinä osannut kuvitella debyyttilevyn kohtaloksi. Levy lisensioitiin Ranskaan ja Venäjällekin. Arrivalia on mennyt kaupaksi jo ainakin toistakymmentätuhatta kappaletta.
|
Teemu: Älä unohda niitä romanialaisia Arrival-kasetteja...
|
Jouni: Niin, sielläkin se julkaistiin. Näinköhän Mask Of Damnation päätyy Romaniaan asti? Muutenkin on vaikea sanoa, mitä toiselta levyltä odottaa, koska jo debyyttikin ylitti odotukset noinkin komeasti. Anttilasta Romaniaan... Japani on kuitenkin tällä hetkellä ainoa maa, jossa meillä on levy-yhtiö lisensioinut levyn, muualla tuo menee pikkufirmojen jakelupohjalta.
|
Arto: Ranskassa tuo julkaistaan maaliskuussa XIII BIS:in toimesta, saman yhtiön joka julkaisi aikoinaan myös Nightwishin levyjä.
|
Haastattelu olikin ehtinyt jatkua jo vartin ilman häiriötä - ja tässä välissä olikin aika ottaa se pakollinen tauko. Anniskeluravintolan tarjoilutehtävissä oleva työntekijä tuli huomauttamaan omien virvoitusjuomien soveliaasta nautiskelualueesta sekä siitä, ettei takahuoneeseen saa tuoda baarin puolelta virvokkeita. Samalla paikan työntekijä häätää nurkassa nököttävän ex-basistin baarin puolelta ostettuine virvokkeineen takaisin anniskelualueen suuntaan. Pienen väliepisodin jälkeen on aika udella lisää ... no, siitä, mistä viittä minuuttia aiemmin puhuttiinkaan.
|
Jouni: Saksaan jos pääsisi jotenkin sopivasti ovenrakoon, niin siellä olisi varmasti jonkin verran isommat markkinat kuin tuolla Romaniassa.
|
Teemu: No onhan se aivan sama, missä sitä levyä menee kaupaksi, kunhan ihmiset vaan sitä ostavat.
|
Arto: Teemun kanssahan tässä pähkäiltiin, että olisi hienoa, jos levy myisi tasan nolla kappaletta. Edes sukulaiset ja kaverit eivät kehtaisi sitä ostaa.
|
Teemu: Se olisi historiallinen teko. Siihen pitää pyrkiä.
|
Jouni: Japanissa ja Ranskassa ainakin debyytti myi hyvin, ne olivat tähän mennessä ne vahvimmat markkina-alueet. Nollamyyntiä ei tarvitse pelätä. Etelä-Amerikassakin ollaan oltu hyvin kiinnostuneita, mutta sieltä taas ei levyä saa muuten kuin netistä imuroimalla.
|
Teemu: Japanissa Requiem myy hyvin, ja sen takia molemmilla levyillä onkin nopea ja railakas, menevä bonusbiisi lahjana paikallisille. Saavat sellaisen bonuskappaleen, mistä pitävät.
|
Entä Suomen tilanne, kotimaassakin ollaan varmasti kiinnostuneita?
|
Jouni: Suomen julkaisu on vielä auki. Jos levyä ei saada lisensioitua tänne, sitä jakelee ainakin seinäjokelainen Firebox. Sitä kautta levyä saa tilattua, jos se ei edellisen tavoin päädy aina Anttilaan saakka.
|
Teemu: Valitettavasti, vaikka olemme suomalainen bändi, levyä ei saa helpolla Suomesta.
|
 |
Keikkojen osalta tilanne on onneksi hieman parempi, bändin kaikki keikat ovat olleet Suomessa. Requiemia näkee kuitenkin lavoilla hyvin harvakseltaan, eikös edellinen keikkanne ollut puolitoista vuotta sitten Pellavarockissa?
Jouni: Viime keväänä kävimme Nivalassa keikalla, tuo olikin ainoa keikka Pellavarockin ja tämäniltaisen välillä. Lisääkin tekisi mieli vetää keikkoja.
|
Teemu: Keikkoja on vaikea järjestää, Requiem ei ole Suomessa mitenkään erityisen tunnettu. Eikä meillä toisaalta ole aikaa eikä mielenkiintoa hakata päätä harmaaseen kiveen ja soittaa jokaisessa tuppukylän pizzeriassa ja yrittää sillä tavalla läpimurtoa.
|
Arto: Pitäisi olla ohjelmatoimisto, että pääsisi soittelemaan muuallekin kuin vain kotipitäjään tai naapurikaupunkiin. Saisi kunnollisia keikkoja järjestettyä.
|
Jouni: Sitä ollaan yritetty hankkia, muttei oikein ole vastakaikua vielä tullut. Se on sen verran hankalaa kuitenkin ruveta itse järjestämään keikkoja, kahlaamaan läpi aikatauluja, hoitamaan majoituksia, kyytejä ja niin edelleen.
|
Teemu: Kyllä sen "läpimurron" tekisi mieluusti keikkailemalla niin Suomessa kuin muuallakin, mutta ei se ole niin helppoa. Ulkomaille on vähän vaikea lähteä keikkailemaan omilla rahoilla. Täytyy vaan luottaa siihen, että levyt menevät kaupaksi ja sitä kautta saadaan faneja ja keikkoja. Itse ei kuitenkaan hirveästi pysty vaikuttamaan siihen, mitä ihmiset pitävät tällaisesta musiikista. Musiikkimme on kuitenkin sen verran vaikeasti lähestyttävää sellaiselle, joka on tottunut kolmen riffin powermetal-biiseihin. Meillä niitä riffejä löytyy yhdestä biisistä yhtä paljon, kuin mitä joillain bändeillä on koko tunnin mittaisella levyllä. Siinä mielessä voi olla, ettei levy kaikille maistu.
|
Jouni: Jos tuon yhden levy-yhtiön kanssa päästään sopimukseen, siellä saattaa olla jossain vaiheessa selvät sävelet, että mitä kautta lähdetään minnekin. Tällä hetkellä rahkeet on hieman rajalliset - on kännykkä, henkilöauto ja 30 euroa bensarahaa. Japanista on ollut hieman jo puhetta, mutta toteutus jää nähtäväksi. Siitä tosin lähdettiin, kun levy lisensoitiin sinne, että myös kiertue seuraa. Tämä levy-yhtiön vaatimuksesta.
|
Japanin kautta maailmaa valloittamaan. Kuulostaa hyvältä. Puoli tuntia lavalle astumiseen, lienee parasta lopetella haastattelusessiota ja udella parit, levyn potentiaalisen ostajan kannalta mielenkiintoiset kysymykset: Minkä takia jonkun pitäisi ostaa juuri Requiemin uusi levy eikä mitä tahansa muuta nuoren power- tai progemetallia soittavan bändin kakkoslevyä, jos ei ole Requiemista aiemmin kuullutkaan?
|
Teemu: Koska meidän levymme on parempi.
|
Jouni: Voisi sanoa näin, että meidän levyä et ole ennen kuullut, koska se on niin erilaista. Jos ostat jonkun muun uuden bändin levyn, se on tehty jo vaikka kuinka monta kertaa aiemmin. Requiem ei edes yritä tehdä Keeper of the Seven Keys kolmosta...
|
Teemu: Tämä levy kestää, se vaan paranee kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla se ei välttämättä potki perseelle täysillä, mutta sitten se alkaa avautua.
|
Entä miksi Requiemin Mask Of Damnation, eikä vaikka Symphony X:n, Stratovariuksen, Dream Theaterin tai Rhapsodyn uusin?
|
Arto: Koska noistahan tietää jo ennalta, mitä saa. Miksi tehdä helppo, hajuton, mauton ja neutraali valinta...
|
| Teemu: Ei kai se mikään pakko ole ostaa Requiemin levyä, mutta minun mielestäni se olisi hyvä idea. Ettei tarvitse kaikkia levyjä kärrätä Romaniaan asti myytäväksi... |
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
Mask Of Damnation
|
KOTIPAIKKA
Haapajärvi / Kokkola, Suomi
JÄSENET
Jouni Nikula - laulu
Arto Räisälä - kitara
Jari Huttunen - rummut
Teemu Hänninen - kitara
Timo Kauppinen - basso
Jukka Hänninen - koskettimet
DISKOGRAFIA
Mask Of Damnation 2004
The Arrival 2002
Into The Stage (livevideo) 2000
Into The Night (demo) 2000
Gods Of War (demo) 1999
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
