Extol
Extolin tähänastinen on ura on ollut vahvasti nousujohteinen, ja bändi on alkanut saavuttaa laajempaa suosiota pohjoisen metallipiireissä hyvien levyjen ja kovan livebändin maineensa ansiosta. Ennen kaikkea tätä on siivittänyt kahden vuoden takainen levydiili Century Median kanssa ja sitä kautta markkinoiden laajempi avautuminen.

Extol on kerinnyt tekemään monenlaista musiikkia kolmen levyn mittaisella levytysurallaan. Tähän mennessä jokainen levy on pitänyt sisällään erilaisen musiikillisen kokonaisuuden. Debyyttilevy Burialilla Extol soitti melodista teknistä deathmetallia black metal -vaikutteilla, seuraavalla Undeceived-levyllä mentiin vielä syvemmälle deathmetalliin raskauden puitteissa, ja uusin tuotos Synergy pitää sisällään teknistä thrashia, jossa musiikin ilmapiiri on vaihtunut kevyemmäksi.
Juttelin bändin kanssa ensin Jyväskylässä, kun he kiertivät Skandinaviaa Opethin kanssa, sen jälkeen juttelin bändin rumpalin David Husvikin kanssa Norjassa Nordic Fest -festareilla ja lopuksi kitaristi Christer Espevoll vastaili sähköpostitse esittämiini kysymyksiin.
Seuraavassa kerrotaan bändin musiikillista näkemyksistä, sanoitusten ideoista, kiertuetunnelmista Opethin kanssa ja erikoisesti tenttasin kitaristi Christeriä bändin uusiman levyn myötä tapahtuneesta imagon ja musiikkityylin vaihdoksesta ja minkä takia ja miten siihen on päädytty. Sekä Christer ja David esittivät myös arvioita bändin musiikillisesta tulevaisuudesta.

Ensinnäkin kerro lyhyesti niille, jotka eivät Extolia tunne, minkälainen bändi se oikein on ja kenelle musiikki on tarkoitettu?
Christer: Extol on ollut maisemissa jo kymmenen vuotta ja julkaissut kolme kokopitkää levyjä sekä kaksi EP:tä. Olemme kotoisin Norjasta ja olemme Century Medialla. Kenen tahansa, joka pitää metallista, kannattaa tsekata meidän tekemämme musiikki.

Miten ovat asiat Extolissa tällä hetkellä? Miten pieni kiertue USA:ssa meni kesällä?
Christer: Asiat ovat meillä tällä hetkellä todella hyvin. Kiersimme kesällä ja syksyllä paljon, joten pidämme tällä hetkellä hieman taukoa matkailusta ja keikkaelämästä. Käytämme tämän ajan lähinnä musiikin säveltämiseen tulevalle levylle. En sanoisi, että kiertue Yhdysvalloissa Demon Hunterin ja The Agony Scenen kanssa oli pieni. Kiersimme yhteensä kuusi viikkoa ja oli hienoa tehdä se noiden bändien kanssa. Lokakuussa liityimme Opethin kiertueelle mukaan, mikä oli myös hieno juttu ja hauska kokemus.

Kuinka Ole Børud tuli taas mukaan Extoliin? Näyttää siltä ulospäin, että vaihtelette aika sujuvasti bändin jäseniä.
John Robert & Christer: Miehistönvaihdokset tapahtuvat aika luonnostaan, eikä meillä ole ongelmia sen kanssa. Me tunnemme toisemme hyvin ja siten ei ole mitään kommunikaatio-ongelmia. Tor Magne halusi sydämestään panostaa Ganglioniin enemmän Extolin sijaan, koska se on hänen bändinsä. Ole oli samaan aikaan joutilaana, joten oli luonnollista, että hän tuli takaisin.

Näyttää vähän siltä, että teillä on vain yksi iso bändi, joka vain soittaa eri nimellä ja eri miehistöillä vuorotellen.
John Robert & Christer: Heh, joo. Jotain sinne päin.

Siitä on melkein kaksi vuotta, kun olitte viimeksi Suomessa, miltä tuntuu olla taas täällä?

John Robert: Olemme iloisia siitä, että olemme jälleen täällä ja odotamme innolla keikkoja.

Osaatko sanoa, onko nyt enemmän yleisöä ja faneja, kuin viime kerralla? Onko kuulijajoukko kasvanut?

John Robert: Kuuntelijajoukko on kasvanut ja yhä useampi tietää nyt Extolista. Se on myös jonkin verran vaihtunut, johtuen luonnollisesti pitkälti siitä, että musiikkikin on muuttunut. Nykyään yleisö on nuorempaa ja paljon vaihtelevampaa. Burialin aikoihin keikoilla oli pääasiassa mustiin pukeutunutta väkeä.

Minulla on muutama kysymys uudesta levystänne. Se on selkeästi erilainen verrattuna aiempiin levyihinne. Jotkut, jotka pitivät kahdesta edellisestä levystänne, eivät pidä enää niin paljoa uudesta. Oletteko yhtään huolissanne siitä, että jotkut vanhat faninne eivät pidä uudesta tyylistä?
Christer: Emme oikeastaan ole huolissamme. Luulen, että useimmat vanhat fanimme pääsevät siihen sisälle, kun vain kuuntelevat sitä tarpeeksi ja antavat levylle aikaa. Jos levylle antaa mahdollisuuden, musiikkiin pääsee varmasti sisälle ja siitä alkaa pitää. Vaikka olemme tehneet joitain muutoksia Undeceivedin jälkeen, silti siinä on se "Extol-fiilis", joka tulee melodioista ja erilaisten metalligenrejen sekoittamisesta. Tilanne kun ei kuitenkaan ole se, että olisimme vaihtaneet tyylimme kantriksi tai joksikin.

Onko uusin levy myynyt hyvin, ja minkälaista palautetta olette siitä saaneet?
Christer: Synergy myy paremmin kuin mikään aiemmista levyistämme ja olemme saaneet siitä paljon positiivista palautetta. Useimmat ihmiset näyttävät todella pitävän siitä. Jotkut kuitenkin ajattelevat, että siinä on liikaa teknistä ja monimutkaista riffittelyä, mutta on täysin mahdotonta miellyttää kaikkia, joten emme ole tuollaisesta kritiikistä niin huolissamme.

Suoraan sanottuna uuden levyn tunnisti parhaiten Extoliksi melodioista, jotka ovat ilmeisesti Ole Børudin säveltämiä. Vokaalit ovat muuttuneet korkeammiksi ja levyn saundi ylipäänsä ei ole niin synkkä, kuin mitä se oli Undeceivedillä. Onko tämä aivan normaali seuraus musiikkityylin vaihtumisesta?
Christer: Niin kuin voit nähdä levyn kannesta, kaikki jäsenet Extolissa ottivat osaa musiikin tekemiseen Synergyllä. Syy vokaalien muuttumiseen liittyy tietenkin koko musiikin muuttumiseen thrashimpään suuntaan. Halusimme soittaa thrashia Synergyllä, eli ei niitä vokaaleja olisi voitu tehdä mitenkään muuten. Thrashmetalli yksinkertaisesti tarvitsee thrash-vokaalit, jotta se kuulostaa hyvältä. Se on meidän näkemyksemme asiaan. Se miksi siirryimme tekemään thrashia oli väistämätön askel ennemmin tai myöhemmin, koska me kaikki olemme 80-luvun lopun ja 90-luvun alun thrashbändien faneja, kuten Believerin, Pestilencen, Cynicin ja Slayerin.

Tukka on lyhentynyt ja kokonaisuudessaan koko Extolin imago on muuttunut paljon kevyemmäksi. Se pelästyttää vanhoja faneja. Itselleni oli kova pala nähdä hiusten lyhentyneen, koska ekaa kertaa kun teidät näin livenä, raju lavashow tukanpyörityksineen teki kovan vaikutuksen.

Christer: Joo, se on totta, ettei meidän imago ole enää niin kuolemanvakava ja metallinen, kuin se oli Burialilla ja Undeceivedillä. Tämä on myös seurasta musiikillisesta suunnasta, jonka valitsimme Synergylle. Uusi "kevyempi" imago sopii paljon paremmin musiikkiin, jota on Synergyllä kuin se vanha synkkä death metal -meininki, mikä meillä oli Undeceivedin aikoihin.
- Yleensä muutos nähdään uhkana tai jonkinlaisena negatiivisena asiana. Me näemme asian siten, että on pakko tehdä jotain uutta säilyttääkseen tietyn tason musiikin laadussa, luovuudessa ja omaperäisyydessä. Sen takia me emme pelkää muutoksia. Meillä on edelleen energinen ja raaka lavashow, vaikka muutamilla meistä onkin tukat lyhentyneet.

Extolissa on monta luovaa tyyppiä soittamassa. Vaikuttaa siltä, että koko bändi ottaa osaa sävellysprosessiin ja biisien kasaamiseen. Tuleeko tästä koskaan ongelmia, kun päätätte, että mitä materiaalia lopulta julkaistaan? Usein bändeissä on vain muutama tyyppi korkeintaan, jotka ottavat päävastuun musiikin tekemisestä ja sanoituksista. Miten saatte homman pysymään tasapainossa ja tuntuuko teistä kaikista siltä, että saatte tehdä haluamanne jutut Extolissa?
Christer: Yleensä Ole, David ja minä keksimme ideat ja riffit biiseihin, mutta hyvin usein porukalla sovimme biisin rakenteen ja sen, minkälainen kappaleesta lopulta tulee. Kyllä meistä tuntuu ehdottomasti siltä, että voimme tehdä musiikillisesti mitä haluamme Extolissa, mutta jos joku meistä ei pidä jostain biisi-ideasta tai kappaleesta, me emme käytä sitä. Onneksi meidän musiikilliset mieltymyksemme eivät poikkea paljoa toisistaan, joten olemme yleensä samaa mieltä siitä, mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei.
David: Edelliselle levyllä kirjoitin n. 20 % materiaalista. Se on erilaista verrattuna Undeceivedin ja Burialin tekoprosesseihin.
- Kun meillä on valmiiksi kirjoitettu ja sovitettu biisi, ei ole mitään estettä sille, miten me sitä käyttäisimme. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia sen suhteen, mikä biisi menee bonusraidaksi Japanin versioon, sampleriin jne. Mitä taas tulee tekemiimme yksittäisiin riffeihin, meidän täytyy kaikkien olla nöyriä ja hyväksyä, jos niitä ei käytetä.

Synergy tuo hyvin vahvasti mieleen Believerin tuotannon, joka on yksi suosikkibändeistäni. Minusta tuntuu, että te olette Believerin perikuntaa. Sen huomaa jopa sanoituksista, Believerin tapa käsitellä uskonasioita oli apologeettinen eli uskoa puolustava ja sama linja tuntuu olevan Synergyllä. Se kuulostaa oikeastaan Believerin neljänneltä albumilta lisättynä muutamilla Extolille tyyppillisillä melodioilla. Mitä mieltä olet tästä määrittelystä?
Christer: Olen jo kerran maininnut Believerin, ja tuollainen määrittely on tietenkin suuri kohteliaisuus meille. Olemme olleet pitkän aikaa Believer-faneja, ja Synergy on melkein eräänlainen tribuuttialbumi meiltä Believerille, koska he antoivat meille kolme loistavaa levyä ennen kuin lopettivat.

Maailmassa on paljon bändejä, jotka vain toistavat itseään. Mutta vaikuttaa siltä, että teidän tavoitteenne on saavuttaa aina uusi taso uuden levyn myötä. Mikä mahtaa olla seuraava liike? Tuleeko taas EP kokopitkän jälkeen, niin kuin tapahtui kahden edellisen levyn jälkeen? Jäikö Synergyltä materiaalia yli?
Christer: Muutos on oikeastaan väistämättömyys meille bändinä, jotta säilymme elossa. Me yrittämme puskea itsemme aina uusiin mittasuhteisiin, mitä tulee laatuun, luovuuteen ja omaperäisyyteen. On aika todennäköistä, että nyt ei kuitenkaan tule EP:tä Synergyn ja seuraavan albumin välillä. Siksi koska olemme sopineet Century Median kanssa, että nyt pitäisi saada seuraava levy mahdollisimman nopeasti julkaistuksi. Nyt aloitamme materiaalin tekemisen seuraavalle levylle. Meillä on vain yksi ylijäämäbiisi Synergyltä ja se on nimeltään "Dilemma Inconceivable". Se julkaistaan tammikuussa Century Median promolla.

Olen kuunnellut teitä jo useamman vuoden ajan, ja jokaisella kokopitkällä levyllä selkeästi oma tyylinsä. Onko kyse tietoisesta valinnasta sen suhteen, mitä haluatte seuraavaksi tehdä, vai onko kyse ihan vain luonnollisesta kehityksestä? Eli johtuuko se siitä, että musiikilliset mieltymykset kehittyvät ajan kuluessa?
Christer: Sanoisin, että meidän tyylimme vaihtelu eri albumeilla johtuu pääasiallisesti ihan luonnollisesta musiikkillisesta kehityksestä tai "evoluutiosta", jos sallit sellaisen ilmaisun käyttön. Emme siis porukalla mieti, minkälaista musiikkia sitä sitten soittaisi seuraavalla levyllä. Me tiedämme vain sen, että emme halua seuraavan albumin kuulostavan liian paljon siltä, miltä edellinen kuulosti, ja lähdemme kehittelemään juttua siitä eteenpäin. Tällä hetkellä meillä ei ole hajua, miltä seuraava levy kuulostaisi.

Levyillä ei kuulla paljoa sooloja. Miksi näin? Ettekö osaa soittaa sooloja vai onko se ihan musiikillinen juttu, ettette halua niitä levylle? Muistaakseni vitsailit jossain haastettelussa kerran, että haluaisit oppia soittamaan sooloja.
Christer: Tuo on totta. Me emme ole koskaan olleet mikään kitarasoolo-bändi. Meistä tuntuu siltä, että soolot olisivat liikaa musiikissamme, koska kitariffien vuoksi siinä tapahtuu jo nyt todella paljon. Lisäksi minä ja Ole olemme laiskoja harjoittelemaan skaaloja ja muuta sooloihin tarvittavaa. Tosin meillä on nyt enemmän sooloja Synergyllä, kuin mitä aiemmilla levyillä. Meidän mielestä kitarasoolot ovat sellainen elementti, mitä vähiten tarvitaan hyvän biisin tekemiseen, joten emme kuluta paljoakaan aikaa sen suhteen. Jos en olisi niin laiska ja kiireinen, niin meillä saattaisi olla enemmän sooloja, kuin mitä niitä nyt on.

Muistan teidän keikkanne Helsingissä, kun Ole ei ollut mukana bändissä. Silloin Peter lauloi puhtaat lauluosuudet ja ne eivät menneet aivan nuotilleen. Mutta Bobfest 2003:lla yllätyin, kun kuulin hänen laulavan ylistyslauluja, ja sitten Synergyllä on Aperture, jossa hän laulaa puhtaasti ja todella herkällä ja koskettavalla äänellä. Peter on kehittynyt todella paljon laulupuolella vai mistä on kysymys?
Christer: Peter on ollut hyvä laulaja jo pitkään. Jos hän lauloi epävireisesti jossain kohtaa, sen on täytynyt johtua huonosta monitoroinnista. Kun soitamme, lavalla on todella paljon melua ja puhtaiden laulujen monitorointi on aina suuri haaste.

Kuinka paljon ja miten treenaat soittoa, David?
David: En oikeastaan treenaa paljoakaan yksin. Kun olin nuorempi, treenasin enemmän yksin. Viime vuosina olen pääasiallisesti treenannut vain ennen studioon menoa. Joskus kuitenkin saatan kuluttaa paljonkin aikaa treenaamiseen ja unohtaa kaiken muun. Pääasiallisesti harjoittelu tapahtuu, kun koko bändi on koolla. Minulla on myös melko tekninen sivuprojekti, joten soitan melko paljon bändin kanssa yhdessä ja sitä kautta yksin soittaminen ei ole niin tarpeellista. Joskus treenaaminen onnistuu vain kerran viikossa, mutta yleensä useammin.

Onko mitään aavistusta sen suhteen, minkälainen seuraavasta levystä tulee?
David: Seuraavan levymme tyyli voi mennä joko kaupallisempaan (mainstream) suuntaan tai sitten old school -deathmetallin puolelle. Emme tiedä suuntaa vielä. Emme kuitenkaan koskaan tee musiikkia, mistä emme voisi olla ylpeitä. Meistä on siistiä soittaa ihmisjoukolle, jossa on ihmisiä, jotka diggaavat blackmetallista, POD:stä ja jazzista. Siis on mielenkiintoinen haaste luoda musiikkia, joka on vaikuttavaa kaikista näistä eri ihmisistä, jotka tykkäävät erilaisesta musiikista. Sen verran voi tulevasta levystä sanoa, että siinä sekoitetaan eri musiikkityylejä siten, ettei se kuitenkaan kuulosta älyttömältä.

Oletko sinä bändin johtaja, vai mikä on roolisi bändissä?
David: En sanoisi noin, mutta olen enemmänkin bändin organisoija. Huolendin monista käytännön asioista ja johdan myös musiikillista puolta. Minä päätän, mitä biisejä soitetaan ja ehdottelen myös, miten biisit koostetaan eri osista. Näen ikään kuin sen kokonaisuuden bändistä. En yleensä sävellä mitään. Edellä kuvailemallani tavalla olen aina työskennellyt, mutta nyt Synergyllä sävelsin itse materiaalia ja seuraavaa levyä ajatellen taitaa olla niin, että ainoastaan minulla ja Olella on materiaalia valmiina.

Soitatko kitaraa, vai miten sävellät ja teet musiikkia?
David: Soitan kitaraa aika vähän. Yleensä vain kuvailen kitaristeille, mitä pitäisi soittaa ja miten, miltä sen pitäisi kuulostaa.

"Thrash Synergy" on yksi lempikappaleistani uudella levyllä ja ”Your Beauty Divine” taas Paralysis-EP:llä. Kerro jotain näistä biiseistä?
David: Minä tein niihin vain sanoitukset, Ole ja Peter tekivät kaikki monimutkaiset riffit Thrash Synergyyn. Idea siinä biisissä on yksinkertaisesti yhteys. Sillä tavalla Jumala haluaa meidän elävän, yhteydessä häneen ja yhteydessä toisiin ihmisiin. Your Beauty Divine taas kertoo Jumalan rakkaudesta ja sen kokemisesta. Se on paras tapa elää.

Mistä saatte ideat käyttää esimerkiksi viuluja levyillänne?
Christer: Käytämme joskus muita instrumentteja ihan vain piristääksemme hieman musiikkia ja tietysti myös vaihtelun vuoksi käytämme niitä. Kokeilut ovat hauskoja.
Mitä muita bändejä/projekteja teillä on Extolin lisäksi ja minkälaiset musiikilliset taustavaikuttimet teillä on?

Christer: Davidillä on Absurd2 (thrash-projekti)ja Tech metal -bändi, joka on toistaiseksi nimetön. Christerillä on myös Absurd2 ja metalcore-projekti Iskariot. Jon Robert soittaa myös rock-metal -hybridi Ganglionissa, kuten Peterkin, ja Ole soittaa ja laulaa cover-bändissä, josta en tiedä, onko sillä vielä nimeä.

- Musiikki on hauskaa, ja on hyvä, että saa musiikillisia vaikutteita muistakin, kuin tavanomaisista lähteistä. Mitä tulee musiikillisiin taustoihimme, niin Olea lukuunottamatta meillä ei ole minkäänlaisia taustoja. Hän on soittanut ja laulanut siitä lähtien, kun oli pieni lapsi. Hänen perheellään oli bändi (vähän niin kuin Jackson 5), joten hän on laulanut koko ikänsä. Kenelläkään meistä ei ole kuitenkaan mitään virallista musiikillista koulutusta, olemme itseoppineita.

KIERTUE-ELÄMÄ JA SKENE:

Mitkä ovat sinusta livekeikan tärkeimmät ominaisuudet? Keikastanne huomaa, että olette treenanneet paljon moshaamista, ja siksi keikkanne on vaikuttavan näköinen. Teettekö niin vain huvin vuoksi vai onko se tietoinen liike, jotta saavutatte hyvän livebändin maineen?
Christer: Keikassa on kaksi tärkeää puolta: miltä se kuulostaa ja miltä se näyttää. Koetamme säilyttää tasapainon molemmissa puolissa aina, kun heitämme keikan. On melko itsestään selvää, että keikan pitää kuulostaa hyvältä, mutta yritämme myös viihdyttää yleisöä olemalla energisiä lavalla, koska se on osa sitä vaikutelmaa, jonka haluamme jättää yleisölle. Meillä on silloin hauskempaa soittaa ja yleisölle se on myös hauskempaa katsoa.

Mitä teette vapaa-aikana kiertueilla?
Christer: Kun olimme Helsingissä, pyörimme kauppakeskuksissa ja levykaupoissa, hengailimme vain. Matkalla taas luen kirjoja tai kuuntelen musiikkia. Muut tekevät aika pitkälti samoja asioita.

Mitkä ovat mielestäsi musiikkibisneksen huonoimpia puolia?
Christer: Ehdottomasti raha ja kaupallisuus. Asia on niin, että jos et myy, olet huono. Monet levyfirmat ovat tällä alalla vain bisneksen vuoksi, he tekevät huonoja diilejä bändien kannalta. Ymmärrän kyllä, että heidän on ansaitava elantonsa tällä, mutta silti se on aika huono juttu. Aina löytyy onneksi poikkeuksia, ja esimerkiksi Century Media on kohdellut meitä todella hyvin.

Heitätte keikkaa aika laajalle yleisölle. Mitkä ovat mielestäsi erot normaalissa metalliskenessä ja kristillisessä skenessä?
Christer: No kristillinen skene on tietenkin täynnä kristittyjä. Toivoisin, että nämä skenet olisivat enemmän yhdessä.

Teidät tunnetaan kristillisenä bändinä. Miten se näkyy sanoituksissa ja miten ilmaisette itseänne kristittyinä? Onko se maine hyvä vai huono asia? Oliko vaikeaa saada diili suurelta levy-yhtiöltä, kuten Century Medialta?
Christer: Joo, meidät tunnetaan kristillisenä bändinä. Emme kuitenkaan pidä "kristillisen bändin" leimasta, koska siihen liitetään paljon negatiivisia sivumerkityksiä, erikoisesti metalliskenessä. Lisäksi tuo termi on jonkin verran harhaanjohtava, koska bändin jäsenet ovat niitä kristittyjä, eikä bändi itsessään tai musiikki. Siksi olisi paljon täsmällisempää sanoa, että me olemme vain bändi (niin kuin mikä tahansa muukin bändi), jonka jäsenet nyt sattuvat uskomaan Jumalaan.
- Tämä on tietenkin kielellistä kikkailua, mutta ajattelen silti, että tämä asia kannattaa ilmaista näin seuraavista syistä: Jo pitkän aikaa on ollut olemassa suuri - ja yhä kasvava - etäisyys kristillisen ja sekulaarin musiikkiteollisuuden välillä. Tämä on tilanne erikoisesti USA:ssa, mutta myös Skandinaviassa. Minusta tällainen polarisoituminen ei ole hyvä asia. Musiikissa on ennenkaikkea kyse musiikista, joten miksi pitäisi jokaisella eri uskoa tai uskonnottomuutta edustavalla bändillä tai artistilla olla oma musiikkiteollisuutensa? En halua jumittua pelkästään kristillisiin musiikkipiireihin, joita voisi kutsua jopa ghetoiksi. Tällä tarkoitan sitä, että emme halua vain soittaa "kristillisiä keikkoja" kristityille. Meidän musiikkimme on kaikille, jotka pitävät musiikista. Musiikilla ei ole uskonnollisia rajoja.

Mitkä ovat mielipiteenne Opethista ja miten tulitte toimeen heidän kanssaan? Entä minkälaiset tunnelmat kiertueesta jäi?
Christer: Opethilla ei ollut mitään sitä vastaan, että olemme heidän lämppärinsä kiertueella. Me otimme yhteyttä heihin ja heille siinä ei ollut mitään ongelmaa. Joten ajattelen, ettei myöskään Opethin faneilla pitäisi olla siinä mitään ongelmaa, koska itse bändilläkään ei ole.
David: Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että meidän yleisöissä oli selkeitä eroja. Opethin yleisö oli kuitenkin jonkin verran erilainen, kuin tyypillinen Extolin yleisö. He olivat pidättyväisempiä ja hieman enemmän metallikansaa. Extolin yleisö on paljon kirjavampaa. He kuitenkin näyttivät pitävän musiikistamme, vaikka se oli suurimmalle osalle aivan uutta.

Tiedän jo omasta kokemuksestani, että vie aikansa, ennen kuin Extolin musiikkiin pääsee sisälle. Ekan kerran, kun näin keikkanne, en oikein päässyt sisälle musiikkiin, vaikka show olikin hieno.

David: Juuri näin. Mutta periaatteessa uusi yleisö on aina mielenkiintoinen juttu. Siis ylipäänsä kiertue Opethin kanssa meni hyvin. Saimme hyvää palautetta yleisöltä ja myimme myös paljon tavaraa ja levyjä. Silti se ei kuitenkaan ollut sitä, mihin olemme tottuneet. Emme ole tottuneet olemaan lämmittelybändi. Olemme tottuneet olemaan pääesiintyjä tai esiintymään yhdessä samankaltaisten bändien kanssa, mutta emme ole olleet lämmittelybändi tuolla tavalla koskaan ennen. Ihmiset huutelivat joskus meille tyyliin, että "Pois lavalta, me haluamme nähdä Opethin!" Sen tyyppiset reaktiot olivat aika uusi kokemus meille ja se oli todella outoa.
- Aiemmilla levyillämme on mukana samoja elementtejä, mitä Opeth on tehnyt. Sillä olemme tehneet monenlaista musiikkia, jopa melodista ja romanttista metallia. Seuraavalla levyllämme saatamme tehdä jotain aivan erilaista. Emme tiedä suuntaa vielä. Siihen vaikuttavat monet asiat, kuten miten Peterin vokaalit tai minun rumpujen soittoni kehittyvät. Asiat voivat kehittyä moneen eri suuntaan.


SANOITUKSET

Sanoituksenne ovat syvällisiä ja niissä on todella sanomaa. Vaikuttaa siltä, että todella ajattelet asioita. Muistan erikoisesti biisin "Nihilism 2002" eräänlaisena näkymänä maailman tilasta. Mistä saat oikein inspiraation sanoituksiin ja vaikuttavatko muiden bändien sanoitukset niihin?
Christer: En saa koskaan inspiraatiota omiin sanoituksiini muiden bändien sanoituksista. Itse asiassa luen hyvin harvoin sanoituksia musiikista, jota kuuntelen. Toisaalta pidän hyvin paljon kirjojen lukemisesta, ja osa sanoituksistani ovat syntyneet ideoista, joita saan mielenkiintoisista kirjoista. Loput sanoituksista taas perustuvat enemmän henkilökohtaisiin kokemuksiin ja asioihin, joita opin elämällä tätä elämää.

Toisin kuin sinun sanoituksesi, esimerkiksi John Robert kirjoittaa hyvin runollisia sanoituksia. En edes tajua välillä kunnolla, mitä niissä sanotaan. Veljesi taas tekee yksinkertaisempia ja hengellisempiä sanoituksia. Sinun sanoituksesi ovat selvästi apologeettisempia ja ne kritisoivat maailman menoa. Yritätkö saada ihmiset ajattelemaan asioita?
Christer: Juuri näin! Yritän paljastaa sanoituksissani eri puolia tai ongelmia asioista ihmisille, joita nämä eivät ehkä muuten huomaa. Jos nyt otetaan esimerkiksi tuo Nihilism 2002 -biisi. Television katselu on aivan normaali ja hyväksyttävä asia, eikä minulla ole sen suhteen mitään ongelmaa. Mutta ajattelen, että kovinkaan moni ihminen ei ole tietoinen siitä, miten suuri vaikutusvalta televisiolla ja medialla ylipäänsä on ihmisiin. Joskus historiassa kuninkailla ja kirkon johtajilla oli valta. Tänäpäivänä taas valta on niillä, jotka hallitsevat mediaa.
- Median viljelemä nihilistinen elämänkatsomus ainoana loogisena selityksenä olemassaolollemme on aivan yhtä tuhoisaa, kuin se vallan väärinkäyttö, jota kirkko harjoitti satojen vuosien ajan. Kirkko harjoitti sitä, kunnes läntisen maailman sekularisaatio eli maallistuminen "pelasti" meidät siltä. Kiihkoateistit puhuvat siitä, että uskonnolliset ihmiset ovat aivopestyjä uskomaan, että elämme jossain ihmeen fantasiamaailmassa. Asiaa voi ajatella myös näin päin: kaikki, mitä kuulet, näet, tunnet ja maistat, vaikuttavat väistämättä sinuun. Jos katsot televisiota kolme tuntia päivässä, se on paljon enemmän aivopesua, kuin mitä useimmat uskonnolliset ihmiset kokevat elämänsä aikana.

- Tämä ei siis liity itse televisioon, se on vain väline. Ongelma on siinä, että suurin osa siitä, mitä sieltä tulee ulos, on vain pelkkää roskaa! Voisin puhua paljon tästä aiheesta, mutta se veisi melko paljon tilaa. Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että kirjoittaisin selityksiä sanoituksistani. Kun saan sen tehtyä, laitan ne meidän webbisivulle, jotka löytyy osoitteesta www.undeceived.net. Sieltä voi katsoa myöhemmin, jos on kiinnostunut.

Luin Dimmu Borgirin haastattelun, ja siinä kitaristi sanoi, että hän ei kovinkaan positiivisesti ajattele ihmiskunnasta ja inhimillisyydestä. "Grace for Succession" -kappaleessa puhut aika paljon synnistä, mikä on perinteisesti mielletty melko pimeäksi aiheeksi. Samanlaista on havaittavissa myös biisissä "Confession of Inadequacy". Eli ihminen on vajavainen olento ja tekee paljon pahaa. Miten te eroatte sitten esim. Dimmu Borgirista sen suhteen, että mitä ajattelette näistä asioista?
Christer: En ole lukenut heidän sanoituksiaan, enkä tunne heitä henkilökohtaisesti, joten on vaikea vastata kysymykseen. Näyttää siltä sen pohjalta, mitä luit haastattelusta, että olemme samaa mieltä siitä, että ihmiset eivät oikein tiedä, miten kohdella toisiaan. Ihminen on vajavainen ja taipuvainen tuottamaan kärsimystä ja tuhoa oman egosentrisen luonteensa vuoksi.
- Grace for Succession -biisin otsikko kertoo jo aika pitkälti biisin sisältämän sanoman. Koska yksikään ihminen ei ole kykenevä elämään elämäänsä ilman vikaa tai virheitä, tärkeä askel siihen, että voisimme elää rauhassa ympäröivän maailmamme kanssa, on anteeksiantamus. Anteeksiantamus on sana, joka kuvaa armollista toimintaa. Ei ole ihmisluonnon mukaista antaa anteeksi, ja se on yksi suurimmista syistä, miksi maailma on täynnä vihaa, ahneutta ja kaikenlaisia perversioita.
- On sanottu, että aika parantaa haavat, mutta olen eri mieltä. Uskon, että anteeksiantamus on ainoa tie sisäiseen parantumiseen. Tämä on paljon tärkeämpää sille, joka antaa anteeksi, kuin sille, joka saa anteeksi. Anteeksiantamus ei tietenkään ole oikeudenmukaista, mutta se on myös samalla kertaa koko jutun idea. Ilman anteeksiantamusta olemme koston kierteessä, josta on mahdotonta paeta, ellei joku ole riittävän nöyrä tajuamaan anteeksiannon olevan ainoa tie ulos siitä. Jeesus on paras esimerkki tästä ihmiskunnan historiassa. Hieman tuoreempia esimerkkejä historiassa tästä ovat Martin Luther King Jr. ja Mahatma Gandhi. Tämä selviää katsomalla heidän saavutuksiaan, kun he eivät vastanneet pahaan pahalla. Tietenkin on paljon helpompi puhua tästä, kuin käytännössä elää sen mukaan, mutta uskon, että maailmassa olisi paljon vähemmän vihaa ja väkivaltaa, jos ihmiset eläisivät sen moton mukaan: rakasta vihollistasi.
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Synergy
KOTIPAIKKA
Oslo

JÄSENET
Peter Espevoll - ääni
Christer Espevoll - kitara
David Husvik - rummut
Ole Børud - kitara, puhtaat laulut
John Robert Mjåland - basso


DISKOGRAFIA
Synergy 2003
Paralysis EP 2001
Undeceived 2000/2002
And I Watch / Human
Frailtie's Grave 7" 2000
Mesmerized 1999
Burial 1998/1999
Embraced (demo) 1997
Northern Lights: Norwegian Metal Compilation 1996
© Imperiumi MMVII. Haastattelu: Pekka Ryhänen   Kuvat: Extol ja Niko Kaartinen
http://www.undeceived.net Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 3297 Palaa »
Bookmark and Share