Keikkaraportti: Jess And The Ancient Ones, Spiritus Mortis & Mansion, Gong, Turku 5.1.2018

Ensimmäinen vierailuni Turun Gong -klubille tapahtuu mitä parhaimpaan saumaan, sillä kolme diggailemaani bändiä esiintyy samana iltana. Gong on perustettu edesmenneen Turun Klubin savuaville raunioille, ja täytyy sanoa että homma toimii hienosti. Alakerrassa baari on sisustettu uudelleen, yläkerran klubi/keikkasali on paljolti ennallaan ja hyvä niin; ei siinä oikeastaan mitään ihmeempää vikaa ollutkaan.

Svart Fest II:n musiikkikattaus on mielenkiintoinen: Suomi-doomin kruunaamattomiin kuninkaisiin kuuluva Spiritus Mortis, hieman pelkkää doomia avarammalla katsontakannalla operoiva Mansion sekä occult/happorockmestari Jess And The Ancient Ones. Kaikki nämä bändit olen toki nähnyt useampaankin kertaan livenä, mutta nyt oli hieman tavallista enemmän kutinaa ilmassa: Mansionin olen nähnyt viimeksi reilu vuosi sitten, Spiritus Mortiksella on uusi laulaja ja Jess And The Ancient Ones on aina loistava kokemus.

 

MANSION

Ensimmäisenä vaihdetta pykälään heittää Mansion. Edelleen jo edesmennyttä kartanolais-kulttia kartoittava orkesteri esiinyy nyt peräti seitsenhenkisenä. Lisänä edelliseen näkemääni keikkaan on nyt tullut toinen laulaja, joka auttaa Almaa tuomaan julki Pyhää Sanaa. Alma esiintyy kuten aiemminkin, ehkä jopa muutaman asteen edellistä näkemääni kertaa riehakkaammin. Liekö niin että Sana puree Almaan entistä syvemmin ja Pyhän Hengen kosketus saa hänet kiemurtelemaan Pyhän otteessa? Oli asia niin tai näin, varmaa on se että Mansionin aikaansaama musiikkivalli on mainio: kitarat raikaavat kuten pitääkin, basso möyryää ja kaiken yllä Alman armoton luenta. Pientä säröä Mansionin uskonnolliseen hurmokseen toi joidenkin muusikoiden juoma keskiolut joka sopii mielestäni huonosti Pyhään Sakramenttiin. Mutta mitäpä siitä, meno oli mitä muikeinta ja sai minut muistamaan oman lapsuuteni ja körttiseurat joissa ei ilolla ollut sijaa, vaan mustiin körttipukuihin pukeutuneet miehet ja naiset veisasivat ja saarnasivat väkevästi. Kehotan kaikkia vähäväkisiä osallistumaan Mansionin messuun, ette pety!

 

SPIRITUS MORTIS

Jo vuonna 1987 perustettu Spiritus Mortis on Suomen doomin pioneeri. Bändihän perustettiin aikana jolloin harva edes tiesi koko genren olemassaolosta. On käsittämätöntä millaisella antaumuksella bändiä on pidetty pystyssä; voin kuvitella että varsinkin alkuaikoina usko on ollut koetuksella demojen lähetyksen parissa. Mutta vahva usko omaan tekemiseen ja selkeä visio kantavat hedelmää ja nyt Spiritus Mortis on paremmassa vedossa kuin ehkä koskaan aiemmin. Viimeisimpänä päänahkana vyössä on mainio The Year is One -albumi jota voin suositella kaikille genren diggareille. Tähän iltaan tuo tavallista enemmän jännitystä uuden laulajan sisäänajo: Sami Hynnisen jättäydyttyä pois tilalle nousee Masquerage-yhtyeestä tunnettu vokalisti Kimmo Perämäki. Kyseessä on nyt ensimmäinen Kimmon keikka Spiritus Mortiksen ohjaimissa – mitenkähän homma lutviutuu?

No, hyvinhän se. Perämäki ei ole lähtenyt apinoimaan ketään aiemmista laulajista vaan vetää täysin omannäköisensä shown. Heti ensimmäisestä raidasta, Robe of Ectoplasmista, on selvää että homma toimii hienosti. Välillä Kimmo laulaa matalammalta, välillä kirkaisee, heiluu mikin kanssa kuin heikkopäinen. Myös muu bändi on elementissään ja tuuttaa mitä parhainta Suomi-doomia taivaalle. Bändin äänenpainetaso on kova, ja saa minut jo kaipaamaan korvatulppia jotka jäivät kotiin. Mutta mitäs tulpista, meno on messevää ja saa unohtamaan moiset maalliset asiat. Tuoreimmalta levyltä soitetaan useampikin biisi, aina erinomaista Holiday in the Cemetary -raitaa myöten: "Life is disease, and suicide its only cure". Hyvä Spiritus Mortis, näemme vielä uudelleenkin!

 

JESS AND THE ANCIENT ONES

Illan pääbändi on Jess and the Ancient Ones. Tämä suomalainen occult/happorock-orkesteri on tullut nähtyä ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, heti bändin alkuajoilla – tuolta keikalta muistan hieman haparoivan otteen, mutta vahvat biisit jotka tekivät vaikutuksen heti ensikuulemalta. Mutta missä menee Jess muinaisineen vuonna 2018?

Jumalauta, livenä Jess kartoittaa nyt itse omat polkunsa ja tekee mitä haluaa. Heti konsertin alettua käy selväksi että nyt ollaan todistamassa todella hyvää keikkaa: Jess heiluu, soittaa tamburiinia, kiemurtelee mikin ääressä ja pitää lavan hallussaan. Muu bändi kolkkaa mukana ja kitaristi Thomas Corpse heiluttaa tuttua tukkapehkoaan kuin mörrimöykky. Erityismaininta pitää antaa kosketinsoittajalle joka loihtii soittimestaan mainiot soundit bändin livesointia tukemaan. Bändistä näkee selvästi että keikkakokemusta on viime vuosina kertynyt runsaasti, esiintyminen on varmaa mutta heittäytyvää. Parhaiten mieleeni jäänyt biisi oli Prayer for Death and Fire joka esitettiin keikan loppupuolella – menevä biisi vedettiin äärimmäisellä intensiteetillä. JATAO muistuttaa minua siitä mitä keikat voivat parhaimmillaan olla, ja että kotisohvalta kannattaa raahautua keikka-areenalle silloin kun kunnon viihdettä on tarjolla.

Kokonaisuutena ilta oli erinomaisen onnistunut, ja voin ehdottomasti suositella jokaista nyt esiintynyttä bändiä erikseen; mitä tahansa näistä kannattaa lähteä katsomaan jos omalle kotiseudulle tulevat!

© Imperiumi MMVII. Teksti: Sami Lehto   Kuvat: Sami Lehto
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2263 Palaa »