Watain

Ruotsalainen Watain lienee tuttu kaikille äärimetallin ystäville. Se, jos mikä, on bändi joka elää ja hengittää taiteensa tavalla. Mielipiteeni tästä vahvistui entisestään katsottuani bändin laulaja Erik Danielssonista tehdyn dokumenttileffan Music, Blood and Spirit. Elokuvassa Danielsson kertoo melko avoimesti itsestään, uskostaan sekä suhtautumisestaan musiikkiin ja elämään ylipäätään. Nämä jätkät ovat tosissaan ja Danielsson on harvinaisen hengellinen kaveri.

Kun Imperiumille tarjoutuu juttutuokio Danielssonin kanssa on selvää, että keskustelusta tulee mielenkiintoinen. Minua ennakkoon jopa hieman jännittää. En voi mitenkään keskittyä vain Watainin uuteen levyyn, sillä halajan kaivaa pintaa syvemmältä ja selvittää, mitä miehen mielessä liikkuu. Heitetään siis halko rovioon ja aloitetaan heti kevyesti kysymällä, onko Danielsson syntynyt juuri luomaan musiikkia?

– Kyllä, ehkä, ken tietää. En koskaan ole halunnut tehdä mitään muuta ja koska Watain oli ensimmäinen bändi jossa aloin soittaa, tilanne on aika nuoresta saakka ollut selvä. Mukavia itsensäilmaisumuotoja on muitakin, mutta musiikki on ehdottomasti paras niistä, Danielsson aloittaa.

Danielsson, Håkan Jonsson ja Pelle Forsberg perustivat Watainin kohta 20 vuotta sitten. Bändin ydin on vuosien saatossa pysynyt samana, eli kolmikko on ilmeisesti aika perfect match. Vai onko niin, että löysit kerralla kaverit, joilla on juuri samat motiivit musiikin suhteen?

– Uskon näin. Olemme aina olleet aika intensiivinen bändi ja ympärillämme on alusta lähtien ollut paljon kaaosta. Kaiken tämän olemme kokeneet yhdessä: ensimmäiset tappelut, ensimmäiset keikat ja kiertueet. Se on luonut yhteisöllisyyttä, jota osaa arvostaa ja mistä ei halua luopua. Se on vahva juttu ja sen hengissä pitäminen vuodesta toiseen on meille todella tärkeää.

Watain on 5.1.2018 viiden vuoden tauon jälkeen julkaisemassa uuden albumin. Danielssonin sen tiimoilta antamista haastatteluista on jo voinut lukea, että Trident Wolf Eclipse kaivautuu entistä syvemmälle. Ei sillä, että edellisetkään olisivat pintapuolisiksi jääneet. Mitä tämä mainitsemasi "syvemmälle meneminen" käytännössä tarkoittaa?

– Watainia voisi kuvata maata poraavaksi poraksi. Mitä pitempään poraat, sen syvemmälle pääset. Jokainen levy vie syvemmälle kohti alkulähdettä. Ei ainoastaan filosofisessa mielessä, vaan se tarkoittaa myös sitä, että levy levyltä meistä tulee entistä rehellisempiä. Siltä meistä ainakin tuntuu, Danielsson pohtii.

The Wild Hunt (2013) oli blackmetalliksi todella pehmeä levy. Trident Wolf Eclipsellä suunta on selvästikin täysin toinen; raaka ja huomattavasti edeltäjäänsä pelkistetympi. Miten tässä nyt näin kävi?

– Se johtuu varmasti siitä, että edellisellä levyllä tutkimme hieman Watainin melankolisia puolia. The Wild Hunt oli majesteettinen ja eeppinen tarina. Se oli mielenkiintoinen matka ja todella inspiroiva työstää, mutta myös todella raskas kokemus ja lopulta aika iso lasti vedettäväksi. Nyt halusimme todella keventää kuormaa, Danielsson kertoo.

Mies jatkaa kertoen, että juuri siksi levyn tekoon meni aikaakin hieman ennakoitua enemmän. The Wild Hunt oli niin iso möhkäle, että siitä ei ihan heti päässyt irti. Uutta materiaalia päästiin säveltämään vasta vuoden 2016 tienoilla. Palataan kuitenkin tuohon levyn sountiin. Pelkkää raakaa mäiskettä tuore levykään ei ole, sillä esimerkiksi A Throne Below sekä Towards The Sanctuary tarjoavat hieman suureellisempaa ilmettä.

– Mukavaa kuulla, että sanot noin, koska moni korostaa pelkästään sitä raskasta ja brutaalia puolta. Levyltähän löytyy myös eeppisiä hetkiä, joista on tavallaan tullut Watainin tavaramerkki, Danielsson toteaa.

Tästä onkin hyvä jatkaa suoraan kysymällä miten Watain ylipäätänsä työstää materiaalia?

– Olemme kokeilleet monia tapoja. Tälle levylle otimme raakaversiot, eli riffit, biisiaihiot ja tunnelmalliset ajatukset treenikselle ja soitimme paljon yhdessä. Tekstit ja musiikki syntyivät pitkälti samanaikaisesti.

Kahdessakymmenessä vuodessa tulee varmasti kokeiltua monia työtapoja, mutta onko suhtautumisesi säveltämiseen tai esimerkiksi keikkoihin muuttunut menneiden 20 vuoden aikana:

– Ehdottomasti, mutta samanaikaisesti haluan pitää kaikessa tekemisessäni tietyn yksinkertaisuuden. Emme koskaan ole olleet maailman taitavimpia muusikoita, vaan keskittäneet voimamme siihen mitä haluamme tuoda musiikilla esiin. Kehitys on pitkälti juuri tämän elementin tutkimista ja kokeilua.

– Kun aloitimme, kukaan meistä ei oikeastaan osannut edes soittaa, saatikka että olisimme tienneet kuinka levyjä nauhoitetaan. Watain kuulostaa mielstäni tänä päivänä juuri siltä miltä olemme aina halunneet sen kuulostavan. Siihen meni muutama vuosi, Danielsson naurahtaa.

Miltä debyyttinne Rabid Death’s Curse (2000) nykyään sinusta kuulostaa?

– Mielestäni se kuulostaa yhä hyvältä. Erityisesti, jos miettii kuinka nuoria me olimme silloin. Teknisesti sillä on toki iso ero, ovatko soittajat 16- vai 36-vuotiaita, mutta bändin tavoite on aina ollut sama. Näen itse, kuinka levyltä paistaa puhdas rakkaus vanhaan blackmetalliin. Levyltä löytyy myös oikea tunnelmaa ja laulamme tärkeistä asioista.

Music, Blood & Spirit -dokumentissa Danielsson nostikin esiin juuri tuon tunnelman tärkeyden. Tekstit ovat siinä varmasti isossa osassa, mutta kuinka isossa?

– Kappale on lyriikan, lauluin, vuorovaikutuksen, jännitteen ynnä muiden elementtien summa. Kaiken, minkä biisissä haluat tuoda esiin, tulee sointua yhteen. Teksti toki ohjaa voimakkaasti musiikkia, mutta myös musiikki ohjaa kuinka tekstiä luetaan. Jos vaikka ottaisit Iron Maiden Wasted Yearsin lyriikat ja pistäisit ne teknobiisin päälle, tulkitsisit tekstit täysin toisella tavalla. Tekstin ja musiikin täydellinen yhdisteleminen on taidetta, Danielsson pohtii.

Watain on tullut tunnetuksi äärimmäisistä keikoista, jossa pimeä hengellisyys on vahvasti läsnä. Muutama vuosi takaperin taisi Nosturinkin sali Helsingissä löyhkätä pilaantuneelle lihalle vielä viikkoja keikan jälkeen. Danielsson on todennut julkisestikin, että hän haluaa herättää kuulijoissa reaktioita. Mutta mitä hän itse kokee lavalla ollessaan?

– Minulle siinä on isosti kyse musiikin voiman kohtaamisesta. Ota kaiken sen voiman ja energian joka musiikkiin on ladattu ja seuraat minne se milloinkin johtaa. Siinä tilanteessa sitä on yhtä aikaa täysin ulkopuolella, mutta myös sisällä.

Olotila on – vaikka ilmaisussa ei ehkä järkeä olekaan – sekä tiedostettu että täysin tiedostamaton. Danielsson toteaakin tunteen olevan lähes hämmentävä. Usein hän poistuu keikalta tuntien itsensä vahvaksi. Danielsson jatkaa:

– Sitä tavallaan käy siinä läpi henkisen voimaharjoituksen. Juuri näin sen tulee ollakin. Toki siinä on paljon raskaitakin elementtejä, sillä kun laitat ruumiin, sielun ja mielen niinkin äärimmäiseen tilanteeseen, siinä saa väistämättä myös iskuja.

Dokumenttielokuvassa Danielsson kertoi myös kuinka esimerkiksi Casus Luciferin työstämisen aikana läsnä oli kolmen soittajan lisäksi myös jotain “suurempaa”. Oliko tämä “suurempi” läsnä myös Trident Wolf Eclipsen teossa?

– Todellakin. Se on juuri se tunne, jota me jatkuvasti metsästämme ja minkä kanssa olemme oppineet työskentelemään. Siitä on tullut välttämättömyys. Jos tunnet, kuinka se “suurempi” löytää tiensä kappaleeseen ja tulet luoneeksi jotain suurempaa kuin mihin yksin olisit pystynyt, alkavat palikat olla paikoillaan, Danielsson vastaa.

Danielsson jatkaa toteamalla, että Watainille levytys on aina todella intensiivinen kokemus:

– Watainin biisien säveltäminen ei koskaan ole helppo kokemus. Se on usein todella vaikeata, jännittynyttä ja monimutkaista. Tosin uskon saman pätevän kaikkiin, ketkä suhtautuvat musiikin luomiseen vakavasti.

Kun bändi nyt on läpikäynyt kuvaamasi henkisen savotan ja pääsee uusien biisien kera lavoille, on ilmassa varmasti uutta virkeyttä:

– On aina mukava soittaa uusia biisejä, mutta samalla odotan kovasti myös vanhojen kappaleiden esittämistä. Kun tätä uutta on näinkin pitkään pyöritetty, ihminen halajaa takaisin vanhempien biisien ääreen.

Suomeen bändi on tulossa ainakin toukokuussa Steelfestille. Syksylle kaavailuissa on ihan omakin keikka. Danielsson jatkaa:

– Suomi on Watainille todella erityinen paikka. Useat parhaista keikoistamme on soitettu Suomessa. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Osittain se varmasti johtuu siitä että Suomessa keikoille tulee ne oikeat metalheadit ja porukka on todella intohimoista. Sellaista kaipaa usein Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa on moshausta, niittejä ja nahkaa. Pidän siitä paljon ja juuri siksi haluan yleensäkin soittaa.

Danielssonin jutustellessa pohdin pitkään uskallanko kysyä normaalia päätöskysymystäni juuri tältä bändiltä. Vakaumus, päättäväisyys ja tunne ovat sitä luokkaa, että helvetti meinaa jäätyä. Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä todellisen black metal -vaikuttajan kanssa juttusille pääse, joten annetaan mennä... Mitä löytyy Watainin sielusta?

– Watainin sielusta löytyy susi, jota ihmiset pelkäävät, mutta se on myös todella kaunis ja mielenkiintoinen. Meille tämä susi merkitsee etäisyyden ottamista ympärillä olevasta maailmasta. Tie on omamme ja hyvin yksinäinen, ja sillä oikeastaan ainoa merkitsevä asia on oma laumamme. Oma jahtimme, Danielsson lausuu hiljaa, mutta päättäväisesti.

Pakko se on uskoa: Watain on tosissaan. Danielssonkin on kyllä harvinaisen mukavan kuuloinen jätkä. Keskustelua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta päästän miehen jatkamaan promopäivää. Hail Satan.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Trident Wolf Eclipse
KOTIPAIKKA
Uppsala, Ruotsi

JÄSENET
Erik Danielsson - basso, laulu
Håkan Jonsson - rummut
Pelle Forsberg - kitara


DISKOGRAFIA
Rabid Death's Curse (2000)
Casus Luciferi (2003)
Sworn to the Dark (2007)
Lawless Darkness (2010)
The Wild Hunt (2013)
Trident Wolf Eclipse (2018)
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Century Media Records
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1532 Palaa »