Cavalera Conspiracy

Max ja Igor Cavaleran musiikilliset saavutukset ovat tuttua kauraa jokaiselle raskaan musiikin ystävälle. Veljekset perustivat Sepulturan Belo Horizontessa liki 34 vuotta sitten. Veljeksistä vanhempi, Max, käskytti kitaraa ja lauloi yhtyeessä aina vuoteen 1996, pikkuveli takoi patoja kymmenen vuotta kauemmin. Veljesten yhteistyö jatkui, kun Cavalera Conspiracy perustettiin kymmenen vuotta sitten. Tätä nykyä yhtye on julkaissut neljä täyspitkää.

 

KAUNEIN LUONTO, KAUHEIN KITARA

Veljekset kiertävät Euroopassa paraikaa MTV Headbangers Ball -kiertueen merkeissä. Brassien osalta homman nimenä on soittaa Sepultura-klassikko Roots kokonaisuudessaan läpi illasta toiseen. Yhtyeen manageri, Max Cavaleran vaimo Gloria Cavalera, saattaa minut sovittuun aikaan yhtyeen kiertuebussiin, jossa veljekset minua odottavat. Haastattelun säännöt ovat selvät: ei sanaakaan veljesten erosta Sepulturasta. Tokikaan en aikonutkaan asiaa enää tonkia millään lailla, vaan ajattelin aloittaa jostain ihan muusta kuin Sepulturasta, nimittäin Brasilian luonnosta. Mistä löytyy siis pala Brasilian kauneinta luontoa?

– Suosikkipaikkani on Paraty. Se on rannikolla Rio de Janeiron ja São Paulon välissä. Lomailen siellä aina silloin tällöin perheeni kera. Minulle se seutu on yksi rakkaimmista koko maailmassa. Siellä saat samaan aikaan kaiken: valtameren ja ison määrän kaunista luontoa. Villieläimiltä sentään saa olla rauhassa, mutta apinat toisinaan varastavat tavarat ja eväät. Ne tulevat toisinaan pirun röyhkeästi asuntoihin sisälle. Niiden meininki on aika raakaa, Igor aloittaa.

– Olin kerran perheeni kanssa Manauksessa, Luoteis-Brasiliassa. Siellä virtaa Rio Negro -joki, joka on yksi Amazonin sivujoista. Menimme lautalla viidakkohotelliin, jossa ei ollut sähköä eikä mitään mukavuuksia. Se oli oikea tunteiden sekoitus, eikä vähiten hämmennyksen, koska joka yö kaiken maailman eläinten määkimiset sun muut äänet kuuluivat niin selvästi ympärillä. Sinne jokeen ei oikein tehnyt mieli mennä uimaan, kun näin piraijoja ja krokotiileja omin silmin. Elossa kuitenkin vielä ollaan, Max lisää.



Koska kyseessä on brasilialaiset veljekset, täytyy jalkapallon olla iso osa molempien jätkien elämää. Olettamukseni osuu nappiin. Igor:

– Kasvoimme molemmat jalkapallon kanssa. Se oli ensimmäinen oikea yhteinen intohimomme, jota harrastimme yhdessä. Isämme vei meidät usein stadioneille peleihin, myös hän oli kova jalkapallo- ja musiikki-ihminen. Kaikki futikseen liittyvä vie minut heti hyviin junnumuistoihin. Etenkin, kun Brasilian maajoukkue pelaa. Luulenpa, että meillä on taas hyvä jengi kasassa ensi kesän Venäjän MM-kisoja varten. 2014 kotikisoissa tiimimme taisi tarvita sen rökäletappion Saksaa vastaan, jotta ymmärsimme katsoa peiliin. Monet taitavat nyt ajatella, ettei tuon matsin jälkeen Brasilialla ole mahdollisuuksia Venäjällä, mutta itse veikkaan ihan muuta.

Jalkapallosta ja Brasilian villieläimistä siirrymme kitaroiden ja rumpusettien maailmaan. Veljekset ovat pitkän uransa aikana kolunneet läpi instrumentin jos toisenkin. Kaikista soitinvalinnoista ei ole kuitenkaan jäänyt ne kultaisimmat muistot. Max:

– Ensimmäisen kitarani lempinimi oli "podrida", joka tarkoittaa portugalin kielellä mätää. Kun liu’utin kättäni otelautaa pitkin, sain joka kerta tikkuja sormiini. Sormeni olivat verillä, kun yritin käskyttää sitä rakkinetta. Tiedän henkilön, jolla on se kitara jemmassa, mutta hän ei luovu siitä tai myy sitä minullekaan, koska hän tietää, että se oli minun aivan ensimmäinen kitarani, Max kertoo. Se oli todellinen tee-se-itse -miehen kitara, jossa yksi potikka oli korvattu lampun virrankatkaisijalla. Vein sen kotiin ja vasta sitten kuulin, että tarvitsen kaapelin ja vahvistimen. Igorin ensimmäiset rummut olivat totta kai padat ja kattilat keittiöstä. Mutta kaikki nuo alkuaikojen mokat ja "löydöt" kasvattivat meistä tällaisia muusikoita kuin olemme.

– Jos meillä olisi aikakone, jolla harpata takaisin lapsuuteen, tokkopa muuttaisimme mitään harjoittelustamme. Olemme itseoppineita soittajia. Koko musiikin mystisen maailman löytäminen tuolla tavoin ilman YouTubea oli erittäin siistiä. Tiesimme vain, että musiikkibisnes ja keikat toimivat ja toteutuvat jotenkin, muttei ollut mitään aavistusta, että miten. Jairo Guedz, joka soitti Bestial Invasion (1985) -minikiekolla, osasi tuolloin soittaa Mercyful Faten Curse Of The Pharaohsin riffejä. Se oli kuin olisit katsonut taikurin pitävän tulipalloa paljaalla kädellään, se oli niin vaikuttavaa ja ihmeellistä. Yritäpä siihen sitten vastata samalla mitalla takaisin kitaralla, joka ei edes pysy vireessä...

– Sahasin joitain rumpupätkiä c-kaseteilta niin kauan, että nauhat olivat mennä pilalle. Esimerikiksi Black Sabbathin The Wizardia. Halusin oppia, miten soittaa Bill Wardin fillit. Tuolloin niitä pystyi vain arvailemaan ja kokeilla jokainen tomi kerrallaan läpi, että lähteeköhän tästä samanlainen ääni vai ei, Igor lisää.

 

SUKUVERI YHDISTÄÄ

Psychosis on Cavalera Conspiracyn neljäs täyspitkä. Levyn julkaisi 17. marraskuuta Napalm Records. Jokainen levy tarvitsee omat inspiraation lähteensä. Mistä ne Psychosisille tulivat?

– Minulle inspiraatio tulee vanhan musiikin, luonnon, jalkapallon ja aivan kaiken sekoituksesta, Igor aloittaa. Leffojen soundtrackitkin voivat toisinaan saada käyntiin luomistyön, kuten sekin, että olet jossain näyttelyssä. Jonkinlainen äänityslaite pitää aina olla mukana. Kaikki perseelleen menneet asiat antavat myös oman inspiraationsa, sekä kaikki se, mitä TV:stä tulee. Kutsun rumpujensoittoa monesti terapiaksi, siinä voi samalla päästää kaikki höyryt pihalle.

Lyriikkavastuu sen sijaan lankeaa isoveljelle. Max:

– Lyriikat eivät ole lempihommaani, mutta pakkohan ne on kirjoittaa. Viihdyn paremmin riffien parissa ja kun saan jammailla jotain satunnaista Igorin kanssa. Lyriikoiden kirjoittamisessa parasta on, että joskus saat sanoa jotain painavaa, etenkin sotatematiikassa ja politiikassa. Viihdyn ehkä parhaiten mystisten asioiden äärellä. Siitä hyvä esimerkki on uuden levyn Spectral War. Jokaisen sodan takana on paholainen tai jonkinlainen tumma ilmentymä, joka jakaa käskyt kenraaleille ja muille päättäjille ja lähettää heidät sotaan. Sota on ihmisyyden pimeän puolen aikaansaannos. Yksi musiikin hienoista puolista on se, että voit kirjoittaa ja säveltää jotain ja ajattelet sen välittävän näitä tiettyjä fiiliksiä ja tunteita, mutta kun joku muu kuulee biisisi, hän voi ajatella siitä ihan eri tavoin.

Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä tulivat ulos vuosina 2008 ja 2011. Inflikted ja Blunt Force Trauma nojaavat paljon enemmän groovemetallin suuntaan kuin kolme vuotta myöhemmin julkaistu Pandemonium sekä äskettäin julkaistu Psychosis, joiden kivijalka on paljon enemmän thrashin ja deathmetallin puolella.

– Pandemonium haastoi Igorin soittamaan kuin teinipojan, mutta Psychosin teko oli luonnollisempi prosessi ja haaste. Emme käyneet keskustelua, että minkälaista musiikkia nyt halutaan – Psychosis tuli itsestään meiltä molemmilta. Pandemonium on tarkoituksella nauhoitettu söröiseksi paskaksi. Kun ihmiset kuuntelevat Pandemoniumia ja valittavat soundeista, se on silloin oikea reaktio. Silloin he ovat käsittäneet levyn pointin. Jotta voitiin tehdä Psychosis, meidän täytyi ensin tehdä Pandemonium. Se toimi ponnahduslautana Psychosisin materiaaliin. Siksi Pandemonium on meille hyvin tärkeä platta.

– Siinä on varmaan aina jotain uniikkia, kun veljekset työstävät tällaista projektia yhdessä. Ulosantimme ei olisi samaa, jos emme olisi veljeksiä. Se on sellainen sukujuttu, joka on seurannut muksusta asti ja kulkenut mukana. Aivan kuten Van Halenilla, Obituarylla tai vaikkapa Panteralla. Tässä täytyy olla sukuverta mukana, veljekset päättävät. 

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Psychosis
KOTIPAIKKA
Phoenix, Arizona

JÄSENET
Max Cavalera - kitara, laulu
Igor Cavalera - rummut
Marc Rizzo - kitara
Tony Campos - basso


DISKOGRAFIA
Inflikted 2008
Blunt Force Trauma 2011
Pandemonium 2014
Psychosis 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Cavalera Conspiracy, Napalm Records
http://www.cavaleraconspiracy.net/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 778 Palaa »