Keikkaraportti: Black Star Riders & Black Mariah, Szene, Wien 21.11.2017

Black Star Riders ei ehkä nauti samanlaista suosiota kuin Thin Lizzy kultakaudellaan, mutta yritys on kova. Wienin-konsertin oli alun perin määrä toteutua kymmenen kertaa isommassa konserttisalissa, mutta vähäisen lipunmyynnin takia keikka siirrettiin Szene-klubin paljon pienempiin puitteisiin. Siirto oli perusteltu, paikalla oli arviolta vain vajaa 200 maksanutta silmäparia.

 

BLACK MARIAH

Illan avasi paikallinen Black Mariah. Bändi ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta aikani kuluksi pälyilin heidän lyhyen settinsä, reippaasta puolituntisesta heavy rock -oppitunnista kuitenkaan juuri rikastumatta.



Wieniläisryhmä on vahvistettu pohjois-irlantilaisella laulajalla, jota seurailinkin porukasta eniten. Siinä, missä muu porukka keskittyi totisemmin soittamiseen, hieman koppava laulaja tuntui liihottavan omissa sfääreissään.

Omien ralliensa sekaan bändi ujutti Megadethin Symphony Of Destruction -coverin, jossa kaikki ei mennyt aivan nappiin, sillä hetken aikaa jokainen tuntui soittavan eri tahtiin. Vasta bridge-osuudessa lauluosuudet alkoivat osua yhteen muun soiton kanssa.

BLACK STAR RIDERS

Black Star Ridersin intro lähti soimaan ja pian koko bändi tahkosi vimmatusti All Hell Breaks Loosea. Black Star Riders on viiden musikantin kopla, mutta lavalla langat ovat kokonaan Ricky Warwickin, Damon Johnsonin ja Scott Gorhamin käsissä. Porukan vanhimmasta, Gorhamista, ei todellakaan uskoisi, että alkuvuonna hänellä tuli mittariin 66 vuosirengasta.



Ricky Warwick vaihteli vuoron perään akustisesta sähkökitaraan ja takaisin. Ensimmäisen kerran tämä fiftarirockarilta näyttävä, tummaääninen hoilottaja tarttui akustiseen kitaraan Finest Hour -biisissä. Soldierstownissa hän ja jätti kitarapuuhat täysin Damonille ja Scottille. Mene ja tiedä, mistä olen saanut käsityksen, että Warwick olisi lavalla illasta toiseen leppoisalla päällä ja toisinaan jopa varsinainen stand up -koomikko, mutta ainakin tällä kertaa hän jätti kaiken ylimääräisen pois ja hoiti vain pakollisen rastinsa. Spiikitkään eivät olleet sen kummempaa kuin kiitosta kaikille, jotka keikkoja katsovat, ostavat levyjä ja niin edelleen – minkä myötä bändille tulee tässä kuussa ensimmäiset viisi vuotta täyteen.

Kun bändillä on omia levyjä ulkona jo sen verran, ettei lainabiisejä tarvita, se soitti vain yhden Thin Lizzy -rallin, Jailbreakin. Sekin oli mielestäni liikaa, vaikka toki ymmärrettävää. Kuitenkin Black Star Ridersin omat rallit mallia Hey Judas, Soldierstown ja Dancing With The Wrong Girl saivat enemmän kättä ilmaan ja mökää saliin. Pistin merkille salin puolella tyhjän miksauspöydän ilman miksaajaa, minne lie ukko karannut. Nimenomaan juuri Jailbreakin aikana soundit heittivät häränpyllyä ja biisi puuroutui pahemman kerran.

Bändi kolusi katalogiaan läpi kattavasti 18 biisin ajan ja ujutti mukaan Jailbreakin lisäksi loppuun vielä yhden lainan, niin Thin Lizzyn kuin todella monen muunkin äänittämän Whiskey In The Jarin.



Setti: All Hell Breaks Loose / Finest Hour / Heavy Fire / Testify Or Say Goodbye / Soldierstown / Before The War / Dancing With The Wrong Girl / Hey Judas / When The Night Comes In / Cold War Love / Bloodshot / Jailbreak / Ticket To Rise / Blindsided / The Killer Instinct / Kingdom Of The Lost / Bound For Glory / Whiskey In The Jar.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo
http://www.blackstarriders.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 716 Palaa »