Keikkaraportti: In Flames & Five Finger Death Punch, Globen, Tukholma 17.11.2017

Jos kolme päivää Helsingin Hartwall Arenan keikan jälkeen lähtee Tukholmaan katsomaan saman keikan uudestaan, kyseessä jonkinasteinen hulluus, typeryys tai silkka fanitus – ja ehkä jopa kaikki näistä. Mutta jos kerta voi, mikseipä menisi. Göteborgin bändien suhteen kaava tuntuu toistuvan, koska näin keväällä saman formaatin mukaisesti Dark Tranquillityn sekä Helsingissä että Göteborgissa. Matkailun sanotaan myös avartavan. Tällä tuskin tarkoitetaan varsinaisesti naapurivaltioissa matkailuun, mutta onhan siinäkin oma viehätyksensä nähdä, kuinka In Flames selviytyy ensimmäisestä Globenin headline-keikastaan.

Pääesiintyjäkeikka Globenissa tuntui olevan In Flamesillekin uusi tilanne. Se paljastui viimeistään odotellessani areenan huoltosisäänkäynnin valvomossa paikallista pressikontaktia, kun paikalle ilmaantui myös eksyneen oloinen kitaristi Niclas Engelin, joka laillani tuntui etsivän oikeaa sisäänkäyntiä. Pääsimme molemmat kuitenkin pian sisätiloihin velvollisuuksiamme hoitamaan.

Itse hoidin sovitun Five Finger Death Punch -haastattelun nopeasti, ja ovien avauduttua yleisölle liityin seurueeseeni virvokkeille aulan Legends-baariin. Baarissa oli tarjolla peruskattaus viiniä, shotteja, siideriä sekä paikallista folköliä, eli suomennettuna kevyttä kakkosoluen litkua. Jos toki suomalaisten lappari maistuu kuralle, ruotsalaiset vievät kyllä 6-5 voiton tässäkin kilpailussa: Norrlands Guld se vasta kuralle maistuukin. Onneksi Globenin käytäviltä löytyi muitakin ravitsemusliikkeitä, joista erään pienehkön baarin olutvalikoima oli hieman kattavampi. Ilmeisesti juuri paremman makukokemuksen perässä muutkin olivat sinne ahtautuneet, koska paikka suorastaan pursui väkeä. Sen vieressä kuitenkin ammotti tyhjyyttään shampanjabaari, jossa suhteellisen suolaisella hinnalla sai lunastaa itselleen mukillisen Tattingeria. No, kun sitä nyt kerran ihan ulkomailla ollaan...

 

 

Fiilistellen ja ympärillä pyörivää sakkia ihmetellen aika vieri niin sutjakkaasti, että tiistaina nähdyn ja hieman kylmäksi todetun Of Mice & Menin keikka jäi minulta tällä kertaa kokonaan välistä. Koska soittoaikatauluja ei oltu annettu ennakkoon, meidän piti hieman mutu-tuntumalla siirtyä kohti salia odottelemaan, että päästäisiin itse asiaan. Ruosin juomalainsäädännöistä todettakoon, että salissa noudatettiin samankaltaista anniskelualuejärjestelyä, mihin Suomessakin on totuttu, joskin sillä erotuksella, että täysien mukien kanssa sai vapaasti liikkua missä mieli teki. Juottoloiden jonot näyttivät osapuilleen samanlaisilta mihin mekin olemme tottuneet.

Hetken odottamisen jälkeen tuttu intro pärähti soimaan ja lasvegasilaisviisikko saapui lavalle. Iltaa juhlistaakseen Ivan Moody oli pukeutunut keltaiseen Tre Kronor -huppariin, joten pientä vieraskateutta oli tunnettava, sillä suomileijona-paitaa miehen päällä ei Helsingissä nähty. Bändi polkaisi settinsä käyntiin samalla sykkeellä joka Helsingissäkin tuli todistettua, mutta aivan yhtä vapautunutta ei bändin esiintyminen  ollut. Moody toikkaroi tuttuun tyyliin pitkin lavaa bändikavereitaan kiusaten ja yleisö mylvi biisien mukana täysistä sydämistään, mutta loppubändi tuntui olevan kuin tuhdissa kohmelossa. Mitä pidemmälle keikka eteni, sen jouhevammaksi muuttui myös lavalla tekeminen. Keikan loppupuoli olikin jo suorastaan hyvää tykitystä.

Settilista oli muutamien biisien paikanvaihtoja lukuun ottamatta identtinen Hartwallilla nähdyn keikan kanssa ja keikan koostumus noudatti muiltakin osin samaa tuttua kaavaa. Bändin suoritus on aina hyvin olennainen osa siitä, miten yleisö keikan kokee ja sen puolen Five Finger Death Punch hoiti hyväksytysti ylämummoon. Kokonaisuudessa merkittävään osaan nousee aina myös yleisö ja se, miten bändin suoritus siltä saa vastakaikua. Pitit Five Finger Death Punch sai toki käyntiin ja jokaiseen huutoon vastattiin täydeltä salilta, mutta Hartsun kaltaista iloista ja yllätyksellistä juonta bändi ja yleisö eivät tällä kertaa saaneet aikaan. Ymmärrettäväähän se, kun Tukholmassa Five Finger Death Punchin fanit näyttivät olevan selvä vähemmistö. Setin päättäneen The Bleeding -biisin aikana sekin raja-aita kuitenkin näytti kaatuvan, sillä Globenin yleisömeren aikaan saama kännykkävalotaivas oli paitsi kattava, myös todella näyttävä.

Five Finger Death Punchin setti: Lift Me Up / Never Enough / Wash It All Away / Got Your Six / Ain’t My Last Dance / Bad Company / Hard to See / Burn MF / I Apologize / Wrong Side of Heaven / Remember Everything / Coming Down / Jekyll and Hyde / Under and Over It / The Bleeding.

 

Reilut puoli tuntia kestäneen tauon jälkeen päästiin itse asiaan ja In Flames käynnistä oman osuutensa. Vauhtia yhtye polki heti keikan alusta lähtien ja jos Niclas Engelin oli ennen keikkaa ollut hieman eksyksissä, nyt mies oli muun bändin lailla löytänyt sen oikean paikan, missä iltaa viettää. Neljä ensimmäistä biisiä In Flames polki läpi sen suurempia pysäyttelemättä, mutta niiden jälkeen Anders Fridénin oli hieman rauhoituttava ja todettava tilanne: tässä sitä seistään Globenin lavalla ja suhteellisen kookkaan yleisön edessä. Mies tokaisikin Globenin olevan "ihan kiva treenikämppä”.

Five Finger Death Punchin tekeminen ei saanut Globenin yleisöltä aivan sataprosenttista vastakaikua, mutta In Flamesin koko keikan ajan söimme kyllä kaikki suoraan Fridénin kädestä. Parhaiten tämä konkretisoitui Only For The Weakin aikana, kun koko permanto ja jopa osa istumakatsomojen yleisöstä yhtyi iloiseen pomppimiseen.

Anders Fridénkin tuntui olevan kotimaan kamaralla hieman rennompi, äityen suorastaan pitkiin puheisiin biisien välissä. Homma meni niinkin pitkälle, että kiitellessään yleisöä ennen Here Until Forever -biisiä, kaveri tuli kutsuneeksi koko yleisön kotiinsa kylään. Ei kuitenkaan ihan välittömästi keikan jälkeen, vaan mies pyysi sen verran aikaa että ehtii soittamaan Helena-vaimolle ja varoittaa tulevasta vierailijatulvasta. Lisäksi mies paljasti sen todellisen syyn, miksi bändi rekrytoi uudet rumpalin ja basistin. Joe Rickard ja Bryce Paul nuorentavat In Flamesin keski-iän merkittävästi alemmaksi.

Summa summarum; vaikka Five Finger Death Punch veti Helsingissä pidemmän tikun tiukalla setillään, tällä kertaa oli In Flamesin vuoro ottaa piikkipaikka itselleen. Asiasta kiittäminen on paljolti innostunutta ja omistautunutta kotiyleisöä, joka selvästikin rakastaa tätä bändiä. Kotikenttä on aina kotikenttä, ja itse bändille ilta oli varmasti yksi niistä, jolloin unelmista tulee totta. Setin loppupuolella permannon innostunut yleisö väänsi vielä muutaman lisäkierroksen hurmosruuviin ja sai omatoimisesti käyntiin kaksi pittiä, jotka kiemurtelivat pitkin permantoa villisti.

The End -biisin viimeisten sävelten kaikuessa mieleeni nousi hieman haikea mieliala. Ei meillä taida Suomessa olla Nightwishin lisäksi muita metallibändejä, joka saisi edes Helsingin vanhan jäähallin myytyä loppuun. In Flames täytti sekä Göteborgin Skandinaviumin että Globenin. Meillä sen sijaan Cheek saa Lahden mäkimontunkin täyteen - eikä vain  kerran, vaan kahdesti. Sitä seuraavaa suurta suomalaista metallibändiä odotellessa meidän ei kuitenkaan varmasti kannata henkeä pidätellä...


In Flamesin settilista: Drained / Before I Fall / Everything's Gone / Take This Life / Trigger / Only for the Weak / Dead Alone / Darker Times / Drifter / Moonshield / The Jester's Dance / Save Me / Alias / Here Until Forever / The Truth / Deliver Us / The Mirror's Truth / The Quiet Place / The End.
 

© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Henry Lunabba
http://www.inflames.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 630 Palaa »