Keikkaraportti: The Rasmus & Klogr, Simm City, Wien 16.11.2017

Jotkut saattavat jo pikku hiljaa miettiä, että eikö 1,8 miljoonan ihmisen asuttamasta Wienistä löydy muita konserttisaleja kuin Simm City. Erilaisia konserttisaleja ja -klubeja löytyy runsain määrin, mutta noin tuhannelle ihmiselle suunnatuista saleista Simm City tekee parhaiten kauppansa. Tällä kertaa lavalla rymysi suomalainen The Rasmus kera italialais-amerikkalaisen Klogrin.

Klogr, jonka nimen valtaosa lausuu varmasti päin peetä, on kiertueen special guest. Bändin nimi on helposti lausuttavissa aivan kuten kirjoitettunakin, mutta kaikki tietävä Wikipedia kertoo oikeinlausumisen olevan ”Key-Log-Are”. Se nippelitiedosta.

Toisaalta pysyttelisin mieluummin bändin nimen oikein lausumisessa, sillä musiikillisesti bändi ei tähän asti ole tarjonnut mitään muistettavaa. Salissa parveili Klogrin aloittaessa pirusti sakkia, joten The Rasmuksen lämppäripestillä bändi saa nimeään tehokkaasti esille. Näyttipä meno joillekin yleisössä toimivan välillä oikeinkin hyvin, mutta omasta vinkkelistäni katsottuna Klogrin esityksestä ei jälkipolville jäänyt muuta kerrottavaa kuin räkivä, nuoren Tuomas Saukkosen lavamaneereita apinoiva laulaja-kitaristi.




Pääbändiä puolestaan pakkasi katsomaan niin iso määrä porukkaa, että normaalista poiketen konserttisalin kolmaskin baaritiski oli avoinna. Yleisö näytti nopeasti vilkaistuna kovin naispainotteiselta, mutta taaempana miksauskopin tuntumassa porukan ikähaarukka oli teinin ja eläkeläisen välillä. Bändien välinen changeover ei vienyt paljoakaan aikaa, joten intron koittaessa niin teinit, karvapäät, eläkeläiset kuin muuten vain torstai-iltana Simm Cityyn eksyneetkin käänsivät päänsä lavalle päin.



Kun lyhyt intro läheni loppuaan, naispainotteisen yleisön kiljuvat ja hurraavat äänet voimistuivat vähä vähältä. Kuten odottaa saattoi, eivät nuo yleisön ilonkiljahdukset loppuneet oikein missään vaiheessa, vaan kestivät aina Ylösen Laurin ensimmäisestä näyttäytymisestä illan viimeiseen ralliin. Heti alkuun yhtye piiskasi itsensä vauhtiin ja samalla minut pienelle aikamatkalle natiaisvuosiini megahitti F-F-F-Fallingilla. Onhan tuon biisin kertsi kieltämättä niitä, mitkä porautuivat 16 vuotta sitten syvälle kalloon ja pysyttelee siellä aina. Soundimaailma oli Laurin mikkiä vaille hyvin balanssista alusta asti, eikä se mikrofonin vaitonaisuuskaan kestänyt lopulta kovin kauaa. Seuraavassa biisissä, Guiltyssä, Lauri joko yhdessä kohtaa unohti sanat tai sitten unohti, että välillä mikkiin pitäisi laulaakin. Hän itse paikkasi tilanteen biisin loputtua mainiten, että välillä sitä ihan häkeltyy yleisön reaktiosta ja laulaminen saattaa unohtua.



Tästähän oli muodostua biisi kerrallaan yleisön äänihuulia koetteleva ja varsin hittipainotteinen ilta, kuten uumoilla saattoi. Uudet Dark Matters -platan biisit soljuivat siinä sivussa varsin mukavasti, vaikkeivät samanlaista jalan tamppausta saaneetkaan aikaan. Tilanne voisi olla toinen, mikäli kuuntelisin vielä nykyäänkin radiota, sillä vaikken koskaan normaalia sunnuntaifania kummempi The Rasmus -diggari olekaan ollut, monet hittisinkut on tullut kuunneltua radion välityksellä niin duunipaikalla kuin vaikkapa bussissa istuessa.



Illan esitys oli pitkälti Laurin käsissä, eivätkä muut jätkät yhtä hieman pitempää Eero Heinosen spiikkiä luukun ottamatta paljoa parrasvaloissa patsastelleet. Pieniä spiikkejä Laurilla riitti miltei joka biisiväliin. Muun muassa loppupuolella vedetty In My Life tuo kuulemma hänelle itselleen mielen viidakon jossain päin Kuubaa.



Illan esitys oli tavallaan hieman hajuton ja mauton suoritus, vaikka yli puolet settilistasta toimikin biiseinä välillä pirun hyvin. Jotain tällaista kuitenkin uumoilinkin, ettei bändi lavalla pane tallaa pohjaan 110-prosenttisesti ja riehu kuin päättömät kanat. Eivätpä esitetyt biisit joka tapauksessa livekäsittelyssä yhtään huonontuneet.



Setti: F-F-F-Falling / Guilty / No Fear / Time To Burn / Empire / Chill / First Day Of My Life / Livin’ In A World Without You / Justify / Immortal / Funeral Song / Silver Night / Nothing / In My Life. Encore: Wonderman / Sail Away.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo
http://www.therasmus.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 388 Palaa »