Trivium

Vanhemmat metallimusiikin jätit katoavat bändi kerrallaan ja uudemman sukupolven tallaajat tekevät tuloaan. Näiden välistä löytyy Triviumin kaltaisia, nopeasti isoihin konserttisaleihin ja Euroopan suurimmille festarilavoille tiensä raivanneita raskaan musiikin lipunkantajia. Bändin vyölle napsahti taannoin jo kahdeksas täyspitkä, The Sin And The Sentence. Yhtyeen nopeasorminen klanipää, basisti Paolo Gregoletto, antoi Pohjois-Amerikan-kiertueen vapaapäivänä Imperiumi.netille haastattelun.

 

MALLIA IRON MAIDENISTÄ

Moni törmäsi Triviumiin ensimmäisen kerran bändin kiertäessä Iron Maidenin kanssa Euroopassa 11 vuotta sitten. Haastattelua tehdessämme Iron Maiden on vastikään julkaissut ensi kesän Legacy Of The Beast -kiertueen päivämäärät.

– Meille tuo 11 vuoden takainen Euroopan-rundi oli aivan käsittämätön mahdollisuus. Se oli niitä lusikkalistajuttuja, joista natiaisina varovaisesti haaveiltiin. Pääsimme tuolloin ensimmäisen kerran isoihin ympyröihin. Se oli huikea tilaisuus soittaa ilta toisensa jälkeen jäähallikeikkoja, mutta myös tapa kokea, kuinka asiat hoidetaan noin isolla tasolla, ihan logistiikkahommista alkaen. Iron Maidenin miehistö on todellakin hyvin öljytty masiina.

Trivium on jo hyvän aikaa käyttänyt keikkojen intronauhana Iron Maiden -klassikko Run To The Hillsiä. Keväällä Tilburgin-keikalla biisistä seurasi kuitenkin harmaita hiuksia.

– Kun soitamme headliner-mittaisen keikan, ennen ensimmäistä biisiä PA-laitteistosta tulee aina Run To The Hills. Viime kiertueella Tilburgissa kävi oikea Spinal Tap -hetki. Run To The Hills on meidän clicktrackilla, ja sen takia tuo biisi pitää laittaa nimenomaan soimaan osana tuota clicktrackia. Joka tapauksessa joku, vielä tähänkin päivään asti mysteeriksi jäänyt henkilö, laittoi Run To The Hillsin soimaan meidän sijaan toista kautta, ilmeisesti salin omilta tiedostoilta. Äänentoisto saatiin vaiennettua, mutta sitten se lähti jatkuvasti uudestaan. Kun lopulta saimme oikean Run To The Hillsin pyörimään, oli se "väärä versio" kerennyt alkaa ja loppua kesken kaiken monen minuutin edestä.

Triviumin alkuperäinen kokoonpano oli varsin nuori. Embers To Infernon tekoprosessin aikaan laulaja-kitaristi Matt Heafy oli 17 vuoden ikäinen, eikä Paolo Gregolettokaan ollut 19-kesäistä teiniä vanhempi liittyessään bändiin.

– Alussa jokainen on lasten saappaissa. Sitten kun kaikki tapahtuu todella nopeasti, joidenkin egot kasvavat ja paisuvat loputtomasti. Nopea kasvu on toisaalta hyväkin asia, koska tavallaanhan aloitat ihan nollasta ja se nousukiito voi kasvattaa sinusta nopeasti raudanlujan ammattilaisen. Huolella hoidetut kiertueet ammattilaisten kanssa kasvattavat ja kehittävät, kun pääset näkemään läheltä, miten kaikki hoituu. Se vain tosiaankin vaatii sitä, että pitää seurata tosissaan eikä vain keskittyä kaikkeen oheistoimintaan. Jos sinulle tulee tilaisuus päästä lämppäämään isoa bändiä, älä tuhlaa sitä mahdollisuutta, vaan seuraa koko ajan, mitä missäkin tapahtuu. On myös hyvä aika ajoin katsoa omaa esitystään ja kiinnittää huomiota, missä seisot ja soitat milloinkin ja kuinka voit parantaa bändin näyttävyyttä lavalla. Kun kiersimme Maidenin kanssa ja katsoimme heidän keikkojaan, yritimme imeä kaiken opin, kuinka olla lavalla samaan aikaan yksilönä, mutta myös tiiviinä bändinä.

– Käytin plektraa jonkin aikaa, kun liityin Triviumiin. Syy oli se, etten osannut soittaa triplettiä sormilla. Kun opin sen lopulta soittamaan sormilla, en ole sen jälkeen plekulla soittanut. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta, soittaako bassoa sormilla vai plekulla. Plektralla soittamisen hyviä puolia on sen soundi. Nykyään säädän bassosoundini kuulostamaan siltä kuin soittaisin plekulla, vaikka näppäilenkin koko ajan sormilla. Löysin tavan yhdistää molempien tapojen parhaat puolet. Kun näen ja kuulen basisteja, jotka tekivät minuun isoimman vaikutuksen; Jason Newsted, Steve Harris, Cliff Burton sun muita, huomaan ihailevani heitä vieläkin yhtä paljon. He inspiroivat minua ja se valoi pohjan koko luomistyölleni.

 

Trivium on tähänastisella urallaan pokannut jo vaikka ja mitä tunnustuksia. Mikä on se korkein saavutus, jonka muusikko voi saavuttaa? Gregoletto:

– Meille jokainen levy ja kiertue on rakennuspalikka, josta koostuu iso rakennus. Maidenin kanssa kiertäessä se fakta iskostui täysin, että haluamme joskus olla kuin he ja tehdä samanlaisia kiertueita. Totta kai tiesimme, ettei se tapahdu nopeasti, jos koskaan. Jokainen levy on kuitenkin askel kohti sitä päämäärää. Se olisi varmaankin suurin saavutus: voida operoida tuolla tasolla ja vetää halleihin noin valtavia ihmismassoja. Tavallaanhan teemmekin kaiken sen saman kuin mitä Metallica ja Iron Maiden paraikaa, mutta vain paljon pienemmässä mittakaavassa. Mutta kyllä se vain lämmittää mieltä, kun huomaan, että tuollaisia hardcore-Trivium-faneja tulee vastaan ja niitä löytyy enemmän ja enemmän.

– Kun kiertue päättyy ja palaan kotiin, on totta kai lepo ensisijainen juttu. Käyn paljon kuntosalilla, jota tosin teen kiertueellakin. Kirjoitan kotona tietyn väliajoin uutta materiaalia ja mietin tulevien albumien grafiikoita ja ulkoasuja, mutta se on sitten vähän niin ja näin, että onko se työ- vai vapaa-aikaa. Kiertueella on aina kiva yrittää ottaa lyhyessä ajassa mahdollisimman paljoa selkoa kyseisen kaupungin ja maan kulttuurista ja etsiä vaikkapa paras mahdollinen ruokapaikka. Kiertue-elämässä ei saa olla kyse vain keikkapaikalla tai lähikuppilassa olemisesta. Kun soitamme Tukholmassa tai Helsingissä, yritämme aina katsoa, että pääsemme paikalle mahdollisimman aikaisin.

 

THE SIN AND THE SENTENCE

Roadrunner julkaisi The Sin And The Sentencen lokakuussa. Seuraavaksi Gregoletton mietteet uudesta levystä.

– The Sin And The Sentencen juttu oli löytyy vanhempien levyjemme aggressio uhraamatta uudempien levyjen melodisuutta. Melodisuus tulee ihan jo pelkästään Mattin ansiosta – hän on kehittynyt laulajana valtavasti. Uuden rumpalin, Alex Bentin, ottaminen mukaan oli pieni villi kortti meille, joka osoittautui hyväksi liikuksi. Hänen tekemänsä rumpupohjat auttoivat saamaan levystä juuri tällaisen kuin halusimmekin. Tämän materiaalin soittaminen lavalla on mielettömän mukavaa puuhaa. Fanit todellakin haluavat kuulla uutta materiaalia, mikä on jo itsessään siisti saavutus, koska fanit eivät vain halua kuulla vanhempia tiettyjä ralleja.

– Levyn nimessä on pieni metaforinen merkitys. Se passaa nykyiseen internetaikakauteemme, jossa jokainen tuomitaan ja pistetään lihoiksi heti, jos teet yhdenkin pienen virheen. Sen jälkeen internetporukka jahtaa sinua kuin olisit jossain noitavainossa. Samaisen biisin virke ”Beware those who speaks in tongues for they may call your name” tiivistää tämän kaiken aika hyvin: varo olemasta osa tätä kulttuuria, koska voit pian olla itse samaisen vainon kohteena. Jotkut meidän lyriikoista ovat syvällisempiä ja ajattelevaisempia kuin toiset. Tykkään siitä, kun ihmiset käsittävät ja sisäistävät tekstimme niin erilaisilla tavoilla.

 

Parin vuoden takainen Silence In The Snow oli kauttaaltaan puhtain lauluosuuksin vedetty platta. The Sin And The Sentencellä Matt Heafy jälleen myös huutaa kirkkaiden lauluosuuksien ohessa.

– Meillä oli studiossa koko repertuaari taas käytettävissä. Emme halunneet tuoda huuto-osaa kuitenkaan dominoivasti esille, vaan pitää sen sellaisena luonnollisena lisänä ja osana kokonaisuutta. Nyt pystyttiin tekemään biisejä, jotka ovat kuin Silence In The Snow’n ja vanhan Triviumin risteytys: siellä on karjuntaa, mutta pirusti melodisuuttakin.

– Kun kirjoitan biisejä, pyrin aina siihen, etten tee vanhojen biisien replikoita. Ei meidän tarvitse kirjoittaa In Wavesia toistamiseen. Se biisi on jo ja pysyy ja sillä saatiin aikaan se, mitä saatiin. Tahdon, että kun fanit saavat käsiinsä uutta Triviumia, heille tulisi biiseistä samanlainen into ja palo kuin In Wavesistä, Silence In The Snow’sta tai Pull Harder On The Strings Of Your Martyrista. Uudet biisit eivät tule automaattisesti.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

The Sin And The Sentence
KOTIPAIKKA
Orlando, Florida

JÄSENET
Matt Heafy - laulu, kitara
Paolo Gregoletto - basso
Corey Beaulieu - kitara
Alex Bent - rummut


DISKOGRAFIA
Embers To Inferno 2003
Ascendancy 2005
The Crusade 2006
Shogun 2008
In Waves 2011
Vengeance Falls 2013
Silence In The Snow 2015
The Sin And The Sentence 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Trivium/Roadrunner. Live: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo.
http://www.trivium.org/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1106 Palaa »