Keikkaraportti: The Darkness, Simm City, Wien 12.11.2017

Sanon heti alkuun, että minulle The Darkness on ollut aina kieli poskessa -tyylistä showrockia, jota en ole koskaan ottanut kovin tosissani. Löydän bändin koko viiden levyn katalogista vain kaksi vakavasti otettavaa, oikeasti todella hyvää kappaletta: One Way Ticketin ja Love Is Only A Feelingin. Tietystikään näiden ennakkokäsityksien takia en ole koskaan välittänyt mennä katsomaan bändiä livenä, mutta kun parin onnekkaan mutkan kautta minulle tarjoutui tilaisuus käydä tsekkaamassa brittijyrän edesottamuksia Wienissä, ajattelin tarttua härkää sarvista.

Lämppärinä toimi Blackfoot Gypsies, mutta koska järjestäjätaho ilmoitti illan aikataulut noin tunti ennen showtimeä, en nähnyt bändistä vilaustakaan. The Darkness tarjosi hetkeä myöhemmin niin tuhdin puolitoistatuntisen, energisen ja räjähdysalttiin rockshow’n, ettei moinen mitään lämppäreitä edes tarvinnut.

Lämppärin ja pääbändin välisen changeoverin aikana PA-laitteistosta paukkui rockin ikivihreitä yksi toisensa perään. Saliin valui kaiken ikäistä porukkaa tasaisena nauhana, jonka aikana vasta jotenkin tajusin, että The Darkness taitaa nauttia kohtalaisen suurta suosiota yhä. Introfanfaarin päätteeksi ensimmäisenä lavalle saapasteli basisti Frankie Poullain. Voi luoja tuota kaverin lookia...

Vaan eipä ole keulahahmo Justin Hawkins myöskään mikään muodin aallonharjan ratsastaja. Miehen loputtomasta jumpsuittien garderoobista löytyi tällä kertaa kullanvärinen haalari, joka hetken aikaa keikan alussa kerkesi jopa olla huolestuttavan kauan kiinni, kunnes kaveri taisi itsekin huomata, että eihän se sellainen peli vetele. Bändi patsasteli, pomppi ja elehti lavalla kirkkaiden valojen keskellä, jotka saivat Justinin asusteen loistamaan kuin feenikslinnun. Kaverilla myös riitti jos minkälaista spiikkiä biisien väliin. Esimerkiksi sen toisen vakavasti otettavan biisin, One Way Ticketin, aikana Justin Hawkins stoppasi biisin ennen viimeistä kertosäekiertoa ja alkoi kiitellä paikallisia järjestyksenvalvojia, jotka tarmokkaasti poimivat lavan ja paineaidan väliin putoavat plekrat ja antoivat ne faneille. Justin halusi osua plekulla katosta roikkuvaan diskopalloon ennen kuin hän jatkaisi biisiä. Osui ja upposi ensimmäisellä kerralla, onneksi.

Love Is Only A Feeling oli settilistassa toisena. Vaikka myöhemmin pitkin keikkaa mieleni tahtoi kääntää The Darknessin lavashow’n pahasti huumorin puolelle, oli Love Is Only A Feeling taas pirun loistava ralli ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kummelimaisia kohelluksia seurasi heti perään, kun Southern Trainsin soolo oli kuin mikäkin onneton räpellys, jolla tuskin pärjäisi edes Lohtajan ilmakitaraskabassa. Hetkeä myöhemmin Justin harjoitti hieman ruosteessa olevaa saksaansa: "Dies ist mein Brüder mit Gitarre, elektronisch". Lisää saksan osaamista saatiin ennen keikan päättänyttä I Believe In A Thing Called Lovea, kun jätkä yritti parin minuutin ajan niin ulkomuistista kuin yleisön avustuksen kera kääntää biisin nimen saksaksi.

Vaikka keikka oli kummeliosuuksista huolimatta (tai kenties juuri niiden vuoksi) pirun viihdyttävä, ei Justin Hawkinsin ennen kovaa ja korkealta lähteneet kiljahdukset lähde tänä päivänä aivan nuotilleen. Esimerkiksi Stuck In A Rutin kertosäe oli aika tuskallisen näköistä ja kuuloista, eikä hetkeä myöhemmin Get Your Hands Off My Woman mennyt sen paremmin. Kun Justin vihdoin viimein sai jotakuinkin käännettyä illan viimeisen biisin nimen paikalliselle kielelle ja biisikin oli soitettu, saatoin poistua Simm Citystä varsin tyytyväisenä.

Setti: Open Fire / Love Is Only A Feeling / Southern Trains / Black Shuck / Buccaneers Of Hispaniola / One Way Ticket / Givin’ Up / All The Pretty Girls / Barbabian / Makin’ Out / Every Inch Of You / Stuck In A Rut / Solid Gold / Get Your Hands Off My Woman / Growing On Me. Encore: Japanese Prisoner Of Love / I Believe In A Thing Called Love.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo
http://www.thedarknesslive.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 471 Palaa »