Von Hertzen Brothers

Kesän 2016 keikkojen jälkeen tauolle jäänyt suomalaisten kestosuosikki, Von Hertzen Brothers, on jälleen aktiivinen. Eeppisen ja progressiivisen rockin parissa viihtyvä jengi julkaisi samalla uransa seitsemännen täyspitkän, War Is Overin. Levyn myötä seuraa myöhemmin tässä kuussa alkava Suomen-kiertue, mutta sitä ennen veljekset muistavat tietysti fanejaan Britanniassa.

 

WAR IS OVER – SOTA ON OHI

Brittirundi etenee suunnitellusti. Totutussa kaavassa on pysytty senkin osalta, että yksi bändin pääpiruista, Kie von Hertzen, on flunssan kourissa.

– Englannissa on paraikaa oikein hyvä meininki. Tässä on vain vähän tällaista pientä flunssanpoikasta. Se on vähän aina niin, että kun tänne tulee vuoden kylmemmällä puolella, niin tää alku on aina vähän tällaista. Pari keikkaa menee hyvin, mutta sen jälkeen keho reagoi henkilökohtaisesti. Onneksi Mikko, Jonne ja muu bändi ovat ihan freesinä, Kie aloittaa samalla rykien.

– Hemmetin hyvä tunnelma on joka tapauksessa. Keikkoja on ollut jo muutama takana. Aluksi jännitti totta kai tosi paljon, koska nyt on uusia biisejä ja uusi bändi, ja niiden biisien kanssa ei oikein osaa vielä olla lavalla. Se on aina jännä asia, että miten sä opit olemaan sen musiikin kanssa lavalla.



Von Hertzen Brothers päätti reilun vuoden hiljaiselon kesän päätteeksi Jyväskylän Water X Festiin ja kuun alussa seurasi jatkoa myös levytysrintamalla. Tauolla päässä pyöri taiteilijan ainainen pohdinta: olisiko vielä annettavaa faneilleen.

– Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että kyllä siinä oli aika huolellisen itsetutkiskelun paikka ja että jatkaako vaiko eikö tällä valitsemallamme tiellä noin niin kuin bändin suhteen. Mä ainakin henkilökohtaisesti uskon sellaiseen, että tietyillä asioilla on oma aikansa, ja nyt se kymmenen vuoden sykli broidien kanssa tuli täyteen, mikä on kuitenkin aika pitkä aika luoda taidetta samalla kokoonpanolla. Sitten tietysti sitäkin piti miettiä, että onko vielä sanottavaa vai aletaanko me toistamaan itseämme. Ne on aina sellaisia kysymyksiä, mitä joutuu kysymään itseltä, koska sen lisäksi että tää on hauskaa puuhaa, niin sulla on jollain tapaa myös velvollisuus katsoa omaa katalogia. Aina pitää olla syy sille olemassaololle ja se syy omasta perspektiivistäni on aina se, että musan pitää olla perustellusti uutta meille. Sen pitää olla tarpeeksi löytöretkeilyä.

– Siinä vaiheessa, kun jäätiin tauolle, noita vastauksia ei vielä voitu tietää, mutta me oltiin hemmetin väsyneitä kaikkineen turbulensseineen päivineen. Se oli ainakin selvä, että se silloinen sykli sen aikaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tulee tiensä päähän. Myös Kaakkurin ja Kuoppalan kanssa, jotka olivat soittaneet meidän mukana 10 vuotta, alkoi energia olla sellaista, että se ei enää ruokkinut meitä eikä me inspiroitu vuorostaan heitä. Me painettiin viisi kuusi vuotta aika lailla sellaisella aikataululla, että aina kun edellinen levy oli valmis, tiedettiin jo, koska seuraavan pitää olla valmis. Siinä ei oikein ollut lepoa eikä sellaista henkistä tilaa etsiä uusia kulmia. Tarvittiin selkeästi sellainen stoppi, jossa miettiä, että aletaanko tekemään jotain ihan muuta vai jatketaanko tätä. Sitten kun sitä musiikkia kuitenkin alkoi tulemaan, niin sitä haluttiin ainakin kokeilla, että lähtisiköhän tämä vielä. Me ollaan kuitenkin pantu tähän niin paljon likoon ja nähty vaivaa. Sitten kun alkoi yhtäkkiä tulla biisejä, joista me broideina oltiin ihan fiiliksissä, niin se oli sellainen alkusysäys sille, että nyt halutaan ainakin vielä tällainen levy tehdä.

Suomen jälkeen bändin isoin kannattajakunta löytyy eittämättä Isosta-Britanniasta. Hiljaiselon aikana fanit eivät ole unohtaneet bändiä.

– Täällähän se haaste on löytää lisää sitä jengiä. Ne, jotka ovat meidät löytäneet, ovat ihan superuskollisia, ja täällä on ihanaa se, että jos me ollaan vaikka sunnuntaina tai maanantaina Nottinghamissa tai Manchesterissa, siellä on kuitenkin se vajaa pari sataa fania aina paikalla. Me ollaan saatu nimenomaan täällä ihan hirveän haltioitunutta palautetta sekä keikoista että levyistä. Täällä nämä meidän proge-/classic rock -kannattajat ovat ottaneet uuden levyn tosi hyvin vastaan.



Uutuuslevy tottelee nimeä War Is Over. Mistäpä moinen nimi valikoitui levylle? Kie kertoo:

– Sen niminen kappale on ollut olemassa jo monta vuotta, jota ei olla koskaan tehty valmiiksi. Olemme muilla levyillä pyrkineet tietoisesti viemään meidän ilmaisua ytimekkäämpään ja riisutumpaan suuntaan. Ollaan ajateltu, että tehdään mahdollisimman kompakteja biisejä: soolot ja turhat krumeluurit pois ja mennään kohti sitä ydintä, vähän kuin muoto edellä. War Is Over -levyllä polkaistiin tietyllä tapaa ihan uusi vaihde käyntiin. Se antoi vapauden tehdä jotain sellaista, mikä vain tulee ja voimme luottaa siihen intuitioon. Annetaan vaan siis palaa ilman mitään itsesensuuria. Mietimme myös, että nyt tai ei koskaan tehdään tuo nimikkobiisi alta pois. Sehän oli jo New Day Risingin demoissa mukana, mutta se ei valikoitunut siihen kavalkadiin sen järkälemäisyyden vuoksi.

– Levyn lopetusbiisi Beyond The Horizon kertoo selkeästi tietynlaisesta sotateemasta. Jerusalem kertoo pakolaisuudesta. Kun ne biisit syntyivät, oli ihan selvää, että nämä tekstit ovat niin kuin näin. Sitten kun nämä kolme pääbiisiä oli läsnä tällä levyllä, niin se levyn tematiikka alkoi määrittymään. Vaikka suurin osa niistä teksteistä ei ole sotatematiikkaa, niin tavallaan siitä tuli se viitekehys. Mikko etenkin koki aika tärkeäksi, että laitetaan tuon biisin nimi kylmästi myös levyn nimeksi. Se summaa tätä matskua, vaikka periaatteessahan meidän bändi on aika hyvin pysynyt irti kaikesta politiikasta ja päivänpolttavista aiheista, ja varsinkin Mikon tekstit ovat enemmänkin olleet filosofisia ja henkistä vapautta käsitteleviä. Ei sitä politiikkaa siellä ole vieläkään, mutta tavallaan sellaista pientä kommentoivaa lyriikkaa löytyy kuitenkin. Sekin puolsi aika hyvin sitä, että albumin nimi pitää olla tuo.

 

POSITIIVISTA ILOSANOMAA

Paitsi että Kie vinguttaa kitaraa, Von Hertzen Brothersissa kuulee aika ajoin hänen tummanpuhuvaa taustalauluaan. Laulaminen ei kuitenkaan ole se suurin henkireikä Kien elämässä.

– Esimerkiksi uudella levyllä mä en laula liidiä missään vaiheessa. Se oli tietoinen valinta. Edellisillä levyillä on ollut aina jotain, mitä oon halunnut laulaa ja se on ollut ihan siksi, että kun tässä bändinä eteenpäin mennään, niin se on vain kiinnostavaa, että sinne tulee mahdollisimman paljon ääniä. Se on tavallaan sellainen maksimaalinen diversiteetti, mitä haluaa vaalia tässä tekemisessä. Omat lempiorkesterit ovat juuri sellaisia, missä musikaalinen sateenvarjo on mahdollisimman leveä. Jos miettii vaikkapa The Beatlesistä ja Queenistä lähtien, niin siellä kaikki tekee biisejä ja laulaa. Se on musta pitkäikäisen bändin perusjuttu. Silloin se homma ei pysy vain yhden musatyylin juttuna.

– Tällä levyllä päätin, etten halua laulaa, koska mä en luontaisesti ole sellainen tyyppi, joka diggaa olla valokeilassa. Täten Mikko sai tehdä kaikki tekstit ja laulaa ne. Taustalauluista ylipäätänsä sen verran, että mehän tehdään tosi paljon harmoniaa ja se taustalaulu on yksi instrumentti, mitä ollaan alusta asti käytetty. Siitä halutaan aina pitää kiinni, mutta en mä osaa sanoa, että onko se mikään henkireikä. Biisejä tehdessä se harmoniapuoli tulee vahvasti esille. Poikkeuksia lukuun ottamatta emme tee biisejä ilman taustalauluja. Uudella levyllä on biisi nimeltä Wanderlust, missä ei ole muuta kuin mies ja kitara. Sanoin Mikolle, että nyt se biisi pitää ottaa ja laittaa kokonaan omiin verkkareihinsa. Se on todella paljas ja pelkistetty biisi.

Water X Festillä bändin taustajoukoissa näkyi HIMistä tuttu kosketinvelho Janne Puurtinen. HIMin laittaessa uralleen pistettä pitkällä kiertueella, Broidien täytyi löytää uutta verta pakkiin.

– HIMin jäähyväiskiertue on jo alkanut. Siitä syystä jouduttiin etsimään toinen kosketinsoittaja ja tällä hetkellä meidän kanssa kiertää ruotsalaismuusikko Robert Bob Engstrand. Hän on soittanut Turisaksessa ja monien muiden suomalaisbändien ja -artistien kanssa (sekä progesuuruus The Flower Kingsissä, - toim. huom.). Jonne soitti aikoinaan Bobin kanssa keikkoja Jenni Vartiaisen bändissä ja sitä kautta kontakti löytyi. Bob on supermahtava tyyppi. Hän myös laulaa, joten nyt meillä on vielä yksi ääni lisää tulivoimassa.



Haastattelun kääntyessä ehtoopuolelle mieleeni muistuu useamman vuoden takaa Radio Novan haastattelu, jossa Jonne mainitsee veljeksien äidin olevan mahdollisesti maailman pedantein ihminen. Kysynkin seuraavaksi, onko tämä piirre siirtynyt jälkikasvuun.

– Molemmat vanhemmat ovat todella pedantteja. Me itsekin olemme aika pedantteja. Pyöritämme tätä touhua aika järjestelmällisesti verrattuna moneen muuhun bändiin. Ollaan usein naureskeltu sitä, että tähän bändin pyörittämiseen liittyy noin 90 prosenttia kaikkea muuta kuin musaa ja se kaikki muu vaatii aika kurinalaista ja järjestelmällistä asennetta. Studiossa haluaisin kuitenkin, että spontaani puoli olisi esillä ja sellainen levällään oleva hetkessä elämisen meininki myös. Esimerkkinä vaikkapa Kuoppamäen Sami, hänhän ei koskaan soita tahtiakaan samalla tavalla. Hänen käsialansa on niin omanlaisensa. Meillä on tosi paljon raitoja, jotka voivat olla ensimmäisiä studio-ottoja, jotka ovat vain jääneet ja ne ovat hyvinkin spontaaneja. Edellislevy tehtiin Kanadassa, joka oli taas aivan erilainen prosessi. Vaalimme sellaista ääri-ei-pedanttia puolta myös, Kie veistelee.

Von Hertzen Brothersin jätkät tunnetaan mukavina tyyppeinä. Viimeinen kysymys kuuluukin: onko helpompi olla mukava kuin täysi kusipää?

– Kyllä mulle tulee luontaisemmin ja helpommin se, että olen mukava ihmisille. Tottahan toki sitä haluaa olla hyvän eikä pahan puolella. On mukavampi olla rakkauden lähettiläänä kuin sillä toisella puolella. Onhan toki kaikilla niitä hetkiä, kun omat sisäiset demonit aiheuttaa sen, että ulospäin ei jaksa olla mukava, ja toisinaan saattaa olla jopa sietämätön, mutta pääsääntöisesti kyllä tämä mukavana oleminen on ihan aktiivinen pyrkimys. Tää on tämmöistä hyvän fiiliksen lähettämistä. Eiköhän se ole ihan itsestään selvää, että kohtele muita siten, miten tahtoisit itseäsi kohdeltavan.

– Negatiivisten kokemusten sijaan on helpompi luetella omia positiivisia kokemuksia, joita on jäänyt mieleen. Olemme jaksaneet bändin kanssa vieläkin kertoa sitä tarinaa, kun lämppäsimme Foo Fightersia Helsingissä joitain vuosia sitten. Sitten kun Dave Grohlin kaltainen oikea maailman stara tulee kysymään, että onhan teillä kaikki hyvin, kohdellaanhan teitä hyvin ja että jos jotain puuttuu, niin tulkaa ihmeessä sanomaan, niin kyllähän sellainen jää mieleen. Nuohan on juuri niitä juttuja, joilla luodaan sitä hyvää tähän maailmaan, Kie päättää.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

War Is Over
KOTIPAIKKA
Helsinki

JÄSENET
Mikko von Hertzen - laulu, kitara
Kie von Hertzen - kitara
Jonne von Hertzen - basso


DISKOGRAFIA
Experience 2001
Approach 2006
Love Remains The Same 2008
Stars Aligned 2011
Nive Lives 2013
New Day Rising 2015
War Is Over 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Promo: Ville Juurikkala. Live: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo.
http://www.vonhertzenbrothers.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 534 Palaa »