De Lirium's Order / Eliminaattori Hall of Fame
Kuopiolainen thrash-vaikutteista deathia tuuttaava yhtye De Lirium’s Order julkaisee pian vuodenvaihteen jälkeen Woodcut Recordsin kautta kahden demonsa jatkeeksi debyyttipitkäsoittonsa, ja onpa mainetta ehtinyt kertyä aiemminkin muun muassa Eliminaattorin voiton ja positiivisten demoarvioiden myötä täällä Imperiumin sivuilla.

Kalmakukkoa mutustelemasta tavoitettiin niin toinen kitaristi S.M. NekroC kuin rumpali E.R. Insanekin, joten ensiksi tiedustelemaan vastausta päivänpolttavaan kysymykseen: mitä se De Lirium oikein tilailee? Ja onko sillä kotiinkuljetus?
S.M: Jos nyt ihan konkreettisen vastauksen antaa, niin keikkojahan olisi tilauksessa, useampia kappaleita! Tuo nimi aiheuttaa kyllä harmillisia väärinkäsityksiä, kuten tämän pizzantilaushomman. Order tarkoittaa meidän tarkoituksessa järjestystä, houretila deliriumin vastakohtaa. Tai järjestystä kurinpidollisessa merkityksessä.

Imperiumin Eliminaattorista tosiaan irtosi aikanaan paikka Hall of Fameen, ja annetuissa kokonaispisteissäkin on hallussa tällä hetkellä kaikkien aikojen kolmas sija. Urheiluhenkisesti mikrofonia kurkkuun: miltäs tämmöinen tuntuu, kun ilmeisesti joku muukin pitää musiikistanne kuin te itse?
S.M: "Kyllä ne ämmät ne mitalit ottaa", sanoi aikanaan Seppo Räty. Vaikka taidetaan olla tällä kertaa itse niitä ämmiä, niin kyllä tuo "Abomination"-biisin menestys tuli hieman yllätyksenä. Etenkin kun muutimme tyyliämme suhteellisen radikaalisti ensimmäisen demomme jälkeen. Suoraviivaisuus ilmeisesti puree! Se, että porukka tykkää tietynlaisesta musiikista, ei ole koskaan vaikuttanut eikä tule koskaan vaikuttamaan siihen, mitä me teemme. Ainoastaan sellaiset soinnut, jotka miellyttävät meitä itseämme, tulevat olemaan musiikkimme rakennuspalikkoina.
E.R: Itseäni kyllä ihmetyttää tuo menestys Eliminaattorissa. Alunperin olin nimittäin jyrkästi sitä mieltä, ettei Abominationia kannata laittaa sinne. Jälkeenpäin se kuitenkin osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.



ELÄVÄÄ DEATHMETALLIA


Olen havaitsevinani musiikissanne vaikutteita tuolta vanhemmasta ruotsalaisesta deathista. Groovea on ihan kiitettävästi eikä mitenkään monotonisesta jyystämisestä ole kyse, vaan musiikki elää, jos nyt tässä yhteydessä voi niin sanoa. Mutta mitkä yhtyeet tai artistit saivat homman alkujaan liikkeelle ja innostivat bändiä perustamaan?
S.M: Niillä juurilla, jotka meidän yli 5-vuotiaalla bändillä on, ei ole juurikaan havaittavaa yhtymäkohtaa nykytilanteeseen. Aluksihan me väännettiin ajan trendin mukaisesti melodista blackmetallia eri nimen alla. Ehkä ei pitäisi edes puhua samasta bändistä, vaikka rumpali E.R. Insane on ollut mukana alusta asti. Metallin kuuntelun aloitin klassisten bändien kuten Metallican, Megadethin, Panteran ja Iron Maidenin parissa. Jos ajatellaan niitä bändejä, joita itse kuuntelen tällä hetkellä, ja joiden voisi kuvitella vaikuttavan musiikkiimme, nousee esille tukku teknisiä death metal -bändejä ja vanhan liiton rässiä. Deicide, Origin, Spawn of Possession esimerkkinä näistä DM-akteista, ja sitä jälkimmäistä hevilinjaa edustavat vanhat kunnon Destruction ja Kreator. Kaikki näistä päivittäisessä kuuntelussa. Aikaisemmin vältin vaikutteiden ottamista, mutta nykyisin olen hieman löystänyt tuon asian suhteen. Usein tulee esille tuo mainitsemasi "groove ja musiikin eläminen", joka tarkoittaa melodisuutta ja biisin rakennusosasten vaihtelevuutta. Meidän melodiathan eivät ole tosiaankaan mitään hempeilyä tyyliin A-G-F, vaan jotain erikoisempaa ja sairaampaa.

E.R: Kyllähän Sepultura, Pantera, Metallica ja Megadeth avasivat portit tähän metallimusiikin maailmaan joskus silloin ala-asteella. Siitä sitten pikkuhiljaa ollaan siirrytty tähän deathmetallisempaan ilmaisuun. Sillä tiellä ollaan vieläkin, ja loppua ei näy.

Teiltä on nyt näillä näkymin ulostumassa debyytti ensi vuoden alussa. Ainakin toisella demollanne "Morbid Brainsillä" suuntaus oli deathimpaan ilmaisuun, joten onko sitä samaa sitten odotettavissa myös pitkäsoitolla? Ja selvisivätkö demon biisit uusintakierrokselle levylle asti vai onko kyse ihan puhtaasti uudesta materiaalista? Entäs onko tälle äpärälapselle jo nimikin keksitty?
S.M: Äpäräsukuun syntynyt "Victim no. 52" tulee liikkumaan samoissa maisemissa kuin tuo mainittu demo Morbid Brains. Uskoisin, että ensialkuun debyyttilevy saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, sillä lähestymistapa ei ole ihan yhtä suora kuin nopeasti sävelletyllä demollamme. Tyyliskaala on jonkin verran laveampi, levyllä on jopa yksi lähes oppikirjan mukainen thrash-biisi, "Dr. Lirium Orders: Suffering". Toista ääripäätä edustaa ajoittain äärimmäisen tekninen death metal -teos "The Art of Butchering", joka kertoo Saksan omasta sarjamurhaajalegendasta, Fritz Haarmannista. Ylimalkaisesti levy on kuitenkin brutaalia deathmetallia meidän omalla tyylillämme soitettuna. Insane pistettiin kyllä tekemään kunnolla hommia, rytmikikkailuja ja blastbeattia mahtuu jokaiseen biisiin! Atonaalisia sävyjä sisältäviin melodioihin ja sooloihin on panostettu jälleen melkoisesti ja niissä on varmasti monelle nieltävää.

E.R: Debyytillä on kolme Morbid Brainsin biisiä, eli kyllä vanhaakin materiaalia on mukana. Nuo kolme biisiä soitettiin vaan reilusti nopeammalla temmolla kuin demolla, mutta mitään radikaaleja muutoksia demon biiseihin ei tehty.

Miten De Lirium's Orderissa jakautuu biisintekovastuu? Demokratia vai diktatuuri?
S.M: Kyllä se diktatuurin puolelle taitaa mennä. Olisin tietenkin kiitollinen, jos joku toinen uskaltaisi joskus tarjota tekeleitään, enkä tarkoita pelkkää riffinpätkää tai melodianosasta, vaan kokonaista biisiä. Kun kerran yksi henkilö, eli minä, pystyy tekemään välillä niin monimutkaista ja sekavaa materiaalia, en viitsi edes ajatella jos soppaan lisättäisiin vielä yksi biisintekijä.

E.R: Kuten S.M mainitsi, diktatuurin puolelle tuo taitaa mennä. Mutta mikäpäs siinä kun homma toimii tälläkin tavalla.

Millainen prosessi "oikean" levyn teko teille oli? Onko lopputulos miellyttänyt omia korvianne, vai jäikö jotain korjattavaa seuraavalle levylle?
S.M: Ensinnäkin, tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytiin "oikeassa" studiossa nauhoittelemassa. Valitsimme nauhoituspaikaksi pohjoisen Kemin Tico Tico -studion, koska tykkäsimme erityisesti siellä säädetyistä rumpusoundeista. Kun menimme Kemiin elokuun alussa, oli ihan helvetin kuuma ja studio oli vanhan lämpöä varaavan talon yläkerrassa. Oli siis ihan vitun kuuma, pelkkä hengittäminenkin sai hien nousemaan pintaan. Siinä sitten pidettiin ikkunoita auki yötä myöten, jotta helvetillinen pätsi saataisiin viilennettyä. Tulipa yksi oravakin sisälle, jota ei meinannut saada oikein millään kiinni. Illat meni mukavasti Hullun Pohjolan baarissa tuoppi kourassa, ja usein se oli kätösessä myös, kun nauhoitus oli päällä. Totta vitussa sitä naruttaa mieluummin pienissä kuin darrassa... Mutta käsitelläänpäs itse levyä: lopputuloksessa on sekä hyvää että huonoa. Kesällä soitto ei yksinkertaisesti kulje samalla tavalla kuin talvisin, joten purkittaminen oli ajoittain jopa tuskaista. Kyllä biisit suunnilleen oikein ovat levyllä mutta soittotuntuma on mielestäni hieman hakusessa. Onneksi tätä ei välttämättä huomaa kuin kokeneimmat kuuntelijat.
Soundimaailma on selkeän kirkas ja suhteellisen tuhti, mutta Deiciden raa'at kasettisoundit olisivat olleet omiaan tehostamaan meidän musiikkiamme. 80-luvun diskosoundin vaikutteet eivät sovi deathmetalliin, ja siksi olisi melkeinpä pitänyt vetää koko roska särkijän läpi miksausvaiheessa. Toisaalta kaikki yksityiskohdat ovat hyvin kuultavissa, ja saimme pelastettua jonkun verran Finnvoxin masteroinnin yhteydessä. Täysillä kuunneltuna levy kyllä toimii, musiikkiin tulee uusi ulottuvuus, kun kääntää potikasta! Seuraava levy tulee olemaan suoraviivaisempi ja soundeiltaan brutaalimpi. Viinanhuuruisen nauhoitussession toilailuista voi käydä lukemassa meidän sivujemme studiopäiväkirjasta.

E.R: Tokihan sieltä tarkkakorvaiset korjattavaa löytää, ainakin minun tontilta. Mutta kyllä levyyn tyytyväinen pystyy olemaan. Mielellään Kemiin lähtee vaikka uudelleenkin, on siellä nimittäin sitä silmänruokaa miehille tarjolla! Ja harvoin sitä ollaan yhtä paljon juotu kaljaa vajaassa kuukaudessa, kuin mitä tuolla reissulla juotiin.



POSERIT JA RÄPPÄRIT




Death metal tuntuu nyt olevan ihan kohtalaisessa nosteessa Suomessakin, ja bändiä nousee kuin niitä kuuluisia kärpässieniä sateella. Millä tavoin De Lirium's Order eroaa edukseen muusta massasta, vai oletteko te vain jotain trendin aallolla ratsastavia posereita?
S.M: Ollaan me harkittu erään harvinaisen isohuulisen hopparin pestaamista räppäyshommiin. Siis sitten kun räpmetalli lyö läpi kunnolla - posereita kun ollaan... De Lirium's Order on bändi, jossa soitan sitä, mitä itse diggailen. Totta helvetissä voisin tehdä musaa myös rahan vuoksi, mutta en tässä bändissä. Nyt kun bändejä tipahtelee taivaalta vähintäänkin kiihtyvään tahtiin, pitää ainakin tehdä kovemmin duunia säilyäkseen kuvioissa mukana. Meidän valttikorttimme on omaperäisyys: aika harvan bändin olen kuullut yhdistelevän samaan tyyliin raakuutta sairaisiin melodioihin.

Mikäs on De Lirium's Orderin tilanne live-esiintymisten suhteen? Joko on kokemusta kertynyt vai vieläkö odotellaan korkkausta?
S.M: Aika helvetin huonohan tuo tilanne on. Ollaan heitetty vain yksi keikka, sekin parisen vuotta sitten ja hieman eri nimellä. Mulla on tällä hetkellä keskusteluja muutaman tahon kanssa mahdollisista keikoista, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Jos ei levyn myötä tilanne helpotu, niin en sitten vittu tiedä millä. Keikka-asennetta löytyisi kyllä vaikka millä mitalla, pitäisi vaan päästä soittamaan pari kertaa saadakseen homman käyntiin!

Teiltä ilmeisesti puuttuu basisti edelleen riveistä. Onko tämä ongelma vai tietoinen valinta?
S.M: Mahdollinen basisti olisi Kuopiosta tai lähiseudulta, mutta kun kaikki potentiaaliset soittelevat jo muissa bändeissä. Puhun siis lähinnä tuttavapiiristä eikä tuo Kuopion basistivalikoima muutenkaan niin lavea ole. Vaikka meidän kitarakuviot kuulostavatkin melko hankalilta, niin bassot ovat itse asiassa aika helppoja. Ei tartte siis olla mikään Pastorius soittaakseen meidän kanssa. Kun soitin levyllemme bassoja studiossa, valitteli tuottaja, ettei kukaan usko noita ihmisen soittamiksi, kun vetelin samoja kuvioita kuin kitaralla. Sitten yksinkertaistettiin. Mutta mutta... jos keikkaa pukkaa, kyllä sinne joku sessiota vetämään saadaan. Ja itse asiassa taitaapa Insanella ja Dr. Liriumilla olla jotain säätöä jonkun hepun kanssa Kuopiossa päin tästä pestihommasta, en tiedä tarkemmin.

E.R: Itse asiassa minäkään en tiedä siitä koko basisti-hommasta yhtään enempään kuin S.M:kään.

Morbid Brainsillä oli mukana ensimmäistä kertaa mikrofoniin mekastamassa Corpse. Mieshän on tunnetusti mukana myös Trollheim's Grottissa ja Deathchainissa. Miten yhteistyö sai alkunsa? Ja miten homma ylipäätään toimii, kun luulisi noinkin monen aktiivisen bändin kanssa kiirettä riittävän?
S.M: Yhteistyöhän alkoi siten, että kitaristimme Dr. Lirium ja Corpse olivat samassa duunissa ja sieltä heppu tuli kuuntelemaan treenejä. Nyt kun Deathchain on saanut ilmaa siipiensä alle, heittävät he jonkun verran keikkoja jonka luulisi kiireistävän Corpsea. Aika vähän me ollaan treenailtu yhdessä, ainoastaan ennen nauhoituksia on tullut säädettyä.


KUPPIA OTETAAN PERJANTAINA JA KIRKOT PALAA LAUANTAINA


Millaiseksi koette nykyisen Kuopion metalliskenen? Vai onko sellaista edes, kun taitaa samat miehet suunnilleen jokaisessa bändissä vaikuttaa?
S.M: Skenehän on olemassa, ja ainakin osa siitä kokoontuu Otto-Poikaan ottamaan poikaa joka viikonloppu. Kuppia otetaan perjantaina ja kirkot palaa lauantaina. Aika hyvin äijät on ristissä bändeinensä, mutta yhtä suurta sukurutsausta ei onneksi ole tapahtunut kuin Jyväskylässä.

Mikä on ylipäätään metallimusiikin tilanne mielestänne Kuopiossa nykyisin? Kaupungissahan oli varsin hiljaista varsinkin 1990-luvun lopulla, vaikka sieltä historian hämäristä pari isompaakin nimeä löytyy. Ja metallibaariyritelmilläkin tuntui riittävän niitä kapuloita rattaisiin viskovia?
S.M: Tilanne on sinällään helvetin huono, koska virallista hevibaaria ei ole saatu pystyyn Laiturin lopetettua. Meillä olisi ollut kaiken lisäksi Laiturilla keikka muutama viikko sulkemisen jälkeen! Aika paska mäihä, etten sanoisi. Musiikillisesti menee aika hyvin. Mitä nyt lonkalta tulee mieleen Kuopion bändeistä: me, Deathchain, Trollheim's Grott, Devilry, Shade Empire, WRTX - kaikki saaneet jo itselleen jonkin verran nimeä ja useimmista pidän henkilökohtaisesti. Näistä bändeistä neljällä on levytyssoppari, mikä on aika hyvin. Tarot, Beherit ja Demilich ovat niitä legendaarisia kuopiolaisia joita tulee kuunneltua vielä nykyäänkin. Näistä viimeiseksi mainittu oli brutalodeathin edelläkävijä aikanaan, yllätyin suuresti, kun tutustuin äijien 90-luvun alun matskuun jokin aika sitten.

E.R: Pikkuhiljaa bändit alkavat tosiaan päästä sieltä kellareistaan ihmisten tietoisuuteen. S.M. taisi jo mainita kaikki nuo "kuuluisimmat" kuopiolaiset metallibändit. Ja tiedä häntä, mitä Tarot vielä saavuttaa, kun eräs iltapäivälehti tituleerasi heidät tulevaisuuden lupauksien joukkoon...


KRAPULAKUKKO JA RIITTA VÄISÄNEN


Teillä on nyt levy tosiaan vasta tuloillaan ulos, kitaristi muutti äskettäin pois Kuopiosta ja muistaakseni rumpupallillakin on kohta hiljaista, kun miestä kutsuvat valtion asettamat velvollisuudet. Mitäs De Lirium's Orderille tapahtuu lähitulevaisuudessa?
S.M: Tässä odotellaan levyn julkaisua, jolle määrätään päivämäärä ihan tässä lähipäivinä. Sivuiltamme sen näkee ensimmäisenä. Keikkoja olisi kerta kaikkiaan pakko saada, ihan vitunmoinen tarve päästä soittamaan!! Insane kun on jo miehekäs mies ennestään, kyllä ne kessut antaa sille lomaa kun pitää mennä hankkimaan perheelle elantoa rehellisellä deathmetallin soittamisella. Lepäillä tässä ei aiottu, laitetaan pienempää vaihdetta silmäkkeeseen jotta homma kiihtyisi sille tasolle, missä De Lirium's Orderin pitää olla!

E.R: Tukka lähtee ja vitutus on suuri, kun hintti kutsuu. Sinänsä paskaan saumaan osui, kun levy ulostautunee alkuvuodesta, mutta minkäs teet. Noh, onneksi kuitenkin treenikämpille on vaan noin 15 kilometrin matka, joten iltalomilla pääsee helposti rumpumutilaatiota harrastamaan.

Vielä loppuun revolverikysely eli tongitaan hieman miekkosten alitajuntaa:
Kuopio?
S.M: Paikka, joka on vitunmoisen ajomatkan päässä. Etenkin krapulamatka joka toisena sunnuntaina alkaa kyrsiä.

E.R: Kalakukko.

Kalakukko?
S.M: Ilman krapulakukkoa ei päivä lähde käyntiin. Muikkukukko on oikeasti ihan vitun hyvää!

E.R: Makuelämys vailla vertaa. Varsinkin suolakurkkujen kanssa.

Lignell & Piispanen?
S.M: Aika helvetin pahoja liköörejä. Eipä ole tullut pahemmin tutustuttua.

E.R: Riitta Väisänen.

Tarot?
S.M: Kuopion ylpeys!!! Onpa tullut kuunneltua ihan pienestä asti. Huvittavaa kun äijät tituleerataan Ilta-Lehdessä "lupaavaksi heavy-yhtyeeksi", vaikka äijät on vääntänyt jo 80-luvulta lähtien...

E.R: Zakke skulaa vähän skebaa. I Rule! Ja toki helevetin ohuet rumpukapulat.

Väinölänniemi?
S.M: Lippispäinen pissispoika, Ford Taunus -74, kiljupäissään oksentavia teinejä.

E.R: Teinit huutelemassa pitkin rantuja siideripäissään.

Puijon monttu?
S.M: Taivaalta tippuva mäkihyppääjä, jonka maahan iskeytyessä ihmismassat muuttuvat verivelliksi.

E.R: Grillimakkara.

Ja sitten se tärkein: miksi tuleva debyyttinne kannattaa hakea kaupasta heti sen ilmestyttyä?
S.M: Koska se on vitun kova levy! Brutaalia mättöä á la De Lirium's Order. Kuunnelkaa ja silpoutukaa.

E.R: Siinäpä se. Samplet löytyy nettisivuilta...

Ja täytyy haastattelijankin tulevan levyn masteroidun version läpikuunnelleena myöntää, että oivaa materiaalia on pian saatavilla kaikille musiikkinsa mieluiten deathmetallisena nauttiville.
FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Morbid Brains
KOTIPAIKKA
Kuopio

JÄSENET
S.M. NekroC - kitarat
E.R. Insane - patteristo
Dr. Lirium - kitarat
Corpse - murina


DISKOGRAFIA
Termination in Surreal [demo] - 2002
Morbid Brains [demo] - 2003
Victim no. 52 - 2004
© Imperiumi MMVII. Teksti: Kari Laakso   Kuvat: http://www.deliriumsorder.com
http://www.deliriumsorder.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 5336 Palaa »