Keikkaraportti: Dragonforce & Twilight Force, Simm City, Wien 31.10.2017

Lontoon Dragonforcella on biiseissään lähes poikkeuksetta älytön tempo ja kiire. Bändiä tituleerataan tästä syystä "extreme power metaliksi", eikä termi liiemmin metsään menekään. Uuden Reaching Into Infinity -kiekkonsa turvin Eurooppaa kiertävä viisikko latasi kamansa lokakuun viimeisenä päivänä Wienin Simm Cityn lavalle kera ruotsalaisen Twilight Forcen, joka lämmittää Euroopan-liertueen lavat Ruotsin- ja Suomen-keikkoja lukuun ottamatta. Forcea kiertueella siis riittää … No niin, se siitä.

 

TWILIGHT FORCE

Reilu kuukausi sitten laulajalleen Christian Erikssonille ovea näyttänyt bändi on tällä hetkellä ilman vakituista kiekujaa. Sabatonin pitäessä tapoihinsa kuulumattomasti pientä breikkiä kiertue-elämästä, yhtyeen kepittäjä Tommy Johansson hyppäsi väliaikaisesti Erikssonin nahkapöksyihin. Lava-asuste onkin samanlainen kuin mitä Eriksson lavalla käytti. Mikäli Johanssonia ei olisi siunattu moisella ahmankarvaperuukilla, humalaisemmille faneille kaveri olisi varmaan mennytkin miltei täydestä Erikssonista, hieman tukevarakenteisesta sellaisesta tosin.

Äänihän se kuitenkin ratkaisee ja sitähän Tommy "leijonanharja" Johanssonilta tuntuisi löytyvän. En ole hänen laulamistaan ennen tätä iltaa liiemmin kuullutkaan, ja kun Sabatonissakin jätkän taustalaulut ovat melko olemattomat, tuli hänen napakka ja varsin korkealle yltävä äänensä minulle yllätyksenä. Hepusta todellakin lähtee ääntä kuin palosireenistä.

Daniel Beckman hoiti taas ison osan taustalauluista, enkä ole täysin varma, tulivatko Gates Of Gloryn Sabaton-Joakimin vokaaliosuudet taustanauhalta vaiko Beckmanin suusta tai kenties molemmista yhtä aikaa. Setin nopeimmat rallit antoivat myös hyvän tsäänssin seurata kannuttaja Daniel Sjögrenin touhua patterinsa takana. Kaverilla on sangen nopeat kädet ja näyttää siltä, että ride-pelti on tälle kannuttajalle erittäin pakollinen työväline. Juurikin Gates Of Gloryssä ja The Power Of The Ancient Forcessa riden kilkatus ja kalkatus erilaisissa rytmeissä oli pirun siistin kuuloista.

Twilight Forcen setti: Battle Of Arcane Might / To The Stars / Riders Of The Dawn / Flight Of The Sapphire Dragon / There And Back Again / Gates Of Glory / The Power Of The Ancient Force.

 

DRAGONFORCE

Hitusen ilmoitetusta aikataulusta poiketen Reaching Into Infinity -intro alkoi soida, salin valot sammuivat ja lavan täyttivät tummansiniset sävyt. Lava-asetelma oli yksinkertainen: uuden levyn teemaan sopiva taustalakana, pari lavan eteen laitettua koroketta ja Gee Anzalonen The Dragon Cage -rumpusetti. Kun intro valui loppuaan kohti, tuli bändi takavasemmalta lavan etuosaan ja kaikki olivat valmiina.

Tuttuun tapaan bändillä oli alusta asti kiire ja vimma päällä ja salin puolella näytti olevan paikoitellen kovinkin ahdasta, sillä Marc Hudsonilla oli tarve lietsoa porukkaa pittaamaan heti alusta vähän turhankin paljon. Ashes Of The Dawnissa, Operation Ground And Poundissa ja Judgement Dayssä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun Herman "Shred" Li aisaparinsa Sam "ehkä otin, ehkä en" Totmanin kanssa riepottelivat kitaroitaan vuoron perään milloin missäkin asennoissa. Konsertin aikana nokkelasti keksimäni lempinimi Totmanille on täysin perusteltu, koska jätkä veti Corona-oluitaan pitkin keikkaa hyvällä vauhdilla. Voisin veikata, että kaverilla on jokaisen keikan jälkeen tukka hitusen kipeä.

Tempo hidastui ensimmäisen kerran ennen neljättä biisiä, Seasonsia, jota edelsi Hudsonin ensimmäinen spiikki. Pakollisten "how do you feel tonightien" jälkeen hän kertoi, että hänellä on tapana opetella pieni rimpsu paikallista kieltä ja puhua sitä lavalla. Hudson ei puhunut saksaa ulkomuistista "danke schöniä" ja "das ist leiwandia" enempää, vaan otti takataskustaan itävaltalaisen kaverinsa kirjoittaman rimpsun ja luki tämän, jopa sen verran selkeästi, että kylläpä siitä täysin selkoa sai, vaikkei rimpsu mikään Runebergin runo ollutkaan.

Kaikenlaisiin ylimääräisiin ohjelmanumeroihin rumpu- ja kitarasooloista yleisönhuudatuksiin valui tuhottoman paljon ylimääräistä aikaa. Katsoin tapani mukaan Dragonforcenkin settilistan jo etukäteen. Settilistat olivat 11-12 biisin luokkaa illasta toiseen, ja kun olin jotenkin täysin unohtanut, että osa bändin biiseistä ovat suhteellisen pitkiä, oletin illan olevan nopeasti ohitse ja että pääsisin hyvissä ajoin kotimatkalle. No, näin ei aivan käynyt, vaan puolentoista tunnin paikkeilla biisejä oli soitettu vasta vajaa kymmenen.

Biisit olivat toki hyviä, vaikka taas kerran Simm Cityn onneton ilmastointilaite sai oloni tuntumaan kovin nuutuneelta. Monet biisit tekivät hyvin kauppaansa, etenkin Fury Of The Storm. Uudeltakin levyltä tuli tuhti nippu ralleja, vaikkeivät nuo itselleni täysin palkein vieläkään kolahtaneet. Myöskin se Dragonforcen syvin olemus ja terä jäivät tälläkin erää paitsioon, kun milloin mitkäkin divebombit sun muut herkut ja kurkut meinaavat livetilanteessa olla mahdottomia saada esille samalla tavalla kuin studiorieskoilla. Heart Of A Dragonin soolon lopussa Li tosin pamautti niin maan perkeleen isolla äänellä vingahtaneen divebombin, että oksat pois.

Jouduin jättämään juna-aikataulujeni takia encoren kuuntelematta, koska en osannut arvata että keikka kestäisi yhteensä miltei kaksi tuntia. Se tosin ei minua edes haitannut – en nimittäin ole koskaan liiemmin välittänyt Through The Fire And Flamesista. Varsinaisen setin loppuvaiheissa vedetyn Cry Thunderin aikana bändi alkoi huudattamaan yleisöä oikein pitkän kaavan kautta, kun Hudson kysyi, mahtaisiko yleisössä olla joku, joka tahtoisi tulla laulamaan biisin kertosäettä ja huudattamaan yleisöä. Lavalle kammennut kaveri oli joko tanakassa humalassa tai muuten vain hieman kujalla. Katsoin siis parhaaksi jättää konsertin osaltani tähän ja valua juna-asemalle.

Dragonforcen setti: Ashes Of The Dawn / Operation Ground And Pound / Judgement Day / Seasons / Curse Of Darkness / Fury Of The Storm / Guitar & Drum Solo / Heart Of A Dragon / The Edge Of The World / Cry Thunder / Valley Of The Damned. Encore: Ring Of Fire / Through The Fire And Flames.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 518 Palaa »