Alter Bridge

Alter Bridge on monille yhä Creed höystettynä laulaja Myles Kennedyllä. Tokihan linkitys Scott Phillipsin, Mark Tremontin ja Brian Marshallin ex-bändiin on varsin selvä – miehityskin kun on vain yhtä jäsentä vaille täysin sama. Tällä hetkellä Creed on kuitenkin osa värikästä musiikkihistoriaa ja Alter Bridge on näille jätkille prioriteetti numero yksi. Alter Bridge julkaisi vuosi sitten viidennen täyspitkänsä, The Last Heron. Tämän ja kolme vuotta aikaisemmin ilmestyneen Fortressin myötä bändin fanilauma on kasvanut kasvamistaan. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta rumpali Scott Phillips istui kanssani toviksi alas Wienin Gasometerin backstagella, pirun kuumassa ja ahtaassa toimistokopissa.

Jotkut haastattelut ovat helpommin sovittavissa kuin toiset. Bändin levy-yhtiö näytti kyllä nopeasti vihreätä valoa pyytäessäni bändiltä haastattelutuokiota, mutta saapuessani sovittuun aikaan sovittuun paikkaan bändin kiertuemanagerin assistentti puolestaan ilmoitti minulle, ettei haastattelu välttämättä onnistukaan, koska Scott "ei tällä hetkellä voi kovin hyvin". Hetkeä myöhemmin itse kiertuemanageri ilmoitti tekstiviestillä, että haastattelu onnistuu, mutta sovittua aikaa täytyy siirtää. Sen jälkeen haastattelu ehti vielä kertaalleen peruuntua, saada taas uuden ajan ja paikan, kunnes viimein pääsin haastateltavani kanssa samaan tilaan.

 

MENNEISYYDEN VARJO

Alter Bridge on 14 vuoden olemassaolon aikana julkaissut viisi täyspitkää plattaa. Bändi on tunnettu ennen kaikkea tiiviistä kiertelemisestään. The Last Hero ei siis ole ollut ulkona vielä vuottakaan, mutta meneillään oleva kiertue Euroopassa on levyn tiimoilta jo kolmas.

– Me nautimme aina vain suunnattomasti tehdä musiikkia yhdessä ja kiertää, niin simppeli se syy on. Alter Bridge kasvoi tasaisesti askel askeleelta kolmen ensimmäisen levyn aikoihin, mutta etenkin nämä kaksi viimeistä ovat todella luoneet jalansijaa bändille. Nyt olemme tehneet rundeja myös Etelä-Amerikassa. Sellaiset olivat Alter Bridgelle kaukaisia haaveita vielä ensimmäisten levyjen aikaan. Australia on tullut meille tutuksi kuuluisan Soundwave Festivalin myötä, mutta nyt teimme sielläkin oman headliner-rundin. Britanniassa ja Euroopassa ovat meidän isoimmat fanikuntamme, siitä ei ole epäilystäkään. Kierrämme nyt Eurooppaa kolmannen kerran tämän levyn merkeissä. Aloitimme tämän rundin Lontoossa orkesterishow’lla ja sen jälkeen olemme vaihdelleet settilistoja illasta toiseen. Tämän rundin jälkeen teemme vielä kolmen viikon Pohjois-Amerikan-rupeaman.

– Tuskinpa meistä kukaan osaisi enää mitenkään kuvitella korvaavaa ammattia muusikon ammatin tilalle. Tietyt ahdistavat päivät ja ikävät olosuhteet rokottavat vain sinä hetkenä, mutteivät tapa koskaan sitä syvintä fiilistä tähän hommaan. Kiertuebussielämääkin jaksaa, kun on olemassa tietyt säännöt. Tämä nyt on tietynlainen kirjoittamaton sääntö, mutta meidän bussissa ei kukaan saa soittaa stereoita liian lujaa. Sitä tosin tapahtuu aina välillä, yleensä minä olen syypää siihen. Aina välillä yläpunkasta kampeaa alas vihainen basisti ja silloin tiedän, että nyt pitää löytää äkkiä volyyminappi. Kaikki sujuu hyvin, kun kaikki pitävät huolen omista tavaroistaan ja kunnioittavat toisten tilaa.



Tiivis keikkailu jättää mieleen päällisin puolin positiivisia kokemuksia. Jos huonoja iltoja sattuu, ei niitä surra kovin kauaa.

– Katselen silloin tällöin YouTubesta livepätkiämme, aika ajoin myös sillä silmällä, että mitä oltaisiin voitu tehdä paremmin ja mitä juttuja pitää parantaa. Siinä on vain se ikävä puoli, että jos katsot jotain pätkää keikasta, jonka muistat menneen vihkoon, huomaat pian niistä pätkistä, että sehän toden totta menikin aivan päin persettä. Mutta jotkut kerrat ovat toki menneet päinvastoin ja huomaan videoilta, ettei jokin asia ollutkaan niin kamala kuin miltä se lavalla tuntui. Olisikohan ollut Rock Am Parkissa, kun minulla oli jokseenkin paska päivä. Niitä pätkiä en halua YouTubesta kaivaa.

Alter Bridge on tehnyt pesäeroa Creediin, vaikka on sanomattakin selvää, että Creed-paitaisia faneja näkyy keikoilla vieläkin.

– En enää ajattele meidän elävän Creedin varjossa, etenkään kahden viimeisen levymme jälkeen. Olemme vakiinnuttaneet asemamme Alter Bridgenä. Creed pystyi vetämään areenoita täyteen, Alter Bridge pysyttelee teatteritasossa omalla rundilla. One Day Remainsin (2004) aikoihin Creed-faneja pyöri ympärillä enemmän, mikä oli täysin odotettavissa. Blackbirdin (2007) jälkeen alkoi monissa fanitapaamissa kuulua, että porukka diggaa tätä nykyä Alter Bridgestä enemmän kuin Creedistä koskaan. Se tuntui aika siistiltä.

– Olemme erittäin tyytyväisiä jokaiseen levyymme ja niistä jokainen on aina tehty niin hyvin kuin ikinä saattaa. Minkään levyn julkaisua emme kadu. Kaikilla meillä neljällä on omat suosikit, omani ovat Blackbirdistä Fortressiin. Brian intoilee AB III:sta ja Mark Blackbirdistä. Mitä tulee The Last Heron lyriikoihin ja sovituksiin, olen niihin todella tyytyväinen. Nimikkobiisissä ja The Other Sidessä fanit kuulevat hieman eeppisempää Alter Bridgeä kuin ennen. Nuo kaksi biisiä voisivat hyvinkin olla omat yksittäiset suosikkini katalogistamme.

– Emme vaihtele settilistoja sen takia, että jokaisella on omat suosikkilevyt ja että jokainen haluaa omalla vuorollaan ottaa juuri siltä levyltä paljon matskua settilistaan. The Last Heron ensimmäisellä Euroopan-kiertueella meillä oli mukanamme iso videoseinä ja iso tuotanto. Kun kierrät tietynlaisen visuaalisen show’n kera, olet aika lailla lukittuna samaan settilistaan läpi kiertueen. Asioita voi muuttaa halutessaan ex tempore, mutta en halua, että meidän video- ja valomiehemme joutuvat lennosta värkkäämään sadan valolähteen asetukset uusiksi illasta toiseen. Lontoon-keikoille valitsimme tarkoituksella keskitemporalleja, koska ne sopivat orkesterisovituksiin pirun hyvin.

 

OLUELLE EDGEN KANSSA

Alter Bridgen musiikki on ollut esillä myös muutaman elokuvan soundtrackeilla. Myöskin nyttemmin eläköitynyt WWE-vapaapainija Adam "Edge" Copeland käytti kauan aikaa Metalingus-biisiä sisääntulokappaleenaan.

– Oli aika hiton siistiä, että Edge halusi meidän biisin. En itse seuraa WWE:tä. Meillä on yhteisiä tuttuja, joiden kautta tutustuimme. Edge tuli aikoinaan katsomaan useita keikkojamme. Meidän biisejä on myös joillakin Marvelin supersankarileffoilla. Taitavat olla vuosilta 2004–2006 tai jotain sinne päin. Annoimme panoksemme mieluusti moiselle, miksipä ei. Watch Over You pyöri julkaisun jälkeen jenkkiläisen VH1-kanavan eräänlaisena tunnusbiisinä. Mitään tällaista ei ole enää tapahtunut pitkiin aikoihin.

Lopuksi kysellään Scott Phillipsin Top-3 Parasta Juuri Nyt -lista:

– Perheeni. Olen ollut naimisissa nyt 16 vuotta. Minulla on 14-vuotias tytär, joka on paraikaa yhdeksännellä luokalla. Nämä ovat tärkeimpiä asioita. Ja kolmas yksittäinen asia... äh, en keksi. Kenties kaverisuhteeni muihin Alter Bridge -muusikoihin. Monet bändit eivät ole yhtä onnekkaita.

– Uusien albumeiden lista? Gojiran Magma. Kiersimme heidän kanssaan Euroopassa viime vuonna. He ovat ilmiömäisiä! In Flamesin uusin toimii hyvin. Heidänkin kanssaan olemme rundailleet. Heidän uusi kannuttaja on vanha tuttuni. Kolmas… äh, pidetään sekin lista sittenkin kahdessa, Phillips päättää.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

The Last Hero
KOTIPAIKKA
USA

JÄSENET
Mark Tremonti - kitara
Myles Kennedy - laulu, kitara
Brian Marshall - basso
Scott Phillips - rummut


DISKOGRAFIA
One Day Remains 2004
Blackbird 2007
AB III 2010
Fortress 2013
The Last Hero 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Alter Bridge/Napalm Records. Live: Samuli Keskitalo.
https://www.alterbridge.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 340 Palaa »