Keikkaraportti: Twelve Foot Ninja & The Interbeing, Nosturi, Helsinki 17.10.2017

Australiasta on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana melko monta varsin eksentristäkin metalli- ja rockorkesteria, joiden yhdistävänä tekijänä on ollut lähinnä omaleimaisuus eikä niinkään mikään yhteinen aligenre tai muu tyyliseikka. Lienevätkö syyt olleet samoja (maantieteellinen sijainti?), jotka ovat vaikuttaneet mantereen keittiöönkin, mutta jonkinlaisia musikaalisen fuusiokokkailun tuotteita (ja vielä varsin onnistuneita sellaisia) tuntuvat nimittäin esim. Karnivool, Ne Obliviscaris ja Tavastialla nyt todistettu Twelve Foot Ninjakin olevan.  

Twelve Foot Ninja on todella mainio orkesteri, joka yhdistelee djenttailevaa pomppumetallia, funkia, soulia, jazzia, lattaria, viihdettä ja ties mitä elektro-/dubstep-vaikutteita keitokseensa, joka kuitenkin kuulostaa hämmentävän yhtenäiseltä rankasta genresurffailusta huolimatta. 

 

THE INTERBEING

The Interbeingin aloittaessa oli sali vielä varsin tyhjillään, mutta keikan aloituksen myötä porukkaa valui koko ajan tasaisesti sisään. Laulaja houkutteli noin joka toinen biisi yleisöä hieman lähemmäksi lavaa, siinä varsin hyvin onnistuenkin. 

Soundit olivat kauttaaltaan varsin bassovoittoiset ja prosessoidun kuuloiset, ja kaiken kuminan alta oli välillä hieman haastavaa ottaa kitarariffeistä mitään selkoa. Tuskinpa rummutkaan ihan luomuna tulivat, ainakin basarin varsin tasaisen kuuloisesta jyminästä päätellen. Edellä kuvatun kaltainen soundimaailma toki toisaalta toimii tällaisessa, runsaasti konepulputusta sisältävässä modernissa metallissa.

Sinänsä varsin monipuolisesti kuiskiva, huutava ja puhtaastikin laulava Dara Corcoran ei oikein jaksanut säväyttää allekirjoittanutta sen enempää levyltä kuin livenäkään kuunneltuna. Johtuneeko sitten aavistuksen metalcorehkoista ja monotonisista huutokähinöistä.

Mutta makuasioitahan nämä! Ihan pätevää, sekä tiukasti soitettua, industrial-sävytteistä pomppudjentiähän sieltä lavalta tarjoiltiin. Jos Sybreed ja Mnemic olivat mieleisiä bändejä niin Interbeing saattaa hyvinkin täyttää niiden jättämän aukon.

Ennen viimeistä biisiä Twelve Foot Ninjan kaverit tulivat vielä lavalle tarjoilemaan shotteja bändille, kiertueen viimeisen keikan kunniaksi. 

 

TWELVE FOOT NINJA

Pelkoni siitä, että Twelve Foot Ninja olisi houkutellut paikalle vain kourallisen ihmisiä osoittautui onneksi täysin turhaksi. Keikan alkaessa Tavastia oli ääriään myöten täynnä.

Keikka käynnistyi todella tehokkaasti (n. 20 minuuttia ilmoitetun showtimen jälkeen) uuden Outlier-levyn mahtavalla Monsoonilla. Pistin merkille, että kitaristi Stevie MacKay loihti Line6 Shuriken-kitarastaan (mies oli kuulemma auttanut keihään suunnittelussa) aikalailla monipuolisia soundeja. Esimerkiksi Monsoonin eksoottiselta kielisoittimelta (kyseessä ilmeisesti Intian Punjabista peräisin oleva yksikielinen tumbi) kuulostava alkuriffi tuli MacKayn kitarasta, eikä taustanauhalta. Kerrassaan hieno meininki!

Keikan alkupuolella tulleet Mother Sky, Kingdom ja Oxygen kirvoittivat yleisöstä varsin mainiosti yhteislaulua, joka Oxygenin aikana kuului jopa bändin mätön yli! Eipä ole tullut vastaavaa vähään aikaan Tavastialla todistettua. Laulaja Nick "Kin" Etik näytti aidosti hämmästyneeltä yleisön huutaessa varsin kovaäänisesti Kingdomin aikana "I am the alpha and omega" ja totesi sitten leveästi hymyillen "damn straight!" 

Ennen Shurikenia bändi kyseli, josko yleisöstä löytyisi Petriä, jolla on kuulemma synttärit. Petriä ei löytynyt, mutta synttärionnittelut nyt vain oli toimitettava, joten lopuksi yleisöstä löytyi yllättäen tasmanialainen kaveri, jonka kotiseutu herätti hilpeyttä bändissä.  

Shuriken oli yksi kappaleista, joita todella odotin etukäteen ja kun se sieltä sitten lähti, niin voi helvettiläinen kun toimi! Aivan törkeän kova meininki! Kinin äänessä tai bändin yleismeiningissä ei ollut vielä keikan tässäkään vaiheessa havaittavissa minkäänlaista kiertueen viimeisten keikkojen väsymystä.

Ennen Dig for Bonesia bändi pyysi stage managerin lavalle näyttämään biisin ehdottomasti vaatimat tanssiliikkeet, joihin koko yleisön oli kuulemma osallistuttava. Ja hyvinhän tuo yleisö osallistui sovitussa kohdassa aaltoiluun. Dig for Bonesin mainioiden C64 SID-pulputusten välissä lavalle kapusivat myös The Interbeingin hemmot Lego Ninja -kypärissä ja cheerleaderin pom pomit käsissään.  

Ennen encorea tuli myös keveämpää viihdehisseilyä Point of Youn muodossa sekä todella groovaava ja säkeistössä akustisesti rullaava Invincible hienoine falsettiosuuksineen.

Bändi ei onneksi ennen encorea huudattanut yleisöä kovin pitkään, vaan lyhyen horror-henkisen taustanauhan (joka taitaa kasarihorrorin suuntaan humoristisesti kumartavan videonkin alusta löytyä) jälkeen ilmoille räjähti järjettömän tiukasti funkista mättöön vaihteleva Sick, jonka aikana yleisö tuntui tosissaan innostuvan, hilselinkojen pyöriessä tiuhaan.

Sickin jälkeen Kin totesi, että ovat harrastaneet sellaista kokeilua, jossa yleisö laulaa riffin, joka bändin pitää sitten soittaa. MacKayn esittelemän esimerkin jälkeen mikki annettiin eturivin katsojille, jotka sitten vuorollaan mölisivät bändille soitettavaa ja todella onnistuneesti Twelve Foot Ninja nämä "crowdsourcing"-tuotokset sitten esitti. 

Kin alusti seuraavaa biisiä kysellen onko se totta mitä ruotsalaiset teistä oikein puhuvat, kun yleisöstä ei oikein ensimmäisellä yrittämällä lähtenyt riittävästi huutoa. MacKay kikkaili samalla taustalla jostain kaivamallaan kumipossulla.

Lopuksi kuultiin sitten vielä ensimmäisen kokopitkän aloittava lattari- ja EDM-mausteinen ralli Coming for You sekä uusimman Outlier-rieskan aloittava One Hand Killing. 

Tällä keikalla toimi oikeastaan ihan kaikki. Tolkuttoman tiukasti soittava bändi, selkeät ja erottelukykyiset soundit, mukavasti vaihteleva settilista sekä rennon humoristinen surfer dude -meininki. Kaiken lisäksi bändi näytti vilpittömästi nauttivan saamastaan vastaanotosta ja lavalla olostaan, joten eipä tässä voi muuta kuin alkaa odottelemaan seuraavaa tilaisuutta päästä todistamaan Australian poikien liveräimettä.

Setti: Monsoon / Mother Sky / Vanguard / Kingdom / Oxygen / Point of You / Post Mortem / Shuriken / Collateral / Dig for Bones / Invincible. Encore: Sick / Coming for You / One Hand Killing.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Sakari Hulkkonen   Kuvat: Sakari Hulkkonen
http://twelvefootninja.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 238 Palaa »