Keikkaraportti: Alestorm, Troldhaugen & Æther Realm, Simm City, Wien 6.10.2017

Alerstormin laajamittainen Euroopan-kiertue jyllää paraikaa pitkin Keski-Eurooppaa ja saa piraattimetallin ystävät liikkeelle. Alestormin mukana vesistöjä seilaa Pohjois-Carolinan Æther Realm sekä Troldhaugen Australiasta, molemmat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Wienissä konserttisalina toimi Simm City -niminen, karkeasti arvioituna tuhat päätä vetävä halli, jonka ilmastoinnin toimivuuden saisi omistajataho tarkistaa pikapuoliin, sillä hallissa oli kuuma kuin saunassa.

 

TROLDHAUGEN

Illan ensimmäinen bändi minun oli tarkoitus skipata, sillä perjantai-illasta huolimatta soittoaikataulut olivat varsin aikaiset. Saapuessani pelipaikalle suurin osa väestä oli pakkautunut Simm Cityn sisälle odottamaan ovien aukaisua, joka oli tässä kohtaa miltei puoli tuntia myöhässä. Kun järjestyksenvalvojat saivat viimein luvan avata hallin ovet, Troldhaugenin omanlaatuinen puolituntinen musisointisessio alkoi miltei saman tien. Intronauhana toimi Taru sormusten herrasta -trilogian Galadrielin ”The world is changing, I feel it in the water...” -monologi. 



Metal Archives -nettisivusto lokeroi Troldhaugenin avant-gardeen ja folkmetalliin. Ainakin avant-garden kohtaan voin laittaa ruksin, sillä bändin joka suuntaan venyvä ja paukkuva sekametelisoppa oli varsin omalaatuista lajia. Troldhaugenin muodostaa neljän hengen ryhmä, joka oli somistautunut laulaja Reventüskiä lukuun ottamatta samanlaisiin asusteisiin. En ole täysin varma, soittiko bändi pelkästään omaa materiaaliaan, sillä kieltämättä joidenkin biisien osat siellä täällä toivat mieleen muita hyvin samanlaisia ralleja. Toisaalta, en missään kohtaa keikkaa saanut myöskään päähäni mitä nämä mahdolliset lainarallit olisivat olleet. Ajatukseni taisivat olla työviikon päätteeksi jo kovasti Alestormissa, eivätkä tukevarakenteisen, aikakoneella 80-luvulta singahtaneen laulajan johdattaman joukon tekemiset lavalla jaksaneet kovin kauan kiinnostaa. Vyötärölaukusta plussaa...

 

ÆTHER REALM

Ensimmäisen bändin lopetettua ei yleisön tarvinnut odottaa seuraavaa bändiä 15 minuuttia kauempaa. Simm Cityssä oli käytössä – uskokaa tai älkää – yhdet vessat molemmille sukupuolille, ja paikan kapasiteetti on siis arviolta tuhannen ihmisen luokkaa. Yritäpä siinä sitten keretä rakkoa tyhjentämään, kun vessajonolla on mittaa miltei kadulle asti.



Æther Realm poikkesi kokolailla täysin illan muusta tarjonnasta. Siinä missä Troldhaugen Alestormin tavoin nojaa puoliksi myös humoristiseen ilmaisuun, totinen Æther Realm synnytti lavalla naama näkkärillä jonkinlaista Insomniumin ja Emperorin äpärälasta. Wall of deathin tynkääkin nähtiin kertaalleen, kun laulaja-basisti Vincent Jones heitti ilmoille mietteen, että mahtavatkohan itävaltalaiset pitää mökää ja villiintyä alkuunsakaan. Mökää ja riehakasta meininkiä riitti kylliksi, vaikkeivät järjestyksenvalvojat joutuneetkaan läheskään samanlaiseen työntouhuun kuin hetkeä myöhemmin illan pääbändin aikana.

 

ALESTORM

Alestormin puolitoistatuntinen oli paikallisille järjestyksenvalvojille toden totta työntäyteinen. Kolmen ensimmäisen biisin ajan fotopitissä häärineet valokuvaajatkin saivat tuta jokuseen kertaan kuinka nelivitonen kopsahtaa takaraivoon. Fotopitti olisi ollut tarpeeksi ahdas jo sellaisenaan median edustajille, mutta villin yleisön takia sinne piti mahduttaa jokunen järjestyksenvalvojakin ottamaan surffaajat kiinni yleisöstä.



Alestorm villitsi yleisönsä heti alkumetreiltä. Oikeastaan siihen ei tarvittu edes itse bändiä lavalle, vaan melutason nostattamiseen riitti, että lavan keskelle kosketinsoittimien ja rumpujen väliin tuotiin jo tätä nykyä ikoninen kumiankkamaskotti. Tapoihini kuuluu tsekata settilista etukäteen, joten tiesin, ettei bändi starttaisi settiään mainion No Grave But The Sea -kiekon avausrallilla. Se biisi kuultiin hetkeä myöhemmin. Ei tässä suinkaan metsään menty, vaikkei nimikkorallia kuultukaan heti kärkeen, sillä bändi paiskasi heti alussa tiskiin Keelhauledin, jota seurasivat Alestorm ja tämän bändin mittapuulla jopa kaihoisa Magnetic North. Oli jokseenkin hankalaa keskittyä valokuvaamiseen, kun heti kättelyssä tarjoiltiin humppametallin parasta a-laatua pöytään. Huh!



Alestorm ei ole koskaan ollut se kaikista vakavin metalliryhmä, mutta tätä nykyä etenkin keulakuva Christopher Bowes näyttää vetäneen pukeutumislinjansa todella huumorin puolelle skottikiltin, urheilusandaalien ja ison lippalakin muodossa. Hauskaa on sekin, ettei bändin todellakaan tarvitse yrittää uudistua riffinkään vertaa: oli ihan sama mitä bändi soitti, sillä yleisö osti aivan kaiken. Heavymetallin salaisuus on todella usein yksinkertaiset (ja tyhmät) lyriikat; sen kun laulat vain piraateista, rommista, kölin ali hilaamisesta sun muista, niin tie tähtiin on taattu. Tai ainakin Keski-Eurooppaan.



Bowes piti show’ta yllä puheosuuksillaan ja varsin halvoilla kikoilla. Vaikkapa The Sunk’n Norwegiania edeltänyt spiikki oli mallia "Who wants to hear a song about alcohol and stinking pizza in your butthole?" Näköjään moisillekin spiikeille on aikansa ja paikkansa, sillä suurin osa yleisöstä ulvoi kuin sudet kädet kattoa kohti sojottaen. Näiden nopeatempoisten humppaveisujen vastapainoksi Simm Cityssä kuultiin myös hitaampaa osastoa Nancy The Tavern Wenchin muodossa. Hyvä rallihan sekin on, mutta kyllä nopeammat rallit veivät allekirjoittanutta enemmän. Harmittelin kuitenkin, kun Over The Seas oli tällä kertaa tiputettu pois.



Alestorm jätti tuoreimman levyn yleisönhuudatusralli Fucked with an Anchorin setin viimeiseksi. Odotin itsekin biisiä aika lailla, vaikkei livetilanteessa ralli ylläkään samaan laulattavaan hurmokseen kuin levyversio. Tuntui kuin bändi olisi kiristänyt tempoa pykälän verran, joka sai biisiin kuulostamaan siltä kuin jokainen muusikko olisi arponut, että missähän kohtaa biisiä nyt mennään. Joka tapauksessa yleisössä muutamat jantterit olivat innoissaan, kun Bowes vuoron perään kertosäkeen aikana osoitti heitä sattumanvaraisesti omistaen biisin fuck you! -huudot kuin henkilökohtaisesti heille. Tämän rallin jälkeen ei enää onneksi tarvinnutkaan sietää paikan onnetonta ilmastointia, sillä keikka oli ohi. Good night, fair winds, we love you all!



Setti: Intro / Keelhauled / Alestorm / Magnetic North / Mexico / That Famous Ol’ Spiced / The Sunk’n Norgewian / No Grave But The Sea / Nancy The Tavern Wench / Rumpelkombo / 1741 (The Battle Of Cartanega) / Hangover (Taio Cruz Cover) / Pegleg Potion / Bar Ünd Imbiss / Captain Morgan’s Revenge / Shipwrecked. Encore: Drink / Wenches And Mead / Fucked With An Anchor.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 551 Palaa »