Keikkaraportti: Herra Ylppö & Ihmiset, Gong, Turku 22.9.2017

Herra Ylppö & Ihmiset oli Maj Karmasta tutun Ylpön omien biisien ympärille koottu kevyehköä suomirockia – tai reality rockia, kuten Ylppö itse musiikkiansa kutsuu – soittanut bändi. Muutama vuosi sitten neljän studioalbumin jälkeen lopettanut yhtye vaikutti jääneen jo lopullisesti telakalle, kunnes kesällä ilmoitettiin, että se tekee syksyllä pienen kiertueen yhdeksän vuotta sitten julkaistun Sata vuotta -levynsä tiimoilta. Kiertue valittiin myös osaksi virallista Suomi Finland 100 -ohjelmistoa.

Illan pääsisältönä oli siis Sata vuotta -debyyttilevyn soittaminen kokonaisuudessaan. Kyseessä ei ole Ylpön paras albumikokonaisuus, mutta suuren jäljen se selvästi on kuulijoihin jättänyt. Tarinat esimerkiksi salaisen ihastuksen kohteena olevasta videovuokraamon tytöstä tai kaukana toisessa maassa sijaitsevasta rakkauden kohteesta kirvoittivat nimittäin lähes loppuunmyydystä Gongista kovaäänisiä yhteislauluja. Jännite pysyi suhteellisen hyvin yllä myös levyn ei-hittien kohdalla, vaikka joskin muutaman viimeisen biisin aikana ote alkoi intensiivisen alun jälkeen hieman irtoamaan.

Niin taitavia soittajia kuin Ylpön bändin onkin täynnä, lepää kokoonpanon viihdyttävyys lavalla paljolti Ylpön karisman varassa. Kitaristi Hamid Moeini, rumpali Jukka Kröger ja basisti Janne Joutsenniemi ovat selvästi statistin roolissa Suomen karismaattisimpiin rockkeulakuviin lukeutuvan Ylpön täyttäessä olemuksellaan koko lavan. Soitannollisesti muu bändi on kuitenkin korvaamaton – esimerkiksi ilman Moeinin mielikuvituksellisia kitarakuvioita tai Joutsenniemen jykevää bassottelua biisit olisivat huomattavasti vaisumpia.

Sata vuotta -levyn jälkeen yhtye palasi muutaman minuutin väliajan jälkeen vielä esittämään suurimpia hittejään. Jos keikan ensimmäisen osion lopussa oli jännite hieman heikentynyt, korjasi bändi potin keikan toisessa osassa. Lopun energisen hittitvyöryn aikana kuultiin nimittäin yleisön laulun säestämänä muun muassa Mustien hevosten, Pelottoman enkelin ja Lista hämähäkkimiehen vihollisista -biisin kaltaisia bändin tunnetuimpia teoksia. Ikähaarukaltaan nuorisosta keski-ikäisiin ulottuvassa katsojakunnassa kappaleet selvästi resonoivat voimakkaasti kehossa ja mielessä – eipä ole hetkeen nimittäin tullut rockkeikalla todistettua ihmisten yhtä silminnähtävästi nauttivan näkemästään ja kuulemastaan kuin Ylpön valloittamassa Gongissa. Tiedä johtuiko se vuosien keikkatauosta vai mistä, mutta väitän, että bändi nautti soittamisesta vähintään yhtä paljon kuin yleisö keikasta. Harvemmin voi näin todeta yhtyeestä, jonka jäsenet ovat melkein kaikki yli nelikymppisiä pitkän linjan muusikoita.

Myönnän ennakkoon odottaneeni rutinoitunutta ja kädenlämpöistä keikkaa, joka tehdään vain keinotekoisella Suomi100-verukkeella täyttämään esimerkiksi Maj Karman syksylle jättämää esiintymistyhjiötä. Mutta mitä vielä – bändihän oli todella kovassa iskussa ja teki hommaansa selvästi rakkaudesta soittamiseen. Jotain maagista yhtyeessä selvästi on, koska sen biisit pystyvät vielä vuosienkin tauon jälkeen tekemään ihmisiin näin suuren vaikutuksen.

Harmillista on, mikäli bändistä ei enää tämän kiertueen jälkeen kuulla. Ylppö vihjaili keikan aikana mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tehtävästä uudesta materiaalista. Keikan perusteella tilausta sellaiselle selvästi ainakin olisi. Itse tulkitsin tämän vihjailun lupaukseksi ja kun jotain luvataan, se myös pidetään, eikös? 

© Imperiumi MMVII. Teksti: Taavi Lindfors   Kuvat: Tero Kukkonen
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 692 Palaa »