Arch Enemy

Ruotsalaislähtöisen Arch Enemyn voinee luokitella melodisen deathmetallin suureksi ja mahtavaksi. Michael ja Christopher Amottin vuonna 1995 perustaman bändin ura otti roimasti lisää tuulta alleen vuosituhannen alussa, kun bändin laulajaksi pestattiin Angela Gossow. Örisevä nainen taisi tuolloin olla jonkin sortin harvinaisuus, mutta Gossow todellakin näytti epäilijöille kaapin paikan. Yleisö tykkäsi ja kuulijakunta kasvoi, eikä kasvu pysähtynyt edes vuonna 2014, kun Gossow siirtyi laulajan tontilta syrjään, bändin manageriksi, ja bändiin keulaan pestattiin The Agonist -yhtyeessä ja muun muassa melodista metallia soittavan Kamelotin taustalaulajana kannuksensa hankkinut Alissa White-Gluz. Samana vuonna julkaistun War Eternal -levyn jälkeen Arch Enemy on pariin otteeseen kiertänyt maailman, mutta johonkin väliin viisikko on ehtinyt myös työstämään uutta levyä. Bändin yhdestoista pitkäsoitto, Will To Power, julkaistaan syyskuun 8. päivänä.

 

TOREILLA JA TURUILLA

Levyn tiimoilta Imperiumille tarjoutui mahdollisuus kysyä juuri sinitukka Alissa White-Gluzilta, missä tunnelmissa bändi viimeistä levyään on rakentanut ja miltä hänestä itsestään on tuntunut olla mukana osana Arch Enemyn karavaania maailman toreilla ja turuilla. Viimeiset kolme vuotta on tuntunut olleen kiivasta matkustamista. Joko väsyttää?

– Kiertäminen ei väsytä ainakaan minua yhtään. Lavalla tunnen olevani kotona ja se on sitä oikeaa elämää minulle. Kun en ole kiertueella, tuntuu kaikki tosi oudolta ja hämmentävältä, Alissa aloittaa.

– Matkustaminen on se ainoa osa-alue mistä en pidä ja usein tuntuukin, että juuri se on se "työ" mitä tämä homma vaatii. Keikat ovat mukavia, eivätkä tunnu yhtään työltä. Mutta onhan se aika siistiä kun pääsee näkemään erilaisia paikkoja.

Bändi on tosiaan tehnyt päälle 300 keikkaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Onko mitään näistä, mitä erityisen lämpimästi muistelet?

– Se meidän ensimmäinen keikka Bukarestissa oli kyllä todella erityinen, samoin ensimmäinen keikka Montrealissa, jossa vanhempani ja siskoni olivat meitä katsomassa. Wacken 2016 oli myös erityinen, koska se oli bändin historian suurin liveproduktio, joka myös tallennettiin As The Stages Burn -DVD:lle. Jokainen keikka on kuitenkin omalla tavallaan ikimuistoinen. Hyviä muistoja on kertynyt matkan varrella paljon.

Tämä taitaa olla sitä parasta mahdollista työtä, mitä kaltaisesi ihminen saa tehdä?

– Esiintyminen on kyllä kovaa työtä, mutta joka kerta kun saan palkkaa tästä, hämmästyn aina yhtä paljon, että minulle oikeasti maksetaan tästä, Alissa toteaa naurahtaen. Vaikka päivät toistavat itseään, ei tämä koskaan ole muuttunut rutiiniksi.

Alissa jatkaa kertomalla, että jokainen päivä on omanlaisensa haaste ja bändi pyrkii tietysti siihen, että jokainen juttu tehdään sataprosenttisella panoksella:

– Haluan, että jokainen keikalle tuleva fani on tyytyväinen näkemäänsä. Ne, ketkä eivät ehkä ole tulleet keikalle juuri meitä katsomaan, haluan saada paikalle myös seuraavalla kerralla.

Nostit esiin tuon Wackenin-keikan, jossa yleisöä oli paikalla kymmeniä tuhansia ja paikka muutenkin on tavallaan se heavymetallin Mekka. Miltä se keikka lavalla tuntui?

– Festarit ovat aina erityisiä, koska siellä on niin paljon porukkaa jakamassa saman rakkauden musiikkiin, mutta Wacken on aina Wacken. Kasvoin itse Pohjois-Amerikassa, missä ei juuri ollut sen kaltaisia festareita ja Wacken oli se, mistä aina puhuttiin. Kaikilla oli tavoitteena joskus päästä sinne. Se, että olen saanut soittaa siellä – ja vielä pääesiintyjänä – on kyllä uskomatonta. Itse keikalla oli suurimmaksi osaksi niin pimeää, että lavalta näki vain ne ensimmäiset 500–1000 ihmistä, mutta ne hetket kun valot osuivat oikeaan ja näki, että ihmismassat vain jatkuvat, oli kyllä aika wow... Tämä tunne ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan vaatii meiltä aina täyttä panosta ja hyvää musiikkia.

 

TAHTO VALTAAN

Siirrytään kiertue elämästä ja keikoista Will To Power -levyyn. Alissan jäsenyys bändissä julkistettiin vasta viime levyn julkaisun kynnyksellä. Nyt olet ollut täysivaltainen jäsen jo kolme vuotta. Vaikuttiko se millään tavalla levyn tekoprosessiin?

– Levy tehtiin pitkälti samalla kaavalla. Suurin ero on varmasti se, että nyt meillä ei ollut mitään muutoksia jäsenistössä, joten ihmiset varmasti odottavat eniten sitä miltä uudet biisit kuulostavat. Itselleni fokus on kuitenkin aina ollut juuri musiikissa ja toivon, että ihmiset pitävät uudesta materiaalista yhtä paljon kuin minä, Alissa toteaa.

Kuinka paljon itse osallistuit biisien työstämiseen?

– Arch Enemy on aina ollut Michael Amottin hengentuote, joten hän tekee luonnollisesti ison osan musasta. Michael ja rumpalimme Daniel Erlandsson viettivät aika paljon yhdessä biisejä säveltäen ja demottaen. He lähettivät minulle biisien demot, joiden pohjalta kirjoitin tekstejä – tai nauhoitin omassa kotistudiossa biisejä Michaelin tekstien pohjalta.

Biisiaihioiden päälle lisättiin vielä Sharleen [D'Angelo] bassoraidat, sekä bändin tunnusomaiset kitarasoolot á la Michael Amott. Alissa, kitaristi Jeff Loomis ja Daniel työskentelivät osaksi omissa kotistudoissaan, mutta bändi pyrkii myös työskentelemään paljon yhdessä:

– Ehkä jopa enemmän, kuin bändit yleisesti. Arch Enemyn kotimaa on yhä Ruotsi, joten kävimme siellä mahdollisimman usein tekemässä hommia Michaelin kanssa. Etänä on ihan mukava tehdä juttuja, mutta emme halua nojata siihen liian paljon.

Mitään suoranaista konseptia Will To Power -levyltä, ei löydy. Nimi on kuitenkin lainattu Friedrich Nietzschen käsitteestä "tahto valtaan", jonka alaisuuteen kokonaisuus aika luontaisesti lopulta istui:

– Viime vuosina olen kokenut paljon kuolemaa läheisteni keskuudessa ja se on saanut minut eksistentiaalisesti analysoimaan kaikkea ympärilläni. Yksi asia mitä Nietzsche nosti esiin, ja mikä nykyään on ihan tieteellinen tosiasia, on että kaikki elävä rakentuu samasta asiasta: atomeista. Yksittäinen atomi ei ole elävä, mutta ryhmä atomeja muodostaa jotain elävää. Missä vaiheessa tämä muutos tapahtuu?

Alissa auttaa tässä hieman vähemmän aiheeseen perehtynyttä toimittajaa kertomalla, että Nietzschen teorian mukaan muutos tulee juuri tahdosta valtaan. Heti kun ryhmä atomeja löytää tarpeen kehittää itseään, muodostuu jotain elävää:

– Ei ole väliä onko kyseessä puu, gorilla, kala tai ihminen. Meillä kaikilla on tämä peritty tarve valtaan, mikä tekee meistä eläviä. Me emme vain ole olemassa, vaan haluamme kehittää itseämme ja rotuamme eteenpäin. Tätä olen paljon ajatellut ja se vaikutti suuresti teksteihini.

 

POSITIIVINEN POHJAVÄRI

Tekstit jakautuivat lopulta 50–50 Alissan ja Michaelin välille ja osa teksteistä on suoraviivaisempaa tarinaa, osa hieman syvällisempää tai elämän negatiivisempia asioita pohtivaa tavaraa:

– The Race -kappale on tavallaan kutsu barrikadeille, jotta ihmiset heräisivät ja huomaisivat rasismin, seksismin ynnä muun olevan yhä voimissaan tässä ajassa. Se on jotain, mitä en suvaitse ja uskon monen muun jakavan tämän mielipiteen. First Day In Hell on kappale, jossa kertaan omia muistoja lapsuudestani, kun isovanhempani kertoivat minulle omasta lapsuudestaan. Michaelin tekstit puolestaan ovat voimaannuttavaa materiaalia, kuten The Eagle Flies Alone tai The World Is Yours.

Arch Enemyn yksi tavaramerkki lienee juuri se, että levyissä on genren yleisestä kaavasta poiketen positiivinen pohjaväri. Eikö?

– Minusta tämä on tärkeätä ja vastuullista, koska meidänkin faneissa on paljon nuoria ihmisiä. Haluamme rohkaista ihmisiä tuntemaan itsensä vahvaksi ja ymmärtämään, että he voivat olla mitä haluavat ja selviävät kaikesta mitä elämä eteen heittää. Arch Enemyn keikalle et tule paikkaan missä olisi vihaa, stressiä ja ahdistusta, vaan paikkaan missä on hauskaa ja tapaat ihmisiä, joista voi tulla uusia ystäviä. Me haluamme kirjoittaa positiivisista tunteista ja mielestäni meidän musiikki myös kuulostaa juuri tältä.

 Tähän ei voi kuin yhtyä. Muutenkin Will To Powerin ensimmäisestä tahdista lähtien tunnistaa, että kyse on juuri Arch Enemystä. Itseään bändi ei kuitenkaan toista, vaikka kymmenellä levyllä takakontista niitä biisejä löytyy jo melkoinen määrä:

– Bändi voi yhdennellätoista levyllään mennä moneen suuntaan. Me haluamme tehdä musiikkia mistä itse pidämme ja meidän onnemme on, että nautimme kaikki hyvin erilaisesta musiikista, eli vaikutteita tulee monesta suunnasta ja monelta aikakaudelta, aina klassisesta punkiin, grungeen ja heavymetalliin. Mielestäni tämä tuo musiikkiimme myös tiettyä ajattomuutta.

Alissa jatkaa ajatusta toteamalla, että voit poimia hyllystä bändin 20 vuotta vanhan levyn, mutta se ei kuulosta olevan juuri 90-luvun lopulta:

– Se on yksi asia, mikä Arch Enemyssä vetoaa niin moneen ihmiseen sukupolvesta riippumatta. Tämä ajattomuuden elementti, on mielestäni tärkeä asia musiikissa. Jos teet liian vahvasti tähän aikaan sidottua musiikkia, se vanhenee nopeasti ja menettää osan fiiliksestään. Tämä ei koskaan ole ollut se, mistä Arch Enemystä on kyse.

Palataan vielä livekattaukseen. Minkä biisien uskot itse löytävän tiensä livesettiin?

– Sitä on tosi vaikea sanoa, koska jokaisella on oma suosikkinsa, niin bändin sisällä kuin myöhemmin varmasti faneillakin. Levyn sinkut nousevat varmasti settilistalle, mutta jos rehellisiä ollaan, haluan saada settiin niin paljon uusia biisejä kuin vain mahdollista. Se on tietysti vaikeaa, kun on yksitoista levyä ulkona ja setin pituus on se 60 tai 90 minuuttia.

Mikä on oma suosikkisi levyltä?

– Joka kuuntelukerralla se tuntuu vaihtuvan, mutta siitä hetkestä kun kuulin demon, nousi Blood In The Water yhdeksi suosikikseni.

Loppuun heitän luonnollisesti sen perinteisen päätöskysymyksen: mitä löytyy Arch Enemyn sielusta?

– Sanoisin, että puhdasta helvetin metallia. Itseluottamusta, kovaäänisyyttä, pelottomuutta ja kapinallisuutta. Vastavirtaan uimista, yhteisöllisyyttä, toivon rakentamista ja voimaa. Itse koen, että me kaikki lavalla ja fanit yleisössä jaamme tämän kokonaisuuden läpi virtaavan ja kaiken kattavan tunteen vahvuudesta.

Se kyllä paistaa tämän juttutuokion pohjalta läpi kuin Naantalin aurinko. Alissa on vahva nainen, joka suurella sydämellä näyttää nuorille hienoa esimerkkiä nuorille. Imperiumi kiittää!

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Will to Power
KOTIPAIKKA
Ruotsi/USA/Kanada

JÄSENET
Michael Amott − kitara
Daniel Erlandsson − rummut
Sharlee D'Angelo − basso
Alissa White-Gluz − laulu
Jeff Loomis − kitara


DISKOGRAFIA
Black Earth 1996
Stigmata 1998
Burning Bridges 1999
Wages of Sin 2001
Anthems of Rebellion 2003
Doomsday Machine 2005
Rise of the Tyrant 2007
The Root of All Evil 2009
Khaos Legions 2011
War Eternal 2014
Will to Power 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Henry Lunabba   Kuvat: Century Media
http://www.archenemy.net/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 865 Palaa »