Keikkaraportti: Apocalyptica, Kuusisaari, Oulu 26.8.2017

Kuusisaaren tapahtumapuiston avajaisia juhlittiin 13000 ihmisen voimin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tarjolla oli tapahtumaa ilmakitarasoiton MM-finaalista Eppu Normaaliin ja paljon siltä väliltä. Imperiumin syy paikallaoloon löytyi lauantai-illasta, jolloin Apocalyptica esiintyi Lauri Tähkän ja Eppu Normaalin välissä. Kuuskan paluun ainoa esiintymislava oli sijoitettu samalle kohdalle, jossa Qstockin Koomalava viimeksi sijaitsi ja yleisömeri avautui nurmialueelle kohti Kaleva-lavaa. Paha mennä sanomaan nopean visiitin perusteella sen kummemmin juuta tai jaata alueen toimivuudesta yksittäisen tapahtuman pitopaikkana, mutta huhujen mukaan alue on varattu ensi kesäksi isompaa konserttia varten.

En tullut katsoneeksi kellosta, alkoiko Apocalyptican keikka ilmoitettuun aikaan tasan kello 21 vai myöhästyikö startti hieman – Lauri Tähkän esitys kun näytti lipsahtaneen tovin liian pitkäksi. Joka tapauksessa oli hienoa, että changeover sujui nopeasti ja joutuisasti, vaikkei Apojen rekvisiitta ollutkaan alkuvuoden Euroopan-rundin täydessä loistossa.

Lava-asetelma oli mallia taustalakana ja neljä mustaa pönttöä, joiden päällä jätkät istuivat. Keikka alkoi tyynen rauhallisesti hitaasti voimistuvalla Enter Sandmanilla Eicca Toppisen spiikatessa yleisölle seuraavan tunnin agendan: "tunti Metallicaa niin, että tukka lähtee".

Ketään tuskin yllättää, että syyskuuhun vaihtuva kesä oli kylmä kuin jääkarhun syli. Lauri Tähkä sai monituhatpäiseen yleisöön liikettä ja eloa, mutta Apocalyptica ei samaan pystynyt. Syy tähän on tosin se, etteivät Apojen sellotanhut ole niitä tapauksista energisimpiä, vaan bändin keikkojen magia ja hohto perustuu aivan muihin asioihin. Tokihan sitä vauhtiakin saatiin jo parin biisin jälkeen Fight Fire With Firen myötä, jonka aikana monien katseet kiinnittyivät Mikko Siréniin ja hänen lievästi sanottuna kummalliseen, tätä kiertuetta varten räätälöityyn rumpusettiin, joka lähempää katsottuna muistuttaa pelkkää peltikasaa.

Hienosta musiikista huolimatta Apocalyptican keikka saattoi mennä isolta osaa yleisöä pahasti ohi. Nothing Else Mattersin kaltaiset rallit nyt tietää jokainen kylänmies ja -nainen, muttei rauhalliset ja harmoniset sellotunnelmoinnit tehneet näillä kinkereillä niin hyvin kauppaansa kuin bändin omilla keikoilla. Sääkin oli niin p*rkeleen kylmä. Ihmettelen todella, kuinka Perttu Kivilaakso tohti suurimman osan keikkaa vetää hihattomassa paidassa. Ihmettelin myös, mahtaako tätä rundia varten takaisin värvätyn Antero ”kivikasvo” Mannisen ilme värähtää koskaan?

Apocalyptican soittama setti oli hyvin festarituntia varten muokattu. Vaikka teema olikin Plays Metallica By Four Cellos, karkasi bändi pariin otteeseen myös muilla kuin esikoislevyillä kuultuihin Metallica-ralleihin. Nitinää ja natinaa löytyy aina pikkuisen, ja tällä kertaa sitä löytyy Escape-rallista, joka mielestäni olisi voitu korvata miltei millä tahansa muulla biisillä.

Apocalyptican tunti vierähti joka tapauksessa liian nopeasti. Enemmänkin tuota olisi koleasta säästä huolimatta mieluusti taas kuunnellut ja katsellut. Keikalle pisteen laittoivat One ja sitä edeltänyt Seek & Destroy, johon Perttu Kivilaakso ujutti lopussa pienen hatunnoston seuraavaksi lavalle nousevalle Eppu Normaalille soittamalla pätkän Poliisi pamputtaa taas -klassikon laulumelodiaa.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo
http://www.apocalyptica.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 901 Palaa »