Keikkaraportti: Per Gessle & One Desire, Elisa Stadion, Vaasa 25.8.2017

Per Gesslen En vacker kväll -rundi päättyi viime viikolla kahteen Suomen-keikkaan Vaasassa ja Porvoossa. Monien päällekkäisyyksien takia en ole nähnyt koskaan Roxettea, joten päätin korjata vahingon edes puoliksi ja käydä tarkistamassa Roxette-säveltäjän oman soolobändinsä kera, vaikkei miehen oma materiaali minulle järin tuttua olekaan. Ennen Per Gessleä lavalle nousi useampikin bändi, mutta Imperiumin kannalta olennaisin tarjonta löytyi lopusta One Desiren ja Per Gesslen myötä.

 

ONE DESIRE

Kieltämättä One Desirellä oli niin ikään suuri syy siihen, että innostuin näistä kinkereistä. En muista aivan heti toista keikkaa, jossa lämppäribändi olisi vetänyt minua enemmän puoleensa kuin pääakti. Veikkaisin Vaasan-keikan olleen One Desiren tähänastisen uran suurin. Mukavahan sellainen oli nähdä.

Kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä kentällä oli vielä kovinkin väljää, mutta pian intron päätyttyä ja Ossi Sivulan noustua ensimmäisenä lavalle alkoi yleisön mielenkiinto herätä ja katseet kääntyä lavalle päin. Olen kuunnellut One Desire -debyytin likimain puhki, mutta kun intron jälkeen keikka starttasi odotetusti Hurtilla, tuntui jokainen sitä seurannut biisi nappaavan minut aina vain enemmän mukaansa, vaikkei tällainen avonainen ja iso tapahtuma välttämättä vielä pienelle bändille paras paikka olekaan. Voi vain kuvitella, minkälaista meno olisi sisätiloissa!

Tuuli teki hetkellisesti tepposet ja sai soundit kuulostamaan taaempana kenttää sanalla sanoen paskalta. Jonkinlaiset hyvän onnen jumalat olivat kuitenkin läsnä, sillä pahimmat soundinotkahtelut osuivat setin ainoan riippakivirallin, This Is Where The Heartbreak Beginsin, kohdalle.

Lavalla jokainen muusikko näytti ottavan isosta keikasta kaiken ilon irti aina Brother Firetribesta tuuraamaan saapuneesta Jason Flinckistä lähtien. Jimmy Westerlund hoiti tonttinsa tyylikkään rauhallisesti, ja hänen lavaelehdintänsä kohokohta oli lähinnä toisen jalan nostaminen lavamonitorin päälle soolojen aikana. André Linman hoiti juoksentelemisen aina tilaisuuden tullen kaikkien muidenkin puolesta. Jos toisinaan kotikentällä soittavista muusikoista heijastuu pieni kotikaupungin tuoma lisäjännite, ei sellaista näkynyt Andrén edesottamuksissa.

 

PER GESSLE

Per Gessle soittajatovereineen oli määrä aloittaa kello 22:00, mutta keikkaa jouduttiin odottelemaan akateeminen vartti. Syynä tähän saattoi olla se, että näin keikan päättänyt ilotulitus saatiin osumaan minuutilleen puoleenyöhön. Vartin yli kymmenen iso, hiljaa odottava yleisö sai haluamansa, kun kekkereiden odotetuin vieras kapusi lavalle. Keikan aloitus oli kuitenkin malliesimerkki siitä, kuinka saadaan yleisö saman tien nukahtamaan. Onhan akustinen På promenad genom stan toki tunnettu ralli, muttei moista puutarhajuhlien taustabiisiä soisi keikan alkuun laitettavan.



Gessle vuorotteli pitkin keikkaa akustisen ja sähkökitaran välillä. Ensimmäisen kerran sähkökitara sai kyytiä, kun Perin oma materiaali vaihdettiin parin biisin ajaksi Gyllene Tiderin hitteihin. Juni, juli, augusti pisti ensimmäisen kerran vauhtia kylmyyden ja sateen kangistamaan suomalaisyleisöön, joka jo tässä vaiheessa oli saanut niskaansa yhden sadekuuron. Vaasa on länsirannikon suomenruotsalaisten keskittymä, jonka vuoksi Per itsekin hoiti spiikit täysin äidinkielellään. En edes lähde arvailemaan, mitä hän mahtoi milloinkin sanoa, sillä yläasteen päättötodistuksen välttävällä arvosanalla ei paljoa brassailla... Toisaalta pelkät ruotsinkieliset välipuheet olivat mukava osa konserttia: harvemmin sitä kotimaassa tulee näin pahasti olo kuin olisi ulkomailla.



Illan odotettuja kohokohtia olivat Roxette-biisit, joita ei kuitenkaan saatu kolmea enempää. Näistä viimeisenä soitettu Joyride osui ja upposi hienosti yleisössä liki jokaiseen. Myös muutamasta skriinistä koostunut lava-asetelma pääsi oikeuksiinsa vasta loppuvaiheessa keikkaa. Joyriden aikana ruuduilla pyörivät jos jonkinmoiset vuoristoradat ja muut huvipuistohärdellit, kun taas muissa biiseissä videoiden sijasta oli tylsiä, hitaasti vaihtuvia kuvia ja kiekuroita tai vain pelkkää sinistä, valkoista tai vihreää väriä.



Vesisadetta tuli lisää muutamaankin otteeseen keikan aikana. Esteri ei selvästikään osannut päättää, ennen kuin vasta lopussa, kun jollain tapaa ironisesti Pohjoismaiden kesien ikihitti Sommartider, hej hejn päätteeksi taivas repesi täysin. Eipä sitä ilotulitustakaan viitsinyt jäädä moisessa säässä katselemaan. Per Gesslen keikka tarjosi tunniksi ja kolmeksi vartiksi 20 rallia niin omasta kuin Roxetten ja Gyllene Tiderinkin katalogeista. Huonomminkin perjantai-illan voisi viettää, mutten kuitenkaan usko, että toista kertaa Per Gesslen keikalle päätyisin. Olihan se kuitenkin mukava nähdä, kun vuosikymmenet lavoja kiertänyt konkari laittaa kaiken peliin. Kaikesta näki, että Per on tottunut käskyttämään tarvittaessa valtaisia yleisömääriä, vaikkei Vaasan-keikkaa täpötäyteen Ullevi Stadioniin sovikaan verrata.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Samuli Keskitalo
http://www.gessle.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 672 Palaa »