Orden Ogan

Orden Ogan alkaa olla jo melko suuri bändi. Asia tuntuu hiukan yllättävältä, vaikka eihän siinä mitään yllättävää pitäisi olla: bändi on suoltanut kymmenen vuoden aikana viisi tasalaatuista ja tasokasta power metal -levytystä, joista jokaisella yhtye on löytänyt uuden näkökulman tai teeman samaan musiikkityyliin. Uutta Gunmen-levyä on odotettu kieli pitkällä yhdessä jos toisessakin osoitteessa, joten on aika ottaa yhteyttä solisti-

kitaristi Sebastian ”Seeb” Levermanniin ja kysellä kuulumisia.

 

ORDEN OGAN JOKA EI OLLUT ORDEN OGAN

Aloitetaan alusta, kuten luontevaa on. Orden Ogan alkoi 1996 folk metal -bändinä…

– Väärin! Väärin! Lopeta! (Nauraa) Törmään tähän ongelmaan monesti haastatteluissa, koska uskon sen viittaavan wikipedia-artikkeliin, joka on täynnä hevonpaskaa. Näemme asian hieman eri tavalla: laskemme historiamme alkaneeksi vuodesta 2008, jolloin teimme Vale-levyn. Vuonna 1996 oli 14-vuotias ja ostin ensimmäisen kitarani, joten se ei ollut bändin alkupiste. Tein toki musiikkia ex-rumpalimme [Sebastian "Ghnu" Grütling,  –toim.huom.] kanssa, mutta olimme pelkkä oppilasbändi ja keskityimme enemmän pizzan syömiseen. Nimi oli sama jo silloin ja soitimme muutamia keikkoja vuosituhannen alkupuolella, mutta se oli pelkkä harrastelijabändi. Vuoden 2006 paikkeilla touhu muuttui, kun perustimme uuden bändin. Pidimme nimen, vaikka meillä olisi ollut mahdollisuus valita jokin täysin toinen, mutta ajattelimme nimen säilyttämistä kunnianosoituksena menneisyydellemme. Bändi, jonka nykyään tunnet, on peräisin vuodelta 2008.

Et siis laske Testimonium AD -levyä (2004) osaksi yhtyeen historiaa?

– Ei, ei: se ei ollut mikään levy, vaan pelkkä demo. Siinä on viisi biisiä, intro ja jonkin sortin balladi. Kävimme tuolloin vielä koulua eikä touhu ollut millään muotoa ammattimaista – myös bändin jäsenistö oli täysin toinen. Testimonium AD:llä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä teemme nykyisin.

Muutitte tyyliänne Vale-levylle vuonna 2008. Mikä oli päävaikutin tyylilliselle muutokselle?

– Tämä, myös, on eräänlainen harhakäsitys. En koe, että olisimme koskaan muuttaneet tyyliämme. Testimonium AD:llä instrumentaatiossa on paljon enemmän folk-vaikutteita, mutta en sanoisi kappaleita tyystin erilaisiksi. Soundimme on ollut levystä toiseen sama, mutta lähestymistapa hieman erilainen. Vale on simppelimpi, kun taas Easton Hope (2010) on selvästi progempi, koska kappaleissa on… en edes tiedä… 35 osiota. To the Endistä (2012) alkaen olemme palanneet taas, omilla mittareillamme, hieman suoraviivaisempaan ilmaisuun. Näen itse asian tällä tavalla, mutta on tietenkin ihan okei, jos ihmiset ajattelevat asian toisin.

Kuinka näet muutoksen Ravenheadista tai To the Endistä Gunmeniin?

– To the Endin aikoihin heitimme roskiin kaiken tarpeettoman, kuten suuret orkestraatiot ja loputtomat osiot. Kappaleissa tapahtuu edelleen paljon, mutta yritämme nykyään päästä lähemmäs kappaleen ydintä. Ravenheadia varten kirjoitimme kaikki kertosäkeet ensin, mitä emme olleet tehneet koskaan aiemmin, vaan olimme aina aloittaneet introsta, kappaleen ensimmäisestä riffistä. Koska rakensimme Ravenheadilla kappaleet kertosäkeiden ympärille, fokus on selvästi juurikin kertosäkeissä.

– Muutos Gunmeniin taas… Pitäisi kai sanoa, että elämä Orden Oganissa on mahtavaa. (Nauraa) Rakastamme mitä teemme, ja voisin tienata koko elantoni bändistä – minulla on myös oma studio, Greenman Studios, ja työskentelen tuottajana. Voisin kuitenkin keskittyä pelkästään Orden Oganiin ja saisin siitä leipäni, mikä on ollut minulle aina tavoitteeni. Tunnelma bändissä on mahtava, koska bändi kasvaa koko ajan suuremmaksi, samoin budjetit, keikkaproduktiot ja fanikanta. Tämä kaikki näkyy tavassa, jolla kirjoitamme musiikkia. Monet kysyvät minulta, onko minulla paineita, koska Ravenhead oli niin onnistunut, mutta Gunmeniä tehdessä en kokenut paineita. Istuimme alas, teimme biisejä ja emme ajatelleet paineita – teemme vain sitä, mitä rakastamme tehdä. Timo [Hoffmann] AFM:ltä sanoi asian näin: Gunmenin tehnyt bändi kuulostaa siltä, että se nauttii totaalisesti siitä, mitä se tekee. Minusta tämä on hyvä kuvaus levystä.

Levynne ovat olleet kautta linjan todella järjestelmällisesti laadukkaita. Mikä on tasalaatuisuuden salaisuus?

– Aluksi: kiitos. (Nauraa) Emme tee musiikkia, koska meidän täytyy tai koska meidän täytyy maksaa laskumme, vaan teemme sitä, mitä olemme aina halunneet tehdä ja mitä rakastamme tehdä. Tiedän, että se kuulostaa hönöltä, mutta synnyin muusikoksi, enkä ole koskaan halunnut tehdä mitään muuta. Kenties siinä on salaisuutemme.

 

LAINAPERFEKTIONISTI

Seeb on yhtyeen primus motor, mutta ei koe paineita asemastaan.

 – Pikemminkin se käy hermoilleni. (Nauraa) Koska minun täytyy tehdä kaikki, olen pullonkaula kaikelle: bändikuville, musavideoille… Hyvä esimerkki tästä liittyy Gunman-biisin musiikkivideoon. Saimme videon nähtäväksemme viikon ennen kuin sen oli tarkoitus ilmestyä. Katselin sitä ja ajattelin, ”hmm, tuo ei näytä kovin hyvältä”. Minuuttia myöhemmin Timo AFM:ltä soitti ja sanoi, ettei hänkään ollut tyytyväinen videoon sellaisena – mitä jos menisin vierailulle ohjaajan luo? Menin ohjaajan luo perjantaina ja teimme 15-tuntisen päivän videon parissa. Sunnuntaina suunnilleen kaksitoista tuntia lisää. (Nauraa) Joskus minun täytyy muistuttaa itseäni, että olen vain bändin laulaja-kitaristi ja tuottaja enkä musavideoiden leikkaaja tai muuta vastaavaa.

– Taisin kirjoittaa kaiken Ravenheadiin (2015) saakka, jolloin aloin työstää materiaalia hiukan enemmän rumpalimme Dirkin [Meyer-Berhorn] kanssa. Työstin Gunmeniä Dirkin kanssa, mutta kaksi ensimmäistä singlebiisiä, Gunman ja Fields of Sorrow, olen kirjoittanut yhdessä kitaristimme Tobin kanssa. Se oli ensimmäinen kerta Orden Oganin historiassa, kun tein kappaleita kitaristimme kanssa, mikä on hiukan outoa. (Nauraa) Niin tai näin, kaikki tuntuvat nauttivan asioiden tämänhetkisestä kehityssuunnasta.

Työskentelet myös muiden bändien kanssa tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana. Kuinka erilaista on työskennellä oman musiikin miksaajana/tuottajana kuin jonkin toisen bändin, esimerkiksi Rhapsody of Firen musiikin kanssa?

– (Miettii pitkään) En sanoisi sitä kovin erilaiseksi. Olen perfektionisti ja se käy, myös, omille hermoilleni, koska kuulen kaikki pienimmätkin epätäydellisyydet ja halua korjata ne. Kun työskentelin Rhapsody of Firen kanssa, perfektionistin rooli jäi Alexille [Staropoli, koskettimet]. Hän saattoi vaatia noita viuluja tuolla hiukan kovemmalle ja niin edelleen. Suurin ero studiotyöskentelyssä, kun vertaa Orden Ogania ja Rhapsody of Firea, on se, että Rhapsodylla on paljon enemmän raitoja käytössä. Meidän sovituksemme ovat varsin monimutkaisia, mutta Rhapsodylla oli hetkittäin 400 raitaa, mikä on mielipuolista. Oikeasti ero työskentelyssä ei ole kovin suuri, koska annan aina 200 prosenttia.

 

SPAGETTIWESTERNIÄ, STEPHEN KINGIÄ JA DARK SOULSIA

To the Endillä ja Ravenheadilla oli selvät, uniikit teemat – To the Endillä maailmanloppu, Ravenheadilla munkit. Gunmen on, puolestaan, westerniä. Miksi juuri western?

– (Nauraa) En sanoisi, että pelkästään western, mutta meidän versiomme westernistä… dark fantasy villi länsi. Kannessa on kuitenkin aavecowboy ja musavideokin on fantasiawesterniä. Idea villi länsi -teemasta on odotellut vuoroaan jo aika kauan; emme kuitenkaan suunnitelleet asiaa etukäteen. Kun aloitimme sävellystyön levyä varten, kaksi ensimmäistä syntynyttä kappaletta olivat Down Here ja Vampire in Ghost Town, joiden melodiat muistuttivat meitä western-melodioista, kuten Ennio Morriconen sävellyksistä. Jos melodiat soittaisi esimerkiksi torvilla, ne kuulostaisivat todella paljon Morriconelta. Koska meillä oli kaksi biisiä, jotka kuulostivat sopivasti westerniltä, niin miksi emme tekisi koko levyä aihepiirin ympärille? En uskonut, että olisi mahdollista tehdä tällainen western-teemalevy ilman, että kuulostaisimme kantribändiltä, mutta se toimii. (Nauraa) Ei kovin tavallista metallimusiikissa. (Nauraa)

– Gunmen ei ole konseptilevy, mutta kappaleet kytkeytyvät samaan maailmaan. Katselin paljon western-leffoja, ja poimin niistä teemoja ja ideoita, joita jatkojalostin dark fantasy -filtterin kautta. Tarina westerneissä on aina periaatteessa sama: pahat ihmiset ajavat hyvät ihmiset pois mailtaan, ja vain yksi sankari tai sankarijoukkio vastustaa heitä. Gunman-kappale kertoo tämän tarinan; sama pätee esimerkiksi Forlorn and Forsakeniin. Toiset kappaleet, kuten Vampire in Ghost Town, liikkuvat paljon metaforallisemmalla tasolla – kappale kertoo todellisuudessa miehestä, joka on parisuhteessa väärän naisen kanssa, ja hän alkaa eristäytyä läheisistään. Se on jotain, mitä kaikki me olemme joskus kokeneet, uskoisin. Vaikka Vampire in Ghost Town kertoo tästä parisuhdekriisistä, se on kerrottu samalla western-sanastolla kuin koko muukin levy. Minulle juuri tällaisten lyriikoiden kirjoittaminen on erittäin tärkeää.

Olin huomaavinani etenkin Forlorn and Forsakenissa viittauksia Stephen Kingin Musta torni -kirjasarjaan. Onko tämä vain omassa päässäni vai…?

– Ei, kyllä levyllä on viittauksia moniin tunnetuihin fantasiasaagoihin. Ne ovat kuitenkin sellaisia ohimeneviä heittoja vain – ei siten, että koko biisi kertoisi Mustasta tornista. Luin koko kirjasarjan, kun olin paljon nuorempi ja pidin siitä suuresti; odotan innolla leffaa. Muitakin pieniä kunnianosoituksia ja nyökkäyksiä löytyy, kuten Come With Me to the Other Sidessa, jossa lauletaan ”I’ll be your bonfire”, mikä viittaa Dark Souls -videopeleihin.

Gunmenin päätösraita, Finis Coronat Opus, on melkoinen tekele – melkein yhdeksän minuuttia! Mistä idea moiseen eepokseen tuli?

– Kun sanoin haastattelun alkupuolella, että emme koskaan oikeastaan muuttaneet tyyliämme, tarkoitan juuri tätä: kappaleen intro ja, muistaakseni, säkeistö ovat todella, todella vanhoja. Taisin kirjoittaa ne ollessani kuudentoista. Silloin kirjoitin musiikkia käsin nuottipaperille, koska toinen vaihtoehto oli nauhoittaa kasettinauhurilla. Ehkä minulla on yhä jossain jotain ikivanhoja kasetteja, mutta en tiedä missä… Aina silloin tällöin käyn läpi vanhoja muistiinpanojani, ja kun olimme aloittamassa Gunmenin työstämisen, huomasin erään sävellyksen, joka saattaisi kuulostaa hyvältä. Kun aloimme työstää kappaletta, oli kristillinkirkasta, että kyseessä ei ollut mikään kolmiminuuttinen biisi, koska se vain kehittyi kehittymistään, siihen tuli aina vain lisää osiota ja lisää osioita. Mielestäni Finis Coronat Opus sopisi täydellisesti Easton Hopelle, juurikin massiivisuutensa ja monimutkaisuutensa takia. Emme ole mielestäni koskaan muuttuneet paljoa, ja tämä on erinomainen esimerkki siitä.

 

NAMEDROPPINGIA TIAMATIN KITARISTILLA

Gunmenillä työskentelitte ex- Leaves’ Eyes solistin Liv Kristinen kanssa. Kuinka päädyitte yhteistyöhön juuri hänen kanssaan? Ravenheadilla vierailleiden Chris Boltendahlin ja Joacim Cansin bändien kanssa (Grave Digger & Hammerfall) olitte kiertäneet ennen äänityksiä, mutta en löytänyt mistään tietoa, että olisitte olleet samalla kiertueella Liv Kristinen kanssa.

– Liv lauloi Leaves’ Eyesissa ja basistimme Niels [Löffler] auttelee heitä aika ajoin. Tunsimme bändin siis jo jonkin ajan takaa. Kun kirjoitimme kappaleen [Come With Me to the Other Side] introa, meille tuli mieleen, että se tarvitsee herkän naisäänen, kuin laulavan enkelin. Liv oli ensimmäinen henkilö, joka tuli mieleen – taisimme kaikki sanoa hänen nimensä yhteen ääneen. Tapasin hänet Wackenissa 2016 ja kerroin hänelle kappaleesta. Hän oli välittömästi mukana. (Nauraa)

 

 

– Meille vierailijoiden valikoiminen ja pyytäminen mukaan ei ole kuitenkaan koskaan ollut namedroppingia. Vierailijan tulee aina sopia kappaleeseen, se on aina tärkeintä. Boltendahl tarjoutui itse vierailemaan Ravenheadilla, koska olin mukana Grave Diggerin Return of the Reaper -levyn (2014) taustalaulukuorossa. Kun hän ehdotti sitä, tiesin täsmälleen kohdan, johon hänen äänensä sopisi täydellisesti – Here at the End of the Worldissa on kohta, joka ei sopinut äänelleni ollenkaan. Menemme siis aina biisien ehdoilla. To the End -levyn Land of the Dead -kappaleeseen kitarasoolon soitti Tiamatin ja sittemmin Katatoniaankin liittynyt Roger Öjersson, ja jos olet power metal -bändi, et harrasta namedroppingia Tiamatin kitaristilla. (Nauraa) Siinäkin oli kyse vain ystävyydestä ja musikaalisuudesta – olimme sattumalta samalla seudulla, menimme kaljalle ja pyysimme häntä soittamaan soolon. Se oli sillä selvä.

Olette toisen kerran pääesiintyjänä ja ensimmäistä kertaa lämmittelijänä on Rhapsody of Firen kokoinen bändi. Mitkä ovat odotuksenne tulevalle kiertueelle?

– Vedimme pääesiintyjäkiertueen Ravenheadin jälkeen 2016, mutta tällä kertaa lämmittelijä on paljon tunnetumpi bändi. Sovimme musiikillisesti yhteen hienosti – olimme vuonna 2011 lämmittelijöinä Luca Turillin Rhapsodylle, mikä on aika kreisiä. Kun seuraan ennakkolipunmyyntilukuja, kaikki näyttää todella hyvältä. Uskon, että kiertueesta tulee erinomainen, ja käytämme enemmän rahaa lavaproduktioon kuin koskaan aiemmin.

Onko suunnitelmissa tulla Pohjoismaihin tai erityisesti Suomeen?

– Haluaisimme, mutta en ole varma. Tällä hetkellä on miljoona erilaista asiaa käynnissä… Kiertuemanagerimme sanoi jotain Suomesta tai Ruotsista, mutta en ole varma mitä hän sanoi. Saattoi olla, että teemme kiertueen toisen osan myöhemmin. Ehkä hän sanoi, että tarjoukset eivät ole olleet riittävän hyviä. En oikeasti muista!

Imperiumi kiittää haastattelusta ja toivottaa onnea ja menestystä tulevalle kiertueelle.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Gunmen
KOTIPAIKKA
Arnsberg, Saksa

JÄSENET
Sebastian "Seeb" Levermann - kitara, laulu
Tobias Kersting - kitara
Niels Löffler - basso
Dirk Meyer-Berhorn - rummut


DISKOGRAFIA
Into Oblivion (demo) 1998
Soli Deo Gloria (demo) 1999
Testimonium A.D. (demo) 2004
Vale 2008
Easton Hope 2010
To the End 2012
Ravenhead 2015
The Book of Ogan 2016
Gunmen 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Aleksi Peura   Kuvat: AFM Records. Livekuva: Andreas Lawen, Wikimedia Commons -lisenssillä
http://www.ordenogan.de/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 876 Palaa »