Bad Religion

Punkikoni Bad Religion piipahti taas Suomessa tarjoamassa faneille aimo annoksen hittejä vuosien varrelta sekä valikoituja täysosumia uudemmasta tuotannosta. Kalifornialaisbändin nälkä musiikin tekemiseen on ehtymätön, eikä punkjätin levytystahti olekaan vuosien varrella juuri hidastunut. Bad Religionin keikka hiljattaisessa Jurassic Rockissa alkoi kello 00:30. Bändi saapui Kenkäveronniemelle sangen myöhään, mutta kiireisestä aikataulusta huolimatta yhtyeen kitaristi Brian Baker on leppoisalla tuulella. Heinäkuussa 2017 startannut jo ties kuinka mones Euroopan-kiertue etenee suunnitellusti.

– Kaikki sujuu kuin rasvattu. Euroopan-rundimme alkoi kuukausi takaperin Sveitsissä. Itse asiassa kaikki rundimme viimeisten vuosien aikana ovat sujuneet todella hyvin. Tuntuu etuoikeutetulta ajatella, että vielä likimain 40 vuoden jälkeen Bad Religionille riittää kysyntää. Bändissä on tällä hetkellä tosi hyvä flow. Toivottavasti meidän hyvä fiilis näkyy myös ulospäin ja fanimme voivat aistia sen keikoillamme. Olemme muokanneet nykyisellä miehityksellämme yhteissoiton erittäin tiukaksi, Baker aloittaa.



Bändillä on ikää tarkalleen 37 vuotta. Vuosiin mahtuu läjäpäin kiertueita kaikilla mantereilla. Vaikka mittariin kertyy aina vain maileja ja vuosirenkaat alkavat näkyä kasvoilla, bändi kulkee jalat maassa kohti seuraavaa esiintymisareenaa.

– Pelkkä bändin pitkä historia ei takaa kiertueita vuodesta toiseen. Oli bändillä ikää tai ei, jalat on pakko pitää tiukasti maassa ja suhtautua kaikkeen nöyrästi. Suurin energiavara kiertämiseen tulee puhtaasti rakkaudesta musiikkiimme. Kun pääsee tekemään omaa juttua, se ei tunnu eikä näytä ulospäin stressaavalta. En pysty siihen, että vain rutiininomaisesti nousisin lavalle ja soittaisin, vaan liikun koko ajan kitaraa soittaessani. Kaikki se liikehdintä tulee itsestään, en ole lavalla ikinä stressaantunut eikä meno näytä siltä, että siellä oltaisiin pakonomaisesti töissä. Mitä siitä tulisi, jos punkbändi vain soittaisi paikallaan, Baker lisää hymyillen.

– Saamme aina ylimääräistä virtaa, kun yleisö eläytyy villisti keikkaan. Se ruokkii puolin ja toisin. Nautin kuitenkin soittamisesta niin pienillä klubeilla kuin isoilla festareillakin. Näiden väliltä on sula mahdottomuus valita, kumpi on parempaa ja mukavampaa. Se on kuin pitäisi valita suklaan ja mansikoiden väliltä, tahdon aina molemmat.

– Jos remmiin tulee kokoonpanomuutoksia, sekin tuo omalla tavallaan aina uutta energiaa. Viimeistään silloin, kun uusi kaveri on ajettu sisään. Rumpalimme Brooks Wackerman siirtyi kokonaan Avenged Sevenfoldin riveihin ja hänen tilalleen tullut Jamie Miller toi mukanaan oman energiansa lisäksi oman draivin ja omat fillit sinne tänne. Samoin teki Wackerman 2000-luvun alussa, hän toi eläimellisen energian mukanaan koko bändiin. Saa nähdä, minkälainen virta seuraavalla levyllämme on, Baker tuumii.

Syy bändin pitkäikäisyyteen on simppeli:

– Villit tarinat, sekoileminen ja muu kliseinen toiminta eivät pidä bändiä pinnalla. Ei, vaan tarvitset kunnollisia, muistettavia biisejä. Brett (Gurewitz, kitara) ja Greg (Graffin, laulu) kirjoittavat todella hyviä biisejä. Se on Bad Religionin salaisuus. Ne sekoilemiset voi mieluusti jättää kokonaan pois.

Punkin väitetään kuolleen. Onko noin? Baker:

– En osaa sanoa. En seuraa kovin paljon nykyistä modernimpaa tarjontaa. Punkasenne ei ole kuollut tai kadonnut mihinkään, vaan näyttää sen sijaan kasvavan vuosi vuodelta. Punkissa on aina ollut kyse normien ja käskyvallan kyseenalaistamisesta. Meidän bändillä on ainakin vielä paljon kyseenalaistamista, sen voin taata.

– Uusista punktulokkaista voin mainita Gold Gapin. He ovat fantastisia lavalla. Bändi ponnistaa läheltä vanhaa kotikaupunkiani Virginiasta.

 

IKONISTA PUNKIA JA YHDYSVALTAIN HALLITUS

Bad Religionin ikoninen punkbiisi Punk Rock Song julkaistiin The Gray Race -platalla reipas 20 vuotta sitten. Biisi nostetaan isosti esille puhuttaessa punkista.

– On tietenkin aivan mahtavaa, että biisi jäi elämään tuolla tavoin, ja että fanit omaksuivat sen ja tekivät siitä lähestulkoon jonkinlaisen vertauskuvan koko punkgenrelle. Biisi ei kuitenkaan ole monia vuosikymmeniä vanha kuten jotkut ikoniset biisit ovat. Tosin, en ole itse aina aivan perillä, että milloin julkaisimme mitäkin. Se kai todistaa, ettei me muusikot aina olla täysin perillä omasta tuotannostaan. Tai ainakaan niin hyvin kuin fanit ja toimittajat, Baker lisää nauraen.

– Vuosina 1995–1996 opettelin vielä "talon tavoille" ja yritin löytää paikkani pysyvänä Bad Religion -kepittäjänä. Toivoin sopivani remmiin. No, nyt olen ollut osa tätä bändiä yli 20 vuotta. Ilmeisesti jotain on mennyt oikein. Ajat ovat eri kuin tuolloin 90-luvun puolivälissä, mutta hauskaa on edelleen.

Neljän vuoden takainen True North on toistaiseksi viimeisin Bad Religion -täyspitkä. Erinäiset lähteet ovat kertoneet seuraavan täyspitkän tulevan ulos loppuvuonna tai ensi vuoden puolella. Näistä kahdesta arvauksesta jälkimmäinen osuu oikeaan.

– Uusi kiekko ilmestyy vuonna 2018. Levylle on kirjoitettu paljon materiaalia. Punkbändi kun olemme, kirjoitamme paljon lyriikoita yhteiskunnasta ja maailman tapahtumista, ja kuten olet varmasti huomannut, viime vuosina on sattunut yhtä ja toista. Paljon paskaa ympäri maailman, josta on hyvä kirjoittaa. Greg julkaisi alkuvuonna loistavan soololevyn. Hän on tehnyt omia keikkoja levyn tiimoilta, josta johtuen Bad Religionin uuden platan nauhoitukset on jätetty ensi talveksi. Ensi vuonna olemme uuden levyn myötä taas oikein iskukunnossa, hän lupailee.

Mainitsen True North -platan nimen tuovan jollain tapaa mieleeni Bad Religionin nuoremmat virkaveljet länsinaapuristamme, Millencolinin, jotka monien muiden tavoin mainitsevat Bad Religionin esikuvakseen.

– Olemme kaikki kavereita keskenämme. Kuitenkaan minulla ei ole ainuttakaan heidän levyään. Taidan olla enemmänkin kannattaja kuin oikea fani. Jos taustalla soi heidän levynsä, tuskin tunnistaisin sitä Millencoliniksi.

Palaamme vielä hetkeksi ensi vuonna tulevan levyn tyylisuuntaan, josta Baker kertoo seuraavaa:

– Edellislevymme oli juuri sitä, miltä me kuulostamme. Aina ne bändien varhaiset ajat ja juuret eivät ole se pääjuttu eikä ne välttämättä ole sitä, miltä bändin pitäisi aina kuulostaa. Luulen, ettei ole sellaista tietoista siirtymää levyltä toiselle tyyliin "nyt haluamme kuulostaa tältä ja seuraavalla haluammekin kuulostaa tuolta". Jokainen levy on tilannekatsaus siitä, missä bändi on juuri sillä hetkellä. Se on kuin valokuva, josta näet, miltä näytät tai näytit sinä hetkenä. True North edustaa sitä, mitä olemme olleet viimeiset kolme neljä vuotta. Voisin hyvinkin veikata, että kuulostamme vielä samalta seuraavallakin levyllä.



Siirrymme hataraa aasinsiltaa pitkin nykyteknologiaan, ja nostan Skype- ja iPhone-nimiset kissat pöydälle.

– En taida olla yhtään niin nykyteknologian vastainen kuin monet muut ikäiseni. Tuumin ennemmin, että nykyinen teknologia on kiehtovaa, ja totta kai oikein käytettynä uskomattoman hyödyllistä. Omituista ajatella, että 20 vuotta sitten mukana oli vain paperinen kartta. Nyt ei ole väliä, jos konserttipäivänä Helsingissä lähden kävelylle ja hukkaan itseni viiden kilometrin päähän, koska älypuhelimella löydän aina takaisin.

Lopuksi iPhone-kissan tilalle hieman isompi otus, Donald Trump.

– Täytyy ensiksikin mainita, että on hupaisaa, kuinka Donald Trump esitellään mediassa aina herra Trumpina, kun vastaavasti muut olivat presidenttejä. Mutta se mitä Yhdysvalloissa on paraikaa meneillään, on valtion ja tasavallan edustajien vallan väärinkäyttö. Se, mitä Trumpin nimityksen myötä seurasi ja se vaara, jota hän edustaa demokratialle ja tasavallalle... luulen sen olevan viimein vain jäävuoren huippu. Ehkä se on jonkinlainen pakollinen paha, että välillä valtaan nousee joku näin vaarallinen ihminen, jolla on tällaiset kannattajat, joita ei kiinnosta yhteisö ja globaali politiikka.

– Donald Trump on henkisesti sairas ja epäpätevä oikeastaan kaikkeen. Mutta, ehkäpä voimme kaikki oppia tästä jotain. Ja ehkä heillä, jotka rohkaisivat Donald Trump -järjestöä, ei ole jatkossa enää jalansijaa. Silloin voimme kaikki palata takaisin normaalisti korruptoituneeseen yhteiskuntaan, jossa rikkaat pärjäävät ja köyhät eivät. Se olisi sellainen normaali tilanne, jota me kaikki rakastamme, Baker päättää sarkastinen virne kasvoillaan.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

The Empire Strikes First
KOTIPAIKKA
Los Angeles, Kalifornia, USA

JÄSENET
Greg Graffin - laulu
Jay Bentley - basso
Brett Gurewitz - kitara
Brian Baker - kitara
Jamie Miller - rummut


DISKOGRAFIA
How Could Hell Be Any Worse? 1982
Into the Unknown 1983
Suffer 1988
No Control 1989
Against the Grain 1990
Generator 1992
Recipe for Hate 1993
Stranger than Fiction 1994
The Gray Race 1996
No Substance 1998
The New America 2000
The Process of Belief 2002
The Empire Strikes First 2004
New Maps of Hell 2007
The Dissent of Man 2010
True North 2013
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Bad Religion/Epitaph. Live: Samuli Keskitalo
http://www.badreligion.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1369 Palaa »