Danko Jones

Danko Jones on tuttu näky Suomen maaperällä. Pari vuosikymmentä rock’n’rollia tahkonnut Kanadan kestosuosikki julkaisi alkuvuonna kahdeksannen täyspitkänsä, taatusti Dankosti jytisevän Wild Catin. Levyä seurannut kiertue toi bändin jo ties monennenko kerran maahamme, tällä kertaa Qstockiin.

 

YHTEISTYÖTÄ PORISSA

Danko Jones, John Calabrese ja Rich Knox nousivat lämpimässä perjantai-illassa Kaleva-lavalle. Muutama tunti aikaisemmin Jones istahti kanssani juttusille. Ilmeisesti jonkinlainen sekaannus aikataulussa – tai se, että Jones revittiin haastatteluun suoraan ruokapöydästä – näkyy muusikon kasvoilta pienenä turhautumisena. Hetken kuluttua kanukki rentoutuu ja puhetta alkaa tulla. Jones ja John Calabrese löivät hynttyyt yhteen porilaisen Circle-yhtyeen Tomi Leppäsen ja Jussi Lehtisalon kanssa. Yhteistyön tulos on Iron Magazine.

– Projektin synty oli aika orgaaninen tapaus. Yritin tavoittaa Jussia jonkin aikaa kunnes sain hänen sähköpostiosoitteensa. Vaihdoimme meilejä hyvän aikaa puolin ja toisin. Huomasimme jakavamme samanlainen musiikkimaun. Kun bändini soitti Porisperessä pari vuotta sitten, tapasin Jussin Porissa. Hengailimme ja todella viihdyimme toistemme seurassa. Ystävyytemme syveni ja jatkoimme totta kai meilaamista enemmän. Joissain viesteissä oli liitteenä demoja hänen materiaalista, jonka parissa hän värkkäili. Hänellä oli biisejä ilmeisesti jotain hänen toista projektiaan varten, mutta lopulta päädyttiin siihen, että minä hoidin lauluosuudet niihin ralleihin. Niin Iron Magazine sai alkunsa.

– Demotin lauluosuuksia jonkin aikaa. Sanoin Jussille, että en lopeta ennen kuin sinä olet täysin tyytyväinen. Jussi oli kuitenkin nopeasti tyytyväinen. Käytimme enemmän aikaa projektin ja biisien nimien keksimiseen kuin biisien työstämiseen. Lähetimme vähintään 25 viestiä puolin ja toisin, joissa oli eri ehdotuksia nimistä. Jussi keksi Iron Magazine -nimen.



Iron Magazine -minialbumiin tykästyneille on luvassa hyviä uutisia. Jones kertoo:

– Olen melko varma, että teemme myöhemmin täyspitkän levyn. Olemme puhuneet siitä, mutta emme ole aloittaneet työstämään vielä mitään konkreettista.

Danko Jones on keikkaillut Suomessa useasti. Visiitteihin liittyy myös omat hyvät muistonsa.

– Suomeen liittyy monia hyviä keikkamuistoja, mutta Suomessa on alkanut myös monet hienot ystävyyssuhteet. Kuten mainitsin, tapasin Jussin kasvotusten ensimmäisen kerran täällä. Samoin Death Angelin jäseniin törmäsin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Hengailin Dennis Pepan kanssa Tavastialla, hän esitteli minut muulle miehistölle. Siitäkin taitaa olla jo kokonaiset 13 vuotta. Hitto, aika todellakin lentää, Jones hämmästelee.

– Haluamme aina pitää Suomen lähellä bändiä. En muista ainuttakaan ikävää kokemusta täältä tai ikäviä ihmisiä. Tai ainakaan yhtään ainutta täysin kusipäätä, jota en enää tahtoisi koskaan tavata. Vaikka olemme olleet Suomessa monesti, Suomi oli silti tavallaan viimeisiä Länsi-Euroopan maita, joissa aloimme keikkailla säännöllisesti osana Euroopan-kiertueitamme. Ruotsia, Saksaa, Ranskaa ja Belgiaa kolusimme kovasti ennen Suomea, hän muistelee. Ne taisi olla Backyard Babiesin jätkät, jotka ensimmäisen kerran sanoivat, että yrittäkääpä järjestää kiertue ja keikkoja Suomeen, siellä on hyvät oltavat.



Danko Jones tiedetään energisenä liveyhtyeenä. Hiki lentää ja rokkiriffit soivat. Jonesin mukaan lavalle mennäänkin antamaan joka kerta täydet sata prosenttia.

– Hyvän ja onnistuneen keikan jälkeen tulee aina olla täysin kuitti. Sellainen, ettei mitkään afterpartyt tule kuuloonkaan. Jos keikan jälkeen tuntuu siltä, että voin alkaa vielä tekemään jotain enkä etsi sänkyä, mihin rojahtaa, en ole antanut kaikkea lavalla. Kaikki nämä rock’n’rollin afterpartyt ja muut kliseet ovat mielestäni turhia. En ymmärrä bändejä, jotka lähtevät kiertueelle ja panostavat enemmän juhlimiseen kuin soittamiseen ja esiintymiseen. Soittamisen ja esiintymisen pitäisi aina olla prioriteetti numero yksi. Mitä väliä millään kliseisillä backstage-tarinoilla on?

Foo Fightersin Dave Grohl ottaa niin ikään lavalla itsestään kaiken irti. Mainitsen Jonesille Grohlin pudonneen pari vuotta sitten lavalta murtaen jalkansa Göteborgin Ullevi-stadionilla. Loppukiertueen Grohl soitti ja lauloi istuen ”valtaistuimellaan” lavalla.

– Minulla oli 11 vuotta sitten silmäleikkaus. Silmäni jouduttiin ottamaan kokonaan pois ja laittamaan operoinnin jälkeen takaisin. Soitin siitä huolimatta sovittuja keikkoja paranemisajalla. Kukaan ei puhu siitä, koska en ole Dave Grohl. Eihän Grohl ole suinkaan ainoa, joka on esiintynyt jalka kipsissä, tekihän Axl Rosekin niin tässä taannoin.

– Käytin silmäleikkauksen jälkeen esiintyessäni silmälappua. Olin kuin piraatti. Silmäni näytti kuin joku olisi iskenyt siihen ruuvimeisselillä. En halunnut mennä lavalle säikyttämään ihmisiä. Paraneminen sujui hyvin, mutta järjellä ajateltuna minun ei olisi todellakaan kuulunut olla kiertueella, minun olisi pitänyt levätä vähintään kuukausi. Joka tapauksessa pari viikkoa leikkauksen jälkeen halusin takaisin lavalle. Eikä yhden silmän mäsänä olo vaikuttanut kuin siihen, että tasapainoni oli paikoitellen hukassa. Pystyin siitä huolimatta tekemään kaiken yksin ilman avustajaa.

– Kaikki kunnia toki Grohlille, mutta en ymmärrä miksi hänen soittamistaan rikkinäisellä jalalla nostettiin mediassa esille näin paljon. Tarkoitan vain, ettei hän ole todellakaan ainoa, joka voi joutua moiseen tilanteeseen. Ja totta puhuen, ei se omalla ”valtaistuimella” usean avustajan ympäröimänä näyttänyt niin kovin raskaalta.

 

TULISTA MUSIIKKIA JA VILLI KISSA

Dave Grohlista ja silmälapuista siirrymme Danko Jonesin tuoreimman levyn pariin. Wild Cat on järjestyksessään yhtyeen kahdeksas pitkäsoitto. Levyn saamasta palautteesta päätellen kiekko vaikuttaa olleen monelle yhtyeen ehein kokonaisuus.

– Olen samaa mieltä, Wild Cat on meidän koko uran paras ja ehein kokonaisuus. Olen todella tyytyväinen Wild Catiin, ja niin olin myös parin vuoden takaiseen Fire Musiciin. Kun julkaisimme Fire Musicin, mietimme, että tämä on se levy, jonka olemme halunneet tehdä ja mihin suuntaan olemme halunneet mennä. Kun Danko Jones perustettiin, olimme enemmän bluesahtava garage rock -bändi. Olimme persaukisia ja työttömiä. Siltä ne biisitkin niiltä ajoilta vähän kuulostavat.

– Garage rock muuttui enemmän kohti nykyistä ilmaisua aika luontevasti. Eihän nämä tyylilajit olekaan kaukana toisistaan, ja enemmän tai vähemmän jokainen muusikko kasvaa hard rock -bändien parissa ja ottaa niistä vaikutteensa. Wild Cat on looginen jatkumo Fire Musicille. Syy siihen, miksi kaksi viimeisintä levyä soundaavat hyvälle, on simppeli: tulemme ensimmäistä kertaa kaikki kolme – minä, John ja nykyinen kannuttaja Rich Knox – toimeen sekä lavalla että lavan ulkopuolella. Edellisten rumpaleiden aikana oli aina jotain vääntöä. Kun kaikki levyllä soittavat ovat samalla aaltopituudella, lopputuloskin kuulostaa tältä.

– Ennen Fire Musicia jokaisella levyllä oli yksi tai kaksi biisiä, jotka julkaisun jälkeen vaivasivat minua. Nyt sellaisia ei ole. Syitä siihen, miksi jotkut biisit vaivasivat, voi olla toki muitakin kuin vain se, ettei kaikki kolme muusikkoa tulleet toimeen. Niissä yhdessä kahdessa biisissä saattoi olla kehnot lauluosuudet tai kitarat. Tai sitten saatoimme vain hätäillä aikataulujen kanssa. Wild Catin työstimme saman tuottajan kanssa samassa studiossa. Ennen Fire Musicia aina muuttui joko rumpali, tuottaja tai studio. Se oli turhauttavaa. 

Danko Jones on tykittänyt rockiaan jo pari vuosikymmentä. Materiaalin kirjoitus pidetään erillään kiertueista. Jones kertoo:

– En kirjoita uutta materiaalia jatkuvasti. Ideat biiseihin tulevat milloin mistäkin. Mutta kun päätämme, että nyt pitää alkaa kirjoittamaan ja levyn pitää olla ulkona tähän mennessä, laitan silloin esivaihteen päälle ja alan automaattisesti soittaa enemmän. Totta kai niitä raakileita jää joka kerta edellisistä sessioista, ja minulla on aina jonkinlainen riffintynkä soimassa päässäni, mutta biisien varsinainen kirjoitus on parempi aloittaa silloin, kun uudesta levystä on päätetty.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Wild Cat
KOTIPAIKKA
Toronto, Kanada

JÄSENET
Danko Jones - laulu, kitara
John Calabrese - basso
Rich Knox - rummut


DISKOGRAFIA
Born A Lion 2002
We Sweat Blood 2003
Sleep Is The Enemy 2006
Never Too Loud 2008
Below The Belt 2010
Rock And Roll Is Black And Blue 2012
Fire Music 2015
Wild Cat 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Danko Jones. Live: Anneli Keski-Petäjä, Samuli Keskitalo
http://www.dankojones.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 547 Palaa »