S-Tool

Oulun poika Ville Laihiala ansaitsi kannuksensa Sentencedissä. Kun bändi päätti päivänsä haudan lepoon, Laihialan pääpaino oli seuraavaksi hyvän aikaa Poisonblackin keulilla, mutta sekin yhtye on tätä nykyä telakalla. Kolmas kerta toden sanoo: nyt Oulun raspikurkkua kuullaan tositoimissa S-Toolin keulilla. Taustatulta Laihialalle tulittavat Entwine-kannuttaja Aksu Hanttu sekä Lullacrysta tutut Kimmo "Heavy" Hiltunen ja Sami Leppikangas. Nelikon kesä etenee junan lailla, esiintymisten kerätessä kerta toisensa jälkeen isomman kuulijakunnan lavan eteen, vaikka maistiaisia tulevalta levyltä on julkisiksi annosteltu toistaiseksi vain kolme biisiä. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna bändin festarikiertue ylettyi Laihialan kotikonnuille Oulun Qstockiin.

 

RAPPAAMISEN ILOA KOTIKONNUILLA

Vaikka bändi kiskaisi kesän viidennen festarikeikan Laihialan kotikonnuilla, arvokkaasti kuontalonsa aavistuksen harmaaksi päästänyt laulaja-kitaristi suhtautui illan keikkaan suhteellisen leppoisasti, vaikka kotikonnut tuovatkin mukanaan omat lisävibat.

– Mä en ymmärrä, että mikä näissä Oulun-vedoissa oikein on. Mua alkaa aina edellisiltana ahistaan ja vituttaan. Kuten tämäkin päivä, koko päivän on vituttanut, vaikka rakas kotikaupunki kyseessä onkin. Siinä on vain se, että jos on soittamassa jossain muualla, silloin voi olla niin sanottu rocktähti ja sulla on se suojamuuri sen myötä. Täällä sitä muuria ei voi käyttää, kun tuolla on tuttuja, ne tietää minkälainen paskaläjä sitä on. Täällä ei voi esittää mitään, eikä kyllä ole tapana esittääkään, jos nyt näin humoristisesti asian pukee, Laihiala aloittaa omalla tunnistettavalla tyylillään.

– Keskittyminen keikkaan on sellaista itsensä psyykkaamista, kun tarkoitushan olis kuitenkin olla läsnä tuolla lavalla. Parempi yrittää sulkea kaikki muu vain ulkopuolelle. Niitä rutiinikeikkoja nyt onneksi tulee vähenevissä määrin. Kyllä tää on ollut ihan soittamisen iloa ja nauttimista. Verrattuna entisaikoihin se on muuttunut huomattavasti, että en ole nytkään ollenkaan humalassa. Tuolla lavalla on kuitenkin mukavampi soittaa, jos ei kuola valu poskella.



Kesän edelliset keikat ovat jättäneet erästä tapausta lukuun ottamatta varsin mukavan fiiliksen. Laihiala:

– Nummirock meni munilleen niiden sähkövikojen takia, mutta kuitenkin sekin vietiin onneksi maaliin asti. Ja onhan nuo ihmiset näyttäneet tykkäävän. Hauskaa on ollut, hyviä keikkoja ja juurikin sitä soiton iloa. On ollut myös todella kiva huomata, että vaikka levy ei ole pihalla ja vain kolme biisiä ulkona, niin silti väki vääntyy paikalle, Laihiala summaa.

– Ilosaarirock ja John Smith Festival jäivät kyllä hyvin mieleen, rumpali Aksu Hanttu lisää. Etenkin John Smithissä oli todella hyvä tunnelma ja väkeä todella kivasti. Nummirockissa kuulemma joku helvetin kolmosvaihde koko alueelta petti ja pimeni kokonaan. Ilmeisesti sähköt toimivat joltain osin, mutta ei kuitenkaan täysillä paukuilla. Ja sitten, kun ollaan Nummirockissa, sellaisen vaihtaminen niissä olosuhteissa ei käy ihan käden käänteessä.

Vaikka kyseessä on S-Tool-haastattelu, karkaamme hieman Sentencedin puolelle. Bändin hautajaisista Club Teatrialla on tullut kuluneeksi jo 12 vuotta.

– Kyllä ne ajat on taakse jäänyttä elämää. Joskus kotona saatan ihan jo Miikaa (Tenkula) muistellen kuunnella, ja tulee tippa linssiinkin tietyissä sooloissa. Sillä tapaa sitä välillä saattaa käydä menneisyydessä, mutta kyllä se surutyö on jo siltä osin tehty, ettei ne enää päässä pyöri. Se oli hienoa aikaa, mutta se oli ja meni, Laihiala toteaa.



Tätä nykyä myös Sentencedin viimeisenä konserttisalina toiminut Club Teatria löytyy reilu sata kilometriä pohjoisempaa, Torniosta.

– Vähän outo ratkaisu kieltämättä. Eihän se tietenkään hirveän kaukana ole, mutta jaksaakohan sinne täältä ihmiset aina lähteä. Eipä nykyinen sijainti herätä sen kummempia tunteita, vaikka Teatrialta Oulun aikoina onkin hyviä muistoja. Eihän se periaatteessa kuitenkaan ollut kuin rakennus.

– Jäätiin sen ensimmäisen Senarien hautajaiskeikan jälkeen Taneli Jarvan kans ottaan keittoa Teatrialle ja jäätiin yöksikin sinne. Muistaakseni oltiin tapeltukin tai painittu. Aamulla menin tupakille ja Taneli tuli mukaan. Huomattiin, että mun auto oli siirtynyt 30 metriä yläviistoon vasemmalle. Katottiin toisiaan, että ei vit… Mietittiin, että ollaanko käyty ajelulla, mutta ei ilmeisesti sitten kuitenkaan, Laihiala muistelee.

Ville Laihialan lisäksi muut elossa olevat loppuun asti palvelleet Sentenced-muusikot ovat jatkaneet musiikin parissa eri yhtyeissä.

– Kyllä mä seuraan jätkien tekemisiä, mutta se yhteydenpito on sitä, mitä se on aina ollutkin: soitellaan kerran vuodessa päissään. Siinäpä se sitten aika lailla onkin. Kyllähän he saattavat keskenään varmaan pitää enemmän yhteyttä, mutta mä oon aina ollut sellainen erakko, että jos ovikello soi, niin en avaa.

 

S-TOOL - SUOMEN PASKIN BÄNDI

Kesä 2017 on ollut S-Toolille festarientäyteinen. Kun esikoislevy myöhemmin syksyllä näkee päivänvalon, luvassa on myös klubikiertuetta.

– Vissiin mitään tarkempia päivämääriä ei vielä höpistä, mutta rundi lähtee sitten levynjulkkarikeikasta 16. syyskuuta. Se on lauantai ja Helsingin Virgin Oil Co. Aika mukava pyyhkäisy siellä on tulossa näitä Suomen klubeja, Hanttu toteaa.

Yhtye on tähänastisilla keikoilla spiikattu lavalle sanoen S-Toolin olevan Suomen paskin bändi. Syy kyseiselle missiolle selviää seuraavasta:

– Tavoite on olla maailman paskin bändi, Laihiala aloittaa. Mä käskin näiden festarijuontajien sanoa noin. Se viittaa ihan jo orkesterin nimeen: stool, suomeksi uloste. Todellisuudessa se on kuitenkin severing tool. Mennään siis samalla teemalla sisään niin kuin uloskin. Eli siis perseen kautta.

Yhtyeen esikoislevyn saa käteen myöhemmin syksyllä. Tähän mennessä levyltä on tiputettu yleisön kuultavaksi kolme sinkkulohkaisua: Shovel Man, Your Despiser No. 1 ja viimeisenä ulos nakattu Hammering. Kolmesta sinkkuvedosta kaksi ensimmäistä päätyi YouTubeen kuunneltavaksi jo varhain viime vuoden puolella.

– Ne kaksi tehtiinkin ihan eri sykäyksissä. Siinä ei ollut mitään sellaista, että tää ja tää on nyt se sinkkubiisi, vaan me julkaistiin ne, mitkä valmistui. Me lähettiin tekemään tuolloin neljää kappaletta, joista äänitettiin kolme. Niistä kaksi päädyttiin julkaisemaan hyvissä ajoin. Loppulevy tehtiin sitten ihan omana juttunaan, ja ne nyt sitten yhdistyy tällä tulevalla levyllä.

– Tähän asti, mitä oon levyjä miksannut, omia ja muiden, oli tämän esikoislevyn miksaaminen jotenkin kummallisin sessio. Jokaisessa vaiheessa, rummut, kitarat, bassot, laulut, jokaisessa oli jotain, mikä potki koko ajan vastaan. Ihan siis kamojen hajoamisesta alkaen. Onneksi mun pää on tainnut pyyhkiä niistä suurimman osan pois, koska mä en enää tuppaa muistamaan niitä vastoinkäymisiä hirveesti, Hanttu kertoo.

– Mä muistan, kun se levy saatiin äänitettyä. Sit mä vain mietin, että nythän tässä ei oo enää mitään, ja että nyt pistän tän vain pakettiin. Sit siinä nousi yllättäen sellainen rimakammo, että tästä pitää tulla maailman paras. Ensiksi kaikki meni ihan ojaan, niin myös toisella kerralla. Mä aloitin miksauksen varmaan kolme kertaa alusta asti uudestaan ennen kuin mä olin kokonaan tyytyväinen lopputulokseen. Sit lopulta se vastas sitä odotusta, mikä mulla ja Villellä oli. Me puhuttiin paljon etukäteen tuotannosta ja siitä, miltä levy tulisi kuulostamaan. Ville antoi luoton mulle ja mä pyrin parhaani mukaan toteuttamaan sen, Hanttu summaa. Enää ei voi mennä pieleen kuin se, että painossa jotkin painokoneet räjähtää. Tai ihmisten laittaessa levyn soittimeen sieltä lähteekin jokin Senareiden levy soimaan.

Levy on siis tällä hetkellä viittä vaille paketissa. Myös jatkoa hyvin alkaneelle S-Toolin tarinalle on syytä odottaa. Laihiala kuvailee esikoisplattaa seuraavanlaisesti:

– Se on aggressiivisen kuuloinen, hyvällä tapaa paskat soundit, hyvät rosot ja se potkii. Ei me lähetä ylituottamaan meidän musiikkia, koska ei meidän bändi kuulosta sellaiselta. Se kuulostaa just semmoiselle paskalle rosolle.

– Mulla taitaa olla nyt kahdeskymmenes demobiisi työn alla. Eka levy tehtiin aika lailla siten, että mä tein valmiiksi ne biisit. Nyt näissä uusissa demoäänitteissä saattaa olla kuuden seitsemän minuutin ralli, jossa on 17 eri riffiä enkä oo yrittänytkään kasata siitä yhtä valmista biisiä. Eka levy oli aika lailla sellainen, että minä toin musiikin ja sanoin, että soitetaan näin. Seuraava levy olis tarkoitus tehdä neljästään kimpassa. Ja kyllä mä osaan myös sulkea ajatukset pois musiikista tarvittaessa. Kalaan vain Oulujoelle tai Matkajärvelle, Laihiala päättää.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

KOTIPAIKKA
Oulu, Lahti, Helsinki

JÄSENET
Ville Laihiala - laulu, kitara
Aksu Hanttu - rummut
Kimmo Hiltunen - basso
Sami Leppikangas - kitara


DISKOGRAFIA
Shovel Man (single) 2017
Your Despiser No. 1 (single)2017
Hammering (single) 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: S-Tool. Live: Samuli Keskitalo, Jaakko Manninen
https://www.facebook.com/stoolofficial/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2589 Palaa »