Leprous

Leprous kantaa Norja-progen lippua korkealla raivaten tietään tasaisesti isomman yleisön tietoisuuteen. Bändi on viidennen kerran täyspitkän julkaisun kynnyksellä. Leprous piipahti heinäkuussa Ilosaarirockissa osana kesän festarirundia. Kantava voima sävellyspuolella, kitaristi Tor Oddmund Suhrke, istui kanssani alas kertomaan uudesta Malina-levystä ennen illan keikkaa.

 

JALAT MAASSA YLÖSPÄIN

Yhtyeen nousukiito jatkuu, sen näki jo alkuvuonna Helsingin The Circuksen eteen kerääntyneestä jonosta Leprousin lämmitellessä Euroopan konserttilavoja Devin Townsend Projectille. The Circuksen suoranainen yleisöryntäys johdattaa minut näppärästi Suhrken juttusille.

– Jostain syystä olimme Helsingin-keikan koittaessa erityisen innoissamme. Yleisesti ottaen koko kiertueen suksee meidän osaltamme oli todella hämmentävää; toisinaan kun lämppärit joutuvat soittamaan tyhjille saleille. Ellen väärin muista, Helsingissä meidän soittoaikaamme jouduttiin lykkäämään lennosta, koska ulkona oli aina vain niin pitkä jono Leprous-paitaisia ihmisiä showtimen koittaessa.

– Helsingillä, kuten totta kai koko Suomella, on sellainen spesiaalipaikka sydämessämme. Huomasin taannoin, että Spotifyssä meidän musiikkia kuunnellaan eniten Suomessa, ja kaupunkikohtaisesti nimenomaan Helsingissä. Syksyllä palaamme Malina-levyn rundilla Suomeen kolmelle keikalle.

Leprous konsertoi Helsingin Tavastialla, Jyväskylän Lutakossa ja Tampereen Olympia-korttelissa 24.-26. lokakuuta. Vaikka fanilauma kasvaa kasvamistaan, pysyvät Suhrken ja kumppaneiden jalat tukevasti maassa.

– Kun bändi ponnistaa Norjasta, on tavallaan pakko pitää jalat tiukasti maassa eikä lähteä liihottamaan korkeuksiin. Totta kai meidän jokaisen mieltä lämmittää, että pystymme tekemään näinkin pitkiä kiertueita useasti, ja että porukkaa tuntuu kerta toisensa jälkeen tulevan paikalle enemmän, etenkin Euroopassa. Täytyy vain toivoa, ettemme saavuta suosiomme huippua kuitenkaan lähiaikoina, koska sen jälkeen suunnalla on tapana kääntyä, Suhrke lisää hymyssä suin.

– Olin 15-vuotias, kun Leprous perustettiin. Nyt olen 31. Nyt kun mietin koko tätä asiaa, tuntuu hullulta, että olen antanut tälle bändille yli puolet elämästäni. Mitä suosioon tulee, ei sitä huomaa noin vain mennessään pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, että viime vuonna olimme näin suosittuja, nyt olemme isompia ja tuonnempana kenties vielä isommassa asemassa. Mutta jos pysähdyn miettimään elämääni ja bändin uraa, silloin sitä havahtuu, että ehkäpä toden totta meistä on saattanut tulla suosittuja omassa genressämme.

Kollegani Niko Kaartinen haastatteli yhtyettä noin kolme vuotta sitten mainiten Bilateralin (2011) olevan musikaali ja Coalin (2013) enemmänkin ooppera. Entäpä Coalin jälkeinen, vuonna 2015 julkaistu The Congregation ja 25. elokuuta julkaistava Malina? Suhrke:

– Jos levy olisi kuin musikaali tai ooppera, täytyisi levyn olla enemmänkin konseptilevy yhtenäisellä tarinalla. The Congregation lienee meidän levyistä eniten tällainen paketti, jossa biisit nivoutuvat joiltain osin yhteen. Sen biisit soljuvat nätisti ja linjakkaasti. Tähän vaikutti varmasti nykyinen tapamme kirjoittaa biisejä: emme sohi enää summassa siellä täällä vaan tiedämme, mitä tehdä ja pyrimme yhtenäisempään ratkaisuun. The Congregation ei siltikään ole varsinainen konseptilevy, mutta jos Bilateralista puhutaan musikaalina, ehkäpä siinä tapauksessa The Congregationista saattaisi voida puhua jonkinlaisena yhtenäisenä esityksenä.

– Malinan biisit on kirjoitettu osittain kuten The Congregation, mutta totta kai evoluutiota tapahtuu jatkuvasti. En sanoisi Malinaa rockoopperaksi, mutta levyn biisit ovat kuitenkin paljon enemmän rockia kuin metallia. Levyllä on paljon enemmän puhtaita soundeja ja särökitaroita on vastaavasti vähennetty.

Levyn nimellekin löytyy oma tarinansa. Suhrke kertoo:

– Monet kysyvät, että tiedämmekö mitä sana "malina" tarkoittaa. Sehän tarkoittaa siis vadelmaa monella slaavilaisella kielellä. Levyn nimi otettiin niin ikään Malina-nimisestä biisistä. Kyseisen biisin lyriikat väsäsi Einar (Solberg, laulu, koskettimet). Hän oli veljensä häissä Georgiassa. Einar näki kadulla vanhan naisen myymässä vadelmia ja nainen huusi toistuvasti ”Malina! Malina!”. Se sana jäi Einarin päähän. Biisin lyriikat kertovat Einarin ajatuksista nähtyään tämän vanhan naisen, minkälainen hän oli ja minkälaista hänen elämä oli myyden rähjäisenä vadelmia selviytyäkseen.

 

NYRKKITERVEHDYS JA LAVALLE

Leprousin peruspilarit Einar Solberg ja Tor Oddmund Suhrke johdattavat suurimmaksi osin tätä joukkoa. Rumpupallilla viihtyvä Baard Kolstad on porukan kolmanneksi kokenein, mutta toisen kitaristin ja basistin rooli on remmissä elänyt.

– Simen (Daniel Børven, basso) on ollut enemmän tai vähemmän mukana jo pari vuotta. The Congregationin aikaan meillä oli hankaluuksia purkittaa basso-osuudet. Pyysimme hänet apuun ja hän tekikin loistavaa jälkeä. Simenilla oli niin ikään myös omat kuviot, joten pidimme hänen asemansa Leprousissa vähän auki: hän soittaisi meidän kanssaan, mutta voisi myös jäädä pois, ellei aika riitä. Ennen häntä basistimme tulivat ja menivät ja me oikeastaan väsyimme siihen tiedotukseen ja jatkuvasti uusien bändikuvien ottamiseen. Malina on tavallaan Simenin kolmas levy kanssamme: The Congregation, Live At Rockefeller Music Hall ja Malina. Tänä vuonna sovimme, että hän on bändissä virallinen jäsen. Hän on tuonut mukanaan oman lisämausteensa varsinkin lavalla.

– Mitä materiaalin säveltämiseen tulee, kaikki ovat hyvin avoimia ehdotuksille, mutta suurimmaksi osaksi Malinankin biisit ovat minun ja Einarin käsialaa. Minä kannan päävastuun lyriikoista, mutta poikkeuksiakin on. Tällä kertaa nauhoituksia ei hidastanut uuden basistin opettaminen talon tavoille, koska Simen tiesi entuudestaan, miltä Leprous soundaa ja miltä basso-osuuksien tulisi kuulostaa, lisäten omaa fraseerausta luonnollisesti.

– Øystein Landsverk jäi pois siitä syystä, ettei hän vain pystynyt enää muiden ambitioidensa vuoksi antamaan täyttä panostaan bändille, eikä vähiten isäksi tulemisen takia. Häneltä oli pakko kysyä suoraan, että mitä hän pystyy tekemään bändin hyväksi ja mitä ei. Hänen osallistumisensa Leprousiin oli parina viime vuonna muutenkin todella epätasaista. Meillä on ollut varmaan neljä tai viisi eri kepittäjää paikkaamassa häntä kiertueilla. Joka kerta, kun uusi tuuraaja astuu mukaan, täytyy yhtenäisen tatsin saamiseksi nähdä paljon ylimääräistä vaivaa treenikämpällä. Uusi vakituinen kakkoskepittäjä, Robin Ognedal, soitti kanssamme viime vuonna Pohjois-Amerikan-kiertueella. Malinan materiaali oli kirjoitettu ennen kuin pyysimme häntä viralliseksi jäseneksi. Robin on tuttu kaveri jo 12–13 vuoden takaa.



Malina-platan julkaisun jälkeen Leprous suuntaa Euroopan-kiertueelle. Kiertueet ja bändin tarkoin harkittu esiintyminen siivittää minut kohti haastattelun loppua.

– Olemme bändin sisällä keskustelleet, mikä on paras tapa valmistautua keikkaan. Toisinaan, kun yrität keskittyä ja skarpata itseäsi henkisesti todella paljon voi koko show mennä täysin vihkoon, kun taas ajattelemalla mahdollisimman vähän koko show’ta voi lopputulos olla paras mahdollinen. Itseni tuntien se on varmaa, että jos stressaan liikaa illan keikkaa, silloin mikään ei onnistu. En voi vain istua tunti kaksi ennen h-hetkeä ja miettiä, että kohta se alkaa, kohta se alkaa. Sellainen saisi minut hulluksi. Vaihdan puolitoista tuntia ennen showtimeä vaatteet, se on pitkälti siinä. Soittamiseni ei ole shredding-tyylistä tilua, jota varten tarvitsisi lämmitellä kauan.

– Meidän ei tarvitse olla porukassa ja valmistautua keikkaan yhdessä. Meille riittää, että jokainen tietää milloin lava-aikamme on, jokainen preppaa itse itseään ja vähän ennen lavalle nousemista kokoonnumme yhteen, teemme nyrkkitervehdykset ja se on siinä. Kerran vitsailimme minuutti ennen show’ta, että mennäänpä lavalle ja soitetaan keskinkertainen keikka. Se oli virhe, sillä keikasta todella tulikin keskinkertainen virheineen kaikkineen. Sen jälkeen emme ole vitsailleet tuollaisilla asioilla. Koitamme välttää rutinoitumista uusilla settilistoilla. Saatamme Malina-rundilla muuttaa settilistoja jokaisella keikalla, Suhrke päättää.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Malina
KOTIPAIKKA
Norja

JÄSENET
Tor Oddmund Suhrke - kitara
Einar Solberg - laulu
Baard Kolstad - rummut
Simen Daniel Børven - basso
Robin Ognedal - kitara


DISKOGRAFIA
Tall Poppy Syndrome 2009
Bilateral 2011
Coal 2013
The Congregation 2015
Live at Rockefeller Music Hall 2016
Malina 2017
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Leprous. Live: Samuli Keskitalo
https://www.leprous.net/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 654 Palaa »