Festariraportti: Miljoona Rock 2017

Keskisen Vesan ei tarvinnut viettää 50-vuotissyntymäpäiväänsä yksin, sillä 13. heinäkuuta Tuurin kyläkaupan pihalle pakkaantui iso väkijoukko katsomaan HIMin, Klamydian, Eppujen, Petri Nygårdin ja Kolmannen Naisen tähdittämää Miljoona Rockia, joka samalla sinetöi HIMin kotimaan festarikeikkojen taipaleen. Vaikka HIMin keikalla tyypillistä meikein kuorrutettua fanityttöä näkyi siellä täällä pitkin päivää, alkoivat Himpula-fanit vallata aluetta toden teolla viimeistään Eppujen keikan aikana. Perskännit kiskonut, tyypillinen sunnuntaifestariniilo alkoi olla siinä kunnossa, että hänen oli parempi jättää Tuurin asfalttikenttä jo taakseen.

 

KLAMYDIA

Klamydia tuo oman pienen aurinkonsa aina sinne, missä Pienen pojan elämää-, Pohjanmaalla- ja muut hittisinkkunsa ilmoille kajauttavatkaan. Säätiedote lupasi viimaa ja tihkua, mutta lopulta kävikin niin, että Esteri päätti hieman kipata vettä päällemme pelkästään Klamydian soittaessa. Nokkela voisi päätellä Esterillä olevan jotain tätä vaasalaisjengiä vastaan, mutta Miljoona Rockin yleisöllä sen sijaan ei ollut mitään Klamydiaa vastaan – bändiä siis.



Nokkamies Jokisella riitti sanavarastoa muutenkin kuin ”Tuuri perkele!” -huutojen muodossa. Mieleeni jäi puheosuus ennen Pala rauhaa -rallia, joka meni suoraan Jaajo Linnonmaalle, koska hän pystyy kuulemma verbaalisesti lähestymään naisen sukupuolielintä jokaisesta suunnasta. Keikalla kuultiin myös jo naperona ikuisesti korvakäytäviini pyörimään jäänyt Huipulla tuulee, joten minun vinkkelistäni katsottuna tunti ei mennyt täysin harakoille.

 

KOLMAS NAINEN

Pauli Hanhiniemi joukkoineen keräsi porukkaa Tuurin asfalttiviidakkoon entisestään. Itselleni heidän keikkansa oli tilaisuus syventyä festarin ruokatarjontaan. Lava oli sijoitettu siten, että seisoskeli sitä sitten missä päin aluetta tahansa, lavalle näki taatusti. Myös Hanhiniemi harrasti pientä huulenheittoa parin biisin jälkeen. Bändin muinoinen treenikämppä sijaitsi aikanaan hyvinkin lähellä festarialuetta, joten ”kovin kauaksi ei olla päästy”, tuumasi hän. Bändin slotti oli 75 minuutin luokkaa, ja vaikka itse en siitä paria biisin lukuun ottamatta saanut juurikaan irti, valtaosa yleisöstä olisi ottanut mieluusti vastaan vaikka toisetkin 75 minuuttia.

 

EPPU NORMAALI

Eppuja siivitti varsin mainio Heikki Silvennoisen puhuma intronauha, jossa mainittiin, että seuraavaksi lavalle asteleva bändi on fyysisesti parhaat päivänsä nähnyt, mutta löytyy heiltä edelleen pari kourallista radiohittejä. Ja, yllätys yllätys, noista radiohiteistähän tämäkin keikka koostui – tokkopa kukaan muuta odottikaan.

En muista nähneeni Eppu Normaalia lavalla pitkään aikaan, joten Martti Syrjän tapa hieman säästellä ääntään yllätti minut. Joissain kohtaa ääni tuntui olevan turhankin hillitty, ja joissain kohtaa tuntui, kun ääni ei enää täysin riittäisi. Sehän on toki inhimillistä; kolisteleehan Syrjäkin pian 60 vuoden ikäryhmää.

 

HIM

HIM esiintyi Miljoona Rockissa kolme vuotta sitten. Tuolloinen keikka lienee edelleen niitä harvoja, joista olen lähtenyt pois ennen kuin keikka on saanut varsinaisen päätöksen. Täytyykin tunnustaa, että tässä kohtaa viimeistä viedään -teema sai minut liikkeelle, sillä olen aina mieltänyt HIMin hieman laahaavaksi livebändiksi.

Mutta olipa HIM lavalla minkälainen tahansa, suorastaan rakastan tiettyjä biisejä. Ensimmäistä suurta tunteen paloa tuli jo heti alkumetreillä Your Sweet Six Six Sixin aikana, joka kuulosti suorastaan ihanan raskaalta. Kitaristi Mikko Lindström aiheutti sen sijaan raskaita fiiliksiä eräälle Espanjasta Töysän leveyksille saapuneelle median edustajalle sylkäisemällä biisin loppuvaiheessa räkäklimpin, joka laskeutui suoraan espanjalaismiehen kameran linssiin. Hetken aikaa hän ihmetteli, että mitäs helvettiä tämä nyt tarkoittaa, kunnes biisin loputtua lähti pois. Tällaiset turhat tempaukset kun saisi kitkettyä pois, niin kaikilla olisi hauskempaa. Eivät valokuvaajatkaan kampea lavalle räkimään soittajien instrumenteille.


Yhtye oli ruuvannut Tuskassa soitettua hittikavalkadia muutamien biisien osalta, ja harmikseni huomasin nopeasti, että Resurrection-piilohittiä ei Tuurissa kuultaisi. 20 biisiä likimain putkeen joka tapauksessa tuli, ja Ville Valo ei paria puheosuutta enempää mikkiinsä ylimääräisiä turinoinut. Kollegani kertoivat Tuskassa Valosta näkyneen lievä hermostuneisuus, mutta Miljoona Rockissa tunnusomaiseen lippahattuun ja huppuun somistautunut keulakuva tuntui olevan rennolla mielellä. Paha mennä sanomaan jokaisen paikalla olleen puolesta, mutta ainakin minun katselunautintoani nakersi se, että lavan valot olivat jatkuvasti pelkkää tummaa sävyä ilman etuvaloja.


Kun When Love And Death Embrace laittoi odotetusti pisteen illalle, Valo poistui ensimmäisenä lavalta muun bändin soittaessa biisin viimeiset sävelet. HIMin jäähyväiskiertueen myötä pala suomalaista raskasta musiikkia siirtyy ajasta ikuisuuteen. Vaan eipä onnistunut HIM tälläkään kertaa muuttamaan mielipidettäni: vaikka tietyt biisit ja levyt ovat parasta a-luokkaa, HIM pysyi loppuun asti valitettavan vaisuna liveyhtyeenä.

© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Jaakko Manninen, Samuli Keskitalo
https://www.tuuri.fi/viihdy/tapahtumakalenteri/360-miljoona-rock-2017 Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2031 Palaa »