Amaranthe

Sähköä ja energiaa säkenöivä Amaranthe on tuttu näky Suomen keikkalavoilla. Bändi kiersi maatamme keväällä peräti seitsemän keikan voimin, ja taannoin Provinssissa paukutetun keikan lisäksi ruotsalais-tanskalainen sekstetti nähdään Qstockissa loppukuusta. Amaranthen perustaja, säveltäjä ja kitaravelho Olof Mörck istahti juttusille muutama tunti ennen keikkaa Provinssissa.

 

MAAILMA KITARISTIN SILMIN

Kollegani Sami Kontio piipahti Amaranthen viimeisimmällä Suomen-kiertueella katsomassa keikan Tampereen Pakkahuoneella ja nosti keikkaraportissaan esille Mörckin tekniset ja taitavat soolot, jotka levyä kuunnellessa saattavat jäädä taka-alalle.

– Tavanomainen tapani säveltää soolo on laittaa taustalle soimaan se osa biisistä, johon soolo tulee, ja jammailen päästäni kaikenlaista. Mikäli jammailun seurauksena syntyy jotain miellyttävää melodiaa tai lickiä, poimin ne talteen ja deletoin turhat kuonat. Totta kai soolon luonteeseen vaikuttaa se, minkälainen biisi on kyseessä. Nopeampiin ralleihin shredding-tyyppistä sooloa ja hitaampiin soveltuu luonnollisesti paremmin tunteikas melodiapätkä.

– Joidenkin biisien kertosäkeiden laulumelodia auttaa soolon sävellyksessä. Esimerkiksi Maximalismin (2016) Endlessly-biisin soolo myötäilee paljon lauluosuuksia, samoin Amaranthine-biisi, jossa soolo on pientä irtiottoa lukuun ottamatta yksi yhteen Elizen (Ryd, laulu) laulun kanssa. Saattaa olla, että Maximalismin sooloissa improvisoin pykälän verran enemmän edellislevyihin verrattuna.

Entäpä laitteisto, jolla nämä nopeasormisen taiturin soolot syntyvät? Mörck kertoo:

– Lavalaitteisto on muuttunut hieman vuosien varrella. Ennen käytin Englin kaappeja ja nuppeja, ja etenkin Peaveyn 5150-mallin vahvistin oli kovassa käytössä. Askel askeleelta siirryin digitaaliseen laitteistoon. Sen hyviä puolia ovat helppous ja luotettavuus, eikä asettaminen vaadi paljon aikaa lavalla changeoverin aikana. Jos sinulla on vaikkapa Kemper käytössäsi ja siihen tietynlainen pedaali, saat aikaiseksi paljon erilaista äänimaailmaa. Sillä saa vaihdettua soundia tarvittaessa todella nopeasti, ja se on lavalla erityisen tärkeää.

– Olisikohan kolme vuotta, kun käytin ensimmäisen kerran Kemperiä, ja nyt siirryin Helixin Line 6:een. Monet ovat tässä kohtaa vähän kauhuissaan, sillä Helixillä ei välttämättä ole paras maine muusikoiden keskuudessa, mutta minua tämä palvelee erittäin hyvin. Olen saanut Helixillä aikaan kenties miellyttävimmän lead-soundin ikinä, Mörck kertoo.

– Studiossa olen käyttänyt koko ajan samaa tiettyä Englin Fireball-nuppia. Se soveltuu jokaiseen osaan biiseissä. Se on mitä mainion vehje studiossa, mutta jollain tapaa se ei palvele minua samalla tavoin livetilanteessa – siksi laitteisto lavalla ja studiossa eroaa toisistaan.

Jätämme soittokamat taakse ja kysyn seuraavaksi, kuinka Mörck näkee tämän päivän nuorten muusikoiden tilanteen.

– Maailma muuttuu ja menee eteenpäin hirmuisella vauhdilla, ja teknologian myötä se vaikuttaa myös muusikoihin. Kun minä olin lapsi, minulla oli rajallinen määrä VHS-filmejä, joista katselin etupäässä John Petruccin ja Steve Vain oppeja. Nuoremman sukupolven kepittäjillä on selvä etulyöntiasema internetin ja ennen kaikkea YouTuben myötä; heillä on alusta alkaen käytössään liki rajaton määrä erilaista oppimateriaalia. Sen myötä uusien kitaristien taitotaso nousee jatkuvasti. Hyvä esimerkki on nykyinen The Black Dahlia Murder -kepittäjä Brandon Ellis. Hän on kaiketi reilu parikymppinen, mutta hänen taitonsa ovat niin paljon edellä kuin vastaavan ikäluokan kitaristeilla 10 vuotta sitten. Kuulin hänestä ensimmäisen kerran erään kitaraleirin yhteydessä. Hän taisi olla silloin jotain 15 vuotta, ja jo siinä vaiheessa soittotaidoiltaan suorastaan ilmiömäinen kitaristi. Olen varma, että hänestä kuullaan vielä lisää muuallakin kuin vain The Black Dahlia Murderin yhteydessä.

– Harjoittelin muksuna todella paljon. En ehkä edennyt aina tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, mutta tavoitteeni oli treenata niin paljon kuin vain aika antaa periksi. Olen pitkälti itseoppinut.

– Vielä jokunen vuosi sitten pidin kitaransoiton oppitunteja, mutta nyt minulla ei riitä aika sellaiseen. Ennen Amaranthea olin soittanut jo muutamilla Dragonland- ja Nightrage-levyillä. Kun täytin 29 vai 30, ihmiset saattoivat alkaa kyseenalaistamaan tekemisiäni ja kyselemään, että mitä todella haluat tehdä elämässäsi ja että onko muusikonura varmasti varteenotettava vaihtoehto. Eikä nuo kyselemiset ole tuulesta temmattuja; pakkohan sinun on jossain vaiheessa miettiä uravalintoja, miten elätät perheesi ja niin edelleen. Tämä johdattaa minut tärkeimpään neuvooni, jonka annan aina kaikille: jos todella haluat muusikoksi, älä luovuta. Oikeanlaisella omistautumisella ja talentilla voi saada aikaan vaikka mitä.

UUTTA VERTA PAKKIIN

Kuten edellä esille tuli, Olof Mörck tunnetaan Amaranthen lisäksi myös Dragonland-kitaristina. Bändin levytystahti on jumittanut viime vuodet; Under The Grey Banner julkaistiin kuusi vuotta sitten.

– Taisin vastata näin viime vuonnakin, mutta Dragonland työstää paraikaa uutta albumia. Se on kuitenkin sellainen levy, ettemme pidä mitään kiirettä sen kanssa. Emme hätäile, koska meillä ei ole paineita levyn suhteen. Amaranthe on ykkösprioriteettini, ja sen takia Dragonland jää eittämättä kakkosrooliin. Amaranthen suhteen on pakko pitää yllä tietynlaista aikataulua, jotta bändi rullaa eteenpäin. En kuitenkaan näe mahdottomana, että uusi Dragonland-levy tulisi ulos ensi vuonna. Nousemme silloin tällöin lavallekin Dragonlandin kanssa, ja teimmehän puolitoista vuotta siten peräti ensimmäisen keikan Pohjois-Amerikassakin. Dragonland ei ole kovin aktiivinen enää, mutta en usko, että bändi tulisi lopettamaankaan, Mörck summaa.

Kuten todettu, on Amaranthe sangen tuttu näky Suomen kamaralla. Useaan Suomi-visiittiin liittyy tietysti iso kasa kultaisia muistoja.

– Vuoden 2011 keikka Oulun Qstockissa jäi mieleen monestakin syystä: se oli ensimmäinen iso festarikeikka isolle yleisölle, ja porukka tuntui olevan niin täysillä messissä kuin suinkin mahdollista. He lauloivat mukana varmaan kaiken. Hyppäsin myös ensimmäisen kerran benjihypyn tuolloin. Yksi ensimmäisistä oikeista headline-keikoistamme oli Helsingin Domissa. Tänä päivänä saattaisin katsoa paikkaa miettien, että onpas tämä ahdas ja pieni, mutta 2011–2012 vuosina se oli meille valtava sali. Muutama vuosi myöhemmin soitimme loppuunmyydyn keikan The Circuksessa. Suomeen liittyy paljon hyviä muistoja. Sellaisia, joita olemme tehneet ensimmäistä kertaa, kuten ensimmäinen iso festari ja ensimmäinen sold out -show. Kun päätimme, että Nils (Molin, laulu) jää pysyvästi Amarantheen, mainitsin hänelle, että Suomi on tärkeimpiä prioriteettejamme.

Amaranthe julkisti Provinssissa keikan yhteydessä Molinin (kuvassa ylimpänä) jäävän pysyväksi laulajaksi pois jääneen Jake E.:n tilalle. Vaan eipä näytä Jake jäävän syljeksimään kattoon: hänestä kuullaan myöhemmin uuden Cyhra-nimisen yhtyeen kera, ja taustatukea tässä bändissä antaa parikin In Flamesin ex-muusikkoa.

– Olen ehdottomasti kiinnostunut kuulemaan, minkälaista jälkeä he saavat aikaiseksi. Jake on läheinen ystävä ja ennen kaikkea hyvä biisinikkari. Ex- In Flames -kepittäjä Jesper Strömblad on suosikkini näistä Göteborgin metallimuusikoista. Varhainen In Flames ja Dark Tranquillity ovat osa DNA:tani. Cyhran varhaiset demot lupasivat hyvää, ja luulenpa lopullisen jäljen olevan todella tasokasta. On jotenkin mielenkiintoista kuunnella lopullinen levy ihan ulkopuolisen korvin, ja veikkaanpa, että Jakellekin voi olla mielenkiintoinen etappi kuunnella seuraava Amaranthe-levy täysin ulkopuolisena.

– Ennen, kun Amaranthe alkoi kiertää toistuvasti, sävelsin uutta musiikkia miltei jatkuvasti. Tätä nykyä, kun Amaranthe rundailee paljon, mahdollisuuksia moiseen ei tietenkään ole. Teknisesti katsoen voisin totta kai säveltää kiertueellakin, mutta en pääse samanlaiseen mielentilaan kuin kotona tai studiossa. Maximalism valmistui viime vuoden toukokuussa, julkaisu oli lokakuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että en ole istahtanut alas säveltämään miltei 14 kuukauteen. Vuoden ja kahden kuukauden aikana päähäni on tullut vaikka minkälaisia ideoita, ja olen parhaani mukaan laitellut niitä ylös muistiin. En tarkoita pelkästään riffejä, vaan joukossa on nimiehdotuksiakin biiseille ja levylle, tematiikkaa, grafiikkaa sun muuta. Niitä on varmaan 20 sivun edestä. Provinssin jälkeen meillä on pitkästä aikaa pitempi vapaa, ja itseni tuntien, luulen näiden vapaapäivien kuluvan noiden 20 sivun parissa.

– Olemme tällä hetkellä niin inspiroituneita, ja kun bändissä on nyt uutta verta laulu- ja sävellyspuolella, luulenpa, ettei fanien tarvitse odottaa kovin kauan uutta levyä.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

Maximalism
KOTIPAIKKA
Ruotsi/Tanska

JÄSENET
Elize Ryd - laulu
Olof Mörck - kitara
Henrik Englund - laulu
Nils Molin - laulu
Morten Løwe Sørensen - rummut
Johan Andreassen - basso


DISKOGRAFIA
Amaranthe 2011
The Nexus 2013
Massive Addictive 2014
Maximalism 2016
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Amaranthe/Spinefarm Records. Live: Samuli Keskitalo
http://www.amaranthe.se Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1625 Palaa »