Rhapsody Reunion

Rhapsody, Rhapsody Of Fire, Luca Turilli’s Rhapsody, Rhapsody Reunion… Joko pyörii päässä? Rhapsody on aina vain monille se Taru sormusten herrasta -fantasiaromaanin juonenkäänteitä kopioiva power metal -ihme saapasmaasta, joka sattui nousemaan suuremman yleisön tietoisuuteen laulamalla ilmojen halki lentävistä lohikäärmeistä ja urhoollisista sotilaista. "Of Fire" -liitteen tullessa mukaan logoon oli bändin historia jo sen verran omanlaisensa, että hyppään tässä kohtaa sen yli. Joka tapauksessa, nyt vuonna 2017, neljän ensimmäisen Rhapsody-kokopitkän nimeen vannovien märkä päiväuni käy paraikaa toteen, kun Rhapsody Reunion -nimellä kulkeva ryhmä kiertää Euroopan festarilavoja. Olennaisinta tässä inkarnaatiossa lienee se, että herrat Fabio Lione ja Luca Turilli ovat remmissä mukana, vaikka muutoin alkuperäismiehityksestä ei voidakaan puhua.

 

 

MIEKKA TANAAN JA RATSAILLE

Vaan kulkeepa se karavaani näinkin, ainakin jos Turillin puheisiin on uskominen. Tavoitin hyväntuulisen italialaisen taannoin Nummirockin backstagella, ja olipahan ujolle härmäläiselle kevyet poskipusut ja halaukset tavanomaisen kättelemisen sijaan heti alkuun varsinainen kulttuurishokki.

– Muistelen Rhapsodyn ensimmäisiä vuosia suurella lämmöllä. Bändi oli perustettu, täynnä nuoria miehiä, joilla suuria unelmia ja nälkää musiikkia kohtaan. Se oli aivan erityistä aikaa. Ei tullut kuuloonkaan, että olisimme osanneet suhteuttaa haaveitamme millään lailla todellisuuteen, eikä me tiedetty bisneksestäkään yhtikäs mitään. Me vain halusimme unelmoida isosti. Lähetimme meidän ensidemoamme sokkona Italian ulkopuolelle eri levy-yhtiöille. Katsoimme, millä levy-yhtiöille mielibändimme olivat, Helloween ja sen sellaiset, ja laitettiin postimies liikkeelle. Olisikohan lähettämämme demojen määrä ollut jotain 20 kappaleen luokkaa, ja niistä suurin osa lähetettiin meille kohteliaasti takaisin, Turilli muistelee.

– Tietenkään tuohon aikaan meillä ei ollut internetiä käytössä, joten odotimme varmaan joka päivä piinaavassa jännityksessä faksin äärellä, että milloin se laatikko alkaisi piippaamaan. Sitten yhtenä kauniina päivänä faksi alkoi piipata. Se koneen "tik tik tik" tuntui loputtomalta, ja kun faksi oli saapunut, katsoimme sen; he tykkäsivät siitä! huusimme iloisesti. Yhdestä levy-yhtiöstä lähestyttiin tällä tavoin, ja he pyysivät lisää materiaalia.

– Alkuaikoina Rhapsodyn soundi loi itse itsensä. Termin 'Hollywood Epic Metal' synnyttivät levy-yhtiön jätkät, ja sillä haluttiin luoda sellainen mielikuva leffojen soundtrack-musiikkiin. Levy-yhtiön mukaan termi sopi meille kuin nyrkki silmään, koska teimme kuulemma jotain ennenkuulumatonta. Jotain, jossa oli sinfonisia elementtejä niin paljon, ettei mitään rajaa, Turilli suitsuttaa tunteikkaasti.

– Sitten levy-yhtiö oli sitä mieltä, että olemme valmiit tekemään debyyttilevymme, Legendary Talesin (1997). Levyä myytiin ensimmäisen viikon aikana jotain 72000 kappaletta, joka tuntui valtavan paljolta. Muistan lukeneeni noihin aikoihin erään Helloween-haastattelun, jossa jätkät puhuivat jostain miljoonan kappaleen rajapyykistä. Mietimme, että jos me pystymme viikossa myymään 72000 kopiota, taisimme osua häränsilmään.

Kun debyyttilevy oli ulkona ja tie raivattu auki, oli totta kai päästävä myös konserttilavoille. Turilli jatkaa:

– Levy-yhtiömme oli sitä mieltä, ettemme olleet tarpeeksi hyviä varsinaiselle kiertueelle. Saattoihan se olla tottakin, emmehän me olleet soittaneet siihen mennessä kuin kourallisen festarikeikkoja.

– Meillä oli demoajoilta niin paljon materiaalia, että Symphony Of Enchanted Landsille (1998) ei tarvinnut säveltää kuin muutama uusi biisi. Tämä levy vain kiihdytti nousukiitoamme entisestään, eikä me vielä siinäkään vaiheessa oikein tajuttu, mitä oli tapahtumassa ja mitä oltiin tekemässä. Mutta ainakin levy-yhtiömme oli erittäin tyytyväinen, kun levyt myivät. Tällä levyllä Rhapsody vakiinnutti asemansa metallimusiikin markkinoilla. Iso virhe tuli kuitenkin siinä, kun lähdimme kiertueelle vain lämppäribändinä, emmekä tehneet kunnon headliner-kiertuetta. Jos olisimme tehneet oman kiertueen, olisimme voineet ottaa oman miksaajan mukaan, mutta lämppärirundilla meidänkin miksaukset hoitivat joko pääbändin miksaaja tai konserttisalin oma miksaaja. Saimme myöhemmin lukea paljon kritiikkiä, että Rhapsody ei kuulosta läheskään yhtä sinfoniselta ja mahtipontiselta lavalla. Soitimme illasta toiseen kuusi seitsemän biisiä huonoilla soundeilla.

Kun menneitä on muisteltu hetken, siirrymme nykyhetkeen ja paraikaa meneillä olevaan kiertueeseen.

– Tämä kiertue on hyvin tunteikas. Ja totta kai mieltä lämmittää suuresti myös se, että tämä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi. Etelä-Amerikan-rundilla salit olivat järkiään loppuunmyytyjä, ja nyt kolutaan Euroopan festareita, joita alettiin järjestää heti, kun huomattiin, että Etelä-Amerikassa liput viedään käsistä. Emotionaalisen tästä rundista tekee ennen kaikkea meidän biisivalinnat: tuoreimmat rallit ovat vuodelta 2002. Sitten on biisejä, joita ei ole koskaan soitettu ennen tätä jäähyväisrundia, kuten Beyond The Gates Of Infinity ja The Dark Tower Of Abyss. Ja kuten sanottu, tämä on jäähyväisrundi – viimeinen rupeama Rhapsody-nimellä. Kun olemme lavan takana ja Epicus Furor -intro lähtee soimaan, se on jotain uskomatonta.

– En aluksi oikein hoksannut, että siitähän on kulunut 20 vuotta, kun Rhapsodyn ensimmäinen levy julkaistiin. Sitten aloin yhtenä yönä miettiä itsekseni asiaa enemmän. Hoksasin, että hei, siitähän tosiaan on kulunut 20 vuotta, kun Legendary Tales laitettiin ulos. Soitin sitten Fabiolle (Lione, laulu) ja kysyin, mitä mieltä hän olisi 20-vuotisjuhlarundista. Vastaus oli välitön kyllä. Sitten asiaa alettiin vääntää ja kääntää, mukaan tuli pari manageria ja valmistelut saatiin kunnolla aluilleen.

– Pääsimme Fabion kanssa nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, mitä biisejä tällä rundilla pitäisi soittaa. Totta kai näitä festareita varten settiä on pitänyt vähän ruuvata, emme pysty soittamaan Symphony Of Enchanted Landsia kokonaisuudessaan ja sen päälle kasaa vanhoja muita hittejä. Olin melkein jo unohtanut monet Symphony Of Enchanted Landsin biisit mielestäni. Minun täytyi kuunnella joitain biisejä itsekseni, ja hoksasin siinä samalla, että jestas, nämähän ovat jollain tapaa progressiivisia, Turilli hämmästelee. Ja tämä albumi on varmasti soitannollisesti meidän rikkain työmme koskaan.

 

INSPIRAATIOTA LUONNOSTA

Suomen luonto ja maisemat ovat tulleet Turillille tutuksi, vaikkei Rhapsodyä ole Suomessa nähtykään paria kertaa enempää. Turilli on viettänyt lapsuudessaan aikaansa pohjois-Norjassa, ja automatka noille leveyksille taitettiin Suomenkin poikki ajaen.

– Rakastan tuntureita, vuonoja ja vuoria. Muistan todella hyvin matkat pohjoiseen Norjaan, Hammerfestiin. Sieltä pudottelimme alas Lappiin. Minun ensimmäisen soololevyn, King Of The Nordic Twilightin (1999) kansitaide ja koko tematiikka on saanut inspiraatiota pohjoisen luonnosta. Eikä pelkästään se levy, vaan niin ikään The Infinite Wonders Of Creation (2006). Niitä voisi pitää jonkinlaisina tribuutteina luontoäitiä kohtaan.

– Euroopan kauneimmat maisemat löytyvät pohjoisesta. Norjasta, Suomesta ja Tanskasta. Teillä on täällä Suomessa niin paljon uskomattoman puhdasta metsää, kun taas monissa maissa samanlaiset olosuhteet ovat täysin saastuneet. Pelkkä kävelyretki metsän syvyyksiin voi antaa niin paljon energiaa.

Toisinaan jonkinlaisen klassikkostatuksen saaneet bändit tuppaavat venyttämään jäähyväiskiertueitaan vuodesta toiseen. Kysyessäni Turillilta, kuinka pitkään Rhapsodyn jäähyväisrundi mahtaa jatkua, on vastaus hieman diplomaattinen ja ympäripyöreä.

– Kuten mainitsin aikaisemmin, tämä on meille hyvin spesiaalitapaus. Haluamme ennen kaikkea, että ihmiset, jotka eivät ole nähneet minua ja Fabiota ennen yhdessä lavalla, voisivat nyt nähdä. Voimme tehdä tulevaisuudessa paljon uusia juttuja. Fabio on parhaita tuntemiani laulajia, ja voisi olla aika houkuttelevaa tehdä hänen kanssaan jotain täysin uutta. Sehän voisikin olla oikea kultakaivos, hah! Kun musiikkia tehdään hyvin, sen pitäisi aina koskettaa sydäntä ja sielua. Laulu on instrumenteista tärkein. Rhapsodyn tarina saattaa päättyä lopullisesti tämän juhlavuoden jälkeen, mutta sen tilalle voi syntyä jotain uutta. Uutta Rhapsody-levyä tällä miehityksellä ei tule, se tappaisi koko touhun ja muuttaisi tämän pahimmassa tapauksessa pelkäksi jääkylmäksi bisnekseksi.

Kun haastattelussa on ruodittu Rhapsodyn juhlavuotta, kysyn lopuksi, voitaisiinko parin vuoden päästä niin ikään pyöreitä täyttävä Luca Turillin King Of The Nordic Twilight kuulla lavoilla kokonaisuudessaan. Vastaus tulee nopeasti.

– Ei, sitä levyä ei soiteta livenä, enkä ole ajatellut mitään suunnitelmia juhlavuoden kunniaksi. Päällimmäinen syy tähän lienee se, ettei Olaf Hayer taitaisi pystyä tänä päivänä samanlaiseen laulusuoritukseen kuin aikoinaan. Fabio on poikkeus, kun puhutaan laulajista, hän pystyy vielä 20 vuodenkin jälkeen laulamaan vanhat Rhapsody-rallit hyvin, mutta enpä tiedä Olofista. Toki en voi sanoa varmasti, minkälainen hänen kuntonsa on nykyään, sillä menetin yhteyden häneen aikoja sitten. Mutta mikäli yhteisiin kavereihimme on luottaminen, ei hän taitaisi pystyä enää kunnolla lauluhommiin.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

KOTIPAIKKA
Italia, Ranska, Saksa

JÄSENET
Fabio Lione - laulu
Luca Turilli - kitara
Patrice Guers - basso
Dominique Leurquin - kitara
Alex Holzwarth - rummut


DISKOGRAFIA
Legendary Tales 1997
Symphony Of Enchanted Lands 1998
Dawn Of Victory 2000
Rain Of A Thousand Flames 2001
Power Of The Dragonflame 2002
© Imperiumi MMVII. Teksti: Samuli Keskitalo   Kuvat: Rhapsody. Live: Samuli Keskitalo
http://rhapsodyreunion.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1299 Palaa »